Lammasportti oli reitti, mitä kautta uhrilampaat ohjattiin Jerusalemin temppeliin. Teurastettavat lampaat koottiin laitumilta kaupungin itäpuolelle, missä oli viimeisiä syöttöpaikkoja ennen portista sisälle astumista. Temppelissä ne teurastettiin rukouksin ja puhtaussääntöjä noudattaen. Ateria tarjottiin eri tarkoituksiin järjestettyjen laulujen ja tekstien resitoinnin kanssa, vietettiin uhriliturgiaa. Uhri ilmaisi milloin kiitosta, milloin syntien anteeksi antamista, milloin yhteyden vakuutusta jne., kuhunkin tarkoitukseen omat kaavansa.
Lammasportin lähellä oli Betesdan vesiallas. Sen äärelle oli vuosien mittaan kokoontunut paljon väkeä. He odottivat veden liikahdusta ja toivoivat parantumisihmettä. Uskomukseen kuului, että veden pursuessa ensimmäinen veteen käynyt tuli terveeksi. Eräät olivat odottaneet jo pitkään, toiset olivat tulleet vain jokunen aika sitten.
– Meidän aikamme ilmiöistä tähän voidaan verrata Lourdesin lähteitä Ranskassa, minne jatkuvasti vaeltaa moni pyhiinvaeltaja.
Erään purim -juhlan aikaan Jeesus tuli paikalle. Hän kohtasi halvaantuneen miehen, joka oli sairastanut 38 vuotta. Jeesus kysyi tahtoiko tämä tulla terveeksi.
Miehen vastauksessa ilmeni miehen yksinäisyys. Hänellä ei ollut ketään, joka olisi auttanut häntä veteen. Hänen tautinsa oli paitsi alentunut liikuntakyky myös läheisten ihmisten puute.
– Äskettäin 73 vuotiaana 13.9.2017 kuolleen norjalaisen sosiaalisen lääketieteen professorin Per Fugellin kuuluisimpia lauseita oli että ihminen on ihmiselle paras lääke.
Betesdan lammikon halvaantuneen syvä ongelma oli auttavan lähimmäisen puute.
Jeesus paransi miehen ja antoi käskyn ottaa mukaansa vuodemattonsa. Toimenpide herätti huomiota. Siitä tuli koko tapahtuman keskeisin sanoman esiin tuoja. Parantunut mies kantoi todistuskappaletta, jonka seuraukset ulottuivat kauaksi eteenpäin.
Juutalaisille tärkeän sapattikeskustelun kautta keskustelun ytimeen tultiin, kun Jeesus puhui kolminaisuusopin suuresta salaisuudesta. Jumala on yksi ja hän on ilmoittanut itsensä kolmena persoonana Isänä, Poikana ja Pyhänä Henkenä. Parantumisihmeen jälkeisissä keskusteluissa Jeesus käsitteli Isän ja Pojan välistä kysymystä.
Betesdan pylväiköltä mies siirtyi Jerusalemin temppeliin, Jumalan pyhäkköön. Altaan luona asunut mies tuli Jumalan asumukseen, Jumalan läsnäolon huoneeseen. Siellä Jeesus kohtasi hänet, esitteli itsensä ja mies sai tietää auttajansa.
Purim -juhlan aikana juutalaisilla oli tapana antaa lahjoja läheisilleen ja naapureilleen. Lahjojen antamista ajatellen juhlaa vietettiin vähän niin kuin nykyisin joulua meidän maassamme. Jeesus antoi miehelle suurimman mahdollisen lahjan, itsensä Vapahtajana, Parantajana, Jumalan ja hänen kansansa yhteyteen pääsemisen.
Näemme että tapahtunut ihme auttoi miehen liikkeelle, johti hänet liturgiseen yhteisöön, Jumalan kansan kokoontumiseen yhdessä toisten kanssa, elävään yhteyteen Jumalan kasvojen edessä, Jumalan siunaamaan ylistävään ja palvovaan elämän osallisuuteen. Tässä pyhän kansan kokoontumisessa Jeesus hänelle ilmaisi itsensä.
– Yhä edelleen pätee sama sääntö: Usko tulee kuulemisesta ja kuuleminen kirkon pyhään toimitukseen, yhteiseen messuun osallistumisesta.
