Kun pahoja asioita tapahtuu, syntyy tarve saada jokin looginen selitys sille, miksi joku toimii niin epäinhimillisesti. Loogisia selityksiä ovat esimerkiksi huonot kotiolot, kaltoinkohtelu, koulukiusaaminen tai jopa se, että henkilö on ollut syrjäänvetäytyvä. Kun loogiset selitykset on kartoitettu, pannaan asialle ennaltaehkäisevä tiimi. Siihen kuuluu moniammatillinen työryhmä, jossa on poliiseja, opettajia, lastensuojelun väkeä, ehkä seurakunnan työntekijä, koulukuraattori, koulupsykologi ja nuorisopsykiatrian edustus.
Ennaltaehkäisemisen ja varhaisen puuttumisen mallia harvoin kritisoidaan tai kyseenalaistetaan. Ymmärrykseni mukaan niiden idea on se, että asioihin puututaan ennen kuin mitään on tapahtunut. Minusta se on ongelmallista. Siinä on vivahde tuomion langettamisesta ennen kuin rikosta on tapahtunut.
On mahdollista, että nuori selvittää ongelmansa paremmin ilman varhaista puuttumista. Kun iso koneisto päättää, että nuorella on vaikeuksia ja puuttuu siihen, nuori on kaiken hyväntahtoisesti annetun pakkotuen keskellä todella yksin. Hän miettii, miksi minä olen silmätikkuna, mikä minussa on vikana. Varhainen puuttuminen voi olla traumatisoivaa. Ei välttämättä, mutta voi olla. En voi sille mitään, että minua karmii ajatus moniammatillisesta tiimistä, joka ruotii jonkun yhden yksittäisen nuoren vointia ja keksii tässä hoitosuunnitelmien ja byrokratian luvatussa maassa ennaltaehkäiseviä toimenpiteitä, ettei hänestä tulisi koulusurmaajaa. Kuka haluaa tulla leimatuksi ”riskinuoreksi”?
Kyllä. ”Riskinuori”. Sellaista termiä käytti tänään Hesarissa Helsingin poliisin komisario Jarmo Heinonen kertoessaan melko vakuuttavasti Helsingissä toimivasta moniammatillisesta ryhmästä, joka ”tunnistaa riskinuoria ja ohjaa heitä nopeasti avun luo”. Jos olet siis koulukiusattu, sinulla on vaikeaa kotona tai olet syrjäänvetäytyvä, olet myös ”riskinuori” ja mitä varhaisemmin elämääsi puututaan, sitä todennäköisemmin sinusta ei tule koulusurmaajaa.
Noh, minä en tiedä mitä käytännössä tarkoittaa ”ohjaaminen nopeasti avun luo”. Jos se merkitsee määrättyjä käyntejä vaikka psykologilla, niin ”Herra anna heille anteeksi, sillä he eivät tiedä mitä he tekevät”. Jos se merkitsee ohjaamista vaikka moponkorjauskerhoon tai ratsastusterapiaan, hyvä niin.
Ennaltaehkäisyä on se, että on nuoren elämässä on riittävästi turvallisuutta, rakkautta ja toimintaa. Kahta ensimmäistä yhteiskunta ei voi tarjota, vaikka nuoren ympärillä hääräisi kuinka moniammatillinen tiimi. Jälkimmäistä voi. Palkattakoon siis koulupsykologien sijaan nuorisotyöntekijöitä ja lakkauttamisen sijaan perustettakoon nuorisotaloja. Tyttöjen taloja. Poikien taloja. Tarjottakoon harrastusmahdollisuuksia. Marssitetaan psykiatria areenalle vasta sitten, kun ei enää muita mahdollisuuksia ole. Kun jotakin on jo tapahtunut. Ei ennaltaehkäisevästi vaan jälkihoidollisesti.
Suunta, johon nähtävästi tragedioiden jälkeinen aika on viemässä, on todella hankala niin nuorten kuin nuorten kanssa työskentelevien aikuistenkin näkökulmasta. Nuoria pitäisi leimata riskinuoriksi ja kun jotakin tapahtuu, aikuisten olisi pitänyt tietää ja nähdä jostain kristallipallosta etukäteen. Vaikka nuorten elämään puututtaisiin heti, kun he ovat ensimmäisen kerran haukanneet happea, emme voi estää Myllytullin, Kauhajoen tai Jokelan kaltaisia tragedioita. Maailma ei ole hallittavissa. Aina tulee se, josta kaikki sanovat: ”En olisi ikinä uskonut hänestä”.
