”Haussa on uusi demokratiamalli, joka pohjautuisi kansalaisten mielipiteisiin.” Näin kerrotaan Aamupostissa (Hyvinkään ja Riihimäen paikallislehti) la 28.1.2023. Kyse on Keusoten (Keski-Uudenmaan hyvinvointialue) lähdöstä mukaan Sitran asukaspaneelikokeiluun.
Sitran malliin on aikaisemmin tarttunut myös kirkkohallitus, joka kyseli vastaavalla tavalla eri puolilla Suomea asuvien ihmisten ajatuksia, arvoja ja arjen asioita. Tavoitteena on kuunnella hiljaisia signaaleja tulevaisuudesta, jotain siitä, mihin maailma on menossa.
Kirkkohallitus kokosi tästä tulevaisuusselonteon otsikolla ”Siunauksen signaalit”. Se antoi joitakin viitteitä tulevaisuuden trendeistä. Selvityksessä kehotettiin seurakuntia käyttämään samaa menetelmää ja kysymään alueensa asukkaiden tuntoja.
Kotiseurakuntani Nurmijärven kirkkovaltuusto liittikin joulukuussa vuoden 2023 budjetin ja toimintasuunnitelmien yhteyteen ponnen, että kuunnellaan seurakuntalaisia vastaavalla menetelmällä.
Millä tavalla tällainen palvelee demokratiaa, jonka perinteinen malli on vaali. Vaaleissa äänioikeus on yleinen ja yhtäläinen. Niissä valitaan asukkaiden edustajat neljäksi vuodeksi eteenpäin.
Eikö luottamushenkilöt siis riitä asukkaita edustamaan? Tarvitseeko vielä erikseen kysyä asukkaiden mielipidettä?
Muistan kunnanvaltuustossakin usein ehdotetun, että ”pitää kysyä myös kuntalaisten mielipidettä”. Alkavatko valtuutetut valituksi tultuaan siis edustaa vain itseään?
Hyvinvointialueiden luottamuselimiin valittiin juuri viime vuonna iso joukko luottamushenkilöitä, jotka tuntuivat vaalien aikaan olevan täynnä ideoita kentän tarpeista.
Mielestäni asukaspaneelit eivät kuitenkaan ohita luottamushenkilöitä, vaan ovat tärkeitä myös heidän kannaltaan. Neljä vuotta on pitkä aika. Maailma muuttuu nopeasti, jo vuodessa – jopa yhdessä yössä. Äänestäjien kanssa keskustellaan laajemmin vain vaalien aikana, sen jälkeen yhteys kentälle voi jäädä vähiin. On siis hyödyksi kuunnella ”vaalien välilläkin” ihmisiä.
Demokratian toteuttamiseksi etsitään uusia muotoja, muun muassa siksi, että vaaleissa äänestysprosentit ovat alhaisia. Se koskee oikeastaan kaikkia yhteisöjä kunnasta kirkkoon.
Sosiaalista mediaa ja muuta nettitoimintaa on alettu pitää yhtenä demokratian ja ihmisten kuuntelemisen kanavana. Se onkin nopea ja joustava tapa kysyä ja kuunnella kentän ääntä. Heikkoutena on, että se jo lähtökohtaisesti tuo esiin vain joidenkin ihmisten mielipiteitä, kun vaaleissa sen sijaan on kaikilla mahdollisuus ottaa kantaa.
Some on vähän kuin aikoinaan antiikin Kreikan torille kokoontuneet ”vapaat miehet”. Torin kanta saatettiin ratkaista huutoäänestyksellä. Se oli demokratian alkumuoto jo ennen ajanlaskumme alkua.
Käytännössä tuskin mikään tapa toteuttaa demokratiaa tuo esiin kaikkien kantaa. – Varsinkin, kun ihmisistä vain osa haluaa osallistua päätöksien tekemiseen.
Aikaisemmin kinkerit toimivat tällaisina kylien kirkollisen toiminnan suunnittelutapahtumina kerran vuodessa.
Kunnallisella puolella ainakin Somerolla on paljonkin järjestetty tilaisuuksia, missä kaupunkilaisia on kuultu kulloinkin ajankohtaisissa kysymyksissä. Yleensä nämä ovat olleet rajattuja vain muutamiin kysymyksiin, joita käsitellään sitten yleisemmin.
Aivan, kinkereillä varmaan oli tuo merkitys. Someron käytäntö kuulostaa hyvältä.