Oulun ja Helsingin tuomiokapitulit ovat pyytäneet meiltä lausuntoa, joka koskee Horisontti-ohjelmassa 23.8.2020 luettua vetoomusta tasa-arvoisen avioliiton vastustamisen kitkemisestä kirkossa. Lausuntopyynnössä kuitenkin irrotetaan asia yhteydestään:
”Tässä lausuntopyynnössä ei ole kysymys kirkossa käynnissä olevasta avioliittoa koskevasta keskustelusta. Papilla on sananvapautensa puitteissa oikeus esittää siitä mielipiteitä ja pyrkiä vaikuttamaan kirkon kannan muotoutumiseen. Kysymys on ainoastaan siitä, oletteko toiminut pappislupauksenne mukaisesti ja papille sopivalla tavalla irtisanoutuessanne piispan kaitsennasta ja/tai kehottaneet muita hylkäämään piispat hengellisinä paimenina.”
Irrottaessanne asian kehyksestään pyritte luomaan vaikutelmaa, että tässä ei olisikaan kysymys kirkossa käynnissä olevasta avioliittoa koskevasta keskustelusta, vaan ainoastaan siitä, olemmeko toimineet pappislupauksemme mukaisesti ja papille sopivalla tavalla irtisanoutuessamme piispan kaitsennasta sekä ehdottaessamme, että muutkin lakkaisivat pitämästä piispoja hengellisinä paimeninaan, kunnes nämä tekevät parannuksen ja pyytävät anteeksi tasa-arvoisen avioliiton hyväksymisen jarruttamista.
Suomen evankelis-luterilaisen kirkon kirkkojärjestyksen 1 luvun 1 §:ssä todetaan:
”Kirkko pitää korkeimpana ohjeenaan sitä tunnustuskirjojen periaatetta, että kaikkea oppia kirkossa on tutkittava ja arvioitava Jumalan pyhän sanan mukaan.”
Jumalan pyhän sanan valossa arvioituna olemme nimenomaan toimineet pappislupauksen ja omantuntomme mukaisesti kehottaessamme ohittamaan sellaisen opetuksen ja sellaiset paimenet, jotka estävät toimimasta Kristuksen opetuksen mukaisesti. On hyvin harhaanjohtavaa erottaa kysymykset pappislupauksesta ja tasa-arvon puolustamisesta kirkossa. Esittämällä tämän hallinnollisena seikkana te yritätte pimittää sitä tosiasiaa, että toimimme nimenomaan Kristuksen rakkauden edistämiseksi ja tuomiseksi kaikkien ulottuville. Te teette Jumalan valtakunnan kysymyksestä hallinnollisen kysymyksen. Tätä te vielä vahvistatte luettelemalla lausuntopyynnössänne erilaisia sanktiotoimenpiteitä, joita teillä on käytettävissänne, mikäli emme lakkaa olemasta huutavan ääniä korvessa. Sanktioita on jo käynnistetty, kun vetoomuksen vuoksi Kai Sadinmaan jo sovitun määräaikaisen työsuhteen jatkuminen on nyt estetty Helsingin piispan toimesta.
Edellä esiin tuodun ja Jumalan pyhän sanan velvoittamina me esitämme piispoille kaksi vastakysymystä:
1.Koska kirkkojärjestyksen ensimmäisen luvun ensimmäisen pykälän mukaan kaikkea oppia kirkossa on tutkittava ja arvioitava Jumalan pyhän sanan mukaan, kysymme, aiotteko jatkaa Kristuksen jakamattoman rakkauden ja Jumalan pyhän sanan halventamista muun muassa ohittamalla kultaisen säännön;
2.Kirkkojärjestyksen kahdeksannentoista luvun kolmannen pykälän mukaan piispa lupaa seuraavaa: ”Tahdon myös edistää maan rauhaa sekä kuuliaisuutta laillista esivaltaa kohtaan, noudattaa kaikessa kirkon lakia ja järjestystä ja vakavasti kehottaa ja velvoittaa hiippakunnan pappeja samoin tekemään.”
Korkeimman hallinto-oikeuden päätös sallia kirkolle autonomia avioliittoon vihkimisessä ei poista kirkon velvoitetta toimia perustuslain mukaisesti ja kansalaisten yhdenvertaisuuden takaamiseksi. Kirkko, joka sulkee homoseksuaalit kirkollisen avioliittoinstituution ulkopuolelle, rikkoo tätä velvoitetta.
