Kristinusko on perusolemukseltaan armouskonto. Juuri tämä ominaisuus erottaa kristinuskon selkeimmin kaikista muista maailmassa esiintyvistä uskonnoista. Armo on ihmisiä rakastavan Jumalan vapaa, ilmainen suosionosoitus ja lahja, jota ihminen ei voi mitenkään ansaita.
Jumala ei rakasta sitä, joka on hyvä ja rakastettava, vaan sitä, joka on paha ja vastenmielinen. Jumalan rakkaus on erityistä agapeta, joka on pyyteetöntä, motivoimatonta rakkautta: rakkauden syy ei ole sen kohteessa. Agape ei kohdistu hyvään ja haluttavaan, vaan pahaan ja vastenmieliseen. Jumala ei rakasta meissä olevaa hyvää – koska sellaista ei edes ole, vaan ihminen on turmeluksen takia kauttaaltaan ja läpeensä vääristynyt. Ihmisessä ei ole mitään synnin vaikutukselta säästynyttä kohtaa tai ominaisuutta, johon Jumalan armo voisi liittyä.
Luther opettaa ”ristin teologiaa”. Huomion keskipisteessä on alas, ihmisen heikkouteen ja hulluuteen saakka, ristille astunut Jumala. Jeesuksen ristissä Jumala osoittaa, että hän rakastaa sitä, mikä on reaalisti pahaa. Hän rakastaa sitä, missä ei itsessään ole mitään rakastettavaa. Jeesuksessa maailmaan tullut Jumala on todellisia syntisiä varten. Jumalan rakkaus kohdistuu siihen, joka on ”ei mitään”.
Armo ja Pyhä Henki ovat erottamattomat. ”Jumala on vuodattanut rakkautensa meidän sydämiimme antamalla meille Pyhän Hengen” (Room. 5:5). ”Armo on ihmiselle annettu Pyhän Hengen lahja”, lausuu kirkkoisä Augustinus. ”Uskon, etten voi omasta järjestäni enkä voimastani uskoa Herraani Jeesukseen Kristukseen enkä päästä hänen luokseen, vaan että Pyhä Henki on kutsunut minut evankeliumin välityksellä, valaissut minut lahjoillaan, pyhittänyt ja säilyttänyt minut oikeassa uskossa”, sanoo Martti Luther Vähässä katekismuksessaan.
Kirkon varhaisista vuosisadoista alkaen Kristuksessa ihmiskunnalle lahjoitettu armo on ymmärretty kahdella erilaisella, toisiaan täydentävällä tavalla. Ensinnäkin armo merkitsee Jumalan suosiota (latinaksi favor) siten, että Jeesuksen ristinkuoleman tähden hän antaa ihmisille anteeksi koko heidän syyllisyytensä. Jeesus on sijaisuhrillaan sovittanut ihmiskunnan kaiken synnin.
Kristukseen kastetut ja häneen uskovat on otettu oikeudellisesti Jumalan lapsen asemaan eli heidät on vanhurskautettu. Heidät on ostettu vapaaksi eli lunastettu synnin ja pahuuden orjuudesta. Jumalan tuomioistuimen edessä ”taivaan foorumilla” heidät on julistettu vapaiksi kaikesta kirouksesta ja rangaistuksesta, jonka he synneillänsä muuten olisivat ansainneet, Tällainen vapautustuomio konkretisoituu havainnollisella tavalla esimerkiksi ripissä.
Toiseksi armo merkitsee osallisuutta jumalalliseen elämään: uskovalle on annettu Pyhän Hengen lahja (latinaksi donum Spiritus Sancti), Kristus itse asuu kristityssä – uskova ja Kristus yhdentyvät ikään kuin yhdeksi persoonaksi. ”Joka liittyy Herraan (Kristukseen), on samaa henkeä hänen kanssaan”, sanoo Paavali (1. Kor. 6:17). ”Enää en elä minä, vaan Kristus elää minussa” (Gal. 2:20).
