Kirkko siunaa kirkkoon kuulumattomia hautaan mutta ateistiehdokas ei asetu ehdolle seurakuntavaaleissa. Jotain kummaa siinä on.
Savonlinnalainen seurakuntavaaliehdokas Kimmo Käärmelahti on pohtinut ehdokkuutta, mutta näyttää nyt kallistuvan ei-kannalle. ”En minä ihmisiä loukata halua, en uskovaisia, agnostikkoja enkä ateisteja. Huomaan, että asettumiseni seurakuntavaaliehdokkaaksi loukkaa monien vakaumusta. En halua ehdoin tahdoin olla mielenpahoittaja, joten katson paremmaksi olla asettumatta ehdolle tulevissa seurakuntavaaleissa”, hän kirjoittaa.
Käärmelahden ehdokkuutta voi katsoa monesta näkökulmasta. Yksi on se, että kirkkolaki vaatii, että vaaleissa mukana olevan on oltava ”kristillisestä vakaumuksestaan tunnettu”. Kuinkahan suuria kristillisen vakaumuksen julkimoita ja tunnettuuksia mahdamme olla me kaikki muut 80 prosenttia suomalaisista kirkon jäsenistä? Tunnetumpia kuin Käärmelahti?
Nyt on tietenkin otettava huomioon, että kirkko tai seurakunta ei ole ilmeisesti Käärmelahtea pois pullauttanut, vaikka varmaan hän on saanut kuulla negatiivista palautetta kanssaseurakuntalaisiltaan. Hän on itse tehnyt johtopäätöksensä, palautetta kuunneltuaan.
Edellisissä, vuoden 2010 vaaleissa Oulussa oli niin ikään ateistiehdokas. Tuolloin paikkakunnalla todettiin, ettei ole mittareita, joilla vakaumusta voitaisiin mitata, joten ehdolle vaan. Kas kun ihmisen sydämeen ei toinen ihminen näe. Jo tuolloin edellä mainittu kirkkolain pykälä osoitti olevansa henkitoreissaan, tai jopa kuollut.
Ateistin seurakuntavaaliehdokkuudessa on paljon samaa kuin kirkkoon kuulumattoman hautaan siunaamisessa, sillä erotuksella tietenkin, että seurakuntavaaliehdokas voisi vielä päästä ennen kuolemaansakin seurakunnan jäsenyydestä nauttimaan. Kun kirkon jäsenyys ja paikka yhteiskunnassa muuttuu, saattaa olla, että yhä enemmän joudutaan siunaamaan kirkkoon kuulumattomia ja yhä enemmän seurakuntavaaleissa on myös ehdolla kulttuurikristityitä, jotka mieltävät itsensä ateisteiksi tai agnostikoiksi. Onko näillä ihmisillä tila kirkossa?
Kirkko on luonteeltaan missionaarinen kirkko eli lähetyksen pitäisi olla sen ytimessä. Vaikka jo seurakunnan jäsenyys on arvokas, missionaarisuuden lähtökohdasta voisi ajatella, että nimenomaan ateistit ja agnostikot olisivat niitä henkilöitä, joille erityisesti pitäisi olla syli avoinna seurakuntaan ja vaaliehdokkaaksi. En tarkoita, että heitä pitäisi ajatella käännytettävinä objekteina vaan vain sitä, että kirkon äidin syli voisi olla heille auki niin kuin teistisen kannan omaavillekin.
Jos halutaan seurakuntaan todellista vuorovaikutusta ja keskustelua, nämä jäsenet olisivat tältäkin kannalta erityisen tervetulleita. Jos vakaumus ei ole ehdokkuutta selittävä tekijä, luultavasti ehdokkaalla on muita erittäin hyviä syitä toimia kirkon parhaaksi.
Kirkko ei muutamaan ateistiehdokkaaseen kaadu, päinvastoin. Sitä paitsi valtuuston kokouksessa pyöritetään hallintoa, siinä pärjää jo aika pitkälle järjellä. Älkää estäkö heitä.
– Johannes Ijäs –
”Kun kirkon jäsenyys ja paikka yhteiskunnassa muuttuu, saattaa olla, että yhä enemmän joudutaan siunaamaan kirkkoon kuulumattomia ja yhä enemmän seurakuntavaaleissa on myös ehdolla kulttuurikristityitä, jotka mieltävät itsensä ateisteiksi tai agnostikoiksi. Onko näillä ihmisillä tila kirkossa?”
Käsitykseni mukaan he ”muinaisen kreikkalaisen” käsityksen mukaan sinnittelevät jossakin Diken l. oikeudenmukaisuuden ja Hybriksen l. ahneuden välimaastossa eikä kirkon tärkeimmällä sanomalla ole heille mitään merkitystä.
