Ken tahtoo väärin käyttää lahjoitetun armon ja kaikki jumalalliset lahjat lihalliseen suruttomuuteen, vääryyteen, ylpeyteen, ylensyömiseen, juopumiseen, irstaisuuteen ja muuhun ilkivaltaisuuteen eikä anna itseään kehottaa vapaaehtoiseen kuuliaisuuteen, hän on väärä kristitty, joka ei ansaitse armoa eikä sen tähden voikaan sitä kauan pitää.
Stefan Prätorius, Hengellinen Aarre-aitta, s. 210, SLEY, 1925.
Eikö armo olekkaan ylenpalttinen eli vaikka synnit olisivat ”veriruskeat” niin armo kattaa nekin?
Nyt Arikin täällä kehuu armoa. Se on hyvä. ”Missä synti on suureksi tullut, siinä armo on tullut ylenpalttiseksi.” (Room. 5:20). ”Vaikka teidän syntinne ovat veriruskeat, tulevat ne lumivalkeiksi.” (Jes. 1:18)
Mutta aina on ollut niitä, jotka ajattelevat, jos kaikki on annettu anteeksi, niin sitten voin elää ihan miten vaan, koska se on jo annettu anteeksi. Tämähän on armon väärinkäyttöä. Ajatellaan siis, että saan vapaasti tehdä syntiä, koska se on anteeksi annettu. Oikea kristitty ei ajattele ja toimi näin. Synnit on kyllä annettu anteeksi Jeesuksen kuolemassa, mutta synnin tekemiseen ei Raamattu anna lupaa.
”Nyt Arikin täällä kehuu armoa. Se on hyvä.”
Niin juuri, kaikki on armoa ja vain armosta!
Eikö blogissa ole sitten ristiriita kun kerran armo peittää liki kaikki synnit ja yllä tuodaan väärin käyttöä?
Pyhän Hengen pilkka on ainoa synti mitä ymmärrän jota ei saa anteeksi.
Armo on todella vain ennen tehdyistä synneistä kun ihminen kuulee Jumalan kutsun ja nöyrtyy parannukseen, siis kun ihminen on elänyt tietämättömänä ja tehnyt syntiä.
Jeesus sanoo tästä kun rukoilee ristiinnaulitsijoidensa puolesta:
Luuk. 23:34
Mutta Jeesus sanoi: ”Isä, anna heille anteeksi, sillä he eivät tiedä, mitä he tekevät”.
Valmis armo kaikille ja se miten sitä käytetään ovat kaksi eri asiaa. Kun ihminen elää armossa, hän sen voimalla taistelee syntiä vastaan. Väärä kristitty ei taistele näin.
Entäpä kun ei tiedä (on tietämätön) mikä on syntiä, eihän silloin voi ”taistella” syntiä vastaan?
Kyllä. Jumalan laki paljastaa synnin ihmiselle. Raamattu sanoo, että lain kautta tulee synnin tunto. Room. 3:20. Silloin alkaa kummasti armo kiinnostaa ja kelvata. ”Niinmuodoin on laista tullut meille kasvattaja Kristukseen, että me uskosta vanhurskaiksi tulisimme.” (Gal. 3:24)
Mikä on tämä ”Jumalan laki”, onko se annettu myös pakanoille?
Juutalaisilla oli Mooseksen laki, onko pakanoilla omansa?
Mitä tarkoittaa Jumalan hyvyys vetää ihmisiä parannukseen?
Room. 2:4
Vai halveksitko hänen hyvyytensä ja kärsivällisyytensä ja pitkämielisyytensä runsautta, etkä tiedä, että Jumalan hyvyys vetää sinua parannukseen?
Ari, miksi kyselet jatkuvasti. Kyseletkö siksi, että et tiedä, vai siksi, että sinulla on oma vastaus näihin kysymyksiin, mutta haluat jotenkin nähdä, mitä muut vastaavat?
Jumalan kymmenen käskyä ovat samat kaikille. Jumala vetää jatkuvasti ihmisiä luokseen.
”…hän on väärä kristitty, joka ei ansaitse armoa eikä sen tähden voikaan sitä kauan pitää.”
Tämähän vaikuttaisi tekojen opilta, JOKA EI ANSAITSE ARMOA, ei kai kristinuskossa armoa ansaita? Jossakin juutalaisessa ja donatolaisissa piireissä armo ansaittiin. Kristinuskossa armo on ilmaista. Ei sitä voi ansaita.
Sami,
tässä puhutaan lahjoitetun armon väärinkäytöstä.