Uskonpuhdistaja kuvaa ihmisen ja Kristuksen yhteyttä avioliiton kaltaiseksi yhtymiseksi, jossa ”Kristus ja sielu muuttuvat yhdeksi ruumiiksi”. Tässä yhtymisessä tapahtuu ”iloinen vaihto”, me saamme Kristuksen ominaisuudet ja hän meidän ominaisuutemme: ”Kristuksen oma tulee uskovan sielun omaksi ja kaikki sen oma Kristuksen omaksi. Kristuksella on kaikki aarteet ja autuus – ne ovat sielun omia. Sielua rasittavat kaikki paheet ja synnit – ne tulevat Kristuksen omiksi. – – Kristus ottaa omikseen uskovaisen sielun synnit ja menettelee, niin kuin hän itse olisi ne tehnyt. Niin synnit hukkuvat ja uppoavat häneen.
Kristukseen yhtyneenä uskova on olemuksellisesti osallinen Jumalan katoamattomista ominaisuuksista. Hänen suhteensa Kolmiyhteiseen Jumalaan ei ole pelkästään oikeudellinen; Jumala ei vain lausu anteeksiantamuksen sanaa jostain etäältä, vaan hän käy itse taloksi ihmiseen. Uskovan ja Kristuksen yhtymys yhdeksi persoonaksi konkretisoituu selkeästi ehtoollisen vastaanottamisessa. ”Joka syö minun lihani ja juo minun vereni, pysyy minussa, ja minä pysyn hänessä” (Joh. 6:56).
Kristus tulee ihmiseen samanaikaisesti aineellisesti – sanan ja sakramenttien kautta – ja Pyhänä Henkenä. Uskova on täysin yhdistynyt Kristukseen, sekä ruumiillisesti että henkisesti. ”Näin hän on meille lahjoittanut suuret ja kalliit lupaukset, jotta te niiden avulla pääsisitte pakoon turmelusta, joka maailmassa himojen tähden vallitsee, ja tulisitte osallisiksi jumalallisesta luonnosta” (2. Piet, 1:4).
Miikka Ruokanen: Pieni kirja Pyhästä Hengestä. Kirjapaja 1995. s. 95-98.
Hyvä kirjoitus! Onkin juuri niin, ettei Armo saa sijaa siellä missä on vielä kunnollisia ihmisiä. Tosin Jumala rakastaa heitäkin, jotka eivät vielä tunne synnin syvyyttä, vaan taistelevat omiin mahdollisuuksiin vedoten. Luther kirjoittaa:
”Tapahtukoon sinun tahtos niin maassa kuin taivaassa!”
Jos meidän tahtomme olisi hyvä, niin meidän ei tarvitsisi tätä rukousta tehdä. Tutkikoon siis jokainen itseänsä, ja koetelkoon sekä mihin hänen tahtonsa taipuu, että mihin hänellä ei ole halua, ja tehköön sitte jälkimmäisen ja karttakoon edellistä, niin hän saapi huomata, ettei hänen tahtonsa koskaan ole hyvä, jos se kuinkakin paljo siltä näyttäisi, ja sentähden tulee hänen aina muistaa, että hänen ylitsensä löytyy korkeampi tahto, kuin hänen oma tahtonsa on. Meidän ei tarvitse koskaan enempää peljätä, kuin silloin koska me huomaitsemme, että meistä löytyy ainoastaan yksi tahto, eikä kahta toisiansa vastaan sotivaa tahtoa. Jos Kristus, jonka tahto aina oli puhdas, näki tarvitsevansa rukoilla, ettei hänen tahtonsa tapahtuisi, vaan Isän, tuleeko siis meidän korskeilla tahdollamme, joka aina on pahan saastuttama ja jonka siis alati tarvitsee tulla estetyksi! M Luther
Luther vetää taas mutkat suoraksi. Ihmisen tahto voi olla hyvä vaikka vaikka hän rukoileekin tätä rukousta. Rukoilevathan enkelitkin tätä samaista rukousta. Heidänkin tahto on hyvä vaikka ei täydellinen. Hyväkin ihminen tarvitsee tätä rukousta kuten hyvät enkelitkin. Pahat enkelit eivät tätä rukousta rukoile. Vapaasta tahdosta ihmiset rukoilevat Isä meidän, tapahtukoon sinun tahtosi.
”Missä synti on suureksi tullut, siellä armo on ylenpalttinen”-eli meillä kaikilla on Toivoa.
Ismo ja Kaisu,
Aamen.
Tuo ylläoleva teksti liittyy myös Rukous kirkon puolesta -blogin
kommenttikentässä Riitalle ja Erkolle lupaamaani.
