Oulun ja Helsingin tuomiokapitulit ovat pyytäneet meiltä lausuntoa, joka koskee Horisontti-ohjelmassa 23.8.2020 luettua vetoomusta tasa-arvoisen avioliiton vastustamisen kitkemisestä kirkossa. Lausuntopyynnössä kuitenkin irrotetaan asia yhteydestään:
”Tässä lausuntopyynnössä ei ole kysymys kirkossa käynnissä olevasta avioliittoa koskevasta keskustelusta. Papilla on sananvapautensa puitteissa oikeus esittää siitä mielipiteitä ja pyrkiä vaikuttamaan kirkon kannan muotoutumiseen. Kysymys on ainoastaan siitä, oletteko toiminut pappislupauksenne mukaisesti ja papille sopivalla tavalla irtisanoutuessanne piispan kaitsennasta ja/tai kehottaneet muita hylkäämään piispat hengellisinä paimenina.”
Irrottaessanne asian kehyksestään pyritte luomaan vaikutelmaa, että tässä ei olisikaan kysymys kirkossa käynnissä olevasta avioliittoa koskevasta keskustelusta, vaan ainoastaan siitä, olemmeko toimineet pappislupauksemme mukaisesti ja papille sopivalla tavalla irtisanoutuessamme piispan kaitsennasta sekä ehdottaessamme, että muutkin lakkaisivat pitämästä piispoja hengellisinä paimeninaan, kunnes nämä tekevät parannuksen ja pyytävät anteeksi tasa-arvoisen avioliiton hyväksymisen jarruttamista.
Suomen evankelis-luterilaisen kirkon kirkkojärjestyksen 1 luvun 1 §:ssä todetaan:
”Kirkko pitää korkeimpana ohjeenaan sitä tunnustuskirjojen periaatetta, että kaikkea oppia kirkossa on tutkittava ja arvioitava Jumalan pyhän sanan mukaan.”
Jumalan pyhän sanan valossa arvioituna olemme nimenomaan toimineet pappislupauksen ja omantuntomme mukaisesti kehottaessamme ohittamaan sellaisen opetuksen ja sellaiset paimenet, jotka estävät toimimasta Kristuksen opetuksen mukaisesti. On hyvin harhaanjohtavaa erottaa kysymykset pappislupauksesta ja tasa-arvon puolustamisesta kirkossa. Esittämällä tämän hallinnollisena seikkana te yritätte pimittää sitä tosiasiaa, että toimimme nimenomaan Kristuksen rakkauden edistämiseksi ja tuomiseksi kaikkien ulottuville. Te teette Jumalan valtakunnan kysymyksestä hallinnollisen kysymyksen. Tätä te vielä vahvistatte luettelemalla lausuntopyynnössänne erilaisia sanktiotoimenpiteitä, joita teillä on käytettävissänne, mikäli emme lakkaa olemasta huutavan ääniä korvessa. Sanktioita on jo käynnistetty, kun vetoomuksen vuoksi Kai Sadinmaan jo sovitun määräaikaisen työsuhteen jatkuminen on nyt estetty Helsingin piispan toimesta.
Edellä esiin tuodun ja Jumalan pyhän sanan velvoittamina me esitämme piispoille kaksi vastakysymystä:
1.Koska kirkkojärjestyksen ensimmäisen luvun ensimmäisen pykälän mukaan kaikkea oppia kirkossa on tutkittava ja arvioitava Jumalan pyhän sanan mukaan, kysymme, aiotteko jatkaa Kristuksen jakamattoman rakkauden ja Jumalan pyhän sanan halventamista muun muassa ohittamalla kultaisen säännön;
2.Kirkkojärjestyksen kahdeksannentoista luvun kolmannen pykälän mukaan piispa lupaa seuraavaa: ”Tahdon myös edistää maan rauhaa sekä kuuliaisuutta laillista esivaltaa kohtaan, noudattaa kaikessa kirkon lakia ja järjestystä ja vakavasti kehottaa ja velvoittaa hiippakunnan pappeja samoin tekemään.”
