Sainpahan kunnian taas olla todistamassa vl-liikkeen ”vain me” -käsitystä, joka elää ja voi hyvin liikkeen syvissä riveissä, vaikka täällä useissa keskusteluissa ollaan yritetty vesittää tuon käsityksen olemassaoloa. Kuulin siis tällaista, kun eräs vanhempi pariskunta valisti vl-liikkeen ulkopuolista vl-uskon perusteista:
– Meillä on valta antaa synnit anteeksi.
– Meillä on Pyhä Henki.
Sitten muutamin esimerkein, kuinka joku ei-vl-pappi oli yrittänyt vl-synninpäästösanoilla auttaa jotakuta uskoon, kuitenkaan onnistumatta siinä, koska häneltä puuttui Pyhä Henki.
Sain ensimmäistä kertaa elämässäni näin elävässä elämässä kuulla selitettävän hengenpyhitysopista vastaan sananpyhitysoppi em. termeillä. Selityshän kuuluu, että vain Pyhän Hengen omaavan ihmisen kautta voi saada syntinsä anteeksi (hengenpyhitysoppi) ja pelkkä sana, ei-vl-ihmisen saarnaamana tai Raamatusta tai jostain muusta hengellisestä tekstistä luettuna, ei voi synnyttää kenessäkään uskoa (sananpyhitysoppi). Tämä asiahan oli yksi 60-luvun ”pappishajaanukseen” johtavista syistä. Osa papeista oli sitä mieltä, että sana itsessään (ja sakramentit) synnyttää uskoa, oli saarnaaja sitten vl tahi ei-vl.
Asiaa perustellaan seuraavalla raamatunkohdalla: 2. Korinttolaiskirje 3:5…Meidän kykymme on saatu Jumalalta, 6 ja hän on myös tehnyt meidät kykeneviksi palvelemaan uutta liittoa, jota ei hallitse kirjain vaan Henki. Kirjain näet tuo kuoleman, mutta Henki tekee eläväksi. Vl-liikkeessä ymmärretään tuo sana ”kirjain” tarkoittavaksi kirjoitettua sanaa. Mutta jos koko kappaleen lukee huolella, niin kyllä siinä on ihan selvästi havaittavissa se, että se tarkoittaa lakia, kymmentä käskyä. Ja mielestäni koko tuon tekstin pointti on se, että laki ja sen noudattaminen ei tuo pelastusta, vaan yksin usko Kristukseen.
Eli eilinen saldo oli se, että vain vl-uskovaisen saarnaaman synninpäästön Jeesuksen nimessä ja veressä kaikki synnit anteeksi, kautta voi saada Pyhän Hengen ja elävän uskon sydämelleen. Asiaa perustellaan Paavalin kääntymysellä; Ananias saarnasi Paavalille synnit anteeksi ja myös Korneliuksen luona tapahtuneella ihmisporukan kääntymyksellä, jossa Pietarin saarnatessa Pyhä Henki laskeutui kuulijoiden sydämiin kun he uskoivat. Mitä sanoo asiasta Luther?
Martti Luther kirjoittaa 1. sunnuntaina pääsiäisestä toisessa saarnassaan:
”On ymmärrettävä oikein Kristuksen sanat: Joille te synnit anteeksi annatte, niille ne anteeksi annetaan, ja joille te ne pidätätte, niille ne ovat pidätetyt. Ne eivät anna valtaa niille, jotka ne lausuvat, vaan niille, jotka ne uskovat. Herran sanat tarkoittavat enemmän niitä, jotka syntinsä tunnustaen ne uskolla omistavat, kuin synninpäästön julistajia. Puhujan valta ja uskovan valta eroavat toisistaan niin suuresti kuin taivas ja maa. Jumala on antanut meille sanansa ja vallan sitä puhua. Mutta siitä ei seuraa, että sana aina toteutuu. Harjoittihan Kristuskin sanan saarnaamista, eivätkä kuitenkaan kaikki, jotka sitä kuulivat, uskoneet eikä läheskään aina tapahtunut hänen puheittensa mukaan, vaikka se olikin Jumalan sanaa. Kristus lausuu nyt meille: te saatte vallan saarnata sanaa ja julistaa evankeliumia. Mutta valtaa luoda uskoa ette silti saa. Istuttaminen ja kasvun antaminen ovat kaksi eri asiaa, kuten Paavali sanoo ( I Kor. 3:6.). Meille ei ole annettu valtaa elää herroiksi ja hallita, vaan olla palvelijoina, evankeliumia saarnaamalla kehottaa ihmisiä uskomaan. Jos siis et usko, eivät sinua auta minun puheeni ja saarnani, vaikka se onkin Jumalan sanaa, etkä sinä silloin ylönkatso ja häpeile minua, vaan itse Jumalaa, kun et usko näitä hänen sanojansa.”