Tuo sana ”ylenpalttinen” on erityinen, sillä se kuvaa astiaa, joka ”vuotaa yli” ja siitä riittää jaettavaksi tuhlailevasti. Armoa riittää siis ”yli äyräiden.” Rajattomasti.
”Sillä sinun armosi on parempi kuin elämä, minun huuleni ylistäkööt sinua.” Ps.63:3
Kyllä.
Armon meri.
https://virsikirja.fi/virsi-215-oi-armon-merta-ihmeellista/
1. ” Jumala ei rakasta sitä, joka on hyvä ja rakastettava, vaan sitä, joka on paha ja vastenmielinen.”
Miten tämä perustellaan Raamatulla? Voisiko joku näyttää ne lukuisat Raamatun kohdat jonka opetus on tämä?
2. ”Jumalan rakkaus on erityistä agapeta, joka on pyyteetöntä, motivoimatonta rakkautta: rakkauden syy ei ole sen kohteessa. Agape ei kohdistu hyvään ja haluttavaan, vaan pahaan ja vastenmieliseen. Jumala ei rakasta meissä olevaa hyvää ”
Millainen Raamatun kohtien inventaario tässä on takana? – Jumala ei rakasta meissä olevaa hyvää???
Oliko Tämä Ruokasen vai Sunin ajatus?
Sami,
Jumala itse lähtee jo aivan raamatun alkulehdillä etsimään ihmistä, joka on langennut…
ja pukee itse tämän(ihmisen) alastomuuden.
Riittäisikö noin alkajaisiksi?
Minulle ainakin.
Jumala on itse meissä kristityissä vaikuttava rakkaus.
Johannes 15:3-5
Te olette jo puhtaat sen sanan tähden, jonka minä olen teille puhunut. Pysykää minussa, niin minä pysyn teissä. Niinkuin oksa ei voi kantaa hedelmää itsestään, ellei se pysy viinipuussa, niin ette tekään, ellette pysy minussa. Minä olen viinipuu, te olette oksat. Joka pysyy minussa ja jossa minä pysyn, se kantaa paljon hedelmää; sillä ilman minua te ette voi mitään tehdä.
Mikko, eihän lankeemus teksti, tee ihmisestä rakastettavaa. Paha ei ole se rakkauden syy. Jos näin olisi Jumala rakastasi yli kaiken Saatanaa, sillä hän on totaalisen paha.
Joten ei riittänyt noin alkajaisiksi. Kysyn edelleen mistä tulee tämä ”Raamatun opetus” Jumala ei rakasta sitä joka on hyvä ja rakastettava?
Sami,
”Mikko, eihän lankeemus teksti, tee ihmisestä rakastettavaa”
no, niinpä,
lankeemushan ja sitä seurannut Jumalan toiminta ja lupaus langenneita ihmisiä kohtaan nimenomaan todistaa siitä, että Jumala kuitenkin lankeemuksesta huolimatta rakastaa ihmistä – jokaista ihmistä – tänäänkin.
Osuit naulan kantaan!
Mikko,
Tämä on ihan eri asia kun sanotaan; ”että Jumala kuitenkin rakastaa ihmistä.”
Kuin että sanotaan; ” Jumala ei rakasta sitä, joka on hyvä ja rakastettava, vaan sitä, joka on paha ja vastenmielinen.”
Näetkö tämän eron?
Oletko todella Mikko sitä mieltä, että Jumala ei rakasta hyviä ja rakastettavia ihmisiä? Siispä hän ei rakasta edes omaa Poikaansa joka oli hyvä ja rakastettava. Jumala siis rakastaa vain pahoja ja mitä enemmän paha sen suurempi rakkaus.
Sami,
Kaikki ihmiset ovat pois poikenneet, ja kaikkia Jumala rakastaa.
ja juuri tässä on rakkaus, että Jumala rakastaa ensin, niinkuin Johanneksen 1. kirjeen 4. luku todistaa.
Laitanpa tähän vielä apostoli Paavalinkin todistuksen ihmisen ”hyvyydestä”:
Room. 3:12 kaikki ovat poikenneet pois, kaikki tyynni kelvottomiksi käyneet; ei ole ketään, joka tekee sitä, mikä hyvä on, ei yhden yhtäkään.
Mikko, tarkoitatko, että ihminen voi olla hyvä ja rakastettava, vaikka on langennut ja poikennut pois.