Mikko, nimenomaan!
Sami,
”ansaitse” sana on tässä eri merkityksessä kuin ”ansaita teoillaan armo” ilmaisussa!
Suomen kielessä voi olla samoilla sanoilla eri merkityksiä eri yhteyksissä.
Mikko, näin minäkin ajattelen.
Mika,
kyllä.
Mikko, kirjoitat; ”ansaitse” sana on tässä eri merkityksessä kuin ”ansaita teoillaan armo” ilmaisussa!”
Tekstistä ei asia kuitenkaan näin ilmene. Vaan juuri näin;
”…hän on väärä kristitty, joka ei ansaitse armoa eikä sen tähden voikaan sitä kauan pitää.”
Sami,
Saman tekstikohdan voisi ilmaista esimerkiksi näin ”jolle ei kuulu armo..”
Mutta niin kuin sanoin, samalla sanalla voi olla eri merkitys eri yhteydessä. Vrt. esimerkiksi sana ”armoton” ja sen käyttö eri yhteyksissä.
”Armoton” sana esimerkiksi voi merkitä julmuutta, anteeksiantamattomuutta, ilman armoa olemista, etc.
Mielestäni sinun kyllä pitäisi tämä ymmärtää, ettei menisi saivarteluksi sanoilla, mikä ei vastaa näiden blogipalstojen ajatusta, joissa keskusteluakin voidaan käydy, jos voidaan käydä…
Mikko, tarkoitat ilmeisesti, että blogistin siteereema teksti on huonosti ilmaistu. Kysymys ei siis ole sanoilla saivartelusta, vaan huonosta ilmaisusta.
Pahat teot siis vaikuttavat uskoon, jolloin Jumalan armo vetäytyy ja voi jopa poistua. Jumalan armon voi menettää. Teoilla on siis vaikutusta, uskoon nähden. Ihmiseltä siis edellytetään pelastavaa ja toimivaa uskoa.
siis ”käydä”
Sami,
”Mikko, tarkoitat ilmeisesti, että blogistin siteereema teksti on huonosti ilmaistu. Kysymys ei siis ole sanoilla saivartelusta, vaan huonosta ilmaisusta. ”
En ole tällaista sanonut tai kirjoittanut. Mielestäni teksti on hyvin ilmaistu ja sen ymmärrän.
Mikko, teksin voi ymmärtää eri tavalla ja sitä voi joutua selittämään mitä se tarkoittaa, kuten teit.
Pahoilla teoilla voimme siis vaikuttaa pelastukseemme. Teoilla on siis vaikutus pelastukseen nähden. 😉
Sami,
hyvillä tai pahoilla teoillamme emme pääse taivaaseen. Taivaaseen pääsemme ainoastaan Kristuksen ansiosta.
Mikko, pahat teot vaikuttavat pelastukseemme,
””…hän on väärä kristitty, joka ei ansaitse armoa eikä sen tähden voikaan sitä kauan pitää.”
Pahoja tekemällä emme pääse taivaaseen, koska Kristus ei silloin hyödytä mitään. Teoilla on siis selvästi vaikutus.
Täytyy ottaa huomioon, että kirja on painettu jo vuonna 1925. Nykyään sama asia sanottaisiin ja käännettäisiin varmaankin toisin.
Mika, tuonhan kirjan sitaatteja halusit tähän laittaa.
Kristityn tehtävä on siis elää pyhästi ja pyrkiä kaikin voimin pyhyyteen. Pyhä elämä tarjoaa suojan ollen voimavara, sen avulla kasvamme kristittynä ja muutumme Kristuksen kuvan kaltaisuuteen, eli jumalistumme, tulemme Jumalallisesta luonnosta osalliseksi. 🙂
Sami,
vastauksena tuohon viimeiseen kommenttiisi sopii hyvin tämä:
”Armo ja rauha lisääntyköön teille Jumalan ja meidän Herramme Jeesuksen tuntemisen kautta. Koska hänen jumalallinen voimansa on lahjoittanut meille kaiken, mikä elämään ja jumalisuuteen tarvitaan, hänen tuntemisensa kautta, joka on kutsunut meidät kirkkaudellaan ja täydellisyydellään, joiden kautta hän on lahjoittanut meille kalliit ja mitä suurimmat lupaukset, että te niiden kautta tulisitte jumalallisesta luonnosta osallisiksi ja pelastuisitte siitä turmeluksesta, joka maailmassa himojen tähden vallitsee, niin pyrkikää juuri sentähden kaikella ahkeruudella osoittamaan uskossanne avuja, avuissa ymmärtäväisyyttä, ymmärtäväisyydessä itsenne hillitsemistä, itsenne hillitsemisessä kärsivällisyyttä, kärsivällisyydessä jumalisuutta, jumalisuudessa veljellistä rakkautta, veljellisessä rakkaudessa yhteistä rakkautta. Sillä jos teillä on nämä ja ne yhä enenevät, niin ne eivät salli teidän olla toimettomia eikä hedelmättömiä meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen tuntemisessa. Jolla sitävastoin ei niitä ole, se on sokea, likinäköinen, on unhottanut puhdistuneensa entisistä synneistänsä.
