”Ei joudu jokainen vanhalla iällä näkemään elämäntyönsä kulmakivien olevan hyökkäyksen kohteena”, kirjoittaa kirkkoisä Augustinuksen elämäkerturi Peter Brown. Hän kuvaa näin Augustinuksen elämän viimeistä oppikiistaa, jonka tämä kävi pelagiolaisia vastaan.
Hippon piispa Aurelius Augustinus (354-430) on yksi kristinuskon vaikutusvaltaisimpia, tunnetuimpia ja tutkituimpia teologeja. Monille historian tai uskonnon tunneilla hereillä olleille nimi ”Augustinus” soittaa jotain kelloa. Joku muistaa kuuluisan kääntymiskokemuksen, joku on kuullut oppikiistoista, äiti Monicasta, Tunnustuksista tai päärynävarkaudesta. Nämä kaikki ovat osa Augustinuksen tarinaa, mutta erityisesti hän jäi historiaan armon opettajana.
Augustinuksen kirjallinen tuotanto on aivan mielettömän laaja. Teologisia tutkielmia, kirjeitä ja saarnoja on tuhansia sivuja. Kun ottaa vielä huomioon, että kirjoitustyönsä lisäksi hän toimi piispana, on täysi arvoitus, miten hän on kaiken sen saanut aikaan. Elämänsä mittaan Augustinus ehti vääntää kättä monissa oppiriidoissa. Hän kyykytti hyvän aikaa sekä manikealaisia (ei, paha ei ole ainetta) että donatisteja (ei, sakramentin vaikutus ei riipu papin pyhyydestä). Sitten tulivat ne pelagiolaiset…
Pelagius oli brittiläinen askeettimunkki, jolla ”Rooman kirkon lepsuus”, kuten Alister McGrath asian ilmaisee, meni tunteisiin. Pelagius halusi, että ihmiset ottaisivat itseään niskasta kiinni ja oikeasti tekisivät hommia oman parannuksensa ja pelastuksensa eteen. McGrathin mukaan Pelagius opetti, että ihmisillä on resurssit pelastaa itsensä hyvillä teoilla.
Pelagiuksen opetukset saivat Augustinuksen näkemään punaista. Hänelle oli täysin selvää, että ihminen pelastuu armosta, ei omien tekojensa kautta. Lienee paljon pelagiolaiskiistan ansiota, että moni muistaa Augustinuksen paitsi armon, myös synnin opettajana. Se on armon opettamisen kääntöpuoli – Augustinuksen mielessä synnin vähättely vetää maton armon alta.
Pelagiolaiskiistan aikana Augustinus avasi lukijoilleen perisynnin olemusta – sitä, kuinka ihminen on syntymästään saakka taipuvainen pahaan ja sokea omille vioilleen. Hän ei todellakaan kykene pelastamaan itseään. Itse asiassa syntinen ihminen ei pysty tekemään mitään hyvää. Asia ei muutu, ellei Jumala astu peliin ja ulota armoaan syntistä kohden. Jos asia olisi toisin, Jeesus olisi kuollut turhaan.
Karthagon kirkolliskokous (418) päätti Augustinuksen kannan olevan katolisen opetuksen mukainen ja tuomitsi pelagiolaisuuden harhaopiksi. Siitä huolimatta väittely jatkui aina Augustinuksen kuolemaan asti – yksi massiivinen opus pelagiolaista Julianusta vastaan häneltä jäi vielä kesken.
—
Lähteet
Alister McGrath: Christian Theology. An Introduction. Fourth Edition.
Peter Brown: Augustine of Hippo. A Biography. Forty-fifth Anniversary Edition.
—
Tämä teksti toimikoon johdantona Augustinuksen opetuksia käsittelevään kirjoitussarjaani, jota minun on tarkoitus tuottaa opintovapaani aikana. Teen väitöskirjaa Augustinuksen perisyntiopista.
Toivottavasti tuo loppukommenttisi tarkoittaa sitä, että kirjoitussarjasi julkaistaan tällä sivustolla. Aihe on niin mielenkiintoinen!
Tarkoitus on tosiaan julkaista täällä lisää lyhyitä kurkistuksia Augustinuksen ajatuksiin. En osaa vielä sanoa, miten usein tulen niitä tekemään, mutta jollain säännöllisyydellä sen mukaan, millaiseksi aikataulu opiskellessa muodostuu.