Korkeimman hallinto-oikeuden päätös sallia kirkolle autonomia avioliittoon vihkimisessä ei poista kirkon velvoitetta toimia perustuslain mukaisesti ja kansalaisten yhdenvertaisuuden takaamiseksi. Kirkko, joka sulkee homoseksuaalit kirkollisen avioliittoinstituution ulkopuolelle, rikkoo tätä velvoitetta.
Aiotteko toimia vastoin piispanlupaustanne ja olla edistämättä kuuliaisuutta lailliselle esivallalle ja perustuslaille kieltämällä saman sukupuolisten avioliittoon vihkimisen ja estämällä myös pappejanne toteuttamasta näiltä osin Suomen lakia?
Kun aikoinaan tietyt miesoletetut papit kieltäytyivät pitämästä Helsingin piispa Irja Askolaa hengellisenä paimenenaan hänen sukupuolensa takia, muut piispat eivät nähneet tätä ongelmana, ja kyseiset papit saivat tuulettaa näkemyksiään aivan rauhassa. Ilmeisesti piispat tällöin pitivät asiaa vakaumuksellisena kysymyksenä. Nyt, kun tavoitteenamme on ollut tasa-arvoa jarruttavan käytännön vastustaminen kirkossa, asia nähdäänkin hallinnollisena. Kun olet miespappi, joka vastustaa naisia, olet vakaumuksellinen. Kun taas puolustat tasa-arvoa ja uskovien yhdenvertaisuutta kirkossa, olet niskoittelija.
Jatkotoimenpiteenä kiistan ratkaisemiseksi ehdotamme, että piispan virka muutetaan puhtaasti seremonialliseksi ja liturgiseksi viraksi vailla minkäänlaista normatiivista tai autoritaarista sisältöä tahikka asemaa.
Helsingissä 24.9.2020
Kai Sadinmaa
Arpad Kovacs
Tällaista menoa
” Vuonna 1904 paavi lähetti kaksi kiertokirjettä , joissa hän tuomitsi kristinuskon alkuperän ja varhaishistorian kyseenalaistavan tutkimuksen. Kaikki katoliset opettajat, joita epäiltiin modernistisista taipumuksista, erotettiin virastaan yksin tein. ”
”Modernistiti olivat kirkon parhaiten koulutettu, oppinein ja sanavalmein ryhmä, eivätkä he tietenkään epäröineet taistella vastaan. He saivat tukea tunnetuilta ajattelijoilta ja arvostetutuilta kirjallisuushenkilöiltä.
Yksi heistä oli italialainen Antonio Fogazzaro. Vuonna 1896 Fogatzzarosta oli tullut senaattori. Hänen katsottiin olevan myös aikansa johtava katolinen maallikko ja aikalaistensa mielestä myös merkittävä romaanikirjailija.
Vuonna 1905 hän kirjoitti: ” Katolinen kirkko väittää olevansa totuuden lähde, mutta vastustaa totuuden etsintää nyt, kun sen perustuksia, pyhiä kirjoituksia , dogmien sanamuotoja, sen väitettyä erehtymättömyyttä on alettu tutkia. Meistä se tarkoittaa sitä, ettei sillä ole enää uskoa itseensä. ”
Fogazzaron teos pantiin tietenkin viipymättä kiellettyjen kirjojen listalle. Kirkon kamppanja itsensä synnyttämää liikettä vastaan voimistui.
Heinäkuussa vuonna 1905 Pyhä virasto antoi julistuksen, jossa se tuomitsi virallisesti modernistien yritykset kyseenalaistaa kirkon opit, paavillinen auktoriteetti ja raamatuntekstien historiallinen totuudenmukaisuus.