Pyrkikää sentähden, veljet, sitä enemmän tekemään kutsumisenne ja valitsemisenne lujaksi; sillä jos sen teette, ette koskaan lankea; sillä näin teille runsain määrin tarjotaan pääsy meidän Herramme ja Vapahtajamme Jeesuksen Kristuksen iankaikkiseen valtakuntaan.” 2.Piet.1:2-11
Sana saivartelu, siis mitä on armo jos kerran sen saa jo etukäteen kaikista synneistä, eikö paremminkin voisi käyttää jotain muuta sanaa?
Monet osaavat käyttäytyä seurakunnan tilaisuuksissa asiallisesti ja ystävällisesti, mutta ovat kotioloissaan todellisia pirttihirmuja.
Tässä vaan miettii mitä Jeesus sanoo armosta, mitä Hän sanoi aviorikoksesta kiinni jääneelle naiselle?
10 Ja kun Jeesus ojensi itsensä eikä nähnyt ketään muuta kuin naisen, sanoi hän hänelle: ”Nainen, missä ne ovat, sinun syyttäjäsi? Eikö kukaan ole sinua tuominnut?”
11 Hän vastasi: ”Herra, ei kukaan”. Niin Jeesus sanoi hänelle: ”En minäkään sinua tuomitse; mene, äläkä tästedes enää syntiä tee”.(Joh.8)
Eikö tuossa ole armon sanat, Jeesus ei tuominnut mutta sanoi ettei nainen enää syntiä tekisi, siis ei Jeesus sanonut ettei tuomitse enää koskaan.
Tuon kun vielä sovittaa Jeesuksen sanoihin kuinka tulee suhtautua Hänen sanoihinsa:
Joh. 12:48
Joka katsoo minut ylen eikä ota vastaan minun sanojani, hänellä on tuomitsijansa: se sana, jonka minä olen puhunut, se on tuomitseva hänet viimeisenä päivänä.
Siis Jeesus sanoi naiselle ”” mene, äläkä tästedes enää syntiä tee”””
Mene, äläkä tästedes enää syntiä tee, on kehotus ja tavoite, johon pitää pyrkiä armon voimalla ja voimasta. Raamatussa on tällaisiakin jakeita esim. ”Sillä ei ole maan päällä ihmistä niin vanhurskasta, että hän tekisi vain hyvää eikä tekisi syntiä.” (Saarnaaja 7:21). ”Jos sanomme, ettei meillä ole syntiä, niin me eksytämme itsemme, ja totuus ei ole meissä.” (1. Joh. 1:8). Raamatussa käsketään monia asioita, mutta se ei tarkoita, että pystyisimme niitä kaikkia noudattamaan.
Kuinka joku voi sanoa että toinen käyttää armoa väärin eli tuomitsee toisen, eikö Jeesus sano että ”älkää tuomitko”, siis sillä tuomiolla jolla toisen tuomitsee tullaan sinutkin tuomitsemaan, eikö vaan?
1 ”Älkää tuomitko, ettei teitä tuomittaisi;
2 sillä millä tuomiolla te tuomitsette, sillä teidät tuomitaan; ja millä mitalla te mittaatte, sillä teille mitataan.(Matt.7)
Nuhtelu on eri asia kuin tuomitseminen. ”Nuhdelkaa kurittomia.” (1. Tess. 5:14)
Onko blogi teksti ”nuhtelua”, eikö siinä selkeästi tuomita ne jotka mainittuja syntejä tekevät?
Se on myös varoitus niille, jotka eivät tahdo kilvoitella.
Siis armo kattaa kaikki synnit toisille ja toisille ei, mistä sitten jokainen tietää oman tilan?
Minulle kyllä Jeesuksen sanat Hänen ylenkatsomisestaan on kyllä selkeä, jos ei ota vastaan Jeesuksen sanoja niin ne tulee tuomitsemaan viimeisenä päivänä, ei tuohon liitetä armoa.
