Bafousamin kirkkokuoro Kamerunissa.
Jeesus saapuu Betaniaan. Hän tulee Martan, Marian ja Lasaruksen kotiin. Tuon aikaisessa juutalaisessa kodissa oli eri osastot miehille ja naisille. Miesvieraat tulivat kylään miesten puolelle ja naisvieraat naisten puolelle.
Keskustelu toki oli mahdollista koko talon väen kanssa, mutta tapaan kuului ettei kukaan talon naisväestä viipynyt liian pitkään miesten puolella eikä varsinkaan perheen miesväki liian kauaa naisten puolella, jos siellä oli vieraita.
Tällä kertaa Maria viipyi vanhaa tapakulttuuria ajatellen liian pitkään miesten osastolla. Hän oli istuutunut ja pysähtynyt kuuntelemaan Jeesuksen sanoja. Hänen sisarensa Martta yritti hienotunteisesti huomauttaa tästä vetoamalla keittiötyön velvollisuuksiin. Tästä tuli hyvä syy kutsua Maria omalle puolelle taloa. Ruuan valmistushan vieraille oli kunnia-asia. Keittiö oli merkittävä paikka. Olihan vieraanvaraisuus arvossa. Ruokatarjoilu rakkaan ja arvostetun vieraan kylässä käynnin aikana oli ystävyyden merkki. Sydämen yhteys ja ruokailuyhteys ihmisten välillä kuuluivat yhteen tuona aikana.
Kuva Somerniemen kirkosta 6.8.2017.
Martan pyyntö antoi Jeesukselle aiheen syventää keskustelua. Jeesus otti esille näkökohdan, joka meni syvemmälle, nosti katseen laajemmalle ja keskitti sanoman pelastuksen ytimeen. Ajallisista ja arkisista asioista siirryttiin taivaallisiin ja iankaikkisuutta koskettaviin kysymyksiin. Tämän takia koko teksti antaa Jumalan puhuttelun, joka koskee kaikkia aikoja.
Marian istuutuminen Jeesuksen sanoja kuuntelemaan syventyy opetuslapsen istumiseksi opettajansa eteen opetusta kuulemaan. Samalla tavoin myöhemmin Paavali kertoo istuneensa Gamalielin jalkojen juuressa tämän oppia saamassa.
Uskosta oppiminen on kristityn suuri etuoikeus, hyvä osa, jota kannattaa harrastaa elämänsä loppuun asti. Matteuksen evankeliumissakin sanotaan että kasteen kautta opetuslapseutettuja tuetaan opetuslapsen elämässä, autetaan syventymään kaikkeen mitä Jeesuksen oppiin kuuluu.
Maria oli läsnä siellä missä Jeesus oli. Yhä edelleen mekin saamme tulla Vapahtajamme tykö. Pyhässä messussa hän tulee luoksemme, on läsnä. Hän antaa ruumiinsa ja verensä ehtoolisen leivässä ja viinissä. Aikoinaan Herramme tuli kävellen Betanian kotiin. Nyt hän ylösnousseena osallistuu jokaiseen liturgiaan ja tulee sen juhla-ateriaan mukaan. Mekin saamme käydä ateriayhteyteen hänen kanssaan, hänen ystävinään ja ominaan.
Tämä yli aikakausien menevä näköala ulottuu myös kaikkien kulttuurien rajojen yli. Pyhässä kasteessa me jokaisen aikakauden ja jokaisen erilaisen kulttuuripiirin ihmiset olemme tulleet yhdeksi ystäväjoukoksi, yhdeksi Jumalan kansaksi, Jumalan perheväeksi ja siksi myös saamme ilman pienintäkään erotusta yhdessä nauttia pyhää ateriaa Herran huoneessa olimmepa miehiä tai naisia, vanhoja tai nuoria, suomalaisia tai minkä tahansa kansakunnan jäseniä. Kirkko on yksi siksi että Jeesuksen läsnäolossa kaikki erottavat väliseinät on poistettu ja kaikki saamme kuulua yhteen joukkoon.
Tekstini nousee sunnuntain 24.9.2017 evankeliumin pohjalta.
http://notes.evl.fi/Evkirja.nsf/ppFI?OpenPage&id=0075#IIvsk3
Aamen. Jumala palvelee ihmistä ja antaa meille palvelun esimerkiksi Jumalan tahdosta. Ei Jeesus tullut palveltavaksi, vaan palvelemaan. Monesti tämä unohtuu ja tuosta liian vähän puhutaan. Kun menne kirkkoon, niin menemme saamaan Elämän Leipää, Elämän Herralta.