Vajaa kaksi kuukautta myöhemmin, syyskuussa, modernismi julistettiin käytännössä kerettiläisyydeksi ja koko liike kiellettiin. Kielletyjen kirjojen määrä paisui äkisti. Alettiin soveltaa entistä ankarampaa sensuuria. Pappiskomissaarit valvoivat opetusta dogmaattisella ankaruudella , jollaista ei ollut nähty sitten keskiajan.
Viimein vuonna 1910 annettiin määräys, että kaikkien opettavien tai saarnaavien katolilaisten tuli vannoa vala, jossa he luopuivat ” kaikista modernismin erheistä ”
Useita modernistikirjailijoita erotettiin kirkon yhteydestä. Seminaarien ja teologisten yliopistojen opiskelijoilta kiellettiin jopa sanomalehtien lukeminen. ”
Ei siis mitään uuutta näissä kiistoissa.
Lainaukset kirjasta: Kiista Kuolleenmeren kääröistä.
Onko homoista, lesboista ja bi-seksuaaleista tullut jo liian röyhkeitä, rohkeita ja hyökkääviä halutessaan lähennellä myös heteroita? Saman kysymyksen voisi esittää tietysti kaikille ihmisille, siis myös heteroille. Pitäisikö myös tehdä seksuaalinen vastavallankumous koko yhteiskunnassa?
Tässä nähdään seuraukset siitä, mitä tapahtuu silloin, kun säilytetään uskonpuhdistuksen ns. muotoperiaate modernisoituna ja on samalla irtauduttu sisältöperiaatteen Kristus-keskeisyydestä korvaten se ties millä.
Mehän tietoisesti syötettiin piispoille suoraan lapaan. He tietenkin innostuivat että nyt heillä on tosi hyvät mahdollisuudet heittää meidät pihalle. He eivät tajunneet että tämä oli heille ansa. He astuivat suoraan miinaan. Nyt he ovat kusessa. Heillä on tarjolla vain huonoja vaihtoehtoja ja kaikilla he kaivavat omaa hautaa syvemmäksi. Hyvästi piispainstituutio.
”Nyt he ovat kusessa.” Kristillinen veljien välinen yhteys ja ymmärrys ovat toteutuneet? Vaikuttaa siltä, että veli Sadinmaa on osunut maaliin?
Kaille ja Arpsdille varmaan aukeaa uusi ikkuna. Ehkä he pääsevät oikeisiin töihin vaikka rakennustyömaalle tai mansikanpoimijoiksi.
Toivottavasti piispainstituutio sen sijaan jatkaa menestyksellä myös seuraavat 2020 vuotta.
Nuorempana ymmärsin Piispallisen Herran Siunauksen olevan asiaa mitä seurakuntalaiset tulivat odottamaan sopivaan paikkaan.
Onkohan tästä sadantuhannen vuosipalkkaisilla vartijoilla kohta jäljellä enää Herran Siunaustakaan jäsenilleen annettavaksi.
Väisäsen kommentiin/ No, piispat osasivat kuitenkin ”piispallisella kaitsennalla” ottaa pappisviran pois niiltä pastoreilta, jotka pitäytyivät vanhaan virkakäsitykseen. Ehkä Raamatun kääntäjä Tuomaala, Seppo Heinola, Pentti Korhonen, (ehkä Toivo pastori myös, kuka Toivo pastori?), Väisänen myös ja blogin veljet antavat tästä edellisestä piispallisesta kaitsennasta piispoille oikeuden nostaa palkkaa ”ilman, että käsi vapisisi pankkitilin tunnuksia näppäillessä.”
Työmies on palkkansa ansainnut!
Syötitte lapaan?
Eikö olisi ollut helpompi luopua suoralta kädeltä pappisvirassa?
Asiassa on siis kaksi vaihtoehtoa: joko peräännytte tai sitten tuomiokapitulit ovat pakotettuja ottamaan teiltä virat pois.