Betesda on arameaa ja tarkoittaa ”Armon huone”. Temppeli on Jumalan läsnäolon paikka ja siksi juuri siellä mies sai kohdata Vapahtajamme armahtavan sanan. Hän pääsi armahtavan Jumalan tuntemiseen.
Sunnuntain 17.9.2017 evankeliumi on Joh. 5:1-15 missä tapauksesta kerrotaan.
Vietämme maakunnallista juhlaa Vehmaan Pyhän Margaretan kirkossa klo 10 pidettävässä messussa. Jos Herra suo, niin kuvassa näkyvä prinsessa Colette laulaa ja minä saarnaan.
Sunnuntain esittelyä osoitteessa
http://notes.evl.fi/Evkirja.nsf/keFI?OpenPage&dindex=20170917
Myös juutalaisen salaperäisen Shamirin sanottiin parantaneen. Ruotsalainen insinööri Henry Kjelsson kertoo kirjassaan Teknik i forntiden että heprealaiset paransivat sairaitaan Betesdan vesialtaassa radiumilla. Ylälähteen vesi johdettiin lammeen vesitunnelissa, jossa välillä oli allaskammio, jossa oli kaksi radiumsauvaa. Kun vesi oli kyllästynyt se päästettiin altaasta tunneliin, mitä myöten se syöksyi ala-lammikkoon ja kuohutti sitä ja vesi sai parantavan voiman.
Radiumin atomipaino 226 (kokonaislukuna) vastaakin heprean gematriassa sanaa ’parantaminen’, mutta myös verbejä polttaa, hehkua ja jopa ’kirota’. Eli myös ko. aineen vaarallisuus tunnettiin. Tarkoitettu sana on ’arka’, joka esiintyyy hepreassa myös muodossa aroka ja tarkoitti sekä haavasidettä että haavojen parantamista. (Ks. Jesaja 58:8) Arokan gematriassa aleph on 1, resh on 200 koof on 20 ja hee on 5, siis 226. ’Arka/aroka/arukah’ on substantiivi, joka tarkoittaa haavojen umpeen kasvamista eli paranemista. Sana muistuttaa hauskasti suomen vastaavaa, sillä haavathan ovat ’arkoja’. Radiumia käytettiin myös nykyaikana alussa runsaasti lääketieteellisiin hoitoihin. Tehosi erittäin hyvin mm. syöpiin. Shamirissa näyttää siis olleen myös radiumia.
Seppo
Kiitos kommentista.
Jeesuksen tekemien ihmeiden tapahtuminen ei ollut itsetarkoitus, vaan niihin sisältyi sanoma Jumalan valtakunnan esiintulosta. Tässä mielessä ne erosivat muista maailmassamme sattuneista tilastollisista harvinaisuuksista tai selittämättömistä tapauksista.
Yhä edelleenkin kaikkien niiden ihmeiden tekijä, jotka tapahtuvat evankeliumin mukaisesti, varsinainen tekijä on Jeesus, Jumala ja ihminen yhdessä persoonassa.
Henry Kjelssonin teosten maailmankuva on aivan toiselta aikakaudelta ja eri puolella maailmaa kuin Jeesuksen ajan Pyhällä maalla asuvien ihmisten maailmankuva. Nykyajan mielikuvat eivät kohtaa tuon ajan toimia eikä ajatusmalleja. Niinpä pidän hänen rakenteitaan pelkästään vilkkaan mielikuvituksen tuotteina.
Niinpä Matias,juuri maailmakuvasta johtuen Jeesuksen aikana pidettiin ihmeinä asioita, joilla saatoi olla aivan luonnollinen ja ymmärrettävä pohja.
Asiaan syvästi perehtyneen lentokoneinsinööri Kjelssonin johtopäätöksien lonkalta heitetty leimaaminen mielikuvitukseksi osoittaa vain haluttomuutta lähestyä ja ymmärtää asiaa.