Galatalaiskirjeen selityksissä edelleen Luther:
”Sillä minä teen teille tiettäväksi, veljet, ettei minun julistamani evankeliumi ole ihmisten mukaista; enkä minä olekaan sitä ihmisiltä saanut, eikä sitä ole minulle opetettu, vaan sain sen Jeesuksen Kristuksen ilmestyksen kautta.
…Mainitessaan taas, että hänen evankeliuminsa ei ole ihmisten mukaista, hän ei sillä tahdo todistaa, että hänen evankeliuminsa alkuperä ei ole inhimillinen, sehän on itsestään selvää; kerskailivathan valeapostolitkin oppiaan jumalalliseksi eikä inhimilliseksi. Mutta hän ehdottomasti kieltää oppineensa evankeliumia minkään ihmisen antamalla avulla ja saaneensa sitä minkään inhimillisen välikappaleen toimesta – niinkuin me kaikki opimme sen joko ihmisten meitä palvelemalla tahi saamme sen inhimillisen välikappaleen toimesta, mikä kuulemalla, mikä lukemalla, kirjoittamalla, maalaamalla ynnä muulla sellaisella – vaan väittää saaneensa sen suorastaan Jeesuksen Kristuksen ilmestyksen kautta.
...Evankeliuminsa Paavali taas sai ollessaan tiellä, matkustaessaan Damaskoon; siellä Kristus ilmestyi hänelle ja puhui hänen kanssaan. Hän on puhunut myöhemminkin hänen kanssaan Jerusalemin pyhäkössä (Ap. t. 22:17 s.), mutta evankeliumin Paavali sai tiellä ollessaan, niinkuin Luukas Apostolien tekojen 9. luvussa (6. jakeessa) tapahtuman kertoo: ”Mutta nouse”, Kristus sanoo hänelle, ”ja mene kaupunkiin, niin sinulle sanotaan, mitä sinun on tekeminen”. Hän ei käske häntä menemään kaupunkiin oppiakseen evankeliumia Ananiaalta, vaan Ananiaan piti kastaa hänet, panna kätensä hänen päälleen, uskoa hänelle sanan palvelustoimi sekä suositella häntä seurakunnalle, mutta tämän ei ollut määrä opettaa hänelle evankeliumia; sen hän oli, niinkuin hän tässä kerskaa, jo ennen – tiellä saanut yksinomaan Jeesuksen Kristuksen ilmestyksen kautta.
…Ananias itsekin todistaa sen näillä sanoilla: ”Saul veljeni”, hän sanoi, ”Herra lähetti minut – Jeesus, joka ilmestyi minulle tiellä, jota tulit – jotta saisit näkösi jälleen” jne. (Ap. teot 9:17). Hän siis ei saanut oppiaan Ananiaalta, vaan vasta sitten kun Kristus oli hänet tiellä kutsunut, häntä valaissut ja opettanut, hänet lähetetään Ananiaan luokse, jotta hänellä olisi ihmisiltäkin todistus siitä, että Jumala on kutsunut hänet julistamaan Kistuksn evankeliumia.”
”Jos tahdot saada armon, niin toimi siten, että joko tarkkaavasti kuuntelet Jumalan sanaa tai ahkerasti tutkistelet sitä, sana näet – haluan sanoa – vain SANA on Jumalan amon kulkuneuvo.”
—Vanhan liiton aikainen Kornelius oli vanhurskas ja pyhä uskosta tulevaan Kristukseen, niinkuin kaikki vanhan liiton aikaiset isät, profeetat ja jumaliset kuninkaat ovat olleet vanhurskaita, saatuaan uskovaisina tulevaan Kristukseen salatulla tavalla Pyhän Hengen.
Mutta sofistit eivät tee erotusta tulevaan Kristukseen ja jo tulleeseen Kristukseen uskomisen välillä. Kornelius ei siis olisi joutunut tuomituksi, vaikka hän olisikin kuollut ennen kuin Kristus ilmaistiin; sillä hänellä oli niiden isien usko, jotka olivat tulleet autuaiksi yksinomaan uskosta tulevaan Kristukseen, – Apostolien teot, 15. luku (11. jae). Hän pysyi siis pakanana, ympärileikkaamattomana ja vailla lakia olevana, mutta palveli kuitenkin samaa Jumalaa kuin isätkin, uskossa tulevaan Messiaaseen. Mutta koska Messias jo oli tullut, täytyi apostoli Pietarin hänelle ilmoittaa, että häntä ei enää tarvinnut odottaa, vaan että hän oli jo tullut.