Jusu: ”Tämä johtaisi tilanteeseen, jossa lainsäätäjä nimenomaan antaa kirkon itse päättää mitä tehdä eikä edellytä kirkolta mitään tiettyä päätöstä, mutta kirkko itse ei pysty tätä lakimuutosta tekemään.”
Niinpä, ja vaikka pystyisikin, niin molemmissa tapauksissa erokäyrät nousevat tappiin.
K24: ”Suomen kirkkolain ja kirkkojärjestyksen puitteissa samaa sukupuolta olevien avioliitto olisi teoriassa mahdollinen, sillä niissä ei ole mainintaa avioliittoon vihittävien sukupuolesta.”
Kuten Risto Voipio toteaa, tämä ei ollut tarpeen, koska oletusarvo oli se, että vihittävät ovat eri sukupuolta. Avioliittokäsitys oli lainsäätäjällä ja kirkkojärjestyksen laatijoilla tuolloin sama.
Nyt kun avioliittokäsitykset ovat muuttumassa erilaisiksi, kirkkojärjestyksessä on asia selvennettävä. Tämä tuskin enää vaikuttaa kirkosta eroamisiin, koska tämä tosiasia tiedetään jo nyt. Valtion ja kirkon ero on tämän asian myötä vahvistunut. Monihan on tätä eroa täälläkin suorastaan vaatinut.
Uusi eroaalto alkanee vasta sitten, jos kirkon avioliittokäsitys muuttuu sukupuolineutraaliksi.
Kirkon ensimmäisinä vuosisatoina ei pakanankaan kanssa yhteen menoa katsottu karsaasti, koska liike synnytti mahdollisuuden uudesta käännynnäisestä ja sen mukana sitten syntyvästä perhekunnasta. Mitä sitten seuraavaksi syötäisiin.
Kirkon tahtotila ei ole neutraali vaan torjuva asian suhteen tänään. Kirkko selkeästi torjuu esivallan lankeemuksen!
Sikäli otsikko on asenteellinen, ettei se tunnista kirkon tahtotilaa!
Vaihtoehtoinen otsikko: Kirkko lasten asialla avioliitto kysymyksessä!
Täysi virheellinen otsikko sisältöön nähden. :
toimittaja Mikko Huotari
ammattitaidoton työssään,
on ilmeisesti jäänyt viestintataidon tunnit väliin
tai ei krapuloissaan oo kyenny tunneille.
tyypillinen nykynuorisotoimittaja
Viestinnän yks määritelmä ”viestintä on määritelty yhteisyyden tuottamiseksi,
jolloin olennaista ei ole tiedon tai informaation välittäminen vaan yhteisen ymmärryksen tuottaminen.”
Hän on vaihtanut agitaation tai propagandan informaatio / ymmärrys sanan tilalle,
saadakseen lukijoita raflaavalla harhaanjohtavilla ja vääristävillä otsikoilla.
jos joku ammattimies muulla alalla toimisi
noin hän olisi pian entinen ammattimies!
Täytyy panna nimi mieleen vastasen varalle jotta
ei joudu propagandavyöryn alle ja vielä huku sinne!
OIKEA ootsikointi olisi esim.:
Valtavalla homorummutuksella ei mitään vaikutuksia oikeasti
todelliseen suomen Evankelis-luterilaiseen kirkkoon
Tällä palstalla on arveltu (Risto Voipio), ettei kirkkokäsikirjan kannalta sukupuolineutraaliavioliitto olisi ongelma. Useat kohdat kirkkokäsikirjassa ovatkin ns. teknisluonteisia eikä vihittävien sukupuolella ole merkitystä. Kuitenkin kirkkokäsikirja on pappia velvoittava. Kirkkokäsikirjan hyväksyy kirkolliskokous. Hyväksyessään kirkkokäsikirjan kirkolliskokous tarkistaa kirkkokäsikirjan kirkon opin mukaisuuden. Luterilaisuudessa on yleensä Raamatun ja kirkon opin mukaisuus ymmärretty siten, ettei kirkolliskokouskaan voi hyväksyä kirkkoon uusia oppeja. Myös papit ennen muuta ovat lupautuneet pappistehtävässään kirkon opin mukaiseen toimintaan. Vihittävien sukupuoli on kirkossa ollut itsestään selvä, eikä asiasta ole tarvittu kirkkolakiin tai järjestykseen erikseen säännöstä. Kirkkokäsikirjassa kuitenkin vihittävien sukupuoli ilmenee tehdyissä kysymyksissä. Pappien on tehtävä juuri nämä kysymykset, eivätkä voi keksiä omia. Myös avioliittolain 15 §:n (16.4.1987/411) mukaan kihlakumppaneille tehdyillä kysymyksillä on keskeinen merkitys: Vihkimisessä kihlakumppanien tulee samanaikaisesti olla läsnä. Kun kumpikin kihlakumppani on vastannut myöntävästi vihkijän hänelle tekemään kysymykseen, tahtooko hän mennä kihlakumppaninsa kanssa avioliittoon, vihkijä toteaa heidät aviopuolisoiksi. Edelleen 19 §:n mukaan vihkiminen on mitätön, jos se ei ole tapahtunut siten kuin 15 §:ssä säädetään tai jos vihkimisen on toimittanut joku, jolla ei ollut vihkimisoikeutta.