Antamin radium-esimerkit-jotka ohitit- ovat faktaa nekin eivätkä mielikuvitusta. Ja Kjelssonin lisäksi asiassa kannattaa tutustua heprealaisen traditioon ja tieteellisiin kuvauksiin Shamirista:
http://www.chabad.org/kabbalah/article_cdo/aid/380303/jewish/Modern-Physics-and-the-Shamir.htm
Matias, perinne ei sano, että Shamir-niminen timanttiakin leikkaaman kyennyt ’valomato’ olisi ihmisiltä peräisin. Koko argumentaatiosi perustu ihmisen kehitykseen ja kehittämiin välineisiin.
”The Midrash recounts that even King Solomon had no idea where to find the shamir, although he knew that he needed it to build the Temple. Solomon went to great lengths to obtain the shamir, even to the point of contacting demons. Also created at the twilight of the Sabbath Eve of the Six Days of Creation, these beings had some relationship with the shamir and the other supernatural phenomena created at this exceptional twilight. The Midrash relates that Solomon consulted the king of the demons, who did not have it but knew that the a n g e l of the sea had given the shamir to the hoopoe bird (dukhifat, Lev. 11:19), a type of fowl who needed it to survive. In the end, King Solomon captured the shamir from the hoopoe.”
Selvää että ’enkelit’ ja ’demoonit’ ovat olleet jotain muuta kuin heidän on luultu olleen. Vrt Gargo-kultti nykyään.
Seppo
Kiitos viittaamastasi tekstistä. Mielenkiintoinen vaikkakin merkittävää vain kabbalan sisäisenä ajatustuotteena.
Esille nostamasi heprean sana ” šāmîr ” , שָׁמִיר , on sana jolle ranskalainen huippututkija Philippe Reymond antaa neljä vastinetta:
Ensinnäkin hän sanoo, että merkitys on epävarma, mutta esim. Jes. 32:13 ja Jes. 5:6 se merkitsee piikkikasvin piikkejä: ”ohdakkeita ja orjantappuroita”.
Toiseksi hän antaa kolme kohtaa, joihin vanha tulkintaperinne antaa merkityksen ”timantti”. Jer. 17:1; Hes. 3:9 ja Sak. 7:12.
Kolmanneksi maskuliinisena erisnimenä .
Neljänneksi sanaa käytetään paikannimenä.
Kaikkiaan sanaa käytetään 11 kertaa Vanhassa testamentissa.
Viittaamiisi kabbalan selityksiin en usko Betesdan pylväikköaltaiden tapahtuman yhteydessä.
Tämä vielä, minä tarkastelin shamirin merkityksiä sen juutalaisen perimätiedon valossa,en vain sen ramatullisissa merkityksissä, vaikka nekin antavat tukea sille, että sana kuvaa teknistä ’terävää’ välinettä, joka kykeni leikkaamaan jopa timanttia. Shamir voidaan kääntää osina myös ’valo/tulimato’ mikä’ shamirin ominaisuuksien valossa viittaa selvästi laseriin.
Seppo
Laser keksittiin vasta 1955 j.Kr.. Keksijän nimi oli Laser.
Me emme tiedä, millaisia työvälineitä muinaisajan ’enkeleillä’ on ollut. Raamatun mukaan Salomonin temppeli rakennettiin mystisin välinein, kuin myös Lalibelan kalliokapunki. Nimellä Laser tarkoitin tietenkin työvälinen luonnetta enkä nykykeksijän nimeä.
”the ”glance” of the shamir that could split wood and stone might be explained by: 1) the production of high or low frequency waves that could resonate the molecular structure of materials and disrupt them, 2) the production of confluent light rays as a ”l a s e r beam”, or 3) radioactivity.”
Seppo
Laserin keksimisessä suurin ongelma oli tekninen kysymys, miten tuottaa tasa-aallotettuja säteitä. Vasta viime vuosisadalla ihmiskunnan tekninen kehitys oli noussut tuolle tasolle, että lasersäteet voitiin ottaa käyttöön.
Salomon temppelin rakentamisessa käytettiin aivan samoja menetelmiä kuin muissakin vastaavan kokoluokan syyro-kanaanilaisissa julkisrakennuksissa. Vanhan testamentin kuvaukset antavat riittävän selkeän kuvauksen siitä, ettei rakentamisessa käytetty mitään ”nykytekniikan ennakointia muinaisajassa”.