Aiotteko toimia vastoin piispanlupaustanne ja olla edistämättä kuuliaisuutta lailliselle esivallalle ja perustuslaille kieltämällä saman sukupuolisten avioliittoon vihkimisen ja estämällä myös pappejanne toteuttamasta näiltä osin Suomen lakia?
Kun aikoinaan tietyt miesoletetut papit kieltäytyivät pitämästä Helsingin piispa Irja Askolaa hengellisenä paimenenaan hänen sukupuolensa takia, muut piispat eivät nähneet tätä ongelmana, ja kyseiset papit saivat tuulettaa näkemyksiään aivan rauhassa. Ilmeisesti piispat tällöin pitivät asiaa vakaumuksellisena kysymyksenä. Nyt, kun tavoitteenamme on ollut tasa-arvoa jarruttavan käytännön vastustaminen kirkossa, asia nähdäänkin hallinnollisena. Kun olet miespappi, joka vastustaa naisia, olet vakaumuksellinen. Kun taas puolustat tasa-arvoa ja uskovien yhdenvertaisuutta kirkossa, olet niskoittelija.
Jatkotoimenpiteenä kiistan ratkaisemiseksi ehdotamme, että piispan virka muutetaan puhtaasti seremonialliseksi ja liturgiseksi viraksi vailla minkäänlaista normatiivista tai autoritaarista sisältöä tahikka asemaa.
Helsingissä 24.9.2020
Kai Sadinmaa
Arpad Kovacs
Vastaansanomattoman looginen ja todella terävä-älyinen vastine. Onnittelut
Kiitos Seppo.
Sepon kommentti osui yhtä nappiin kuin blogin sanoma.
Kirkolla on sittenkin toivoa. Kiitos Kai ja Arpad!
Veljillä on yhteinen työnäky. Nyt vaan itsenäistä Tulkaa Kaikki Kemijoen hiippakunta työtä kehittämään. Tälle työlle on tilaus. Paljon kannattajia ja tuote mitä Kirkko ei voi tarjota.
Kai Sadinmaa ja Arpad Kovacs
Entäpä sitten uskontunnustus ja luterilaiset tunnustuskirjat. Mitäköhän näistä sanotte?
I Jumala
Meidän seurakuntamme opettavat suuren yksimielisyyden vallitessa, että Nikaian kirkolliskokouksen päätös 1 jumalallisen olemuksen ja kolmen persoonan ykseydestä on tosi ja että siihen on epäilyksettä uskottava; nimittäin että on olemassa yksi ainoa jumalallinen olemus, jota kutsutaan Jumalaksi ja joka on Jumala, ikuinen, näkymätön, jakamaton, ääretön voimassaan, viisaudessaan ja hyvyydessään, kaiken näkyvän ja näkymättömän luoja ja ylläpitäjä. Kuitenkin on olemassa kolme persoonaa, joilla on sama olemus ja valta ja jotka ovat yhtä ikuisia, Isä, Poika ja Pyhä Henki. Käytämme tässä sanaa persoona samassa merkityksessä kuin vanhan kirkon opettajat; se tarkoittaa sellaista, mikä ei ole toisen osa eikä ominaisuus, vaan on olemassa itsenäisesti.
Seurakuntamme tuomitsevat kaikki harhaopit, jotka ovat tämän kohdan kanssa ristiriidassa, kuten manikealaisen 2, joiden käsityksen mukaan on olemassa kaksi alkuperustetta, hyvä ja paha, valentinolaisen 3, areiolaisen 4, eunomiolaisen 5, muhamettilaisen 6 ja muut näiden kaltaiset. Ne tuomitsevat myös samosatalaiset, vanhat ja uudet 7, jotka väittävät, että on olemassa vain yksi persoona, ja tämän johdosta juonikkaasti ja herjaavasti viisastelevat Sanasta ja Pyhästä Hengestä, etteivät ne ole erillisiä persoonia, vaan että Sana merkitsee ääneen lausuttua sanaa ja Henki luonnossa aikaan saatua liikettä.
II Perisynti
Edelleen seurakuntamme opettavat, että Aadamin lankeemuksen jälkeen kaikki ihmiset, jotka lisääntyvät luonnollisella tavalla, syntyvät synnissä, so. ilman jumalanpelkoa, ilman luottamusta Jumalaan sekä pahan himon hallitsemina, ja että tämä alkusairaus ja perisynti on todella synti, joka tuomitsee ja tuo jo nyt mukanaan iankaikkisen kuoleman niille, jotka eivät kasteen ja Pyhän Hengen voimasta synny uudestaan.