Sami,
ihminen ei ole hyvä. Jumala on hyvä.
Ja siinä on kaikkien ihmisten toivo,
että hän rakastaa meitä kaikesta huolimatta.
Mikko, juuri näin Ruokanen rakentaa tämän analyysin. Hän tutkitsee antropologiaa ja ratsastaa sillä. Siihen hän rakentaa nämä retoriset kuvansa. Minusta se on epärealistinen kuva. Jotta yhtälö toteutuu ihmisen täytyy olla paha.
No, ihmisen lankeemus ei tuhonnut ihmisen ydintä. Ihminen on pohjimmiltaan hyvä. Tämä oli yhtenäisen kirkon näkemys.
Sami,
”No, ihmisen lankeemus ei tuhonnut ihmisen ydintä. Ihminen on pohjimmiltaan hyvä. ”
Nyt on sinun vuorosi tuoda raamatunpaikkoja tuota väitettäsi tukemaan.
Mikko,
Ensimmäiseksi voi lähteä liikkeelle, luomisesta. Ihminen on Jumalan kuva. Ja luotuna ihminen on pohjimmiltaan hyvä. Lankeemus ei muuttanut tätä ydintä. Ihmisen ominaisuuteen kuuluu myös tahdon vapaus ja vastuu siitä. Tätä on olla Jumalan kuva.
Sami: ”Jumala ei rakasta sitä joka on hyvä ja rakastettava?” Tuo on hyvä kysymys.
Ajattelisin niin ( perustaen ajatukseni esim. Jeesuksen vertaukseen laupiaasta samarialaisesta), että Jumala rakastaa erityisesti heitä, jotka ovat sydämestään hyviä ja kykeneviä osoittamaan rakkautta heille, joita kunkin aikakauden ’fariseukset’ hyljeksivät.
Se, joka omasta mielestään on ’hyvä ja rakastettava’ saattaa vertautua publikaaniin Jeesuksen vertauksessa Luukkaan evankeliumissa: ” Muutamille, jotka olivat varmoja omasta vanhurskaudestaan ja väheksyivät muita, Jeesus esitti tämän kertomuksen:
»Kaksi miestä meni temppeliin rukoilemaan. Toinen oli fariseus, toinen publikaani. Fariseus asettui paikalleen seisomaan ja rukoili itsekseen: ’Jumala, minä kiitän sinua, etten ole sellainen kuin muut ihmiset, rosvot, huijarit, huorintekijät tai vaikkapa tuo publikaani. Minä paastoan kahdesti viikossa ja maksan kymmenykset kaikesta, siitäkin mitä ostan.’ … Jokainen, joka itsensä korottaa, alennetaan, mutta joka itsensä alentaa, se korotetaan.»
Sami,
Palatakseni tuohon Ruokasen tekstiin. Seuraava siis häneltä:
”Kristinusko on perusolemukseltaan armouskonto. Juuri tämä ominaisuus erottaa kristinuskon selkeimmin kaikista muista maailmassa esiintyvistä uskonnoista. Armo on ihmisiä rakastavan Jumalan vapaa, ilmainen suosionosoitus ja lahja, jota ihminen ei voi mitenkään ansaita.
Jumala ei rakasta sitä, joka on hyvä ja rakastettava, vaan sitä, joka on paha ja vastenmielinen. Jumalan rakkaus on erityistä agapeta, joka on pyyteetöntä, motivoimatonta rakkautta: rakkauden syy ei ole sen kohteessa. Agape ei kohdistu hyvään ja haluttavaan, vaan pahaan ja vastenmieliseen. Jumala ei rakasta meissä olevaa hyvää – koska sellaista ei edes ole, vaan ihminen on turmeluksen takia kauttaaltaan ja läpeensä vääristynyt. Ihmisessä ei ole mitään synnin vaikutukselta säästynyttä kohtaa tai ominaisuutta, johon Jumalan armo voisi liittyä.” Ruokanen
Erityisesti tuo jälkimmäinen kappale vastaa kysymykseesi miten Jumala voi rakastaa pahaa.
Ihmisen tahto ei ole vapaa pelastuksen asiassa.
Mikko,
Ruokanen keksii omiaan. Jumala rakastaa ihmistä, koska on ihmisen luoja ja Isä. Ihmisessä itsessään on Jumalan kuva, olemme hänen. Ihmiseen ei tarvitse ajaa sisään jotakin sidottua tahtoa, jotakin pahaa, mitä ei oikeasti ole olemassakaan. Se miksi Jumala minua ja ihmisiä rakastaa on siinä että olemme ihania. Jumalan luomia.
