Olen pinnistellyt omantuntoni kanssa. Autanko pakolaisia nyt heti? Keräänkö vanhat vaatteet kaapeista? Tarjoudunko vapaaehtoiseksi lajittelemaan vaatteita seurakunnassa? Ilmoittaudunko kokkaamaan, pelaamaan jalkapalloa, viemään pakolaisia sieneen vai kutsunko kotiin käymään? Tai otammeko perheen asumaan kellariin?
Toistaiseksi en ole tehnyt mitään näistä. Ystävällisesti tosin hymyilin ja nyökkäilin irakilaismiesporukalle kadulla. Vanhin miehistä mulkaisi takaisin – kunnes älysin painaa katseeni – ei hän millään pahalla katsonut vaan hämmentyneenä – kun yritimme sekunnissa ymmärtää toisiamme, erilaisia maitamme ja tapojamme.
– Tai teimme ehkä jotain – Temppeliaukion kirkossa saimme Kauneimmat virret – tilaisuuden lanseerattua – kiitos Esa Ruuttusen, Anna-Mari Kaskisen ja urkuri Tuomas Karjalaisen. Suomen Lähetysseura kerää varoja Senegalin kirkon musiikkityöhön, joka vie eteenpäin rauhaa ja sovintoa. Tilaisuuden tuotto oli useita tuhansia euroja. Senegalissa uskontojen rauhanomainen rinnakkaiselo on totta. Ja Suomessakin kirkko oli täynnä väkeä, joka halusi laulaa toivevirsiä ja maistiaisia kansainvälisestä virsistä, uudesta virsikirjavihkosta, ”vaikka joka sunnuntai”.
Kateellisena olen katsonut, miten Lauttasaaressa kirkkoherra Rintamäen Juha on tarttunut joukkoineen toimeen ja ottanut pakolaismiesjoukon merimieskirkkomeiningillä sisään kirkon elämään. Keksinyt majoitustilat, jalkapallot, ruokailut, keskustelutilaisuudet ja rukoushuoneenkin.
Hätäapua tarvitaan heti, mutta vuosiksi tänne tulevat tarvitsevat työtä ja tekemistä. Ja samoin apua tarvitsevat Lähi-idässä ne, jotka jäävät: vammaiset, naiset, vanhukset ja lapset. Työssäni olen nähnyt, miten tärkeää on tuki järjestöille ja kirkoille, jotka auttavat heitä, jotka eivät pääse lähtemään. Pakistanissa kirkoissa hätämajoitetaan ihmisiä. Jordanian ja Pyhän maan evankelisluterilainen kirkko tekee työtä paikan päällä yötä päivää.
Tämä työ on maratonjuoksua, jossa ei ole pikavoittoja. Tukea tarvitaan kaukana ja lähellä. Ja meitä ihmisiä tekemään monenlaista työtä: sellaista, joka kerää medianäkyvyyttä, mutta myös tukea hiljaiselle työlle kaukaisten lähimmäisten hyväksi paikan päällä.
Kauneimpien virsien vihkossa on entisen orjakauppiaan ja sittemmin pastori John Newtonin virsi Amazing Grace – Oi ihmeellistä armoa. Anna-Maija Raittilan käännös antoi itselleni yhden uuden ajatuksen: ”Oi suurta päivää ihmeiden! Sain armon oivaltaa. ” Oivaltamisen armoa!
Iiris Kivimäki
viestintäjohtaja
Suomen Lähetysseura
tasaus.fi
Suomeen tulleet pakolaiset, pakolaisleireillä olevat ja vielä kotimaassaan sinnittelevät Syyrialaiset tarvitsevat apua vielä vuosia Esim. avustustyöt Haitissa ja Nepalissa ovat pahasti kesken. Avun antaminen ei ole vain kassillinen edesmenneen ukin flanellipaitoja vaan se on täysin uusi elämän asenne. esim.”. kuukausilahjoitus valitsemalleen järjestölle. ”Opeta oi Herra meitä omastamme jakamaan