Orjuus ja siirtomaavalta ovat olleet ylimuistoisen natintaoikeuden piirissä ties kuinka kauan. Tulee mieleen koulujen oppikirjat 50- luvulta, miten Afrikan asioista opetettiin. Nyt on tapahtunut ylikansallinen herätys ajattelemaan, mitä tuli tehtyä ja häpeälliset muistikuvat saavat aikaan allergiareaktioita nykytoiminnasta.
Orjakauppa ja varsinkin lastien kuljettaminen on tuottanut kristikunnalle ihanan ylistyslaulun Jumalan armosta, kun laivan kapteeni yllättäen kohtasi rakastavan Jeesuksen. Syntyi laulu, jonka suomenkieliset sanat alkavat sanoilla: On armo suuri ihmeinen.. Tämäkin todistaa sen, että synkimmänkin pimeyden keskellä voi valo syttyä sydämeen ja saada hämmästyttäviä muutoksia ihmisen sisimmässä.
Moni meistä muistaa miten kauppojen mainoksena käytettiin sanoja: Siirtomaa tavaroita. toisella kielellä Colonial varor, en ole varma tuliko oikein. Asiassa ei olisi ollut mitään vikaa, jos kaupankäynti olisi ollut reilua ja työn raskaan raatajilla olisi ollut samoja oikeuksia, mitä täällä siirtomaatavaroilla vatsaansa hellivät suomalaiset saivat samaan aikaan. Meillä Länsimaisessa hyvinvoinnissa elävillä on pitkä syntilista näistä ajoista.
Perimätieto kertoo, myös toista tarinaa, jonka todenperäisyyttä en pysty varmistamaan. Suomen telakat rakensivat N-liitolle uutta kauppalaivastoa jatkumona sotakorvauksille laivoja tarvittiin ja Suomessa oli opittu niitä rakentamaan. Kun sitten kauppiaat ja laivojen vastaanottajat näkivät suuret parkkialueet täynnä autoja, joku olisi kysynyt: Olemmeko me nämä kaikki maksaneet?
Toki meillä kaikilla on syytä parannuksen tekoon monissakin asioissa, mutta erityisesti mielipiteissä ja ennakkoluuloissa. Se on tavallaan suojelumekanismi, että kaikkea vierasta vierastetaan. Se on siis ihmisyyteen kuuluvaa ja tulee esille jo pienissä lapsissa, kun vierastavat vieraita huushollissa. Emme varmaankaan ole pystyneet edes opettamaan pienelle lapselle ujoutta. Tervettä ja normaalia kuitenkin olisi, että lapset varttuessaan huomaisivat toisten ihmisten olevan ihan mukavia eikä heitä tarvitse pelätä.
Ongelma tässä on siis se, että näitä ominaisuuksia on otettu politiikan työkalupakkiin. Ikäänkuin olisi joku valkopesun käynyt synnitön porukka tai puolue ja toisessa taas on kaikki bublikaanit ja syntiset, joita voidaan vetää kölin alta milloin ja miten halutaan. Herää vain kysymys kumpaan porukkaan tuntee vetoa ihminen, joka on ollut puolueettomassa nurkassa ja äänestänyt nukkuvien puoluetta. Sehän on tietysti vanha syntiinlankeemuksen opetus, jos et kehtaa kehua itseäsi, niin mustaa toiset ympäriltäsi. Mieleeni tulee sanonta työpaikalta: Silmäkuopista ponnistajat.
Kiitos.
Blogi oli hyvä ja siinä esille tuotu ongelma on edelleen ajankohtainen. Toivottavasti ylikansallinen herätys jatkuu.
Kiitos kommentista se osoitaa, että ainakin yksi ihminen on lukenut ja se on vaikuttanut jotenkin. Jos yhtään kommenttia ei tule, niin juttu on ilmaa niille keskimääräisesti 200.300 lukijalle tai klikkaajalle, eihän se vielä todista, että on luettu.