”Arvot ovat käyneet arvottomiksi.” Tuore tilannearvio nykyajan henkisestä ilmapiiristä? Ei, vaan nuoren Pentti Saarikosken päiväkirjamerkintä vuodelta 1953.
Saarikoski kirjoitti päiväkirjaansa 3.9.1953: ”Mikä tässä maailmassa on enää varmaa? Arvot ovat käyneet arvottomiksi. Kukaan ei ymmärrä lähimmäisensä puhumaa kieltä. Olen menettänyt hermoni.”
Yhden 1900-luvun suomalaisen kirjallisuuden huipun ja seuratun julkkiksen Pentti Saarikosken syntymästä tuli 2. syyskuuta kuluneeksi 80 vuotta. En huomannut kovin suuria muistamisia tuolloin, mutta silmiini osui sattumalta Pentti Saarikosken (1937 – 1983) nuoruuden päiväkirjat (Otava 1983, toim. Pekka Tarkka). Teos sisältää valikoiman merkintöjä vuosilta 1953 – 1957.
Sieltä nousi monia mielenkiintoisia seikkoja tuon huippulahjakkaan kirjailija-kääntäjän elämästä.
Kielineroutta osoittaa mielestäni, että hän Pekka Tarkan kertoman mukaan seurasi rippikoulussa n. 15-vuotiaana raamattuopetusta kreikankielisestä Uudesta testamentista.
Nuoruudessa hän olikin aktiivinen seurakuntanuori. Pekka Tarkan mukaan Saarikoski tuli uskoon rovasti Kosti Kankaisen johtamilla kristillisillä teinipäivillä Nurmijärvellä vuonna 1951. Evankelioiminen oli niissä piireissä vahvasti herätyskristillistä, missä korostettiin uskonratkaisun tekemistä ja julkista tunnustamista.
Kosti Kankaisen johdolla Nurmijärvellä vietettiin vuosikymmenten ajan heinäkuussa kristillisiä nuorisojuhlia.
Uskonto ja jumalasuhteen tutkiminen oli vahvasti mukana läpi Saarikosken tuotannon, vaikka hänen suhteensa Jumalaan ja uskontoon oli myöhemmin varsin kriittinen.
5.1.1955 hän kirjoitti päiväkirjaansa viitaten, että ”nämä rivit osoittavat minne olen menossa ja mistä olen tullut ja toivottavasti myös mitä olen”.
Pentti Saarikoski vietti elämänsä aikana useita jaksoja Valamon luostarissa Heinävedellä ja hänet on haudattu luostarin hautausmaalle. Saarikoski ei koskaan liittynyt ortodoksiseen kirkkoon.
Aikanaan oli kova juttu, kun Saarikoski suomensi Matteuksen evankeliumin. Hän totesi, että on mahdotonta tehdä käännös, joka vastaisi alkutekstien ilmaisua ja sanomaa. Se oli tosiasioiden myöntämistä. En ole kuullut saman kaltaista tunnustusta kirkon Ut:n kääntäjiltä. Kirkon suomennoksessa on kuitenkin niin paljon virheitä, että meikäläisenkin koulutustasolla ne on helppo bongata. Huono suomennos johtaa harhaan vieviin tulkintoihin.
Taoio Tuomaala: ” Hän totesi, että on mahdotonta tehdä käännös, joka vastaisi alkutekstien ilmaisua ja sanomaa.”
Saarikoskea siteeraten”Hampaitteni aidan takaa” tuli tämä ajatus, että on mahdotonta samaistua siihen kontekstiin, jossa luku- ja kirjoitustaidoton ihmiskunta ajanlaskumme alussa eli. Ehkä Saarikoskella oli vähän sama fiilis kuin nykyisessä tilanteessa meilläkin perheenä on: ”Oli montakin jumalaa, mutta yksikään niistä ei tuntenut häntä omakseen.”
Tuula:
Hyvä lausahdus tuo ”On monta jumalaa mutts yksikään niistä ei tuntenuty häntä omakseen” ! Siinä sekä kokemuksen että ajattelun että kirjallisuuden ja historian kokemisen tragiikkaa. Ach mutta kuinka monen hengellinen todellisuus.
Miksiköhän en ole koskaan kuullut Aristoteleen ja Platonin puheiden vääristä käännöksistä ?
En edes kirjoitustaidon puutteesta heidän aikanaan.
”Miksiköhän en ole koskaan kuullut Aristoteleen ja Platonin puheiden vääristä käännöksistä ? En edes kirjoitustaidon puutteesta heidän aikanaan.”
Näkisin, ettei ole ollut kenenkään intressissä ryhtyä muokkaamaan tekstejä mieleisekseen. Kertoo halusta olla uskollinen tekstille. Tosin niitäkin käännetään uudelleen. Kieli ja sanojen merkitys muuttuu.
Synti, hamartia, tarkoitti koinee kreikassa harhaan menoa, vaikka tahtoo osua maaliin. Heprean chatan, synnin, merkitys on sama. Siksi Ut:n kirjoittajat valitsivat hamartian kuvaamaan chatan nerkitystä. Kirkko antoi hamartialle merkityksiä, joita sillä ei ole. Nyt ollaan synnissä, harhaan menossa, kun peruskäsitteet ovat hukassa. Meidän onni on, että teemme syntiä tahtomattamme, koska tahdomme osua maaliin. Seppo Heinolaa lainatakseni hamartian merkityksestä, haluamme löytää merkin. Vai haluammeko? Antaakoko toinen Jeesus niin paljon enemmän kuin Ut:n Jeesus, ettei apostolien sanoma ketään kiinnosta?
Hyvä huomio Pekka!
Ihmettelen vain niitä arvioita, joiden mukaan UT:n tapahtumat olisivat kulkeneet pitkään pelkkänä suullisina kertomuksina. Jolloin niiden alkuperäinen sisältö olisi muuttunut. Silti satoja vuosia aiemmin eläneiden filosofien puheita ei ollenkaan ole epäilty alkuperäisiksi. Edes heidän olemassaoloaan ei ole epäilty koskaan.
Platononin sanomisten väärin/oikein tulkinnoista ei passiteta toisia taivaaseen ja toisia helvettiin. Pieni ero asiassa.
Pekka Tarkan Saarikoski-elämäkerran toinen osa on lukemisen arvoinen.