Paljonko ehdokkaan uskonto (tai uskonnottomuus) vaikuttaa valintaasi?
Järkevän ateistin on tietenkin pakko todeta, että on periaatteessa valmis äänestämään Kristillisdemokraattien ehdokasta. Jos mikään ei ole pyhää, ei myöskään valtion ja kirkon ero ja uskontoneutraali lainsäädäntö ole pyhää. Se voi olla tärkeä tavoite, se voi olla tärkein tavoite, mutta se ei voi olla kaikki muut tavoitteet ohittava ”pyhä” asia. On siis periaatteessa mahdollista, että KD:n edustaja on muiden asioiden vuoksi paras valinta.
No, käytännössä ateistien ääniä tuskin KD:lle sataa. Näin varsinkin, kun samantapaisia asioita ajavia löytyy muistakin puolueista.
Entä sitten päinvastoin? Voiko esimerkiksi evlut kirkon pappi äänestää Petri Karismaa, joka on eroakirkosta.fi-palvelun perustaja? Kysyn tätä periaatteellisena kantana, pohtien toimiiko edelläoleva pohdintani toisinpäin.
Entä jos ehdokas on muslimi? Jonkin pienemmän kristillisen suuntauksen jäsen? Kirkosta eronnut, uskonnosta kiinnostumaton ihminen joka ei aktiivisesti aja uskontoon liittyivä lakeja mihinkään suuntaan?
Vaikuttaa, että viime vuosina uskonnosta tai sen puutteesta on tullut luonnottoman suuren kiinnostuksen kohde edustajia mihin tahansa valittaessa. Ihmisen vakaumus, olkoonpa se uskonnollinen tai muu, kulkee jokaisen mukana ja vaikuttaa tai on vaikuttamatta hänen päätöksiinsä.
On hälyttävää, jos/kun ihmisiä/ehdokkaita aletaan jakaa vuohiin ja lampaisiin heidän vakaumuksensa mukaan. Viime aikoina erityisesti kristityt ehdokkaat ja heidän viiteryhmänsä ovat olleet suurennuslasin alla.
Mistä tällainen kertoo? Uskonnon vastaisuudestako?
Huomaan pysähtyväni tämän kysymyksen äärelle. Ateistia on vaikeampi äänestää kuin jonkun uskonnon edustajaa. Mutta olen jo ehdokkaani valinnut eikä Karisma ole vaalipiirissäni ehdokkaana.
Kaikesta huolimatta kaikille ehdokkaille onnea ja menestystä.
Se, että on vaikeampi äänestää, ei minusta ole ongelma. Se olisi, jos olisi aivan mahdotonta, jos äänestäisi yhtä hyvin vaikka liberaalia tai kommunistia, kunhan vaan on kristitty.
Luther sanoi hyvin tästä maallisesta regimentistä, jota tässä oion. Ei ole tärkeää edustajan vakaumus vaan se miten hän ja hänen puolueensa hoitaa asioita.
Ehdokkaan uskonnolla/uskonnottomuudelle ei ole/ei pitäisi olla suurta merkitystä eduskuntavaaleissa Suomessa. En minä Juha Sipilää äänestäisi (jos olisin samassa vaalipiirissä) sen vuoksi, että Sipilän hengellinen koti on rauhansanalaisuudessa tai Anssi Joutsenlahtea (jos rovasti olisi ehdolla) sen takia, että Joutsenlahti on körtti. Kymmenettuhannet syvästi uskonnolliset ihmiset äänestivät Skdl:ää, koska puolue ajoi parhaiten vähäväkisten asiaa, sanoivatpa Sirola-opiston dogmaatikot sitä tai tätä marxilaisuuden teoreettisesta uskontokielteisyydestä. Kekkosen kaikkein uskollisimpia tukimiehiä olivat tuhannet Pohjois-Suomen vanhoillislestadiolaiset. Tuskin nämä kuitenkaan Kekkosen elämäntapoja allekirjoittivat.
Kannatan monia samoja asioita joita Kristillinen liitto/Kristillisdemokraatit ajavat. Silti en voisi koskaan äänestää puoluetta, joka ottaa valtiollisiin asioihin osaa tiukan uskonnolliselta arvopohjalta. Sama koskee muutettavat muuttaen vapareita: ehdokas saa muutoin olla vaikka kuinka mainio, mutta jos on niin mauton ja vajaa-älyinen, että julkisesti propagoi vaihtamalla Raamattuja pornolehtiin tms, niin ei taatusti oikea paikka silloin ole valtiopäivillä vaan ihan jossain muualla.
Loppuhuomautukseen tosin voisi todeta, että pornotempaus oli varsin kiistelty va-liikkeen sisällä. Lisäksi osa nyt ehdolla olevia vapaa-ajattelijoita ei vielä ollut edes toiminnassa mukana tuolloin viisi vuotta sitten.
Joo, näinhän se taisi olla.
Mieluummin äänestäisin vapaa-ajattelijaa, jonka esimerkiksi talouteen, sosiaaliseen oikeudenmukaisuuteen ja ulkopolitiikkaan liittyvät käsitykset vastaisivat omiani kuin ehdokasta, joka olisi vakaumuksellinen kristitty, mutta muissa (politiikassa keskeisimmissä) asioissa eri mieltä kuin minä.
Eri yhteyksissä ihmisessä aktivoituu päällimmäiseksi erilainen identiteetti: ”kirkollisessa” keskustelussa olen enimmäkseen samaa mieltä sellaisten ihmisten kanssa, joiden yhteriskunnallisiin näkemyksiin tuskin voin kovin usein yhtyä.
Jumalaton mutta viisas hallitsija on parempi kuin hurskas ja tyhmä, sanoi muistaakseni Luther aikanaan.
Onneksi on olemassa myös viisaita hurskaita hallitsijoita.
Olispa meilläkin… 😉
😉
http://www.seurakuntalainen.fi/uutiset/kulttuuri/5780/uskontoa_ei_saa_sotkea_politiikkaan_-_eli_mita_siis_ei_saa_tehdaa
Yhdenlainen näkökanta ko. asiaan.