Mikään asia ei tunnu olevan mitään, jos ei ole kuultu asiantuntijoita tai tehty gallup-kyselyä. Aina en ymmärrä kaikkia asiantuntijoita enkä välttämättä arvosta heidän niin sanottua asiantuntemustaan. Monesti mietin, mikä lopulta tekee ihmisestä asiantuntijan.
Siitä huolimatta täytyy kyllä myöntää, että tällä viikolla ilahduin suuresti, kun Yle julkaisi vanhustenhuoltoa koskevan jutun, jossa haastateltiin gerontologian professoria, sairaalan päivystyksessä työskentelevää lääkäriä ja lääkäriliiton toiminnanjohtajaa. Kaikki asiantuntijat olivat sitä mieltä, että vanhusten ympärivuorokautisen hoivan paikkoja on aivan liian vähän. Kotona olevat huonokuntoiset vanhukset kuormittavat ensihoitoa, päivystysvastaanottoja ja sairaaloiden vuodeosastoja, koska eivät oikeasti pärjää kotona. He eivät ole niinkään sairaanhoidon tarpeessa vaan tarvitsisivat hoivaa ja huolenpitoa.
Jos totta puhun, tämän asian taitavat monet tietää ilman asiantuntijoitakin, mutta eihän meidän tavallisten ihmisten mielipiteellä ole mitään arvoa, vaikka olisimme pyörittäneet legioonaa iäkkäitä sukulaisiamme erilaisissa sosiaali- ja terveydenhuollon palveluissa.
Asiantuntijoiden suorasanaisista lausumista heräsi kuitenkin kaino toivo siitä, että edes heidän mielipiteellään olisi jotakin merkitystä. Että jotakin tapahtuisi. Että hoivapaikkoja saataisiin lisää, eikä vanhoja ihmisiä jätettäisi heitteille pendelöimään kodin ja sairaalan välillä.
Olen parissa kirjoituksessani itsekin sivunnut aihetta ja kertonut turvattomaksi heittopussiksi joutuneen iäkkään sukulaiseni vaiheista. Helmikuun alussa tilanne vihdoin tuntui kääntyvän parempaan suuntaan, koska hän sai vakituisen hoivapaikan. Tällä viikolla hän kuoli.
Tuntuu kurjalta. Olisin suonut, että hänen elämänsä loppuajat olisivat olleet turvallisemmat, lempeämmät ja kodikkaammat. Ihmisen arvoiset.
Linkki Ylen uutiseen: https://yle.fi/uutiset/3-12317728
Aikaisemmat kirjoitukseni:
https://www.kotimaa.fi/blogit/onko-vanhuuden-turva-edelleen-lapsissa/
https://www.kotimaa.fi/blogit/meneeko-yksityisyyden-suoja-kaikkien-muiden-etujen-ohi/
Ei syy asioiden huonoon jamaan ole asintuntijoissa vaan meissä. Olemme ihan itse alkaneet purkamaan hyvinvointiyhteiskuntaamme , rakennemuutoksilla ym.säästöillä. Eikä asintuntijat sille voi muuta kuin seurata kehitystä. Olemme suostuneet tähän kehityksen suuntaan kansana. (Jama muuten tarkoittaa hautaa)
Juuri näin. Poliitikot, jotka olemme itse valinneet, ovat pitkään painottaneet vanhusten kotona asumista. Kuulostaa hyvältä, että saa asua kotona, mutta ei se niin ihanaa ole siinä vaiheessa, kun ei enää kotona selviydy.
Seuraavien eduskunta- ja aluevaalien teemana voisi olla vanhustenhuolto. Eduskunta säätää lait, sote-alue toteuttaa asiat.
Syteemimme kun on tämmöinen , että äänestämme politikot päättämään sen miten asiantuntijat voivat asioita hoitaa. Tällöin syy ongelmiin on kansan mielestä asintuntijoissa. Monikaan ei näytä huomaavan tätä asiaa. Sehän vaikuttaa kaikessa hallinossamme. Asiantuntijat saavat hoitaakseen kaikki politiikan päätösten seuraukset. He kun ovat asiantuntijoita. Heidän on vain sopeuduttava niihin ja lisäksi otettava vastaan kansan moitteet.
Jos ollaan tarkkoja, en tässä jutussa oikeastaan arvostellut asiantuntijoita. Sen sijaan toivon, että päättäjät kuuntelisivat vanhustenhuollon ja terveydenhuollon asiantuntijoita.
On aivan selvää, että vanhukset joiden toimintakyky on merkittävästi rajoittunut eivät kuulu kotihoitoon, ellei ole hyvissä voimissa olevaa omaishoitajaa. Olisi saatava laki, joka takaa kaikille tietyn ikärajan ylittäville voinnin mukaisen hoivakotipaikan, samaan tapaan kuin pienille lapsille on turvattu subjektiivinen oikeus päivähoitoon. Olisiko tuo ikäraja esim. 80 vuotta. Muistisairaalle tai vakavasti liikuntarajoitteiselle on hoivakotipaikka saatava jo paljonkin nuorempana lääkärinlausunnon perusteella. Toisaalta ikärajan ylittänytkin voisi jatkaa kotona asumista, jos tulee toimeen ilman jatkuvaa hoitoapua, tällöin olisi maksettava kotihoidon tukea, jolla voisi palkata esim. siivoojan tai kylvettäjän.
Hoitajien vaje kai on jo nyt huutava , eikä tulevaisuus näytä kovin hyvältä. Hoitajien palkat pitäisi saada nousemaan reilusti, mutta rahaa ei näytä siihen olevan. Monet hoitajat lähtee alalta pois, kun kuormitus tulee ylivoimaiseksi, tai vaihtaa alaa. Joten lainsäädäntö ei yksin voi tilannetta korjata. Olemme pahassa pulassa ja ehkä kukaan ei tiedä, miten tästä selvitään.