On varsin välttämätöntä tietää – sivumennen minä huomautan tästäkin – tämä oppi uskosta vasta ilmaistavaan ja jo ilmaistuun Kristukseen. Kun näet Kristus jo on ilmaistu, emme voi tulla autuaaksi uskolla vasta tulevaan Kristukseen, vaan meidän on pakko uskoa, että hän on jo tullut, täyttänyt kaiken ja poistanut lain. Senpävuoksi Korneliuksellekin piti tehtämän tunnetuksi uusi usko: Kristus on jo tullut, sen sijaan että hän ennen uskoi hänen vasta tulevan. Näin usko antaa tilaa uskolle: ”uskosta uskoon”, – Roomalaiskirjeen ensimmäinen luku (17. jae).”
”Kristus puhuu myös kirkon erikoislaadusta verratessaan taivasten valtakuntaa nuottaan tai kymmeneen neitsyeen. Näin hän opettaa kirkon olevan jumalattomien suuren joukon peittämä, jotteivat hurskaat loukkaantuisi tähän seikkaan ja myös siksi, että tietäisimme sanan ja sakramenttien säilyttävän tehonsa jumalattomienkin hoitamina.” (Tunnustuskirjat VII ja VIII uskonkohta. KIRKKO)
>>>Kirjain näet tuo kuoleman, mutta Henki tekee eläväksi.>>>
Tämä on usein viljelty sitaatti, mutta siiinä ei ole kysymys siitä, onko joku saarnattu raamatunkohta elävää sanaa vaiko ei
Kirjain eli Laki tuo kuoleman, mutta Henki tekee elämän. On siis kysymys laista ja Pyhästä Hengestä.
Toivottavasti Vuokko ei mene toiseen äärimmäisyyteen kertomaan taas uudestaan meille, ettei sanaa ja seurakuntaa tarvita ollenkaan, kunhan vain on jonkunlainen ilmestys, kuten Paavalilla:D.
”Minä uskon, etten omasta voimastani voi uskoa Herraani Jeesukseen Kristukseen ja tulla hänen luokseen, vaan Pyhä Henki on minut kutsunut evankeliumin SANAN kautta”….jne. lukee katekismuksessa. Sanan kautta.
Siis SANA on tarvittu, julistettu sana. Sitä vartenhan lähetystyötäkin on ruvettu tekemään.
Laestadius pohti aikoinaan tätä avainten vallan kysymystä, ja tuli hyvin luterilaiseen tulokseen sikäli, että ”surutonkin pappi” kantaa virkansa puolesta avaimia. Toisaalta tämä valta on kaikilla kristityillä.
Asiaa tutkii varsin paljon Juntunen tunnetussa väikkärissään Laestdaiuksen käsitys kirkosta.
Lutherin mielestä Jumalan sana on pätevää, lausui sen kuka tahansa, vaikka sen kuulisi aasin suusta.
Veeällät ovat seurakuntaopin myötä uudistaneet tämänkin asian lestadiolaisen alkuheräyksen käsitysten vastaisesti. Esikoiset näkyvät nykyään menevän samaan suuntaan.
On siis ihmisiä jotka ajattelevat eri tavalla kkuin me. Mitään ei mielestäni saavuteta pilkkaamislle ja halventamisella, vaan rakkaudessa keskustelemalla jos se mahdollista on.
Hajaannusten aikana ha jälkeen oli Pohjois-Suomessa hirveää, kun saarnamiesten lähdettyä paikalle saapui jonkun ajan perästä toisen suunnan saarnaaja, jonka mielestä eriseuraisille tehty elämän rippi oli turhaa, ”sinun pitää tunnustaa kaikki uudestaan minulle…”,
Jomalta:
”Mitään ei mielestäni saavuteta pilkkaamislle ja halventamisella, vaan rakkaudessa keskustelemalla jos se mahdollista on.”
Ei niin, pilkata ja halventaa ei saa.
Vuokko sanoo:
ja:
Mielestäni tuossa avoimesti pilkataan VL-kristillisyyttä. Aikuinen ihminen ilman muuta osaa katsoa, kuinka siis se on hänen oma mielipiteensä, joka itse asiassa vaan osuu omaan nilkkaan aikalailla kirjaimellisesti.
Luulen ja uskon kuitenkin Vuokon tarkoittavan tällä SRK-kristillisyyttä. Olen ymmärtämässä, että Vuokon ja monen muunkin traumat (myös minun) aiheutuvat SRK-kristillisyydestä, hoitokokouksista, pf-jutuista jne. Ennen SRK-kristillisyyden syntymistä 1960 -luvun alussa vl-liike oli vielä suhteellisen tervettä luterilaista kristillisyyttä, joskin jo silloin jossain määrin ekslusiivista.