Salomon temppelin merkitys on siinä että se kokosi kansan yhteen. Yhteinen jumalanpalvelushan on kansakunnan yhteyden keskeinen ydin. Sanoma Jumalan läsnäolosta Jerusalemin temppelissä on erittäin merkittävä eritoten Vanhan testamentin Aikakirjoissa.
Esittelemäni huomisen 17.9.2017 evankeliumin kannalta temppeli myös on merkittävä. Temppeli on se paikka missä Jumala ilmoittaa itsensä, Jeesus ilmaisee olevansa Parantaja. Siellä Jumalan läsnäolo parantuneen miehen elämään tuli tietoiseksi. Jumalan ilmoitus vei yksinäisen, ilman ketään auttavaa ihmistä lähellään eläneen ihmisen, toisten yhteyteen, Jumalan valitun kansan yhteiseen liturgiaan, keskinäiseen yhteenkuuluvuuteen, Jumalan lapsena Jumalan perheväen kanssa elämään.
Seppo
Ei ole ”haluttomuutta lähestyä ja ymmärtää asiaa”, kun ottaa huomioon minkälainen tekniikka minäkin aikana on ollut käytössä. Jos vähääkään on tutustunut historian kulkuun ja siihen miten mitäkin työtä on tehty ihmiskunnan historiassa, niin silloin on tavattoman helppoa huomata, vertauspuhetta käyttääkseni, ettei Ford autoilla ajettu muinaisen Rooman valtakunnan aikana.
Kunakin aikana ihmisillä on käytössään heidän oman kulttuurinsa ja oman aikansa mukaiset tekniset välineet. Ei ole tarvista ottaa käyttöön länsimaisen ihmisen omahyväistä oman tekniikkansa korokkeelle kohottamista, antaakseen arvon kunkin historiallisen ajan ihmisille heidän eläessään oman aikansa elämää niiden olosuhteiden vallitessa, jotka silloin olivat elämän todellisuutta.
Historia ei tunne ”jossia”. Saamme arvostaa kaikkien aikojen ihmisiä ihmisinä, Jumalan luomuksina.
Uskon kannalta katsoen pelastuksemme on yksistään Jeesuksessa ja hänen voimassaan ja rakkaudessaan. Täysin riippumatta historian aikakaudesta tai kulttuuriympäristöstä meidän toivomme on vain ja ainoastaan Jeesuksen täytetyssä sovintotyössä Golgatan ristillä ja hänen voitollisessa ylösnousemuksessaan. Tämä Jumalan pelastusteko on luovutettu meille pyhän kasteen suuressa lahjassa.
Matias! En sanonut että Shamir olis ihmisen keksintö. Kyllä minä ihmiskunnan teknisen historian tunnen. Shamirin olivat heprealaisen tiedon mukaan antaneet jo Salomonille yliluonnollisiksi luullut olennot, jotka saatoivat ola aineellisia vaikka eivät ihmisiä. Verta nykyajan ns. Gargo-kultti:
”Toinen maailmansota synnytti useita lastikultteja, kun yhdysvaltalaissotilaat käyttivät Tyynenmeren saaria lentotukikohtinaan. Tunnetuin toisen maailmansodan aikaan syntynyt lastikultti ja yksi harvoista yhä toimivista on Etelä-Vanuatun Tannasaaren John Frum -liike. Sen seuraajat pukeutuvat edelleen Yhdysvaltain armeijaunivormuihin, marssivat kantaen puisia kiväärejä ja nostavat Yhdysvaltain lipun salkoon. Koska vanuatulaiset eivät aikoinaan tienneet, miksi amerikkalaissotilaiden monenlaiset tarvikkeet saapuivat i l m a s t a, he olettivat sotilaiden rituaalien aiheuttaneen sen yliluonnollisesti ja alkoivat siksi jäljitellä niitä: he rakensivat jopa samanlaisia lentokenttiä ja satamia kuin mitä amerikkalaisilla oli.”
Seppo
Salomonin temppelin rakennustyön taustalla ei ollut tuon ajan ”uususkonnollisia” liikkeitä. Ei tarvittu mitään ”salatieteitä” tai muuta sellaista. Puheet ”shamirista” tai muista ”extra työntekijöistä” eivät kuulu Salomonin temppelin rakentamiseen, vaan ne liikkuvat kirjallisten tarinoiden mielikuvitusmaailmoissa.
