Yleisen asevelvollisuuden maita pidettiin joku vuosi sitten dinosauruksina. Nyt asevelvollisuusjärjestelmän kurssi on nousussa. Syynä siihen on turvallisuustilanteen muuttuminen aiempaa epävakaammaksi. Ennen Ukrainan sotaa monet maat supistivat aseellista voimaansa, kun syvälle rauhantilalle ei näkynyt loppua. Suomi osti eräästä maasta halvalla 100 taistelupanssarivaunua ja muuta kalustoa. Nyt kyseinen maa on joutunut hankkimaan tilalle uusia vaunuja.
– – –
Euroopan maat kattavassa kyselytutkimuksessa kartoitettiin kansalaisten luottamusta maan asevoimiin. Suomi sijoittui vertailussa ensimmäiseksi. Yli yhdeksän kymmenestä vastannesta suhtautui myönteisesti Suomen Puolustusvoimiin. Luottamus armeijaan oli laskenut maissa, joissa asevelvolisuudesta oli luovuttu.Tulos on ymmärrettävä: kun kaikki kansalaiset ovat maanpuolustusvelvollisia on asia yhteinen. Ammattiarmeijan voidaan sen sijaan kokea olevan sivussa kansalaisyhteiskunnasta, vallan väline ja jopa uhka.
Asevelvollisuusjärjestelmää noudattavat maat vertailevat kokemuksia keskenään ja oppivat toisiltaan. Parhaillaan Sveitsin armeijan henkilöstöpäällikkö, naispuolinen kenraali, on vierailulla Suomessa.
—
Suomalaiselle koulutusosaamiselle on maailmalla kysyntää muutenkin kuin mäkihyppääjien, jääkiekkojoukkueiden tai keihäänheittäjien valmentamisessa. Suomalaiset upseerit kouluttavat Irakissa peshmergasotilaita ISISiä vastaan.
Arabiemiraateissa puolestaan huomattiin, että maan nuorukaiset passivoituvat kun vierastyöläiset tekevät suurimman osan töistä. Maan asevoimien johto palkkasi viisi vuotta sitten suomalaisen kenraalin neuvonantajakseen. Nyt maa on ottamassa käyttöön suomalaisia oppeja asevelvollisuudesta ja yhteiskunnan kokonaisturvallisuudesta. Jos asevoimat omaksuvat samalla jotain suomalaisesta sotilasetiikasta, voi tällä olla arvaamattoman laajoja vaikutuksia armeijoiden tapaan toimia.
—
Seurasin viikko sitten ylpeänä poikani sotilasvalaa Vekaranjärvellä. Valan lukeminen kajahti komeasti, samoin Isänmaan virsi ja Valalaulu. Hyvässä säässä valaa oli seuraamassa arviolta 8000 omaista. Tänään puolen päivän jälkeen Kaartin Jääkärirykmentin alokkaat antavat sotilasvakuutuksen ja vannovat valan Helsingin Senaatintorilla. Asevelvollisuusarmeija on keskellä yhteiskuntaa.
– – –
Sotilasvala ja vakuutus ovat rinnakkaisia vaihtoehtoja, joista säädetään Asevelvollisuuslaissa. Alokas saa vapaasti valita, vannooko hän Kaikkivaltiaan ja Kaikkitietävän Jumalan edessä vai kunnian ja omantunnon kautta. Tämä menettely toteuttaa katsomusten tasa-arvoa, kuten apulaisoikeusasiamies on todennut.
Varusmiehistä noin yhdeksän kymmenestä kuuluu kirkkoon tai uskonnolliseen yhdyskuntaan. Se on myös kannanotto vakaumuksesta. On siksi ymmärrettävää, että valtaosa varusmiehistä haluaa vannoa valan. Ajatus varautumisesta puolustamaan maata sodassa johtaa ajattelemaan kuoleman mahdollisuutta. Kuoleman edessä kristitty turvautuu Jumalaan. Siksi 1600 -luvulta jatkunut valaperinne muistuttaa sotilaalle tästä perimmäisestä voiman ja turvan lähteestä, hyvästä Jumalasta.
Vapaa-ajattelijat ajavat kuitenkin kaikille pakollista uskonnotonta valaa, vaikka he edustavat pientä 1500 hengen vähemmistöä. Näin he haluavat sivuuttaa suuren enemmistön perustuslaillisen oikeuden oman uskontonsa tuomaan tukeen.
Puolustusvoimissa ei olekaan tarvetta muuttaa sotilasvala ja -vakuutuskäytäntöä tai valan kaavaa, joka täyttää 100 vuotta Puolustusvoimien juhlavuonna 2018. En myöskään usko, että poliittisilta puolueilta löytyy kiinnostusta tai halua lähteä muuttamaan sotilasvalaa, jolla on takanaan kansan suuren enemmistön tuki.