Sami,
ihmisen ihanuudesta voidaan olla montaa mieltä…
Suosittelen kaikkia tutustumaan Tuomo Mannermaan Kaksi rakkautta -kirjaan, jossa tätä aihepiiriä runsaasti käsitellään.
Mikko, Tuomon kirja on perässähiihtäjien kirja. Seuraa lutherin aatemaailmaa, jossa irtaudutaan yhtenäisen kirkon opista.
Sami,
suhtautumisesi Mannermaahan, Ruokaseen, Lutheriin ja kanssasi eriäviä mielipiteitä
esittäviin on huomattavan ylimielistä.
Jumala näki ennalta jo ennen maailmankaikkeuden luomista syntiinlankeemuksen ja se piskuisen ihmislasten joukon jolle antaisi pelastavan uskon lahjan ja ne miljardit ja taas miljardit ihmiset jotka heittäisi helvettiin kärsimään koskaan loppumatonta saatanallista tuskaa tulisessa helvetissä.
Että sellaista armollisuutta.
Seppo,
Luterilainen teologia ja kristinoppi ei tunne kaksikertaista predestinaatio-oppia toisin kuin esimerkiksi kalvinismi, johon tuossa ilmeisesti viittaat.
Tarkoittaa siis meille sitä, että Jumala on ennalta valinnut ihmiset pelastukseen,
mutta ei kadotukseen. Tänäänkin saa jokainen huutaa avuksi Herran nimeä.
Mikko, luterilainen predestinaatio oppi melkein samanlainen kuin calvineilla. Ei noissa mitään eroa ole. Luterilauset vain jättävät sanomatta sen minkä calvinistit sanovat.
Sami,
nyt sinä puhut suulla suuremmalla.
Mikko, minä tiedän mistä puhun, mutta sinä et tunne koko asiaa. Veikkaan että, jos paljastat korttisi sieltä löytyy viidennen kolonan predestinaatio käsitys.
Sami,
seuraava kaikella ystävyydellä.
Mikä on viidennen kolonnan käsitys ja minkä pelin korteista puhut?
Ettet vain olisi katsonut liikaa takavuosien TV-sarjoja (Maanalainen armeija iskee jälleen)?
🙂
Mikko, paljasta vaan kortit, niin asia selviää. Viides kolona, tarkoittaa kirkollisessa kielessä koko viidettä herätysliikettä.
Seppo, ihminen itse on vastuussa valinnoista. Jotkut haluavat seurata Kristusta ja hänen käskyjään, toiset eivät. Jotkut haluvat valita elämällään eron Jumalasta. He saavat mitä haluavat. Jumala kunnioittaa ihmisen itsemääräämis oikeutta.
Sami,
Mikä se viidennen kolonnan käsitys oikein on?
En ole sellaisesta kuullutkaan.
Onko se tuo, jota Sepolle tarjoat?
Sami,
Uskallan sanoa, että oman itsen varaan ei
pelastuksen asiassa kannata laskea…
Mikko,
Olen samaa mieltä.
Fokukseni ei ollut predestinaatio vaan se , että oli syy mikä tahansa kaikki jon ennen maailman luomista sen ennaltanähnyt ja näkevä Jumala, miten tulisi käymään, sallii miljardien ja taas miljardien ihmisten syntyä ja elää vain jotta joutuvat helvettiin vaikka olisi voinut moisen toteutuman myös estää. Esimerkiksi luopumalla ko Eedeniin virittämästään ansasta ja järjestämällä vapaan tahdon toteutumisen oikeasti armollisella tavalla.
Perisyntisenä ilman syytään syntyneellä ihmisellä kun ei tuota vapaata tahtoa edes ole, koska hänen kaikkeen valintansa vaikuttaa tuo perisynti….
Seppo,
kiitos kommentistasi.
En minä tai kukaan muukaan ihminen voi sanoa kuka loppupeleissä helvettiin menee.
Sen vain tiedän, että Jumalalla on hyvä tahto kaikkia ihmisiä kohtaan. Ei Jeesus muuten tänne maailmaan olisi syntynyt.