Heille löytyy kyllä tilaa seurakunnan ylläpitämältä hautausmaalta, kunhan maksavat tuosta toimenpiteestä hiukan enemmän kuin me, jotka verovaroillamme jatkuvasti tuemme kirkon hengellistä työtä.
”… kunhan maksavat tuosta toimenpiteestä hiukan enemmän kuin me, jotka verovaroillamme jatkuvasti tuemme kirkon hengellistä työtä.”
Olen ollut siinä käsityksessä, että kirkko ei suinkaan saa rahastaa korotettua hintaa hautaamistaan kirkkoon kuulumattomista. Noin muuten taitaa maksamisen suhteen olla niin, että jäsenet saavat varautua joko maksamaan hiukan enemmän kuin ennen tai käyttämään kovasti supistuvia palveluja;)
Olet Risto ihan oikeassa ja Tuula, tapansa mukaisesti;-D, väärässä.
Seurakuntien pitäisi kustantaa hautaustoimintaansa yhteisöverosta saamallaan osuudella ja hautausmaksuilla, jotka siis ovat kaikille samat.
Jos seurakunta joutuu rahoittamaan hautaustoimintaansa kirkollisverovaroilla, menettelevät he lainvastaisest (käsittääkseni) ja voivat silloin ruikuttaa vain peilikuvalleen.
Henrik Sawela :”Olet Risto ihan oikeassa ja Tuula, tapansa mukaisesti;-D, väärässä.”
🙂 Niinpä tietenkin. Kun hautauskuluja joudutaan ainakin joissakin seurakunnissa maksamaan kirkollisverojen tuotolla, olisi ilmeisesti hyvä, jos jokaiselta ja myös kirkkoon kuulumattomilta perittäisiin verojen yhteydessä ns. hautausmaksu. Onhan meidän pakko maksaa Yle-veroakin, että entisen Ylen jakelutekniikan nykyisin omistaman australialaisen pääomasijoitusyhtiön tuotot saadaan maksettua.
Niin, Tuula, ei mennytkään ihan putkeen sinulta!
Jos seurakunnan on käytettävä kirkollisverovarojaan hautauskulujen kattamiseksi, niin vikahan on vain heissä itsessään.
Mikseivät nosta hautausmaksuja? Sehän olisi Kirkkohallituksen suosituksen mukaista.
Mutta umpibyrokraatti huutaa uusia veroja kehiin…
Omituinen, mutta nykyiseen Kotimaan agendaan sopiva päivitys. ”Totuus on tuolla jossain.”
Miksi ihmeessä uskovien yhteisön, joka kirkko olemukseltaan on, tulisi kutsua ateistisia ihmisiä päättäjiksi muuttamaan kirkkoa ateistiseksi?
Eiko alkajaisiksi tulisi kutsua siihen seurakunnan arkeen jota koskevia päätöksiä päättäjät tekee.
Kuvitteleeko toimittaja Ijäs että kirkko on joku hallinnollinen uskontovirasto?
Minusta kirjoittajalla kuitenkin vaikutti olevan enemmän mielessä se ateistien muuttaminen. Mutta ihmettelyn aihe on minullakin sama: miksi ihmeessä ateistina itseään pitävä ylipäätään haluaisi kuulua uskonnolliseen yhteisöön, saati että sellaisia pitäisi jotenkin kutsua?
Kyllä on rehellinen ratkaisu se, että ateistiksi itsensä mieltävä ymmärtää oolla asettumasta ehdolle kirkollisinn tehtäviin. Kirkkoon kuulumaton ei ensinnäkään ole läheskään aina vakaumuksellinen ateisti. Toiseksi vainaja on luultavasti meidän puheidemme ulottumattomissa. Kirkollista siunausta ei toimiteta niinkään vainajan takia, kyllähän Kristukseen uskova taivaaseen pääsee ilman meidän siunauksiammekin. Ensisijaisesti hautaan siunaaminen on omaisten sielunhoitoa. Vainajan viimeistä tahtoa kylläkin sikäli kunnioitetaan, että kirkollista siunausta ei toimiteta, jos vainaja on eläessään sen selvästi kieltänyt.. Tulee vaan mieleen, että tällöin omaiset voivat tuntea ahdistusta siunauksen puuttumisesta.
Sahama: ”Vainajan viimeistä tahtoa kylläkin sikäli kunnioitetaan, että kirkollista siunausta ei toimiteta, jos vainaja on eläessään sen selvästi kieltänyt.. Tulee vaan mieleen, että tällöin omaiset voivat tuntea ahdistusta siunauksen puuttumisesta.”