Sen jälkeen voitte toki lähteä vielä hallinto-oikeuteen häviämään.
Kolmas vaihtoehto olisi kirkon hallintorakenteen mureneminen sooloilevien pappien markkinapaikaksi. Se olisi nykymuotoisen kirkkorakenteen loppu ja kehityksen päässä olisi kortistossa joukko palkanmaksajansa menettäneitä seurakuntapappeja.
Jukka Kivimäki jaksaa vielä taistella uutta tullkintaa vastaan?? Uudet tuulet puhaltavat. Raamattua halutaan muuttaa. Näin sen täytyy tapahtua, näin Raamatun profetia käy toteen, Jukka, niin kuin tiedät; Raamattu ei raukene tyhjiin, vaan on niin ja aamen!!
Jatka vain Jukka kirjoittelua asiallisella tyylillä, komppaan sinua!
Jukka Kivimäki olet oikeassa kolmannessa vaihtoehdossa. Nykyinen kirkon rakenne tulee tuhoutumaan. Se on jo tapahtumassa. Se on väistämätöntä koska nykyiset rakenteet ovat ytimeltään mätiä. Laajasalossa manifestoituu ehkä kirkkaimmalla tavalla kirkon korruptoituneisuus.
Me ei tietenkään peräännytä vaan pakotetaan piispat toimimaan. Missään tapauksessa emme eroa itse, emmekä valita, vaan otamme vastaan mitä annetaan. Piispoilla ei ole kuin huonoja vaihtoehtoja. Jos eivät rankaise, he menettävät kasvonsa ja osoittavat heikkoutensa. Jos rankaisevat, menettävät lisää jo pahasti rapautunutta arvovaltaansa. Suo siellä, vetelä täällä. Piispat tekivät siis suuren virheen kun lähtivät haastamaan meitä. Se oli ja on heille suuri tappio. Se osoittaa heidän heikkoutensa. Kuten totesin, he astuivat miinaan. Tavoitteemme toteutuu joka tapauksessa: piispainstituutio ja kirkon nykyinen rakenne murenee. Silloin ja vain silloin kirkko voi löytää todellisen identiteettinsä vapauttavan evankeliumin julistajana ja todeksi eläjänä.
Kun lukee tätä blogia ja keskusteluketjua, tulee mieleen, mihin on kadonnut ajatus kirkon perustehtävästä. Eikö se ole julistaa rauhan evankeliumia: Jeesus Kristus on voittanut synnin, kuoleman ja pahan vallan? Sen perustehtävä ei ole julistaa tasa-arvoa. Evankeliumiin kuuluu yhtäläinen ihmisarvo. Mutta näyttää siltä, että kirkko haluaa julistaa sukupuolineutraliutta, hiilineutraliutta, ehkä joidenkin mielestä myös uskontoneutraliutta.
Kirkon tehtävänä on julistaa sekä lakia että evankeliumia. Niitä toisistaan erottamatta ja niitä toisiinsa sekoittamatta.