Seurakuntamme tuomitsevat pelagiolaiset ja muut 8, jotka väittävät ettei perisynti ole synti ja kaventaakseen Kristuksen ansiota ja hänen hyville teoilleen kuuluvaa arvoa katsovat ihmisen voivan tulla omilla järjen voimillaan vanhurskaaksi Jumalan edessä.
III Jumalan Poika
Edelleen seurakuntamme opettavat, että Sana, so. Jumalan Poika, on ottanut inhimillisen luonnon autuaan neitsyt Marian kohdussa, niin että molemmat luonnot, jumalallinen ja inhimillinen, samassa persoonassa erottamattomasti yhtyneinä, ovat yksi ainoa Kristus, tosi Jumala ja tosi ihminen, joka syntyi neitsyt Mariasta, todella kärsi, ristiinnaulittiin, kuoli ja haudattiin, jotta hän sovittaisi Isän kanssamme ja olisi uhri ei ainoastaan perisynnin, vaan myös kaikkien ihmisten tekosyntien tähden. Tämä sama Kristus astui alas tuonelaan, nousi todella kolmantena päivänä kuolleista ja astui ylös taivaisiin istuakseen Isän oikealla puolella, hallitakseen ja vallitakseen ikuisesti kaikkia luotuja sekä pyhittääkseen ne, jotka uskovat häneen, lähettämällä heidän sydämiinsä Pyhän Hengen, joka heitä johtaa, lohduttaa, tekee eläviksi ja puolustaa saatanaa ja synnin valtaa vastaan. Sama Kristus on näkyvällä tavalla tuleva takaisin tuomitsemaan eläviä ja kuolleita jne., kuten apostolisessa uskontunnustuksessa sanotaan.
IV Vanhurskautus
Samaten seurakuntamme opettavat, että ihmiset eivät voi tulla vanhurskautetuiksi Jumalan edessä omin voimin, ansioin tai teoin, vaan että heille annetaan vanhurskaus lahjaksi Kristuksen tähden uskon kautta, kun he uskovat, että heidät otetaan armoon ja että synnit annetaan anteeksi Kristuksen tähden, joka kuolemallaan on antanut hyvityksen synneistämme. Tämän uskon Jumala lukee edessään kelpaavaksi vanhurskaudeksi (Room. 3 ja 4). (Room. 3:21 ss; Room. 4:5)
Jukka Kivimäki: ”Entäpä sitten uskontunnustus ja luterilaiset tunnustuskirjat. Mitäköhän näistä sanotte?”
Tässä on sovittamaton ristiriita seuraavan kanssa:
”Kirkko pitää korkeimpana ohjeenaan sitä tunnustuskirjojen periaatetta, että kaikkea oppia kirkossa on tutkittava ja arvioitava Jumalan pyhän sanan mukaan.”
Jos mennään sillä periaatteella, että Raamattu tosiaan on ylin auktoriteetti, niin tunnustuskirjat ovat monessa kohdin ristiriidassa Raamatun kanssa. Vanhurskaus- ja perisyntioppi ovat ihmisoppeja. joista apostolit varoittivat. En yhtäkkiä keksi mitään keskeistä oppia, joka olisi Ut:n mukainen.
Entäpä miten kirkkolaivaa saataisiin käännettyä Ut:n mukaiseen suuntaan? Blogista löytyy merikarttaa. Nyt laivaa ohjataan karikkoon.
Vai onko tässä Kai Sadinmaan kiteytys luterilaisuudesta:
– Jeesus ei tehnyt mitään meidän puolestamme.
– Jeesus ei kuollut meidän pahuuden tähden.
– Jeesus ei tullut kuolemaan vaan Hän tuli elämään
– Hän kutsui meitä taisteluun.
-Hän kutsui meitä taistelemaan oikeudenmukaisen yhteiskunnan, Jumalan valtakunnan puolesta.
– Se ylösnousemus tarkoittaa tässä sitä, että me voidaan olla turvallisella mielellä, laittaa itsemme likoon, koska tiedämme, että ylösnousemme Kristuksen kanssa.
Entä sitten Arpad Kovacs?