Viime sunnuntain Psalmi ( Ps : 51)toi uutta valoa perisyntioppiin. Siinähän selkeästi sanotaan, että ei vain syntyvä lapsi ole synnin alainen, vaan jo hedelmöittymisestä asti näin on.
Syntinen sikiö saa paljon pahaa aikaan. Kokemusta on.
Pekka Veli Pesonen: ”Viime sunnuntain Psalmi ( Ps : 51)toi uutta valoa perisyntioppiin.”
”Mutta jos silmäsi on viallinen, niin koko ruumiisi on pimeä. Jos siis se valo, joka sinussa on, on pimeyttä, kuinka suuri onkaan pimeys!”
Kirkon käännös -38, Ps : 51: ”Katso, minä olen synnissä syntynyt, ja äitini on minut synnissä siittänyt.”
-92 väännös menee komiikan puolelle: ”Syntinen olin jo syntyessäni, synnin alaiseksi olen siinnyt äitini kohtuun.”
Septuaginta on silta heprean ja kreikan välillä, mistä suomennos:
“Katso, minä olen laittomuudessa syntynyt, ja äitini on minut harhaan menossa tehnyt.”
Septuagintassa on anomia (laittomuus) kerran ja hamartia (harhaan meno) kerran.
Miksi jakeessa on laittomuus? Juutalaisten rabbien perinnetiedon mukaan Daavid syntyi avioliiton ulkopuolisesta suhteesta, jolloin Mooseksen lakia rikottiin, laittomuudessa. Rabbien tulkinta auttaa ymmärtämään, miksi Daavid oli kuin muukalainen omassa kodissaan. Häntä selvästi hyljittiin. On todennäköistä, että Daavid kantoi kaunaa isäänsä kohtaan siksi, että tämä oli tehnyt aviorikoksen. (Rabbien mukaan aviorikoksen teki Daavidin äiti, mutta Iisai otti lapsen kotiinsa. Tämä tulkinta on pelottavan yhdenmukainen katolisen tulkinnan kanssa koskien Jeesuksen ”isää” Joosefia.)
Psalmissa 51 Daavid huutaa tuskaansa ymmärtäessään olevansa pahempi kuin isänsä. Peittääkseen aviorikoksensa Daavid tapatti rakastajattarensa miehen, uskollinen sotilaansa, joka tekstien perusteella palvoi kuningastaan. Niin kauas Mooseksen laista hänen isänsä Iisai tuskin erkaantui.
Psalmi, johon vedotaan todisteena perisynnistä, upottaa perisynnin. Myöa ne jakeet Ut:ssa, joita käytetään todisteena perisynnistä, upottavat perisynnin, kun ne käännetään tekstiuskollisesti.
Tapio
Kovin kevein perustein sinä yrität kumota perisynnin ajatuksen. Kun olet löytänyt sanakirjasta yhden tavan ilmaista ihmisen pois poikkeaminen, niin tuosta sinä yleistät ikään kuin tuo yksittäinen näkökulma olisi yleisavain kaikkiin yhteyksiin.
Jos avaisit silmäsi näkemään vähän enemmän ja perusteellisemmin, niin voisit huomata, että Raamatun alkukielessä yksistään hepreassa synti sanan vastineita on yli 20 eri sanaa.
Suosittelen että tutustut tänä vuonna ilmestyneeseen Åbo Academin professori Antti Laaton Vanhan testamentin Selirysraamattuun III jotta voisit saada selkeän perustelun, miksi on mielekästä määritellä synti kapinaksi Jumalaa vastaan.
Silloin ehkä myös oppisit näkemään, miten kaikkien ihmisten syntisyys tulee esille pitkin koko Vanhaa testamenttia.
Pyhä Augustinus on myös kirkon keskuudessa kiistely henkilö, eikä kaikkia hänen teologisia oppeja hyväksytä. Erityisesti idän isiltä ei löydy Augustinuksen armon ja vapaan tahdon kahtiajakoa. Augustinuksen oppi predestinaatiosta ei lännessäkään ilmeisesti hyväksytty ennen 500 lukua. Joka tapauksessa aihe on kiinnostava, onhan meilläkin luterilaisilta predestinaatiosta jonkinlainen välimuoto, ja Calvin malli taitaa olla puhtaaksiviljelty, takan on Augustinus. Latinalainen kristinoppi on Hippon piispan ansiota.