Ihmisellä ei ole vapaata tahtoa pelastuksen asiassa. Siksi Jumala on armon Jumala. Onneksi. Hänen nimessään on pelastus.
Mikko, ei asiaa arvotettaessa yksilöiden nimiä tarvita. Olennaista on se, että ennaltatiedetysti miljardit ja taas miljardit syyttään perisyntisiksi syntyneet ihmiset päätyvät helvettiin vain harvojen valittujen (Raamattu!) pelastuessa. Minun oikeudentajussani ei moisen toimeenpanija ja salliva ole kovinkaan armollinen.
””Jumala ei rakasta sitä, joka on hyvä ja rakastettava, vaan sitä, joka on paha ja vastenmielinen.””
Kuinka Jeesus vastaa tähän?
Joh. 14:21
Jolla on minun käskyni ja joka ne pitää, hän on se, joka minua rakastaa; mutta joka minua rakastaa, häntä minun Isäni rakastaa, ja minä rakastan häntä ja ilmoitan itseni hänelle.”
On tietenkin totta, että kuoleman alle myydyt (kaikki ihmiset) voivat tehdä hyvää, he voivat pitää huolen lapsistaan ja tehdä kaikkinaista hyvää ja antaa hyviä lahjoja, näin kaikkein ihmisten kuuluukin tehdä. Vaatiihan laki meitä: Rakastamaan. Joku sanoo: ”Miksi Jumala vaatii meiltä sellaista, mihin emme pysty?” Hän ei ole ymmärtänyt, että lain kautta tulee synnin tunto.
Mikko kärjistää asian kuten teologiassa oikein onkin, sillä synti ei anna meidän toimia vanhurskaasti Jumalan edessä, eli niin, että kelvollisuus Jumalan edessä tulisi täytetyksi, vaikka inhimillisesti elämämme täyttyisi kaikesta kunnollisuudesta. Elämämme on siten puutteellista, että emme kykene lisäämään mitään siihen Vanhurskauteen, minkä Jumala lahjoittaa ihmiselle yksin Kristuksen kautta. Yrittää saa, mutta Jumala on sulkenut sen tien pois Kristuksessa.
Onkin osattava erottaa, inhimillinen hurskaus ja hyvyys, siitä Vanhurskaudesta, joka on yksin Jumalan ominaisuus. Ainoastaan Jumalalla on vapaa tahto. Minä voi kääntyä vasempaan tai oikeaan, mutta voin tehdä sen ainoastaan synnin sisällä. Pelkkään hyvän tekemiseen en pysty. Jos tahtoni ei olisi sidottu syntiin, niin olisin kuin Jumala.
Tässä on myös hyvä muistaa perkeleen valhe, kun sanoo: ”Te tulette niinkuin Jumala tietämään hyvän ja pahan”. Harva ymmärtää, että tuo on valhe. Me emme tiedä, kuten Jumala tietää hyvän ja pahan. Emme tiedä edes omaa parastamme. Tosin sokeat sanovat näkevänsä, vaikka kulkevat pimeässä.
Kuten Luther tuossa aikaisemmassa viestissäni antaa vihjeen siitä, miten meidän tahtomme on sidottu ja kuinka se tulee todistetuksi, sillä, kun koitamme toimia ja ajatella ainoastaan oikein, siten, ettemme ikinä rikkoisi käskyjä ja ajattelisi mitään itsekästä.
Onhan lopulta kysymys meidän mielenliikkeistämme. Jos en tee sitä hyvää, minkä tiedän hyväksi, niin osoittaa se vain sen, että olen kelvoton ja siksi myös vanki vailla vapautta omassa ruumiissani. Mikä sitten avuksi?
Paavali oivalsi Evankeliumin suuren Aarteen, jonka myös Luther löysi ja niin monet muutkin ovat löytäneet. Minä myös, kun Evankeliumin Armo saavutti minut.
Jokainen, joka on sisäistänyt mitä Paavali kirjoittaa Roomalaisille, on myös löytänyt sen Armon, minkä Jumala on köyhälle ja vangitulle sielulle julistanut, jossa on meidän lunastus maksu maksettu täydellisesti. Voi iloa ja riemua!!!