Jeesus opettaa laista:
”Älkää luulko, että minä olen tullut lakia tai profeettoja kumoamaan. En minä ole tullut kumoamaan, vaan toteuttamaan. Totisesti: laista ei häviä yksikään kirjain, ei pieninkään piirto, ennen kuin taivas ja maa katoavat, ennen kuin kaikki on tapahtunut. Sitä, joka jättää laista pois yhdenkin käskyn, vaikkapa kaikkein vähäisimmän, ja siten opettaa, kutsutaan taivasten valtakunnassa vähäisimmäksi. Mutta sitä, joka noudattaa lakia ja niin opettaa, kutsutaan taivasten valtakunnassa suureksi. Minä sanon teille: ellette te noudata Jumalan tahtoa paljon paremmin kuin lainopettajat ja fariseukset, te ette pääse taivasten valtakuntaan.” (Matt. 5:17 – 20)
”»Opettaja, mikä on lain suurin käsky?» Jeesus vastasi: »Rakasta Herraa, Jumalaasi, koko sydämestäsi, koko sielustasi ja mielestäsi. 38Tämä on käskyistä suurin ja tärkein. Toinen yhtä tärkeä on tämä: Rakasta lähimmäistäsi niin kuin itseäsi. Näiden kahden käskyn varassa ovat laki ja profeetat.»” (Matt. 22:36 -40)
ja evankeliumista:
”Jumala on rakastanut maailmaa niin paljon, että antoi ainoan Poikansa, jottei yksikään, joka häneen uskoo, joutuisi kadotukseen, vaan saisi iankaikkisen elämän. »Ei Jumala lähettänyt Poikaansa maailmaan sitä tuomitsemaan, vaan pelastamaan sen. Sitä, joka uskoo häneen, ei tuomita, mutta se, joka ei usko, on jo tuomittu, koska hän ei uskonut Jumalan ainoaan Poikaan. Ja tuomio on tämä: valo on tullut maailmaan, mutta pahojen tekojensa tähden ihmiset ovat valinneet sen asemesta pimeyden. Se, joka tekee pahaa, kaihtaa valoa; hän ei tule valoon, etteivät hänen tekonsa paljastuisi. Mutta se, joka noudattaa totuutta, tulee valoon, jotta kävisi ilmi, että hänen tekonsa ovat lähtöisin Jumalasta.»” (Joh. 3:16 – 21)
Apostoli Paavali kirjoittaa korintin seurakunnalle:
”Veljet, minä palautan mieleenne sen evankeliumin, jonka olen julistanut teille. Te olette ottaneet sen vastaan ja pidätte siitä kiinni, ja sen avulla te myös pelastutte, jos säilytätte sen sellaisena kuin minä sen julistin; muuten olette turhaan tulleet uskoviksi. Ennen muuta annoin teille tiedoksi tämän, minkä itse olin saanut vastaanottaa:
– Kristus kuoli meidän syntiemme vuoksi, niin kuin oli kirjoitettu, hänet haudattiin, hänet herätettiin kuolleista kolmantena päivänä, niin kuin oli kirjoitettu, ja hän ilmestyi Keefakselle ja sitten niille kahdelletoista.
Sen jälkeen hän ilmestyi samalla kertaa yli viidellesadalle veljelle, joista useimmat ovat yhä elossa, vaikka jotkut ovatkin jo nukkuneet pois. Tämän jälkeen hän ilmestyi Jaakobille ja sitten kaikille apostoleille. Viimeiseksi kaikista hän ilmestyi minullekin, joka olen kuin keskosena syntynyt. Olenhan apostoleista vähäisin enkä edes ansaitse apostolin nimeä, koska olen vainonnut Jumalan seurakuntaa. Mutta Jumalan armosta minä olen se mikä olen, eikä hänen armonsa minua kohtaan ole mennyt hukkaan. Olen tehnyt enemmän työtä kuin kukaan heistä, en tosin minä itse, vaan Jumalan armo, joka on ollut voimani. Näin me siis julistamme, minä niin kuin hekin, ja näin te myös olette uskoneet.” (1 Kor. 15:1 – 11)
Galatan seurakunnalle hän kirjoittaa:
”Olen hämmästynyt, kun te näin pian olette luopumassa hänestä, joka on armossaan kutsunut teidät, ja olette siirtymässä toisenlaiseen evankeliumiin. Mitään toista evankeliumia ei kuitenkaan ole. Jotkut vain hämmentävät teidän ajatuksianne ja koettavat vääristää Kristuksen evankeliumia. Julistipa kuka tahansa teille evankeliumia, joka on vastoin meidän julistamaamme – vaikkapa me itse tai vaikka taivaan enkeli – hän olkoon kirottu. Toistan sen, minkä olen ennenkin sanonut: jos joku julistaa teille evankeliumia, joka on vastoin sitä minkä olette saaneet, hän olkoon kirottu.” (Gal. 1:6 – 9)
Kai Sadinmaa 27.09.2020 18:50
”Me ei tietenkään peräännytä vaan pakotetaan piispat toimimaan. Missään tapauksessa emme eroa itse, emmekä valita, vaan otamme vastaan mitä annetaan. Piispoilla ei ole kuin huonoja vaihtoehtoja. Jos eivät rankaise, he menettävät kasvonsa ja osoittavat heikkoutensa. Jos rankaisevat, menettävät lisää jo pahasti rapautunutta arvovaltaansa. Suo siellä, vetelä täällä. Piispat tekivät siis suuren virheen kun lähtivät haastamaan meitä. Se oli ja on heille suuri tappio. Se osoittaa heidän heikkoutensa. Kuten totesin, he astuivat miinaan. Tavoitteemme toteutuu joka tapauksessa: piispainstituutio ja kirkon nykyinen rakenne murenee. Silloin ja vain silloin kirkko voi löytää todellisen identiteettinsä vapauttavan evankeliumin julistajana ja todeksi eläjänä.”