Augustinus oli oman aikansa vanki kuten Lutherkin. Augustinus oli sanankäytön mestari siinä missä Platon, joka nousee ensimmäiseksi mieleen Augustinuksen Jumalan valtiota lukiessa.
Agustinuksen perisynti on siitä ikävä oppi, että se on johtanut kristillisyyttä periharhaan menoon. Siinä mielessä Platon on hyvä vertailukohta, ettei kukaan enää noudata Platonin ohjeita eikä varmaan noudattaisi Augustinuksenkaan, mutta koska kirkko otti Augustinuksen omakseen, niin opit jäivät elämään. Mielestäni tuhoisin seurauksin.
Menestystä väitöskirjan tekoon. Onneksi siinä ei tarvitse ottaa kantaa siihen, mitä Raamattu opettaa.
Vinkiksi kuitenkin, että perisynti seisoo kirkon muovaamilla savijaloilla.
https://www.kotimaa.fi/blogit/perisynti-on-hengellinen-petos/
Tapio
Täytyy todeta, että tulkintasi Raamatun opettamasta synti -käsitteestä on kovin puutteellinen. Olet kuin sellainen, joka on oppinut viisi kirjainta aakkosista ja siinä vaiheessa kuvittelee osaavansa kaikki aakkoset.
Edelleen menetelmällisesti lähdet liikkeelle yhdestä tai kahdesta kreikan kielen synti -sanasta,
Edelleen voidaan todeta, että olet huomannut hamartia -sanan yhden merkityskentän ulottuvuuden pois poikkeamisen eli harhaan menon, yhdistelmässä 1 / A ”not” and 3313 /méros, ”a part, share of”) – properly, no-share (”no part of”); mutta tämänkin sinä olet tulkinnut Uuden testamentin pyrkimysten näkökulmasta väärästä vinkkelistä.
Tässä HELPS Word-studies sanakirjan selostus sanan käytön antamasta merkityksestä omasta itsestään alkunsa saaneesta luonteesta: Kyseessä siis ei ole Jumalasta alkunsa saanut juttu vaan päin vastoin, aivan omaa tekoa oleva harhaan menevä pahuus.
hamartía (”sin, forfeiture because missing the mark”) is the brand of sin that emphasizes its self-originated (self-empowered) nature – i.e. it is not originated or empowered by God
Yllä mainitsemiesi synti -sanojen lisäksi Raamatussa Uuden testamentin kreikankielisessä alkutekstissä on useita eri sanoja, joilla jokaisella on omat merkityskenttänsä, mutta jotka asian sisällön perusteella on käännetty synniksi.
Tapio
Jos halutaan todella ymmärtää Uutta testamenttia, niin Uuden testamentin tekstien takaa on nähtävä vastaavien ajatusten esiintyminen jo Vanhassa testamentissa, koska Uusi testamenttihan on Vanhan testamentin ajatusten ilmaus Jeesuksen ajan tulkintaperinteen valossa.
En edellytä että kaikki voisivat tehdä sitä, mutta valtaosassa Uuden testamentin kreikankielistä tekstiä on mahdollista mielessään muovata vastaavan seemiläisen lauseen rakenteiksi, joko hepreaksi tai arameaksi, toki viimeistelyssään kreikankielisen Vanhan testamentin Septuagintan muotoilua seuraten.
On valitettavaa, että olet ottanut tyyliksesi mollata kirkon tapaa tulkita Raamatun tekstiä. Olisi suotavaa että vapautuisit tästä hyödyttömästä hyökkäilystä, koska mielestäni juuri tämä kiivailusi estää sinua edistymästä Raamatun alkukielten opiskelussa, koska vimmainen kiihko sokaisee mielesi, niin että monet suuret Raamatun syvän ja kirkkaan veden läpi piirtyvät upeiden näköalojen rikkaudet jäävät kokonaan huomaatta, koska näkökenttäsi sinun kiivailussa nostattamiesi keinotekoisten veden pyörteiden takia jää samentuneen veden tasolle.
Suosittelen avartumista ja uskallusta uuden oppimiseen, jotta alkamasi opiskelut voisivat edetä vapautuneina tiedon poluilla eteenpäin eivätkä juuttuisi paikoilleen omien poteroitten kuoppiin.