Temppelin rakentaminen ja siihen liittyvät uskonnolliset menot kasvoivat suoraan vanhasta heprealaisesta jumalanpalveluselämästä. Kansallisen yhdistävän jumalanpalveluspaikan rakentamisella voimistettiin jo vuosisatoja jatkuneen jumalanpalveluksen toteutumista.
Davidin aikana valtakunta oli laajentunut, kun eri heimojen välinen yhteistyö oli lujittunut ja Jerusalem oli muodostunut yhdistyneen valtakunnan pääkaupungiksi.
Koska koko valtakunnan perustaksi ymmärrettiin yhteinen Jumalanpalvelus, niin temppelin rakentaminen oli luonnollinen ilmaus oman aikansa uskonnollisesta ja kulttuurisesta voimasta.
Salomonin temppeli rakennettiin niin, ettei kuulunut minkään työkalun ääntä. Kivet oli etukäteen työstetty äärettömän tarkasti toisiinsa sopiviksi ettei tarvittu työkaluja enää pystytystyömaalla. Kuten Amerikan muinaiskulttuurien monumentaalisten kivileikkauksien väliin ei mahdu edes ohuinta veistä. Tämä tarkkuus on saavutettu aivan mahdollisesti juuri Shamirin avulla.
Näiden kivisaumojen tarkkuus ei ole minkään kirjailijan ’keksintö.’ Heprealaisten perimätietojen teologiseen myöhäsyntyiseen Dogmaan sopimattomien osien leimaminen lonkalta vain kirjailijoitten mielikuvitukseksi on ihan samaa kuin jos minä leimaisin koko Raamatun sisällön eri kirjailijoiden keksinnöiksi.
Seppo
Temppeliin tuodut kivet todellakin olivat valmiiksi hiotut. Tästä oli kaksikin hyötyä. Ensinnäkin tekninen kuljetusten tarkoituksenmukaisuus. Kaukaa kuljetetut kivet olivat juuri niin tarkoin hiottuja, ettei kiloakaan tuhlattu turhan kivimassan kuljetuksiin. Toiseksi pieteettinen näkökohta. Työmaa oli rauhallisempi kun kiven hakkuun kovaa ääntä ei kuulunut pyhältä paikalta edes rakennusvaiheessa. Rauha vallitsi pyhäkössä jo ennen sen käyttöön ottoa.
Sen sijaan timantin käytöstä ei temppelin rakentamisen yhteydessä mainita, mutta kylläkin yltäkylläinen kullan käyttö tulee teksteistä selvästi esille.
1.Kuningasten kirja:
6:1 — kun Salomo oli tullut Israelin kuninkaaksi, alkoi hän — rakentaa temppeliä Herralle. —
6:7 Ja kun temppeli rakennettiin, tehtiin se kivistä, jotka tulivat valmiina louhimosta, niin ettei kuulunut vasaran, ei minkään rauta-aseen kalketta temppeliä rakennettaessa. —
6:14 Niin Salomo rakensi temppelin valmiiksi. —
6:21 Ja Salomo päällysti temppelin sisäpuolelta puhtaalla kullalla. Ja hän sulki kultavitjoilla kaikkeinpyhimmän, jonka oli päällystänyt kullalla.
6:22 Koko temppelin hän päällysti sisältä kullalla, koko temppelin yltyleensä. Myöskin koko sen alttarin, joka oli kaikkeinpyhimmän edessä, hän päällysti kullalla.
Tässäkin asiassa,johon tämä on viimeinen Wikia lainaava puheenvuroni, luotan enemmän heprealaisen periätietoon kuin luterialisen dogmaan:
WIKI: Gemarassa shamir (heprea: שמיר) on ’mato’ tai aine, jolla oli valta leikata tai hajottaa kiveä, rautaa ja timanttia. Kuningas Salomon on sanottu käyttäneen sitä Jerusalemin ensimmäisen temppelin rakentamisessa leikkaustyökalujen sijaan. Rauhaa edistävän temppelin rakentamisessa ei ollut tarkoituksenmukaista käyttää välineitä, jotka voisivat aiheuttaa sotaa ja verenvuodatusta.