Mitä tapahtuisi jos Kaipolan paperitehtaalla olisi työntekijä jolle olisi ”jo luvattu määräaikainen työsuhde”.
Mitä tapahtuisi jos tämä jo luvattu määräaikainen työntekijä ilmoittaisi, että muutetaan Toimitusjohtajan virka puhtaasti seremonialliseksi ja liturgiseksi viraksi vailla minkäänlaista normatiivista tai autoritaarista sisältöä tahi asemaa. (Tilalle ilmeisesti tulisi Anarkia)
Werner Janhonen jätetään pohdiskelu etnisestä taustasta sikseen, ettei se kuuluisa mopo karkaa.
”Mutta kun piispat opettavat ja määräävät sellaista, mikä sotii evankeliumia vastaan, niin seurakunnalla on tukenaan Jumalan käsky, joka kieltää tottelemasta heitä: ”Kavahtakaa vääriä profeettoja” (Matt. 7:15); ”Vaikka enkeli taivaasta julistaisi teille toista evankeliumia, hän olkoon kirottu” (Gal. 1:8); ”Sillä me emme voi mitään totuutta vastaan, vaan ainoastaan totuuden puolesta” (2 Kor. 13:8). Edelleen on kirjoitettu: ”Meille on annettu valta rakentaa, ei hajottaa.” (2 Kor. 10:8) Näin määräävät myös kirkkosäännöt (II quaest. VII, cap. Sacerdotes et cap. Oves). Kirjeessään Petilianusta vastaan Augustinus 46 huomauttaa: ”Katolisillekaan piispoille ei pidä antaa periksi, jos he erehtyvät ja opettavat mielipiteitä, jotka ovat ohjeellisen Jumalan sanan vastaisia.”” (Augsburgin tunnustus > Poistettuja väärikäytöksiä koskevat kohdat)
Tiivistätkö nyt sitten lyhyesti, miten edellä lainaamani, Radiodeissä esittämäsi väitteet ovat yhteen sovitettavissa Raamatun ja luterilaisen tunnustuksen kanssa.
Kai Sadinmaa kirjoitti tai siteerasi:”Mutta kun piispat opettavat ja määräävät sellaista, mikä sotii evankeliumia vastaan, niin seurakunnalla on tukenaan Jumalan käsky, joka kieltää tottelemasta heitä:”
Historian siipien havinaa. Vanhassa virkakannassa pysyvät perustelivat kantaansa samalla sitaatilla. Lopputulos on tiedossa.
Ei ole loogisuuden häivääkään tässä vastineessa. Kaikki sallitaan kultaisen säännön nimissä
Kirjoittajat asettuvat lapsen lailla marttyyrin asemaan. Vähän korkeatasoisempaa argumentointia
maisteristason ’kemijoen piispoilta’ odottaisi
Näiden radikaali hihhulien miestä avioliiton instituutio muutetaan suit sait ja noin vain!
Haasteeni Sadinmaalle ja Arpadille: ”Million alatte ajamaan sitä, että kaikki maailman perinnöt jaetaan tasan kaikkien ihmisten kesken. Jos niin ei tehdä, niin tasa-arvo on väin yhden nurkkakunnan hölynpölyä. Nyt vyörytätte vain murkkuikäisen hiekklaatikkoleikkien propagandaa. tv Kainuun pappi
”Ei ole loogisuuden häivääkään tässä vastineessa.”
Voisitte ehkä mennä jollekin logiikan perusurssille. Erkka Maulan tutkimasta propositiologiikasta voi hyvin aloittaa.
”Voisitte ehkä mennä jollekin logiikan perusurssille.”
-Aika tyhmä heitto.
Ylipäätään jos pitää jotain kirjoitusta hyvänä, niin mielestäni ei kannattaisi hehkuttaa sitä sanoilla ”vastaansanomattoman looginen”, vaan osoittaa mikä siinä on hyvää ja selittää niille, jotka eivät ymmärrä.
Minusta avioliitto miehen ja naisen välisenä, kristilliseltä perustaltaan luomiseen (ja sukupuolen kaksijakoisuuteen) pohjautuen on looginen. Ja siksi tämä perustelu ei ole mielekäs:
”Kirkko, joka sulkee homoseksuaalit kirkollisen avioliittoinstituution ulkopuolelle, rikkoo tätä (yhdenvertaiasuuden) velvoitetta.”
Koska on erilainen käsitys siitä mitä avioliitto ylipäätään on, mikä sen tarkoitus on, mikä sen teologinen ja hengellinen sisältö on.