Tuomaalaa on väärässä sanoessaan, että kirkko omaksui Augustinuksen perisynti opin. Näin ei juuri tapahtunut, ainoastaan läntinen perinne hyväksyi myöhemmin tämän. Tapio Tuomaalaan historian tiedot ovat puutteelliset ja yksioikoiset. On olemassa Tapion historia jota hän jatkuvasti toistaa kotimaan sivuilla arvostellen eri kirkkoja, provokatiivisesti. Kotimaa voisi jo puuttua tähän.
”ainoastaan läntinen perinne hyväksyi”
Blogejani lukemalla selviää, että olen tästä tietoinen. On ikävää muita kirjoittajia kohtaan, että pari K24:n papukaijaa lentää perässäni blogista blogiin copypasteten samoja juttuja. ”Kotimaa voisi jo puuttua tähän”, koska blogeissa on sananvapaus. Eikä blogisti tarvitse Paajasen ynnä muiden lukuohjeita. Melkoista lukijoiden ymmärryksen halveksuntaa.
Tapio Tuomaala puhut synnistä harhaan menona, siis juutalaisille se sopii koska heillä oli laki, entäpä kuinka pakanat voivat edes mennä harhaan kun eivät tiedä miten elää, ei ole Jumalan lakia?
Heprean chatan ja kreikan hamartian merkitys on sama, mennä harhaan vaikka TAHTOO OSUA MAALIIN. Sanat on suomennettu synniksi. Kristillisyys on sanoja muokannut teologiansa mukaiseksi eli antanut merkityksiä, joita niillä ei kirjoitushetkellä ollut.
Harhaan minä menen metsässä ilman kompassia eli kierrän ympyrää, minkä olen todistanut. Vaikka olen kuinka koettanut kulkea suoraan, niin olen melko tarkasti palannut lähtöpaikalle. Kristityn kompassi on Raamattu. Mitä enemmän Raamatun selittämisteoksia käyttää, sitä varmemmin menee harhaan, kun ei luota yksin kompassiin. Raamattu selittää itse itseään.
Tapio Tuomaala toteat ettet itse pysty vaikuttamaan pelastukseesi, siis kuinkas sitten voi pelastua?
Vai pelastuuko kaikki?
Selitäppä nyt yksinkertaisesti kuinka voi pelastua ja miksi Raamattua tarvitaan ”kompassiksi” jos kerran itse ei voi mitään tehdä?
Jos ihminen ei olisi kokonaan syntinen, niin Vapahtajan ei olisi tarvinnut kuolla ristillä.
Tapahtuma olisi silloin täysin tarpeeton ja hyödytön. Se kun merkitsisi käytännössä sitä että vain ihmisen tekemät synnit ovat rangaistuksen alaisia. Silloin voisi vain lopettaa synnin tekemisen ja kaikki olisi kunnossa. Eikä meitä silloin olisi myyty synnin alaisuuteen, josta Jeesus verellään pitäisi meidät ostaa omakseen.
Jollemme ole kokonaan synnin alla, niin emme tarvitse kokonaista armoakaan. Augustus ei keksinyt perisyntiä vaan huomasi sen ajatuksen nousevan Raamatun selvän sanan pohjalta.. Nyt kun olemme kokonaan synnin alla ja täysin kykenemättömiä vapauttamaan itseämme synnin kahleista, niin tarvitsemme auttajaa, joka kykenee meidät vapauttamaan kokonaan.
Perisynnin kieltämiseen sisältyy ajatus ihmisen kyvystä tulla hyvillä teoilla autuaaksi ja pyhäksi. Raamattu ei kuitenkaan lupaa meille sitä, että tulisimme pyhiksi täyttämällä Jumalan tahdon vaatimukset. Raamatussa ilmaistu Jumalan tahto tekee meidät syntisiksi ja Kristusta ainoaksi pelastajaksi tarvitseviksi. Tulemme pyhiksi ainoastaan uskomalla se että Jeesus on sovittanut koko syntisen luontomme. Ei vain syntisiä tekojamme. Jeesus pyhitti itsensä meidän puolestamme. Joten uskon kautta saamme Hänen todellisen pyhyyden.
Pekka todistelet sujuvasti asiaasi, perisyntiä.
