Vaikka ateismissa ei ole moraalia sen enempää kuin kirstinuskossa tai muissakaan uskonnoissa (koska moraali tulee ihmisistä, ei ideologioista tai uskonnoista), keskustelu ateistien ja uskovien moraalista on ollut keskustelujen kestoaihe jo satoja vuosia. Aikaisemmin historiassa on toki ollut tutkimattakin selvää, että jumalattomat ihmiset ovat moraalittomampia kuin uskovat.
Aihetta on kuitenkin sittemmin tutkittu, ja tuoreen tutkimuksen mukaan ateisteilla on ihan samanlaisia moraalisia periaatteita kuin uskovilla. Tämä siitä huolimatta, että heillä ei ole mitään yliluonnollista toimijaa, joka vaatisi heiltä moraalia tai eettisesti kestäviä ratkaisuja. Uskonnottoman moraalisiin kysymyksiin liittyvistä ratkaisuista ei ole myöskään luvassa palkinnoksi ikuista elämää tai rangaistusta kadotuksessa tai helvetissä.
Vaikka tutkimuksen tuloksessa ei ole mitään yllättävää, iso joukko uskovista pitää nykyäänkin uskonnottomia epäluotettavampina ja moraalittomampina kuin uskovia.
Vuonna 2019 julkaistiin tutkimus, johon osallistui vastaajia 34:stä maasta, jonka mukaan 45% ihmisistä pitää jumalauskoa välttämättömänä moraalin ja muiden toivottavien arvojen kannalta.
Vuonna 2020 julkaistiin yhdysvaltalainen tutkimus, jonka mukaan vain 60% vastaajista voisi ajatella äänestävänsä uskonnotonta presidenttiehdokasta. Vastaajista 95% oli valmis äänestämään katolilaista ehdokasta, 93% juutalaista ja 80% evankelikaalista kristittyä.
Koska moraali ei riipu yksilön ideologiasta tai uskonnosta, kysyn sivuston uskovilta, tämän seurakunnan edessä, kysymyksen:
Mitä moraalia on siinä, että uskova pitää itseään moraalisempana kuin uskonnottomia – ja kuten tutkimus osoittaa, vieläpä perusteettomasti?
Pekka tuot esille seuraavan:””Suuri apu on ollut siitä opetuksesta, jonka sain Olavi Peltolalta raamattukoulussa nuorena. Olin tullut pari vuotta aiemmin uskoon ja halusin oppia tuntemaan Raamattua ja hengellistä elämää syvemmin. Olavi sanoi kerran: “Kuka tahansa uskova voi langeta mihin tahansa ja koska tahansa.”””
Minulla on taasen aivan erilainen opetus ja sen olen saanut Pyhältä Hengeltä, siis Jumala lupaa puhdistaa ja varjella ettei mikään paha pääse satuttamaan kun vaellamme Jeesuksen sanan mukaan.
Jumalan rauha on varjeleva sydämen ettei mikään sitä saastuttaisi.
Fil. 4:7
ja Jumalan rauha, joka on kaikkea ymmärrystä ylempi, on varjeleva teidän sydämenne ja ajatuksenne Kristuksessa Jeesuksessa.
Tämä lupaus Jumalan rauhasta on aivan uskontaipaleeni alusta asti ollut se joka on kantanut läpi monien ahdistusten ja kiusausten ja koettelemuksien, siis yli ymmärryksen käyvä rauha, AAAMEN.
Olen tosi pettynyt itseeni, kun taas kerran lankesin hyödyttömään keskusteluun.
Kiitos Markolle kolmen teesin vastauksesta.
Marko Sjöblom: ”Itse asiassa voimme sanoa, että käsitys moraalisesta paremmuudesta ilmentää moraalista epäonnistumistamme, oikeammin syntiä, kuten kristinuskossa ajatellaan.”
Näinhän se on, mutta onneksi kaikki uskovat eivät pode samanlaista moraalista ylemmyydentunnetta.
”Mielestäni Sinullakin on taipumus esittää sellaisia näkemyksiä, jotka jollakin tavoin tukevat ateismiasi.”
Esittämieni näkemysten on tarkoitus laajentaa tietynlaisten uskovien käsityksiä uskonnottomuudesta ja vähentää esimerkiksi aloituksessa mainitun kaltaista ajattelua moraalisesta ylemmyydestä. Ateismilleni en tarvitse mitään tukea yhtään mistään.
”Samalla kiistät esimerkiksi Markku Ojasen näkemykset vetoamalla siihen, että hän on uskovainen. Tässä olet väärässä. Myös johonkin näkemykseen syvästi sitoutunut henkilö voi arvioida myös oman uskonyhteisönsä käsityksiä srurauksineen tieteellisesti pätevällä tavalla.”
Varmasti voi, enkä voi tietenkään vetää kokonaisvaltaisia johtopäätöksiä kirjasta, jota en ole lukenut. Jääviyttä se silti aiheen käsittelyyn lisää. Lisäksi olen ainoastaan todennut, että onnellisuus ei riipu uskonnollisuudesta vaan se on yksi lukemattomista ilmiöistä, joita onnellisuuteen liittyy – ja sekin vain silloin, jos yksilö kokee tarvitsevansa uskonnollisuutta onnellisuuteen. Minulle ja muille kaltaisilleni uskonnollisuus aiheuttaisi ainoastaan onnettomuutta, koska en ole uskonnollinen.
Marko Sjöblom väittää:””Myös johonkin näkemykseen syvästi sitoutunut henkilö voi arvioida myös oman uskonyhteisönsä käsityksiä srurauksineen tieteellisesti pätevällä tavalla.”””
Siis mietitäämpä entisen neuvostoliiton hienoa ompelukonetehdasta, siitä kertova opus selittää kuinka metallia menee toisesta päästä sisään ja toisesta tulee ulos naisten elämää helpottavia ompelukoneita, siis kerrassaan hieno laitos. Todellisuus onkin toisenlainen, metallia kyllä menee sisään mutta ulos tuleekin aseita, toisin kuin hienossa opuksessa kirjoitetaan.
Samoin kun uskonyhteisö väittää perustavansa kaiken evankeliumille, Jumalan rakkaudelle, niin kuinka se tuottaa väkivaltaa ja pakottamista, vaikkapa sisällissota jäsenien keskuudessa? Voiko tätä yhtälöä todistaa ”tieteellisesti”, valheeksi vai miksi?
Ari Pasanen. Propaganda ja tutkimus ovat eri asioita.