Tappara on kieltämättä hyvä joukkue, ja Tapparan matsi oli ensimmäinen jääkiekkojoukkueen matsi, jota olin katsomassa ml. lapsenlapsemme. Kyseisessä matsissa tuli myös elämäni ensimmäinen jäähy, kun innostuin huutamaan erotuomarille, että ”seepra ulos kentältä” ja lapsenlapsi sanoi., että ”nyt sinä menet jäähylle”,
Menestyksekästä jatkoa Tapparalle ja sen kummitoiminnalle. 🙂
HIFK!
Demokratiassa voi aloitteellinen olla vaikka yksi ihminen ilman mitään kannatusta. Kannatusta voi sitten prosessin edetessä karttua.
Tällä en tarkoita kannattavani ko aloitetta.
Muuten: sodissa joutuu kyllä Jumalan hyvyyskin koetteelle.
Jatkuvasti jankkaamalla pienikin joukko saa lopulta päättäjät kyllästymään ja toteuttamaan esitetyt vaatimukset asiassa kuin asiassa. Kensori Marcus Porcius Cato vanhempi sai noin 2200 vuotta sitten Ceterum censeo -puheillaan sytytetyksi Kathagon tuhoamiseen johtaneen sodan Rooman ja Kathagon välille.
Sotilasvalan muuten alkoi vannoa heti lain muututtua yli puolet siitäkin joukosta, joka nykyistä säädöstä edeltäneinä vuosikymmeninä oli uskontokuntaan kuulumattomuuden vuoksi pakotettu valitsemaan sotilasvakuutuksen antamisen.
Vakaumuksen kunnioittaminen on tärkeää. Ja on hyvä, että sen saa painostamatta ilmaista. Myös valinta sotilasvalan ja -vakuutuksen välillä kuuluu niihin erilaisten vakaumusten ilmenemismuotoihin, joiden soisi jatkuvan nykyisellään.
Näinhän se Seppo on, että yksikin ihminen voi ajaa aloitteita, mutta hän ei voi edellyttää sitä, että muu yhteiskunta seuraa tätä näkemystä.
Kiitos Jouni hyvästä kommentista. Siitä käy ilmi, että kirkkoon kuulumattomienkin mahdollisuus osallistua yhtä lailla sotilasvalaan kuin -vakuutukseen on vienyt katsomusten tasa-arvoa eteenpäin.
”..mutta hän ei voi edellyttää sitä, että muu yhteiskunta seuraa tätä näkemystä.”
Tämähän on itsestäänselviö. Mutta aloitteellisuuden volyymin pienuus ei myöskään ole automaattinen este aloitteen toteumiselle.
Pekka
Kiitos erinomaisesta tekstistäsi.
Se on selkeää, jämäkkää ja vakuuttavaa.
Kiitos Matias!
Minulle oli myös vahva ja liikuttava kokemus, kun poika aikanaan oli valansa antanut ja ennenkaikkea tilaisuuden vahva hengellinen painotus puhutteli, jossa Jumalan Sana ja lauletut virret kaikuivat Vekarajärven kentällä.
Kenttäpiispa piti vakuuttavan puheen ja muistutti myös valan velvoituksesta nuoria miehiä ja myös naisia pitämään huolta heikommista kanssakulkijoista ja ihmisen vastuusta Kaikkiavaltiaan edessä.
Toivoisi, että näin saisi jatkua myös tulevaisuudessa, rauhallinen ja vakaa kansakunta pitää huolta asioistaan ja luottaa kaikessa Jumalan Voimaan.
Kiitos Ismo tästä valamuistosta. Viikko sitten puheen piti sot.past Sanna Timonen, joka kannusti perheenjäseniä tukemaan omaa varusmiestään ja rohkaisi varusmiehiä turvautumaan Jumalaan valansa pitämisessä. Hän puhui myös Kristuksesta kuormien kantajana. Hyvä puhe.
”Varusmiehistä noin yhdeksän kymmenestä kuuluu kirkkoon tai uskonnolliseen yhdyskuntaan. Se on myös kannanotto vakaumuksesta.”
Ymmärrän, että haluat todeta, että 90%:lla varusmiehistä on nk. kristillinen vakaumus ja siksi he haluavat varautua sotaan, puolustaakseen isänmaataan ja vannoa valan ”viimeiseen verenpisaraan asti”.
Vuonna 1966, 4. kesäkuuta, Pohjan Prikaatin komentaja eversti Kontionpää puhui prikaatille: ”Kaikki arvostus suomalaiselle sotilaalle, viimeisten sotiemme taisteluissa. Vapautemme ja rauha on kuitenkin Kaikkivaltiaan lahja ja armoa.”