Kirkkokäsikirjasta:
III Vihkiminen
Seurakunta voi seisoa kohtien 8–11 aikana.
8. Kysymykset
Pappi kysyy sulhaselta:
Kaikkitietävän Jumalan kasvojen edessä ja tämän seurakunnan (näiden todistajien) läsnä ollessa kysyn sinulta, NN (koko nimi), tahdotko ottaa NN:n (koko nimi) aviovaimoksesi ja osoittaa hänelle uskollisuutta ja rakkautta myötä- ja vastoinkäymisissä?
Vastaus:
Tahdon.
Pappi kysyy morsiamelta:
Kaikkitietävän Jumalan kasvojen edessä ja tämän seurakunnan (näiden todistajien) läsnä ollessa kysyn sinulta, NN (koko nimi), tahdotko ottaa NN:n (koko nimi) aviomieheksesi ja osoittaa hänelle uskollisuutta ja rakkautta myötä- ja vastoinkäymisissä?
Vastaus:
Tahdon.
TAI
Pappi kysyy sulhaselta:
Jumalan edessä ja tämän seurakunnan (näiden todistajien) läsnä ollessa kysyn sinulta, NN (koko nimi), tahdotko ottaa NN:n (koko nimi) aviovaimoksesi, olla hänelle uskollinen ja rakastaa häntä hyvinä ja pahoina päivinä, aina kuolemaan asti?
Vastaus:
Tahdon.
Pappi kysyy morsiamelta:
Jumalan edessä ja tämän seurakunnan (näiden todistajien) läsnä ollessa kysyn sinulta, NN (koko nimi), tahdotko ottaa NN:n (koko nimi) aviomieheksesi, olla hänelle uskollinen ja rakastaa häntä hyvinä ja pahoina päivinä, aina kuolemaan asti?
Vastaus:
Tahdon.
Vastaavasti avioliiton kirkollisen siunaamisen kohdalla
Vastaavasti myös avioliiton siunaamisessa kohdassa III siunaaminen 8 pappi kysyy mieheltä ja erikseen naiselta.
Näin ollen avioliittoon kirkollisessa vihkimisessä ja siunaamisessa, molemmissa, on kysymys siunaamisesta ja kirkon opin kannalta sukupuolineutraalin avioliiton osalta ongelma on yhteinen.
Leinolla on perustavaa laatua oleva selvitys asiasta. Avioliitto on miehen ja naisen – ei kenenkään muun!
Ystäväni Pekka viittaa kommenttini epätarkasti. En sanonut, että kirkkokäsikirja ei muodista ongelmaa. Mutta sanoin, että kirkkokäsikirjassa määrätään siitä miten toimitus toimitetaan oikein. Väittämäni on, että kirkkokäsikirja ei ole kirkon säädösjärjestelmässä se säädös, jossa säädetään siitä, että kristillinen avioliitto on vain miehen ja naisen välinen. Siitä pitää säätää kirkkojärjestyksessä eikä kirkkojärjestys ja kirkkokäsikirja saa olla keskenään ristiriidassa. Nojaaminen kirkkokäsikirjaan on pään pistämistä pensaaseen ja johtaa varmuudella vaikeuksiin. Muuhun en ottanut kantaa kommentissani.
On käsittämätönt’, miten kirkko on tähän tullut.
Syynä on luopumus Raamatun Sanasta.
Arkkipiispa Juva aloitti tämän homohyväksynnän.
30 vuotta sitten oli mahdoton kuvitella, että Suomen eduskunta säätää lain, jolla miehet pääsevät keskenään naimisiin.
Vielä mahdottomampaa oli kuvitella, että kansan moraalista selkärankaa ylläpitänyt kirkko epäröi – ja jopa suosii – kyseistä eduskunnan päätöstä.