Vastapuolelta esitetään ”yhdenvertaisuuden” periaatetta ja ”lähimmäisenrakkauden” velvoitetta, jotka ovat aika kevyitä perusteluja, jos avioliiton olemusta ei millään lailla oteta tähän mukaan. Siis edes omaa näkemystä siitä.
Ilmeisesti Sadinmaan näkemys avioliitosta on, että se on rakkaussuhde, joka tällä hetkellä on sovitusti kahden aikuisen ihmisen välinen. Ja avioliittoon vihkiminen toimitetaan jos toisiaan rakastavat ihmiset sitä haluavat, lähimmäisenrakkauden nimissä.
Se mikä tässä harvemmin tuodaan esiin, mutta mikä voi debatin kannalta olla kiinnostava näkökulma, on se, että entä jos pari EI halua kirkollista vihkimistä.
Onko teidän mielestänne, jotka tätä pidätte ”kaikille kuuluvana oikeutena” edes sellaista varovaista suositusta kirkon ja seurakunnan, ja kristinuskon perusteiden, Raamatun ym. taholta, että ”kyllä se olisi hyvä mennä naimisiin Jumalan ja seurakunnan edessä”?
Vai perustuuko kaikki sille että jos pari sattuu haluamaan vihkimisen, se pitää antaa, mutta jos ei, niin silloin ei tietenkään tarvitse? Että sitä ei edes pidetä mitenkään suositeltavana tai toivottavana?
Tässä on aika merkittävä ero, olettaisin tässä asiassa ja sen eri kannoissa. Ja siltä kannalta, että avioliitto nähdään Jumalan asettamana, siihen sisältyy luomisessa asetettu tehtävä, ja koko luomistyön merkitys sekä syvää symboliikkaa monella tasolla, katson itse, että kristityn parin velvollisuus on vihityttää itsensä Jumalan ja seurakunnan edessä, ja julkisesti antaa lupaus uskollisuudesta ja toisen rakastamisesta kuolemaan asti.
Avioliittoon vihkiminen ei täten ole mielestäni sitä, että pappi toivottaa parille Jumalan siunausta ja kaikkea hyvää, vaan rukouksella ja siunauksella asettaa ja valmistaa heidät erityiseen tehtävään, joka on annettu miehelle ja naiselle, suhteessa toisiinsa, ja asetettu jo luomisessa.
Tähän perustuu se vanha, yhteiskunnassakin pitkään vallinnut ideaali siitä, että seksi ja avioliitto kuuluvat yhteen. Että yhdynnässä mies ja nainen, Jumalan luomistyön kaksi erilaista ja toisiaan täydentävää puolta, tulevat ”yhdeksi lihaksi”.
Eli jos mies ja nainen haluavat olla seksuaalisessa kanssakäymisessä keskenään, heidän tulee mennä naimisiin. Ja tulee antaa Jumalan ja seurakunnan edessä lupaus elinikäisestä sitoutumisesta. Ei siis jos haluavat elää yhdessä loppuelämänsä, vaan jos he haluavat toisiaan seksuaalisesti.
Eikö tämä ole loogista?
Ja Sari on taas mielimaneerissaan: määräilemässä metekeskustellen miten tulee puhua ja miten ei.
”määräilemässä metekeskustellen miten tulee puhua ja miten ei.”
-Ihan oikeasti, älä ole typerä!
Esitin juuri loogisen perustelun siitä miten näen ja ymmärrän avioliiton ja vihkimisen. Tähän voi vastata omalla vastaavalla näkemyksellä tai sitten ei.
Esitin myös kysymyksen miten suhtaudutaan (sinä ja ihailemasi Kai Sadinmaa) siihen jos joku pari ei haluakaan kirkollista vihkimistä.
Esitin oman näkemyksen perusteluineen sekä kysymyksen, joka ei ollut retorinen kysymys.
Joten jospa lakkaisit heittämästä umpimähkään tuota vakiovastaustasi siitä miten yritän määrätä keskustelussa ja vastaat kuten älykkään ja loogisen ihmisen voi olettaa vastaavan.
Vai tämäkö sinua siinä noin hirveästi harmitti? 🙂
”mielestäni ei kannattaisi hehkuttaa sitä sanoilla “vastaansanomattoman looginen”, vaan osoittaa mikä siinä on hyvää ja selittää niille, jotka eivät ymmärrä.”