Viitaten koko Talmudiin ja Midrashimiin, Shamir’n oli uskottu olevan olemassa Mooseksen aikaan, se oli yksi ensimmäisistä sapattivaiheista syntyneistä kymmenestä ihmeestä juuri ennen kuin YHWH: päätti luomisen. Mooses käytti Shamiria kaiverruttaessaan ylipappien rintakilpien jalokiviin nimiä. Kuningas Salomo,joka oli tietoinen Shamirin olemassaolosta, mutta ei tiennyt sen sijainnista, tilasi etsinnän koskien tuota ohranjyvän kokoista ”Shamir-jyvää”. Salomonin käsityöläiset jatkoivat Shamirin käyttöä Salomon temppelin rakentamisessa. Työstetty materiaali, joko kivi, puu tai metalli, vaikutti olevan ’näytetty’ Shamirille. Monet aikaislähteet kuvaavat sitä vihreänä kivenä. Säilytystä varten Shamirin piti olla aina kääritty villaan ja varastoitu lyijyä sisältävään astiaan; jokin muu alusta räjähtäisi ja hajoaisi Shamirin ’katseen’ alla. ” (Dynaaminen hieman lyhentävä käännös omani)
Seppo
Shamirista
Juutalaisessa perinteessä shamir esiintyy mm seuraavissa yhteyksissä, joista kerrotaan Jewish Encyclopedian mukaisesti osoitteessa:
http://jewishencyclopedia.com/search?utf8=%E2%9C%93&keywords=shamir&commit=search
Kenellekähän tuo Matiaksen viimeinenkin viesti oli oikeasti ositettu? Kyllä Matias hyvin tietää minun tuntevan Encyclopedia Judaican kuten monien rabbien kirjoituksienkin lähdearvon. Juuri edellä kun näihin perustin.
Seppo
Ajattelin että lukijoittemme on aihetta ymmärtää shamir -keskustelujen merkitys legendojen merkityksen ympäristössä. Legendallahan on sanoma, toisinaan erittäin merkittäväkin. Samalla kuitenkin niiden sanoman totuustaso on toisaalla kuin konkreettisessa arkirealismissa.
”— many legends concerning the shamir, —”
Matias, suuren suuret osat Vanhan testamentin kertomuksia ovat nekin legendaarisia! Ei joidenkin perimätiedollisten narraatioiden kategorisoiminen legendoiksi tee automaattisesti niiden sisältöjä epäperäisiksi ja saduiksi. Legendat esim. Troijasta osoittautuivat sittemmin tosiksi.
Legendat merenalaista raunioista Bahaman edustalla ovat osoittautuneet tosiksi jne jne.
https://www.uusisuomi.fi/tiede-ja-ymparisto/200648-tutkimus-tuhansia-vuosia-kerrottu-legenda-onkin-totta-kiinan
Purim -juhlaa juutalaiset ovat viettäneet muistellakseen pelastumistaan kuningatar Esterin toiminnan ansiosta. Purimia, פורים, vietetään juutalaisen kalenterin mukaan adar -kuun 14. päivänä.
Sen aikana luetaan Esterin kirja kahteen kertaan, ensimmäisen kerran juhlan alkaessa illalla ja toisen kerran seuraavana päivänä. Juutalaisen kalenterin vuorokausi vaihtuu illalla, näin myös purim -juhla.
Jeesuksen aikoihin Esterin kirja luettiin heprealaisen tekstin mukaisesti noin 1,5 miljoonan ihmisen keskuudessa, jotka puhuivat arameaa ja kreikkalaisen tekstin mukaisessa muodossaan noin 7-9 miljoonan ihmisen keskuudessa, jotka puhuivat kreikkaa. Ruotsalaisessa Bibel 2000 ja meillä suomalaisessa Raamatussa Esterin kirja sisältyy heprealainen tekstimuoto Vanhaan testamenttiin, mutta Jeesuksen aikana laajemmalla alueella käytetty kreikkalainen tekstimuoto on käännetty Vanhan testamentin apokryfien joukkoon.
Purin -juhlan viettoon kuuluvat myös lahjojen anto ja iloitseminen mitä värikkäimmin muodoin.