”Sillä me tiedämme, että laki on hengellinen, mutta minä olen lihallinen, myyty synnin alaisuuteen. Sillä minä en tunne omakseni sitä, mitä teen; sillä minä en toteuta sitä, mitä tahdon, vaan mitä minä vihaan, sitä minä teen. Mutta jos minä teen sitä, mitä en tahdo, niin minä myönnän, että laki on hyvä. Niin en nyt enää tee sitä minä, vaan synti, joka minussa asuu.
Sillä minä tiedän, ettei minussa, se on minun lihassani, asu mitään hyvää. Tahto minulla kyllä on, mutta voimaa hyvän toteuttamiseen ei; sillä sitä hyvää, mitä minä tahdon, minä en tee, vaan sitä pahaa, mitä en tahdo, minä teen. Jos minä siis teen sitä, mitä en tahdo, niin sen tekijä en enää ole minä, vaan synti, joka minussa asuu.
Niin huomaan siis itsessäni, minä, joka tahdon hyvää tehdä, sen lain, että paha riippuu minussa kiinni; sillä sisällisen ihmiseni puolesta minä ilolla yhdyn Jumalan lakiin, mutta jäsenissäni minä näen toisen lain, joka sotii minun mieleni lakia vastaan ja pitää minut vangittuna synnin laissa, joka minun jäsenissäni on.
Minä viheliäinen ihminen, kuka pelastaa minut tästä kuoleman ruumiista?
Kiitos Jumalalle Jeesuksen Kristuksen, meidän Herramme, kautta! Niin minä siis tämmöisenäni palvelen mielellä Jumalan lakia, mutta lihalla synnin. Room.7: 14-25
Ismo Malinen miksi Jeesus sitten sanoo:
Joh. 14:21
Jolla on minun käskyni ja joka ne pitää, hän on se, joka minua rakastaa; mutta joka minua rakastaa, häntä minun Isäni rakastaa, ja minä rakastan häntä ja ilmoitan itseni hänelle.”
Ymmärrätkö ketä uskon kun sanon että uskon Jeesuksen sanat?
Sallitko Ismo?
Ari,
lukaisepa tuota Johanneksen evankeliumia vähän eteenpäin ja laita tekstit rinnakkain.
Johannes 15:3-5 Te olette jo puhtaat sen sanan tähden, jonka minä olen teille puhunut. Pysykää minussa, niin minä pysyn teissä. Niinkuin oksa ei voi kantaa hedelmää itsestään, ellei se pysy viinipuussa, niin ette tekään, ellette pysy minussa. Minä olen viinipuu, te olette oksat. Joka pysyy minussa ja jossa minä pysyn, se kantaa paljon hedelmää; sillä ilman minua te ette voi mitään tehdä.
Kysy sitten itseltäsi, miten SINÄ olet hedelmää kantanut?
Omasta puolestani totean, että jos OMAA hedelmää tarkkaan, niin kirves on jo puun juurella…
Tätäkin taustaa vasten on lohdullista lukea tuo blogiteksti Armon Hengestä ja myös tuo Ismon laittama Roomalaiskirjeen paikka.
Mikko Suni teenkö väärin kun uskon Jeesuksen sanat enkä ota vastaan sinun kirjoituksia?
Mietippä seuraavaa Jeesuksen sanomaa:
Matt. 13:15
Sillä paatunut on tämän kansan sydän, ja korvillaan he työläästi kuulevat, ja silmänsä he ovat ummistaneet, etteivät he näkisi silmillään, eivät kuulisi korvillaan, eivät ymmärtäisi sydämellään eivätkä kääntyisi ja etten minä heitä parantaisi.’
Miten Jeesus parantaa?
Ari,
teet ihan oikein, kun uskot ennemmin Jeesuksen ja hänen apostoliensa sanat kuin minun vajavaisen todistukseni. Enhän minä itsestäni tai oman vaellukseni erinomaisuudesta halua todistaa vaan Herrastani Jeesuksesta Kristuksesta. Hänessä minulla on kaikki. Siksi halusin Armon Hengestä tekstinkin laittaa.
Ennenkuin Jeesus voi parantaa Hän tekee kuitenkin ”diagnoosin”. Omassa voimassa ei itseä kannata terveeksi julistaa…
”Eivät terveet tarvitse parantajaa vaan sairaat”
Mikko Suni kuinka voit sanoa:””. Enhän minä itsestäni tai oman vaellukseni erinomaisuudesta halua todistaa vaan Herrastani Jeesuksesta Kristuksesta. Hänessä minulla on kaikki. ””
Et kuitenkaan usko Jeesuksen sanoja vaan kumoat ne?