Sinulla on kuitenkin sama lähtökohta kuin kyseessä olevalla Augustinuksella eli uskotaan olevansa JO OIKEASSA USKOSSA ja peilataan omaa elämää synnin kautta eli huomataan että synti hallitsee omassa lihassa ja taistelee henkeä vastaan.
Edellä olevan selitys on siis että ”perisynti” hallitsee myös uskovissa saaden aikaan lankeemuksia joita ei itse haluaisi, olenko ymmärtänyt oikein, saanko sitä koskaan tietää eli vastaako Pekka tähän kysymykseeni?
Hienoa, Johanna, ja kiitos jo ennakkoon! Tulen seuraamaan sarjaasi mielenkiinnolla. Ehkä jotakin kommentoinkin.
Tehdään nyt tämä poikkeus sääntöön ja vastataan. Jos voit vaatia minulta jotain, niin olen sinulle silloin velkaa.
Velka pitää maksaa aina. Nyt Jumalan sana kertoo minulle, että olisin velkaa Jumalan sanalle monessa asiassa. Jos yritän tätä velkaa maksaa, niin silloin minun ei pidä odottaa, että koko velka minun pitäisi maksaa. Maksettavaa on vain se osa, jota en kykene itse maksamaan. Armo ei ole tällaista kaupan käyntiä. Kaupankäynnissä voidaan hinnasta tinkiä, mutta armoa siinä ei pyydetä.
Jumalan armo kuuluu vain tuomitulle. Siksi olenkin hyvin mielelläni kokonaan tuomittu helvettiin. Sillä silloin voin uskoa itseni Jumalan armon alle. Jos yritän itse parantaa elämääni ja luotan siihen parannukseen, jonka itse saan aikaan, niin en tarvitse armoa. Armo kuuluu vain sille joka suostuu olemaan kokonaan tuomittu.
Nyt kun Jumala on minut Pojassaan Jeesuksessa kokonaan armahtanut ja Jeesus on pyhittänyt itsensä minun tähteni, niin olen myös armahdettu ja pyhä. Minulla ei ole mitään tunnollani. Eikä Jumalan sanakaan voi minulta vaatia mitään. Olen vapaa kaikesta syytöksestä. Se jonka Jumalan poika on tehnyt vapaaksi on oikeasti vapaa. Jos haluat väittää etten täytä uskovan mittaa, niin saat toki tehdä sen. Jumala on kuitenkin puolellani ja hän pitää minua Jeesuksen tähden täysin synnittömänä.
Samaan aikaan olen tietenkin kokoajan täysin syntinen, mutta kuitenkin täysin pyhä ja puhdas.
Siksi, että Jumala lukee minut pyhäksi ja omaksi rakkaaksi lapsekseen, eikä näe syntisyyttäni.
Sinä näet sen ja itse olen hyvin siitä tietoinen, mutta ei Jumala. Jos Pyhä Henki nuhtelee minua jostakin, niin sanon että Kiitos Jeesus kun lähetit Pyhän Hengen pitämään minua sinun lähelläsi.
Jos sinä syytät minua jostakin pahasta, niin kiitän siitäkin syytöksestä, sillä kaikki syytökset vievät minua lähemmäksi Jeesusta. Se on nimittäin syytösten tarkoituskin. Se ei ole tarkoitus, että itse yritämme tehdä itsestämme pyhiä ja pyhempiä. Vaan sitä, että yhä syvemmin tunnemme syntimme syvyyden. Sen koko roskan saan uskossa viedä Jeesukselle ja mitä enemmän minua syytetään, niin sitä enemmän on aina asiaa Jeesuksen hyvään seuraan. Jeesus on koko minuun pyhyyteni, puhtauteni, viisauteni ja koko elämäni. On hienoa kulkea tämmöisessä seurassa. Siitä sydän välillä oikein riemusta hyppelehtii.
Perisynnin tähden en luota itsessäni mihinkään , vaan pyrin kaikki ajatukseni viemään Herrani arvioitaviksi. Monesti saan sieltä hyviä ohjeita. Varsinkin sellaisia, että paina Pekka nyt deledeä.
Kiitos Pekka, ei tuohon tarvitse mitään lisätä. Niinkuin ei myöskään Armon päälle voi tulla kuin Armoa.
Johannalle kiitos hyvästä aiheesta. Pysy vain Augustinuksen oppilaana, hänen ajatuksensa kestävät kyllä ajan hampaat…