Paavali kehottaa vastaanottamaan Jumalan armon. 2. Kor. 6:1. Armo ja totuus on tullut Jeesuksen Kristuksen kautta. Joh. 1:17. Varma on se sana ja kaikin puolin vastaanottamisen arvoinen, että Kristus Jeesus on tullut maailmaan syntisiä pelastamaan, joista minä olen suurin. 1. Tim. 1:15.
””Paavali kehottaa vastaanottamaan Jumalan armon””, kuinka tämä vastaanottaminen sitten tapahtuu?
Miksi Paavali ei saanut kaikkia kuulijoitaan ”vastaanottamaan” armoa?
Kun luottaa ja turvautuu Jeesukseen.
Kaikille Jeesus ei kelvannut, ja monet loukkaantuivat häneen.
Jeesus julisti/saarnasi parannusta, miksi niin monet eivät ottaneet Hänen sanojaan vastaan?
Entäpä tänä päivänä, eikö sama parannuksen julistus ole voimassa eli Jeesuksen käsky julista parannusta Hänen nimessään syntien anteeksi saamiseksi, otetaanko nämä sanat vastaan vai loukkaannutaanko niihin?
Pääasia on: ”Me uskomme Herran Jeesuksen armon kautta pelastuvamme.” (Apt. 15:11)
Olen seurannut keskustelua. Mikko kirjoitti aivan oikein: ”Saman tekstikohdan voisi ilmaista esimerkiksi näin ”jolle ei kuulu armo..”
Suomen kielessä kuten muissakin kielissä, sanoilla on eri merkityksiä. Sanat saavat merkityksensä konteksteissaan eli lauseyhteydessään. Kirjoittajalla ja puhujalla on aina ajatuksenaan ja tarkoituksenaan joku sanoma, jonka hän haluaa viestiä kuulijalle tai lukijalle.
Tässä blogin tekstissä ”ansaita” ei ole siinä merkityksessä, että kun synnintekijä ei tee hyviä tekoja, niin siksi hän ei ansaitse Jumalan armoa. Ei myöskään siksi että hän on tehnyt syntiä.
Mistä siis on kyse? Kyse on ilmiselvästi siitä, että synnintekijä ei sydämestään kadu ja halua tehdä parannusta syntielämästään, vaan hänen sydämensä on kova ja katumaton ja hän haluaa jatkaa syntielämäänsä entiseen tapaan. Room. 2:4-5.
Näin hän ei siis ”ansaitse” tulla armahdetuksi, koska Jumala sanoo nimenomaan kaikille katuville: Sinun syntisi annetaan sinulle anteeksi. Ja synnit julistetaan anteeksi Jeesuksen Kristuksen sovintoveressä. ”Herra on lähellä niitä, joilla on särkynyt sydän, hän pelastaa ne, joilla on murtunut mieli.” Ps. 34:19
Sami, katso Nykysuomen sanakirjasta ”ansaita” -verbin kohdalta kaikki sen merkitykset. ”Ansaita” tarkoittaa ei vain esim. rahan tai palkinnon ansaitsemista työllään, vaan myös: OLLA JONKUN ARVOINEN, JOHONKIN OIKEUTETTU
Jeesuksen Tuhlaajapoika -vertauksessa poika meni itseensä, päätti mennä isänsä luokse ja sanoa hänelle: ”Isä, minä olen tehnyt syntiä taivasta vastaan ja sinun edessäsi enkä enää ANSAITSE, että minua sinun pojaksesi kutsutaan; tee minut yhdeksi palkkalaisistasi.” Luuk. 15:18
Poika siis tajusi, että hän ei ole enää sen arvoinen eikä oikeutettu siihen, että isä häntä enää kutsuisi lapsekseen. Hän alensi itsensä. (tästähän Jeesus puhui). Poika halusi tyytyä palkollisen osaan, jotta saisi edes ruokaa nälkäänsä.
Entä mitä isä teki? Hän juoksee vastaan kun näkee kaukana poikansa tulevan kohti isän taloa. Ei hän odota pojalta mitään, vaan kiiruhtaa syleilemään poikaansa. ”Mutta kun hän vielä oli kaukana, näki hänen isänsä hänet ja armahti häntä, juoksi häntä vastaan ja lankesi hänen kaulaansa ja suuteli häntä hellästi.” Luuk. 15:20 Sitten poika tunnusti isälle syntinsä kuten oli aikonutkin tehdä. Isä oli jo armahtanut pojan tämän vielä vasta lähestyessä taloa. Jumalan armo on ihmeellinen!