Perustelujen vaatiminen, tai edellyttäminen, tai edes kohtelias pyytäminen… Ehkä sitä voi pitää ”määräilemisenä” jos ei mitään osaa vastata.
Oikeastaan bogistin vastaus kiinnostaisi enemmän. En usko että K Sadinmaa alentuu noin lapsellisiin tölväisyihin. Ihan hyvin hän ainakin esiintyi Radio Dein debatissa…
!Ilmeisesti Sadinmaan näkemys avioliitosta on, että se on rakkaussuhde, joka tällä hetkellä on sovitusti kahden aikuisen ihmisen välinen. Ja avioliittoon vihkiminen toimitetaan jos toisiaan rakastavat ihmiset sitä haluavat, lähimmäisenrakkauden nimissä.”
(Tämä oli siis oletus, jonka voi korjata tarvittaessa…)
”Se mikä tässä harvemmin tuodaan esiin, mutta mikä voi debatin kannalta olla kiinnostava näkökulma, on se, että entä jos pari EI halua kirkollista vihkimistä.
Onko teidän mielestänne, jotka tätä pidätte “kaikille kuuluvana oikeutena” edes sellaista varovaista suositusta kirkon ja seurakunnan, ja kristinuskon perusteiden, Raamatun ym. taholta, että “kyllä se olisi hyvä mennä naimisiin Jumalan ja seurakunnan edessä”?
Vai perustuuko kaikki sille että jos pari sattuu haluamaan vihkimisen, se pitää antaa, mutta jos ei, niin silloin ei tietenkään tarvitse? Että sitä ei edes pidetä mitenkään suositeltavana tai toivottavana?”
Sari, kysmys logiikkaa koskien ei ollut avioliitosta an sich vaan kirkon epäloogisesta suhtaumisesta säännöstönsä eri ’pykäliin’.
Sari Weckroth:
”Onko teidän mielestänne, jotka tätä pidätte “kaikille kuuluvana oikeutena” edes sellaista varovaista
suositusta kirkon ja seurakunnan, ja kristinuskon perusteiden, Raamatun ym. taholta, että
“kyllä se olisi hyvä mennä naimisiin Jumalan ja seurakunnan edessä”?”
Huh. Suositus (lievä sosiaalinen painostus?) siis vihkimiseen joillekin – ja toisaalta taas
samasukupuolisia ei haluttaisi vihkiä, vaikka sitä haluaisivat. Onko tässä järkeä?
Löytäisitkö vielä jonkun ryhmän kirkossamme, jota voisi töniä?
Sari Weckroth:
”Esitin myös kysymyksen miten suhtaudutaan (sinä ja ihailemasi Kai Sadinmaa) siihen jos
joku pari ei haluakaan kirkollista vihkimistä.”
Olet ennenkin puhunut ihmisten kohtelusta, miten kohdellaan niitä ja miten noita…
Raamatusta – niin aikansa kulttuurisidonnaista tekstiä se onkin – löytyy hyvä ohje
ihmisten kohteluun: Matt. 19:19.
Leeni: Olet ehkä uusi tällä palstalla?
Jo vuosikymmeniä Sarille ovat täällä monenlaisetkin asiantuntijat selittäneet – Raamattuun tai muihin uskottavin lähteisiin viitaten – miksi nykyisessä suomalaisessa yhteiskunnassa, jossa kahden samaa sukupuolta olevan henkilön avioliitto on ollut jo monta vuotta hyväksytty, voisivat saada myös kirkollisen vihkimyksen liitolleen.
Sari on uskollisesti pysynyt kannassaan: jos vihitään samaa sukupuolta oleva pari, niin seuraavaksi vihitään polyamoria suhde (tämä on siis ollut jo vuosikymmeniä hänen lempilapsensa, koska hänen kuulemisensa huhujen mukaan Ruotsissa on jo jotakin tällaista vireillä) , ja samaa kyytiä myös insestisuhde ja sekaantuminen eläimiin… niin ja tietysti pedofilia. Ja kaikki muut raiskaukset ja mitä kaikkia näitä nyt onkaan.
Tähän mennessä tökkimisen syitä on löytynyt vain yhdestä suunnasta.
Sadinmaa
Oletko sinä lukenut evankeliumia ?