Onko siis todellinen tavoitteenne rakentaa nykyisen kirkkorakenteemme sijalle tai sen rinnalle jonkin panteistiseen hengellisyyteen ja poliittiseen anarkismiin perustuva yhteisö?
Tästäkö on kyse viikon kuluttua Viikissä järjestämässänne messussa?
https://www.facebook.com/events/3441248655986063/
Ei panteistinen vaan panenteistinen, valtahierakioista vapaa, mystiikkaa viljelevä, johtolauseena Luukas 4:18-19.
Se on läksiäismessu?
”Piispat tekivät siis suuren virheen kun lähtivät haastamaan meitä.”
Siis haastamaan teitä, 2020-luvun teiniliittoa, jonka ”vapauttava evankeliumi” liittyy patriarkaatin kaatamiseen ja joka on löytänyt identiteettinsä ranskalaisesta vasemmistolaisesta Tel Quel -ryhmästä.
Tää oli kyllä hauska kommentti. Kiitos Kosti Vasumäki.
Kiitos kommentista. Tietenkin on mahdollista, etteivät sanat tavoita kirkon sisäistä ideologista todellisuutta.
No ei todellakaan tavoittanut mitään, mutta hauska se oli silti.
Todellisuus kuitenkin taitaa tulla vastaan ennemmin tai myöhemmin, eikä se taida olla aina meidän kannaltamme hauskaa, vaikka sanat voivat sitä olla.
” Siis haastamaan teitä, 2020-luvun teiniliittoa, jonka “vapauttava evankeliumi” liittyy patriarkaatin kaatamiseen ja joka on löytänyt identiteettinsä ranskalaisesta vasemmistolaisesta Tel Quel -ryhmästä.”
Non, Monsineur. Tel Quel oli ja on paljon muutakin: https://www.larousse.fr/encyclopedie/litterature/Tel_Quel/177369
Oui Madame! Vaikka en tiedä kaikkea, tiedän tarpeeksi. Niin, viittasin tuohon jälkisartrelaiseen sivistyneistöön, joista lähes kaikki tunnetuimmat olivat mukana muutaman vuoden ajan Tel Quelissa. En siis olettanut mitä kaikkea marxilais-maolainen Tel Quel oli tai on. On kuitenkin selvää, että mm. Derrida, Foucault ja Kristeva heijastavat sitä postmodernia ajattelua ”vanhojen kertomusten kaatamisesta”, jota käydään myös tämän lehden palstoilla.
…..siis, jota keskustelua käydään myös tämän lehden palstoilla.
Otin Vasumäen kommentin ensin vitsinä, mutta tosissaan tuo taitaa olla. Kuulostaa hyvin samanlaiselta kuin oikeistopopulistien kulttuurimarxilaisuushöpinät.