Näilläkin sivuilla on monesti tullut esiin milloin minkäkin asian yhteydessä tämä ”siunaus-toimenpide”. Minä olen ymmärtänyt viisaitten kirkonmiesten (ja naisten) puheista niin, että se on se Jumala, joka siunaa, tai on siunaamatta. Ei siinä kuulemma ole ihmisillä (papeillakaan) sen kummempaa nokan koputtamista puoleen, eikä toiseen. Ja kaipa se Jumala (jos on) sitten niin halutessaan siunaa pakanatkin siinä samalla, kyselemättä siihen lupaa tai pyyntöä papeilta.
Kimmo Wallentin on tietysti sikäli oikeassa, että se, mitä Jumala siunaa tai jättää siunaamatta ei ollenkaan riipu meidän ihmisten toimenpiteistä. Mutta tätä en kommentissani tarkoittanut. Hautaan siunaaminen on kirkkokäsikirjan käyttämä nimike siitä hartaushetkestä, joka kaavan mukaan toimitetaan vainajan kuoltua ennen hänen hautaamistaan.
Kansankirkkoon mahtuu kummasti ehdokkaaksi muutama ateisti. Kulttuurikristityt ovat kirkolle voimavara, ei jotain sellaista, josta pitäisi hankkiutua kiireesti eroon.
Kulttuurikristitty ei pääsääntöisesti ole ateisti.
Se on totta. Kysymys ”julkiateistisen, mutta konfirmoidun kirkon jäsenen seurakuntavaaliehdokkuudesta ei ole helppo.
Sanoisin näin: Jos henkilö pitää itseään ”vakaumuksellisena ateistina”, seurakuntavaaliehdokkuus ei ole oikea paikka harrastaa vaikuttamista. Eriasia on, onko kirkolla mahdollisuutta estää tällainen ehdokkuus.
Toimittajan Ijäksen viittaus kirkon missionääriseen luonteeseen oli hyvä. Yksi melko yleinen ”lainalaisuus” ihmisten käyttäytymisessä on löytyy: seura tekee lähes aina kaltaisekseen.
Mielestäni seurakuntavaaliehdokas Kimmo Käärmelahti toimii johdonmukaisesti. Hän ilmoitti itse blogissaan, ettei usko Jumalaan vaan pitää tätä satuolentona. Ehdokkaan tulee olla ”tunnettu kristillisestä vakaumuksestaan”. Käärmelahti toimii suoraselkäisesti kun hän ei ala selittelemään, että onhan minulla kuitenkin krisrillinen vakaumus jne. Kunnioitan hänen päätöstään.
Yksi sielu on taas mielipiteidensä vuoksi suljettu seurakunnan ulkopuolella. Varmaan hän kohta ymmärtää erota koko kirkosta.
Herramme ottaa vastaan jokaisen, ja jokainen häntä etsivä kai pysyy kuuloetäisyydellä, eikö niin?
Lämmin kiitos keskustelusta. Se palkitsee, kun on jotain raapustanut. Tässä on tullut hyvää kritiikkiäkin. Kiitos siitäkin.
Edelleen ajattelen, että tämä Käärmelahti olisi voinut olla ihan hyvä keskustelukumppani savonlinnalaisvaltuutetuille eikä hän olisi seurakunnan toimintaa uhannut. Hän on kuitenkin ihan avoimesti kertonut korttinsa.
Minä perustan kommenttini siihen, että kun kirkossa on annettu kriteerit seurakuntavaaliehdokkaan kelpoisuudesta, niin ellei niitä oletetakaan noudatettavan, niin silloin myös kriteerit joutaa pyyhkiä pois. Vaikka eipä kirkossa taida muutkaan kriteerit enää paljoa painaa 🙂
Peräänkuultan johdonmukaisuutta.
Kirkkolaissa ja kirkkojärjestyksessä – joista tämä kristillisestä vakaumuksestaan tunnettavuuden vaatimus kumpuaa – kirkon jäsenet velvoitetaan osallistumaan jumalanpalvelukseen ja käyttämään muutenkin armonvälineitä.
Jos siis oltaisiin täysin johdonmukaisia, kirkon tulisi irtisanoa jäsenyys niiltä henkilöiltä, jotka eivät käy jumalanpalveluksissa ja ehtoollisella. Koska siis kirkkojärjestystä ei näytä olevan tarkoitus noudattaa, miksi pitäisi sitten olla niin tarkka tämän kirkollisvaaliehdokkuutta koskevan pykälän kanssa.