”Minä olen se elävä leipä, joka on tullut alas taivaasta. Jos joku syö tätä leipää, hän elää iankaikkisesti. Ja se leipä, jonka minä annan, on minun lihani, maailman elämän puolesta.” Joh.6:51
Ismo
Kiitos kommentistasi! Tuot esille hyvän sanoman Johanneksen evankeliumista.
Olen useasti käyttänyt juuri Johanneksen kuudennen luvun ihanaa kuvausta Jeesuksesta elämän leipänä sekä kertonut luvun sanoman pohjalta ehtoollisen suuresta lahjasta, iankaikkisesta elämästä.
Matt. 13:15
Sillä paatunut on tämän kansan sydän, ja korvillaan he työläästi kuulevat, ja silmänsä he ovat ummistaneet, etteivät he näkisi silmillään, eivät kuulisi korvillaan, eivät ymmärtäisi sydämellään eivätkä kääntyisi ja etten minä heitä parantaisi.’
Siis juutalaisilla oli paatunut sydän ja heidän olisi Jeesuksen kuullessaan käännyttävä ja Jeesuksen parannettava heidät, että he olisivat kuulleet ja nähneet eli paatuneen sydämen tilalle elävä sydän.
Mitä tarkoitti etteivät he ”kuulleet ja nähneet”?
Yksi esimerkki oli että fariseukset ja kirjanoppineet koristelivat profeettojen hautoja eli kunnioittivat näitä Jumalan lähettäminä, mutta eivät todellisuudessa ymmärtäneet että heidän isät olivat tappaneet nämä profeetat, siis isät eivät olleet kääntyneet profeettojen ilmoituksen mukaan parannukseen, nyt fariseukset ja kirjaoppineet eivät ymmärtäneet että olivat perineet isiltään oman uskonsa, siis he olivat profeettojen tappajien uskon seuraajia vaikka väittivät olevansa Jumalan palvelijoita ja Aabrahamin uskon seuraajia.
Kuinka on kenenkin oman uskon laita, seuraako Jeesusta vai omia uskon isiä joiden teoista voidaan ”nähdä” väkivaltaa ja alistamista?
Ari
Miten kirjoittamasi kommenttisi sanoma liittyy kirjoittamaani tekstiin? Minun mielestäni sinä puhut aivan toisesta asiasta.
Matias Roto eikö juuri Jeesuksen ”kuuleminen” ole juttusi ydin?
Siis kuka ”kuulee” Jeesusta, ainoastaan ne joilla on Pyhä Henki.
Todistin edellä Raamatun Sanan kautta että ihmisellä on paatunut sydän eikä näin ollen ”kuule” Jeesusta eli ei ymmärrä Jumalan Sanaa.
Jeesus Sanoo tämän todella selkeästi kuinka ihminen ei voi omassa viisaudessaan ja ymmärryksessään ymmärtää evankeliumia koska Jumala salaa sen.
Nöyrille Jumala antaa armon eli niille jotka nöyrtyvät parannuksen kautta ottamaan Jumalan valtakunnan vastaan lapsenkaltaisesti.
Ari
Kiitos selvennyksestä.
Jumalan sanan kuulemisen ja Pyhän Hengen saamisen järjestys on sellainen, että
ensiksi tulee Jumalan sana ja sakramentit,
ja sitten näiden armovälineitten välityksellä tulee usko ja Pyhä Henki.
Perisynnin tähden ihminen on niin rajusti Jumalasta pois päin kääntynyt ja vastustaa häntä koko ajan ja täysin voimin aina siihen asti kunnes hän kohtaa Jumalan sanan ja pyhän kasteen sakramentissa saa Jumalan lapseuden. Ilman näitä ulkonaisia armovälikappaleita yksikään ihminen ei voi saada pelastavaa uskoa.
Tästä sanoo Augsburgin tunnustus seuraavaa:
”V Kirkon virka
Jotta saisimme tämän uskon, on asetettu evankeliumin opettamisen ja sakramenttien jakamisen virka.
Sanaa ja sakramentteja välineinä käyttäen lahjoitetaan Pyhä Henki, joka niissä, jotka kuulevat evankeliumin, vaikuttaa uskon missä ja milloin Jumala hyväksi näkee. Toisin sanoen Jumala vanhurskauttaa Kristuksen tähden eikä meidän ansiomme tähden ne, jotka uskovat, että heidän Kristuksen tähden otetaan armoon, jotta me uskon kautta (Gal. 3:14) saisimme luvatun Hengen (Gal. 3).