Samoin on asia Jeesuksen ja sadanpäämiehen kohtaamisessa. Sadanpäämies: ”Herra, en minä ole sen arvoinen, että tulisit minun kattoni alle; vaan sano ainoastaan sana, niin minun palvelijani paranee.” Matt. 8:8
Jumala armahtaa syntisen katuvan. Teoilla ei armon saamisessa ole merkitystä, ei hyvillä eikä pahoilla. Jeesus sovitti kaikki ja kaikkien synnit. Syntejään ei kukaan voi itse sovittaa, velkaa ei voi Jumalalle ikinä maksaa. Lunastusmaksua ei voi itse milloinkaan suorittaa. Siksi juuri Jumala lähetti Poikansa Jeesuksen maailmaan.
”Kristuksen veressä meillä on lunastus, rikkomustemme anteeksianto. Näin Jumala on antanut armonsa rikkauden tulla runsaana osaksemme ja suonut meille kaikkea viisautta ja ymmärrystä.” Ef. 1:7-8
Vaikka seuraava on tarkoitettu Samille niin otan sen kuitenkin esille:
””Sami, katso Nykysuomen sanakirjasta ”ansaita” -verbin kohdalta kaikki sen merkitykset. ”Ansaita” tarkoittaa ei vain esim. rahan tai palkinnon ansaitsemista työllään, vaan myös: OLLA JONKUN ARVOINEN, JOHONKIN OIKEUTETTU””
Siis nyt herääkin kysymys miksi jotkut synnin tekijät olisivat sen ARVOISIA että heidän synnit annetaan armosta anteeksi (ja toisien ei)? Erotteleeko Jumala nyt ihmisiä jotenkin eli arvottaako Hän ihmiset eritavalla JOS niin miksi, mikä on se perusta miksi toinen aviorikkoja saa syntinsä anteeksi ja toinen ei? Tässä on siis kyse ns ”ennalta tietämyksestä” eli jotkut uskovat tietävänsä että kaikki omat synnit saa anteeksi armosta, niin vanhat kuin tulevatkin.
Riitta, kirjoitat: ” Jumala armahtaa syntisen katuvan. Teoilla ei armon saamisessa ole merkitystä, ei hyvillä eikä pahoilla. Jeesus sovitti kaikki ja kaikkien synnit. Syntejään ei kukaan voi itse sovittaa, velkaa ei voi Jumalalle ikinä maksaa. Lunastusmaksua ei voi itse milloinkaan suorittaa. Siksi juuri Jumala lähetti Poikansa Jeesuksen maailmaan.”
Riitta sekoitat tässä kaksi asiaa ja kudot niistä yhden hämähäkin seitin.
1. ”Teoilla ei armon saamisessa ole merkitystä, ei hyvillä eikä pahoilla”. Kaikki esimerkki kuitenkin puhuvat toista. Joka tiivistyy sanoissa; ” Jumala armahtaa KATUVAN SYNTISEN”. Katumus on vapaa tahdon valinta, samoin katumattomuus on tahtomme suunta ja valinta. Katumus on siis teko, jossa synnintekijä katuu syntejänsä. Hän itse, omasta tahdostaan. Jumala ei siis pelasta ihmistä ilman ihmistä. Näin ollen väitteesi; ” Teoilla ei armon saamisessa ole merkitystä, ei hyvillä eikä pahoilla”, ole ole TOSI.
Hebreankielessä KIPPER TOIMINTA ihmisen tekona Jumalan vihan poiskäännyttämiseksi kuvaa hyvin katumuksen merkitystä tehtynä tekona ja Jumalan armon saapumista. ( Lisää voit lukea vaikka, iustitia 16/2002, Sovitus Vt:ssä, juutalaisuudessa ja Uudessa testamentissa > s23, eteenpäin, tai koko kirja)
2. Toiseksi sekoitat vaarallisesti, virheellisesti syntien anteeksiantamuksen, sovituksen ja ihmisen katumuksen, ansiollisena tekona ja kuvaat sitä itsesovituksena. Voitko kertoa missä kristillisessä kirkossa opetetaan näin? LAITA DOKUMENTOITU TIETO ESILLE!
Ps. Nykysuomen sana kirja ei ole mikään teologinen sanakirja. Sitä paitsi aikaisemmissa kommenteissa tästä on jo puhuttu.