Mielenkiintoisen ajatus, että vasta silloin ”kirkko voi löytää todellisen identiteettinsä vapauttavan evankeliumin julistajana ja todeksi eläjänä,” kun kirkon nykyinen rakenne kaadetaan? Lieneekö tuo ”uusi vapaus” myös sitä, että mm. syntien sovitus on tarpeeton, kun ”ihminen on pohjimmiltaan hyvä”, kuten Rutger Bregman kirjoittaa uusimmassa kirjassaan. Tiedät Tel Quel-ryhmän ideologisen taustan kuten senkin, että kristinusko luokiteltiin Derridan, Lyotardin ja heidän seuraajiensa ideologiassa yhdeksi suurista kertomuksista, jonka näkemykset piti hylätä.
Siten on myös selvää, että vasemman laidan aatteellinen postmodernismi vastustaa heteronormatiivista patriarkalismia. Kun Michel Foucault nosti homoseksuaalisuuden “kertomuksen” muiden seksuaalisuuden ymmärtämisten rinnalle niin siitä on seurannut, että avioliitto tuo kristinuskon viimeinen linnake täytyy kaataa. Sitähän tässä ollaan tekemässä ideologisen taistelun nimissä, joka on peitetty ”lähimmäisenrakkauden kaapuun.” Mutta ehkä tämän voi kuitata pelkästään ”oikeistopopulismilla ja marxilaisuushöpinöillä.” Kuten Lyotard on todennut, ”puhuminen on taistelua.” Taistelu taas kuvaa marxilaisuutta sangen osuvasti ja vastapoolina on mikäs muu kuin kristinusko ja Jumala.
Avioliitto kristinuskon viimeinen linnake? Todellakin, jos ja kun näin on, niin se osoittaa kuinka kirkko on kadottanut identiteettinsä. Kirkko ei ollut juurikaan kiinnostunut avioliittoon vihkimisestä ensimmäisen tuhannen vuoden aikana. Se ei ole mikään ihme kun henkilö, jonka varaan koko uskonto rakentuu, oli isätön au-lapsi, jonka sisarusten olemassaolo piti salata. Jeesus itse ei ollut koskaan naimisissa, ja hänen seuraajansa pitivät selibaattia tavoiteltavampina elämäntyylinä. Jeesuksen koko olemus oli virittynyt pikaisen lopun odotukseen. Hän uskoi Jumalan valtakunnan ilmestyvän täydessä voimassaan minä hetkenä hyvänsä. Ei siis ollut mieltä tuhlata aikaa avioliiton arkeen, vaipanvaihtoon tai asuntolainan lyhennyksiin. Jeesuksella on yhtä paljon tekemistä avioliiton ja ihmisen seksuaalisen suuntautuneisuuden kanssa kuin minun vasemman jalan pikkuvarpaalla ja Euroopan keskuspankilla.
Kirkko alkoi toimittaa avioliittoon vihkimisiä suuremmassa määrin vasta, kun niiden kautta avautui enemmän poliittista valtaa myöhäiskeskiajalta lähtien. Nykymuotoiseksi julkisesti tunnustetuksi liitoksi avioliitto muodostui syntyvien valtioiden yhteiskunnallisen kontrollin välineeksi. Kuninkaat eivät enää sallineet julkiselta vallalta piilossa tapahtuvaa yksityistä perheenmuodostusta, koska he halusivat kontrolloida sukuja, jotka olivat merkittäviä vallan ja varallisuuden haltijoita. Avioliittopolitiikalla oli niin sanotusti tilausta. Valtion hallitsema avioliitto ei liity moraaliin tai hurskauteen, vaan siihen kuka on oikeutettu tiettyihin, avioliiton mukanaan tuomiin etuihin. Homot ovat viimeisin näistä eduista ulossuljettu ryhmä. Samankaltaista keskustelua käytiin aikanaan mustien ja valkoisten välisistä liitoista.