Kiitos kommentistasi Antti Leinononen. Onko sinulla mitään itse asiasta sanottavaa?
Eikö Vuokolla ole tukenaan vahva sana: ”Koetelkaa kaikki ja pitäkää se mikä hyvä on”. (1 Tess 5) Eiköpä tuo sovi meidänkin ajallemme, tutkia ja verrata Sanaan??
Laitan tämän Antti Leinosen ja muidenkin luettavaksi
Luther saarnaa Kirkkopostillassa näin:
…..saatat arvostella kaikkia, joilla kristikunnassa on virka. Sillä eivät kaikki, jotka ovat virassa ja saarnaavat, ole kristittyjä ja hurskaita ihmisiä. Siitä ei Jumalakaan välitä, vaan persoona olkoon minkälainen hyvänsä, mutta virka on kuitenkin oikea ja hyvä eikä ihmisen, vaan Jumalan oma. Niinmuodoin ei Kaifas ennusta Kaifaana, murhaajana ja pahana konnana, vaan ylimmäisenä pappina. Samoin ei myöskään kirkkoherra tahi pappi kasta eikä johdata ijankaikkiseen elämään jonkummoisena Juhana Pommerina, vaan kirkkoherrana. Sillä Jumala antaa sen tapahtua viran kunnioittamiseksi ja vahvistamiseksi. Koska nyt Judas on oikeassa, julkisessa virassa, jonka Kristus on säätänyt, kunnioitetaan hänessä virkaa, mutta ei persoonaa.
Sana omistaa heidät ja he omistavat sanan, mutta Lutherin he antavat mennä, olkoon sitten veijari tai pyhimys. Jumala voi puhua sekä Bileamin että Jesajan kautta, niin Pietarin kuin Kaifaan kautta, jopa aasin suulla.
Mutta me päättelemme, että niinkuin pyhä Johannes ei häpeä Kaifaalta kuulla Jumalan sanaa, ylistääpä sitä profetiaksikin, Joh. 11:51, sekä kuten Mooses ja Israelin kansa hyväksyvät jumalattoman Bileamin profetian ja pitävät sen Jumalan sanana, 4. Moos. 24:17, ja pyhä Paavali hyväksyy pakanalliset runoilijat Araton ja Epimeniden ja ylistää heidän sanomiaan Jumalan sanaksi, Ap. t. 17:28 – 1:12, ja Kristus tahtoo kuulemaan jumalattomia fariseuksia, niin kuin jumalattomia opettajia Mooseksen istuimella, Matt. 23:2, niin vielä paljoa vähemmin me älkäämme paheksuko, vaan antakaamme Jumalan tuomita heidän pahan elämänsä ja mieltykäämme heidän jumalalliseen sanaansa. Sillä jos he ovat pahat, niin itselleen ovat pahat. Mutta jos he opettavat oikein, niin meille opettavat oikein.
”Toivon kuitenkin, että vl-liike pienenisi pääkopassani ja tekisi tilaa terveelle kristillisyydelle.” Olen Vuokko Ilolan kirjoituksista ymmärtänyt, että hänen ’pääkopassaan oleva vl-liike’ ei ole aikuisen ihmisen mielipide, vaan sinne lapsuudesta asti rakentunut painolasti, jota hän nyt aikuisen tavoin koettaa purkaa ja keventää. Toivon hänelle edelleen menestystä siinä urakassa. Tähän liittyvää kritiikkiä ei pidä ymmärtää pilkaksi.
Nuo Vuokon kirjoittamat uskomukset: ”- Meillä on valta antaa synnit anteeksi.
– Meillä on Pyhä Henki.”
Tämä uskomus on tullut vääristä saarnoista ja ovat tätä päivää vl – liikkeessä. Näin ei ole aina ollut, vaan on opetettu, niin kuin Paavalikin opettaa:
Kol. 1:27 ”Hän on tahtonut antaa heille tiedoksi, miten häikäisevän kirkas on tämä kaikille kansoille ilmaistava salaisuus: Kristus teidän keskellänne*, kirkkauden toivo.
28 Häntä me julistamme, ja me neuvomme ja opetamme jokaista ihmistä kaikella viisaudella, jotta voisimme asettaa jokaisen ihmisen Jumalan eteen täysi- ikäisenä Kristuksen tuntemisessa.