Näyttää siis edelleen siltä, että teoilla on vaikutusta pelastukseen, katuva saa, katumaton menettää.
Sami, sehän on tullut selväksi, että sinä nykyisin kiistät ja kiellät uskonvanhurskauden.
Mika, sekoitat asioita. Miten sellaista voisi kieltää! Pystyt parempaan perusteluun.
”Armosta Jumala on teidät pelastanut antamalla teille uskon. Pelastus ei ole lähtöisin teistä, vaan se on Jumalan lahja.” ( Ef 2:8).
No, hyvä sitten.
Te näette, että ihminen tulee vanhurskaaksi teoista eikä ainoastaan uskosta. ( Jaakob 2:24).
Sinä näet, että usko vaikutti hänen tekojensa mukana, ja teoista usko tuli täydelliseksi; (Jaakob 2:22).
Mitä on ne teot joista ihminen tulee vanhurskaaksi?
Siis kun ihminen kuulee Jumalan kutsun niin mitä hänen on tehtävä että tulee vanhurskaaksi, no selkeästi tehdä parannus ja ottaa kaste, aivan selkäPietarin ohje niille joita Jumala kutsuu.
Sami, pakko sanoa, että mielestäni käsityksesi kristinuskosta ovat niin lakihenkisiä, että ne suorastaan puistattavat minua. Ne voisivat edustaa mitä tahansa muuta uskontoa, mutta ei kristillistä uskoa.
Pyhä Henki vetää ihmistä parannukseen. Kaikki on alusta loppuun Jumalan tekoa.
Missä evankeliumi käsitetään väärin, siellä se tekee ihmiset suruttomiksi, mutta missä se ymmärretään oikein, siellä se tekee heidät hurskaiksi ja jumalisiksi.
Martti Luther, Hengellinen aarreaitta, s. 216, Aurinko Kustannus ja Arkki-kirjat, 2016
”Monta väärää profeettaa ilmaantuu, ja he johtavat useita harhaan.” ( Matt 24:11)
Niin monia ja suuria eroavaisuuksia kuin Jumalan lasten välillä maan päällä onkin, on kuitenkin se, mikä heillä on yhteistä, paljon suurempaa ja arvokkaampaa. Huolimatta kaikesta erilaisuudesta ovat Jumalan lapset yhtä, sillä heillä on yhteisenä suurin ja ihanin kaikesta: Kristus ja usko häneen. ”Yksi ruumis ja yksi henki, niin kuin te olette kutsututkin yhteen ja samaan toivoon, jonka te kutsumuksessanne saitte; yksi Herra, yksi usko, yksi kaste, yksi Jumala ja kaiken Isä, joka on yli kaikkien ja kaikkien kautta ja kaikissa” (Ef. 4:4-6).
Kun pidämme mielessä tämän ykseyden, me voimme unohtaa kaikki eroavuudet ja kuin suuri sisarusjoukko tukea ja auttaa toisiamme vaeltaessamme kohti kotimaata, joka odottaa taivaassa meitä kaikkia. Amen.
C. O. Rosenius, Usko yhdistää, s. 132, SLEY, 1977.
Pietisti Rosenius höpöttää. Kirkko määritelmä väärä, petollinen, harhaanjohtava. Kirkko ei ole ikinä jakaantunut, lahkot ovat itse repineet itsensä irti kirkkoruumiista. Palaamalla kirkon yhteyteen lahkosta, vain silloin voidaan puhua ykseydestä.
Mika, kiitos Roseniuksen tekstistä ja blogistasi! Lopetan kommentoimisen tähän.
Nyt sitten tuodaankin ”uskoa” joka yhdistääkin kun alunperin oltiin tuomassa ”vääriä kristittyjä”, takki kääntyy ja nopeasti sanon ma.
Sami, pitäisikö kaikkien siis mennä ortodoksikirkkoon? Ari, eikö todellisilla kristityillä ole uskonyhteys?
Mika, kysyt; ”pitäisikö kaikkien siis mennä ortodoksikirkkoon?” Miksi ei pitäisi? Sehän on kirkko, ainut. Muut ovat siitä irtautuneita. Mika olet teologi ja kysytkö vakavissasi näitä. Tunnet varmasti kirkon historian.
Mika, nyt hyppäät taas toiseen kysymykseen.
Poistin yhden kommenttini. Aion pysyä luterilaisena elämäni loppuun asti, koska opetus armosta on siellä kaikkein kirkkainta.
Nyt keskustelu loppuu täällä. Kiitos kaikille keskustelusta.