Heittomerkkien sisällä on hänen viestinsä ydin, jonka minä, Ek:n aseeton sotamies, lähetti, ymmärsin ja iloitsin. Sen ymmärsi myös korkeampi rankki, kirkollinenkin.
Minut kotiutettiin 9.10.1966, sotamiehen arvolla.
Kontiopää erosi armejasta seuraavan vuoden lopussa, everstin arvoisena. Hän oli tuolloin 51 vuotias.
Kontiopäätä ei läksiäisiksi eikä sen jälkeen, korotettu kenraalimajuriksi, eikä minua korpraaliksi, – samasta syystäkö?
Taidat Reijo tulkita minua liikaa. Varusmiesten kirkkoihin kuuluminen kertoo mielestäni siitä, että heillä on jokin syy kuulua kirkkoon, jota kutsun vakaumukseksi. Uskon, että heistä moni pitää maan vapautta ja rauhaa Jumalan lahjana ja armona, kuten minäkin. Sotilasvala taas muistuttaa siitä mahdollisuudesta, että heidän on puolustettava maan vapautta. Siinä tilanteessa Jumala on heidän turvanaan. Mitä taas tulee mainitsemaasi everstiin ja arveluusi hänen ylentämättömyytensä syihin: kaikki everstit eivät ylene kenraaleiksi eivätkä varsinkaan eläkkeelle lähtiessä.
Kiitos, että kommentoit! Olen maailmalla, mutta jotain kuitenkin laitan.
”.. Kirkkoihin kuuluminen kertoo mielestäni siitä, että heillä on jokin syy kuulua kirkkoon, jota kutsun vakaumuksesksi.”
En usko tulkitsevani ”liikaa”, jos sanon, ettei kirkkoon kuuluminen ei ole vakaumuksellista. Syy kuulua esim. evlut kirkkoon, on täysin vapaa vakaumuksesta ainakin 95% jäsenistä on mielestäni tätä mieltä. Osoitus edes jonkinasteisesta ”vakaumuksesta” on kirkosta eroaminen. Pääsääntöisesti ollut sitä viimeiset 100 vuotta.
Vapaus ja rauha, ollen Jumalan lahja ja armoa, joka toteutuu ja toteutui samasta syystä kuin olisi toteutunut Sodoma-Gomorrankin kohdalla. Eli äärettömän pieni määrä todellisia uskovia on pelastanut kansoja. Ei Suomi voittanut asemaansa, koska tappoi enemmän venäläisiä kuin venäläiset tappoi suomalaisia.
Maan vapautta ollaan puolustavinaan sotavoimilla, ja näin uskovat eivät muusta tiedä. Mutta uudestisyntynyt uskova ymmärtää, että joka miekkaan tarttuu, se miekkaan hukkuu. Tämä kohta Raamatusta on tarkoitettu vain uskoville, niinkuin koko Raamattu. Silti Raamatun käskyt ja ohjeet ovat menestys sille, joka niitä noudattaa, vaikkei se pelastakkaan kadotukselta. Tiedät varmaan, mikä pelastaa. Ei ainakaan se, mistä 90 % varusmiesten vakaumus ”kumpuaa”.
Joskus ensiviikolla olen kotimaassa ja palaan tuohon everstin viestiin ja viesteihin everstille.
Vielä Pekalle:
Minä palvelin 4 kk yliaikaa, koska minulla oli ja on vakaumus.
Jos oli aseettomana armeijassa,eikö se ollut silloin 11 kuukautta niin kuin monilla muillakin varusmiehellä? Suurimmalla osalla oli 8 kuukautta.
Alkoi kiinnostaa tuo vakaumuksesta maksettu ”ylihinta”. Yritin kaivella Finlexin kautta, turhaan.
Aseistakieltäytyjäliiton verkkosivun mukaan otsikolla Aseistakieltäytyjien askeleet kerrotaan, että vuodesta 1959 vuoteen 1969 aseettomassa palveluksessa olevan palvelusaika oli 14 kuukautta, Jehovan todistajalla 16 kuukautta. Vuonna 1969 palvelusaika lyheni 12 kuukauteen. Muutoksia on tullut senkin jälkeen.
Olemme samaa mieltä.
Siis emme toki valasta, minusta uskonto ei kuulu valtion tehtäviin. Mutta siitä olemme, että valasta ja vakuutuksestakin pitää päättää Helsingissä eikä Moskovassa.
Sittenhän olemme jo aika pitkälle samaa mieltä . Vapaus päättää omista asioistamme on itsenäisyyden perusasioita – ja samalla maan puolustamisen perussyitä.
Muistaakseni aseettomana palvelevan palvelusaika oli 11 kuukautta. Heikki Palmu muistaisi. Sivari oli 14 kuukautta.
Se oli minun palvelusaikanani 12 kuukautta mutta alkoi 1 kk:n lomalla. Valtio säästi näin rahaa.