Ari,
kertoisitko, miten Jeesuksen sanat mielestäsi kumoan?
Ennenkuin kommentointi kuumenee, niin alla hyvä kappalelinkki
siihen millainen Jumalamme on. Saakoon Hän meissä vaikuttaa rakkautensa kautta.
🙂
https://www.youtube.com/watch?v=plx5HLi7HHs
Mikko Suni lueppa oma kirjoituksesi ketä Jumala rakastaa ja vertaa sitä siihen mitä Jeesus sanoo niin ymmärtänet kuinka kumoat Jeesuksen sanat?
Vai mitä mielestäsi tarkoittaa että pitää Jeesuksen käskyt, eikö esim että rakastaa lähimmäistä niinkuin itseään? Entäpä mitä Raamattu sanoo rakkaudesta, eikö ettei se tee mitään pahaa lähimmäiselle?
Room. 13:10
Rakkaus ei tee lähimmäiselle mitään pahaa. Sentähden on rakkaus lain täyttämys.
Ari,
minäpä sitten kysyn, että kuinka sinä olet käskyt pitänyt?
Mikko Suni ei se anna sinulle mitään tekosyytä olla ottamatta Jeesuksen sanoja jos minä en pysty pitämään Jeesuksen käskyjä, ei evankeliumissa ole mainintaa että tulee seurata sitä ihmistä joka pystyy pitämään Jeesuksen käskyt VAAN tulee seurata Jeesusta, kysy Häneltä miten tulee elää.
Oma todistukseni on että Jumala antaa voiman voittaa kaikki kiusaukset, siis kun lankean teen sen omasta tahdostani, kukaan eikä mikään voi pakottaa siihen.
Ari,
niin, meissä kaikissa – myös itseään kristityiksi kutsuvissa – vaikuttaa synti, joka ilmenee monin eri tavoin.
Siksikin, kristinusko on perusolemukseltaan armonuskonto, niin kuin
Miikka Ruokanen tuolla ylhäällä kirjoittaa.
Jeesus vapauttaa synnin orjuudesta eli ei synti enää hallitse niitä jotka Jeesus on parantanut.
Täyttä puppua koko Ruokasen kirjoitus.
Evankeliumi on rakkauden sanoma, Jumala antaa nöyrille armon jonka myötä Hän myös antaa rakkautensa uskoviin Pyhän Hengen kautta eli nyt onkin voima/rakkaus elää Jumalan tahdossa.
Kuinka saadaan Pyhä Henki sen sanoo Pietari selkeästi:
38 Niin Pietari sanoi heille: ”Tehkää parannus ja ottakoon kukin teistä kasteen Jeesuksen Kristuksen nimeen syntienne anteeksisaamiseksi, niin te saatte Pyhän Hengen lahjan.
39 Sillä teille ja teidän lapsillenne tämä lupaus on annettu ja kaikille, jotka kaukana ovat, ketkä ikinä Herra, meidän Jumalamme, kutsuu.”(Ap.t.2)
Ari,
Nyt sinä taisit kyllä tehdä liian hätäisen johtopäätöksen.
Paitsi, että lemppasit Ruokasen, niin samalla meni Augustinus, Luther, apostolit Paavali ja Pietari, evankelista Johannes ja taisipa siellä mennä Jeesuskin.
Teit kyllä kirkkohistoriaa.
🙂
Ari,
miksi Herrani ja Vapahtajani Jeesus Kristus opetti omilleen Isä meidän -rukouksen, jossa pyydämme syntejämme anteeksi?
Joku evankelista taisi takavuosina puhua armo -sanasta seuraavanlaisesti:
A-nsioton
R-akkaus
M-inun/-eidän
O-sakseni/-saksemme
Mikko Suni toteat minulle:””Paitsi, että lemppasit Ruokasen, niin samalla meni Augustinus, Luther, apostolit Paavali ja Pietari, evankelista Johannes ja taisipa siellä mennä Jeesuskin.””
Näyttäisitkö missä kohden olen kirjoittanut Paavalin, Pietarin tai jopa Jeesuksen sanoja vastaan?
Nuo Ruokanen, Augustinus ja Luther ovat sokeita sokeiden taluttajia, kuka heitä uskoo on sokea.