Kaipainen: ”30 vuotta sitten oli mahdoton kuvitella, että Suomen eduskunta säätää lain, jolla miehet pääsevät keskenään naimisiin.”
Joo, ja vielä mahdottomampaa oli kuvitella, että Unto Kaipainen kirjoittelee mielipiteitään Kotimaa 24:n nettisivuille.
Niin se vaan kehitys kehittyy ja sivistys sivistyy, kun tieto lisääntyy.
Wallentin: ”Joo, ja vielä mahdottomampaa oli kuvitella, että Unto Kaipainen kirjoittelee mielipiteitään Kotimaa 24:n nettisivuille. Niin se vaan kehitys kehittyy ja sivistys sivistyy, kun tieto lisääntyy.”
Sinun kanssasi on kiva taittaa peistä.
Kommenttisi loppuosa on jo kulunut näppäimistölläsi.
Olet tekosivistynyt, tekokehittynyt. Uskot siihen, että kaikki menee kohti parempaa. Oletko koskaan miettinyt, jos kaikki meneekin päin helvettiä? Jos sinun mielestäsi homolaki on sivistystä, niin suurimmalle osalle ihmiskuntaa, joka on tähän asti eri puolilla maapalloa elänyt, se ei ole sitä. Olet poikkeava.
Kaipainen: ”Olet tekosivistynyt, tekokehittynyt. Uskot siihen, että kaikki menee kohti parempaa. Oletko koskaan miettinyt, jos kaikki meneekin päin helvettiä? Jos sinun mielestäsi homolaki on sivistystä, niin suurimmalle osalle ihmiskuntaa, joka on tähän asti eri puolilla maapalloa elänyt, se ei ole sitä. Olet poikkeava.”
Älä polta hihojasi. Syvä katkeruutesi tasa-arvoisen avioliittolain läpimenoa kohtaan paistaa läpi kommenteistasi, koska puutut ikävällä tavalla persoonaani, minua lainkaan tuntematta. Kommentoi mieluummin aihetta kuin minun sivistystasoani ja vaatimatonta pakanapersoonaani, kun et niistä mitään tiedä.
Olen varmasti – ja ihan omasta tahdostani – poikkeava, kun vertailukohtana pidetään kaltaistesi taantumuksellisia asenteita ja mielipiteitä. Mitä taas tulee länsimaisten sivistysvaltioiden – Suomi mukaan luettuna – kansalaisten mielipiteisiin, luen itseni ehdottomasti suureen enemmistöön kuuluvaksi. Oma taantumuksellisuutesi kuuluu länsimaissa jo katoavaan kansanperinteeseen, joka kukoistaa enää korkeintaan entisissä itäblokin ja Aasian maissa.
Kaipainen
Tieto lisääntyy, kehitys kehittyy ja sivistys sivistyy kun taantumus väistyy demokratian tieltä.
En polta hihojani. Mulla on hihaton Jari Sillanpää -paita päällä.
Sisä itse poistut toistuvasti mielestäsi sivistymättömien kommentoijien persoonaan- Minä kyllä kestän sen, mutta itse et taida kestää. Olet kuin oppiäitisi – suvaitsevaisuuden ja tasa-arvon apostolit, joille suvaitsevaisuus uloittuu vain siihen rajaan asti, minkä he itse kulloinkin määräittelevät.
Miksi demokratia on sinulle kaikki kaikessa. Usein tyhm’ä kansa tekee vääriä valontoja, joista jälkipolvet saavat kärsiä.
Toistan. Olet poikkeus homokannoissasi, kun huomioidaan koko maailman tähän asti eeri puolilla elänyt ihmismassa. Miksi et tässä luota suureen demokratiaan ja koko ihmiskunnan ääneen? Epäloogista. Niin kuin vätteesi usein muulloinkin.
Kaipainen: ”Mulla on hihaton Jari Sillanpää -paita päällä.”
Olen ollut koko ajan siinä käsityksessä, että vieroksut homoja???
Muilta osin jätän kommenttisi omaan arvoonsa.
No, ystäväni Risto on oikeassa. Kirkkokäsikirjahan ei tosiaan ollut ongelma ollenkaan. Tietysti sitä voisi kysyä niinkin päin, että pitääkö kirkon opista tai oppilauselmista ylipäätänsä säätää juridisia pykäliä? Kirkkolain ja kirkkojärjestyksen alussa tosin kirkon oppi on jo kirkon tunnustuskirjoihin sitoutumisena tullut osaksi kirkkolakia ja -järjestystä. Kirkkokäsikirjakaan ei voi kirkon opista poiketa.