Seurakuntamme tuomitsevat kasteenuusijat ja muut, jotka katsovat, että Pyhä Henki tulee ihmisiin ilman ulkonaisen sanan välitystä heidän omien valmistelujensa ja tekojensa avulla.”
Tämän pykälän edellä on selitetty se ettei yksikään ihminen voi pelastua omien tekojensa tai ansioittensa takia, vaan kaikki on alusta loppuun asti vain ja ainoastaan Jumalan omaa tekoa ja hänen hyvyytensä ilmausta.
”IV Vanhurskautus
Samaten seurakuntamme opettavat,
että ihmiset eivät voi tulla vanhurskautetuiksi Jumalan edessä omin voimin, ansioin tai teoin,
vaan että heille annetaan vanhurskaus lahjaksi Kristuksen tähden uskon kautta, kun he uskovat, että heidät otetaan armoon ja että synnit annetaan anteeksi Kristuksen tähden, joka kuolemallaan on antanut hyvityksen synneistämme. Tämän uskon Jumala lukee edessään kelpaavaksi vanhurskaudeksi (Room. 3 ja 4). (Room. 3:21 ss; Room. 4:5) ”
Ari. Huomaa tästä että usko ei ole teko, vaan suorastaan teon vastakohta (”omin voimin—tai teoin” on vastakohta ilmaukselle ”uskon kautta, kun he uskovat”).
Teko-oppi turvautuu omaan kelvollisuuteen. Usko turvautuu Kristuksen hyvyyteen ja kelvollisuuteen. Kristus tekee kaiken. Tässä on evankeliumin ydin ja sisältö.
Matias Roto tuot esille aivan muuta kuin Jumalan Sanaa, siis keskustelu ei onnistu kun lisäät ihmisten sanoja.
Tunnustuskirjat ovat ihmisten sanoja, ei Jumalan Sanaa.
Ari
Tunnustuskirjat ovat huolella harkittua Raamatun sanoman tutkistelua. Raamatun sanan pitää jalkautua ihmisten julistamaksi sanaksi, jotta se tavoittaa kulloinkin vallitsevan yhteiskunnan. Jumalan sana ei tule tyhjästä vaan se kulkee aina kahdella jalalla. Usko tulee vain kuulemisesta ja siksi tarvitaan niitä ihmisiä, jotka välittävät Jumalan sanan.
Muistat varmaan Jeesuksen sanan:
Luukkaan evankeliumi:
10:16 Joka kuulee teitä, se kuulee minua, ja joka hylkää teidät, hylkää minut; mutta joka minut hylkää, hylkää hänet, joka on minut lähettänyt.”
Matias Roto huomaappa mitä toit esille, ”kuuletko” sitä mitä Jeesus Sanoo?
Luuk. kohdassa on verbit kuulla ja hylätä, siis ne on ihmisen tekoja, ihminen voi hylätä Jumalan Sanan eli ei kaikki ole pelkästään Jumalan tekoa.
Ari
Oleellista on se että tuo kuuleminen ei ole pelastukseen arvolliseksi tekemistä, vaan ainoastaan Jeesuksen sanan luokse tulemisen tapahtuma. Sana itsessään on vaikuttava. Sanassa Jeesus tulee luoksemme. Sanassaan luoksemme tullut Kristus on meidän Vapahtajamme.
Yhtä lailla kuin juuri parhaillaan ikkunasta sillä huoneeseen tuleva valo on yksistään auringosta tulevaa valoa. Ikkuna ei tuota valoa luo eikä synnytä. Ikkuna ei voi kerskua siitä että se on valoa luova ilmiö. Ikkuna on aivan passiivinen. Se ei osallistu valon syntyyn pienimmässäkään määrin. Ikkuna ei edes ole itse valinnut paikkaansa, vaan sen ovat toiset panneet paikoilleen.
Yhtä lailla tuo kuuleminen mistä Jumalan sana puhuu sulkee pois kaiken ihmisen teon. Se panee turvansa ja toivonsa vain ja ainoastaan Jumalan omaan tekoon, joka tulee kokonaan Jumalan aloitteesta ja vaikutuksesta.
Pyhässä kasteessa meidät on pantu oikeaan paikkaan, meistä on tullut Jumalan lapsia ja sen takia taivaan valo voi tulla luoksemme saarnatussa sanassa.