Jeesus ei syntynyt avioliitosta, eikä solminut avioliittoa. Miten se sopii kirkon oppiin, tai yleensä tähän avioliittokeskusteluun. Hän ei myöskään tuottanut jälkeläisiä, vaikka se on avioliiton, ikäänkuin tarkoitus, perhe.
Hän antoi kuitenkin avioliittoa koskevia määritelmiä, vaikka hänellä ei ollut siitä kokemusta. Oli kolmenlaisia avioliittoon kelpaamattomia. Äitinsä kohdusta lähtien olevat, toiseksi, ihmisten tekemät, ja kolmanneksi ne, jotka Jumalan valtakunnan tähden ovat itse itsensä tehneet avioliittoon kelpaamattomiksi. Jolle se sopii, se sovittakoon.
Tuo viimeinen lause puhuu selkeästi selibaatin hyveesta, joka alkukirkon keskuudessa olikin hyvin suosittu, kuten vieläkin katolisen kirkon piirissä. Jos te Jumalan valtakunnan tähden evankeliumia saarnaatte, tehkää itsestänne avioon kelpaamattomia. Avioliitto ei tunnu kuuluvan siihen valtakuntaan, taivaassa ei kuulemma mennä miehelle.
Minä pidän tätä jankkausta kirkon sisällisotana, jota te voisitten käydä ihan keskenänne, koska teillä ei tunnu olevan tajua siitä, että julkinen möly loukkaa koko ajan niitä ihmisiä joista tässä on kyse.
Jos piispat ja papitkin harrastaisivat selibaattia, heissä olisi edes jonkinlaista kilvoittelua jumalan valtakunnan tähden nähtävillä.
Nyt ei nähdä muuta kuin riitoja ja seremonioita, ja nuorisolla on toisenlaiset idolit ja seremoniat.
Jukka Kivimäki
”II Perisynti Edelleen seurakuntamme opettavat, että Aadamin lankeemuksen jälkeen kaikki ihmiset, jotka lisääntyvät luonnollisella tavalla, syntyvät synnissä, so. ilman jumalanpelkoa, ilman luottamusta Jumalaan sekä pahan himon hallitsemina, ja että tämä alkusairaus ja perisynti on todella synti, joka tuomitsee ja tuo jo nyt mukanaan iankaikkisen kuoleman niille, jotka eivät kasteen ja Pyhän Hengen voimasta synny uudestaan.”
Esitit kysymyksen Tunnustuskirjoista Kai Sadinmaalle ja Arpad Kovacs`lle. Mitäpä itse näistä Tunnustuskirjoista sanot?
Minulle on opetettu Ev. lut. kirkossa, että kaikki lapset syntyvät Jeesuksen armotyön varaan.”
Vanhoillislestadiolainen maallikkolinja korosti herätysliikkeen 1960-luvun hajaannuksen yhteydessä, että ”lapsi on uskovainen ja Pyhän Hengen saanut jo ennen kastettakin ja että kasteessa hänet otetaan uskovaisena hyvän omantunnon liittoon Jumalan kanssa.” Edellä kerrottu herätysliikkeen opetus on käsittääkseni edelleen voimassa, joten se on yksi esimerkki kirkkomme sisällä vallitsevista ”oppiriidoista”.
Ev. lut. kirkossamme vallitsee monenlaisia käsityksiä Raamatusta ja tunnustuskirjoista, joten kyllä sinne mahtuu myös Sadinmaan ja Kovacs`n Raamattukäsitykset. Siihen, miten heidän toimintansa laillisuus tulkitaan, en osaa ottaa kantaa.
Werner Janhonen: Kommenttisi on osin epäasiallinen, varsinkin sen keskiosa:” Arpadille on ilmeisesti myönnetty oleskelulupa ja oikeuksia Suomessa aivan liian nopeasti. Ennenkuin hän on kunnolla juurtunut tähän maahan hän on jo toimimassa omalakisesti vastoin suomalaisia sääntöjä.” – Toivon, että ylläpito puuttuu tällaiseen ulkomaalaisvihamieliseen kommentointiin.
Kotimassa käsitellään myös Viron ja Itä-Euroopan kirkkohistoriaa.
Toivo Ĺ! Sinä näköjään mielelläsi epäisänmaallisena Pridekirkkolaisena puolustat aatetoveria.
Mutta oletko sitä mieltä, että tietenkin Arpadin pitää ulkomaalaisena saada tehdä sellaista mitä kukaan ei ole Suomessa saanut tehdä 855 vuoteen?