Eihän sekään ole johdonmukaista, että yhtäältä uskossaan horjuvan verorahat kyllä kelpaavat, mutta vaaliehdokkuudesta pahoitetaan heti mieli.
Johannes Ijäs :”Edelleen ajattelen, että tämä Käärmelahti olisi voinut olla ihan hyvä keskustelukumppani savonlinnalaisvaltuutetuille eikä hän olisi seurakunnan toimintaa uhannut. Hän on kuitenkin ihan avoimesti kertonut korttinsa.”
Niin teoriassa olisi voinut ollakin, mutta ainakin oma vähäinen havaintoni sekä kunnan että seurakunnan valtuustoista on, että valtuustoissa ei keskustella periaatteellisista asioista, vaan ryhmät ovat tehneet omat valintansa päätettävistä asioista jo ennen kokouksia.
Eikös ehdokkaiksi kannattaisi värvätä myös muslimeja, jotka sentään uskovat taivaan ja maan luojaan?
Henkilökohtaisesti en jaksa uskoa, että muslimit hakisivat seurakunnan luottamustoimiin, vaikka esimerkiksi kirkkotilojen lainaamiseen he ovat joskus olleet halukkaita.
En myöskään usko, että ne, joilla on ateistinen maailmankatsomus, olisivat sankoin joukoin syöksymässä valtuustoihin, kun tällä hetkellä ongelma on pikemminkin ollut, ettei aktiivisten seurakuntalaisten ohelle löydy muita ehdokkaita.
Jos nyt ateistiksi itseään kutsuva sattuu valtuustoon hakemaan, en pitäisi hyvänä olla heti lyömässä ovea kasvojen edessä kiinni, vaan näkisin, että seurakunnan itsetunto yhden ateisminsa nimenneen kanssa voisi kestää eivätkä perustukset hajoaisi. Eikä seurakunta kai huono paikka ateistillekaan olisi.
Siihen nähden, että maamme kirkkohistoria tuntee tällä hetkellä kaksi ateistiksi itsensä julistautunutta ehdokasta, josta nyt toinen on vetäytynyt, en näkisi, että kirkon itseymmärrys on suuressa vaaerassa, vaikka toki ymmärrän hyvin esimerkiksi periaatteellista pohdintaa, joka lähtee siitä, että kirkossa tietyt asiat ovat luovuttamattomia.
Kiinnostava kysymys joka tapauksessa ja sen tekemisestä kiitos Kimmo Käärmelahdelle.
Ijäs: ”…en näkisi, että kirkon itseymmärrys on suuressa vaaerassa,…”
Ehkä olisikin vain hyvä, jos kirkon ’itseymmärrys’ (mikä sitten onkaan) olisi vaarassa, ja jopa muuttuisi kunnolla?
Nythän kirkko on toiminut tuo ’itseymmärryksen’ mukaisesti, eikä ole kovin vaikea nähdä minne kirkko on menossa. Jos tuon ’itseymmärryksen’ on sisäistänyt kunnolla, ei ole toivoakaan että sellainen pystyisi sopeutumaan nopeasti muuttuvan ympäristön vaatimuksiin.
Se joka väittää, että juuri muuttumattomuudessa on kirkon voima, takaa kutistumisen riittirusinaksi.
Henrik Sawela. Ensin ihmettelet, että mikä se kirkon itseymmärrys nyt yleensä on. Sitten sanot, että kirkko on toiminut sen mukaan. No se siitä, melkein snaijaan, mitä tarkoitat.
Muutens, meillähän on moniääninen kirkko ihan piispan ilmoittamana, joten sitä ajatellen sinne todella mahtuu vaikka mitä tai sitten taas joissain tapauksissa ei.
Sitten tämä sopeutuminen nopeasti muuttuvan ympäristön vaatimuksiin. Se on vähän sitä samaa kuin nykyinen jankutus rakennemuutoksesta. Mitä se sitten ihan oikeasti ja täsmällisesti on? Kuka muuttaa ja mitä rakennetta? Ei tunnu olevan hanskassa sekään kenelläkään. Kuka haluaa muuttaa mitäkin, heh, lähinnä puoluekannasta riippuen näköjään kuka mitäkin ehkä?
Oma vaatimaton aatokseni aiheeseen liittyen on, että en tunne asialliseksi tai mitenkään järjelliseksi kristittynä lähestyä esim. vapaa-ajattelijoita yrittämällä sinne aktiivijäseneksi omine vakaumuksineni. Keskustelua voidaan käydä ilman näitä metkuja vai miksi sitä nyt kutsuisi.