29 Sitä varten minä ponnistelen ja taistelen kaikella hänen voimallaan, sillä voimalla, joka vaikuttaa minussa.”
Paavali siis kertoo, että hän puhuu ja opettaa Pyhän Hengen avaaman ymmärryksen kautta, että ihmiset oppisivat tuntemaan Kristuksen. Eli saarnasiko Paavali, että hänellä on valta antaa syntejä anteeksi, koska hänessä vaikuttaa Pyhä Henki?
Eipä saarnannut! Paavali selittää, että Jumala itse tekee jumalattoman vanhurskaaksi yksin uskon kautta, ei edes saarnan kautta. Luetaanpa:
Room. 4:4 ”Työntekijälle maksettua palkkaa ei katsota armosta saaduksi vaan ansaituksi.
5 Jos taas jollakulla ei ole ansioita mutta hän uskoo Jumalaan, joka tekee jumalattoman vanhurskaaksi, Jumala lukee hänen uskonsa vanhurskaudeksi.”
Nyt meidän täytyy yhtyä siihen ajatukseen, minkä Luther esittää: ”Jumala on antanut meille sanansa ja vallan sitä puhua.”
Eikö yhtään valtaa? Ei ole antanut, vaan oikeuden ja velvollisuuden saarnata sanaa, sillä kun olemme itse saaneet armon, olemme velkaa niin kuin Paavali sanoo:
1 Room. 1:14 ”Olen velassa sekä kreikkalaisille että barbaareille, sekä viisaille että tyhmille,
15 ja siksi haluaisin päästä julistamaan evankeliumia myös teille Roomassa asuville.”
Mistä me sitten tiedämme, asuuko puhujassa/papissa Pyhä Henki, vai ei, että me voisimme heidän sanan selitystä uskoa? Ihmiset halusivat myös todistuksen asuuko Pyhä Henki Paavalissa, vai ei. Paavali kirjoittaa:
2 Kor. 13:3 ”Tehän kaipaatte todistetta siitä, että minussa puhuu Kristus. Hän ei ole teidän edessänne heikko, vaan näyttää voimansa teidän keskuudessanne.
4 Hän oli heikko, kun hänet ristiinnaulittiin, mutta Jumalan voimasta hän elää. Mekin olemme heikkoja, koska olemme häneen liitettyjä, mutta yhdessä hänen kanssaan me elämme Jumalan voimasta, ja te saatte sen tuntea.”
Katsokaapa nyt, miten tämäkin asia jää yksin Jumalan varaan ” ja te saatte sen tuntea.” Maailma on pullollaan ihmisten keksimiä uskontoja ja uskomuksia. Parhaillaan 30 miljoonaa Hindu – uskovaista kylpee pahoin saastuneessa Ganges – joessa ja uskovat, että synnit peseytyvät kylpiessä heistä pois. Tämä saattaa meitä hymyilyttää, vaikka asia ei ole ollenkaan hymyilyyn aihetta antava asia.
Kyllä myös kristinuskossa on monenlaisia ihmisestä peräisin olevia uskomuksia, jotka tulisi hyljätä. Jeesus varoittaa näistä ihmisopeista ja neuvoo rukoilemaan: ”Tulkoon sinun valtakuntasi. Anna meille syntimme anteeksi,”. Jumalan valtakunta on siellä, missä Pyhä Henki saa sanan kautta vaikuttaa uskon ihmissydämessä.
Jussi ja Martti sanoittivat hyvin tuntemuksiani, kiitos!
Antti. En tiedä, mitä mun pitäis tehdä, jotta vl-asiat ei niin usein pörräisi päässäni Olen kokenut niin ikäviä asioita ja raskaita aikoja vl-liikkeessä talostellessani, ettei ne niin vaan häviä sieltä, vaikka kuinka toivoisi. Sentäs olen jo niin pitkällä prosessissani, että pääsääntöisesti mieleni on iloinen ja kevyt ja koen elämäni tällä hetkellä ihanempana kuin koskaan.
Mutta. Jos ja kun olen tekemisissä sellaisten vl-ihmisten kanssa, jotka nostavat syystä taikka toisesta vanhat ahdistukseni pintaan, mun pääkopassa alkaa semmoinen formula-ajo, ettei mitään määrää.
Tiedän, että mun pitäis muuttaa tyyliin Kiinaan ja olla vain sellaisten ihmisten kanssa tekemisissä ja touhuta kaikkea sellaista, mistä ei tule vl-liikkeessä tapahtuneet ikävyydet mieleen, niin sitten voisin keskittyä täyspainoisesti kaikkeen muuhun elämässäni. Toki onhan mulla nytkin paljon muutakin, perhe ja työ, jotka täyttävät elämääni paljon.