Juna kulkee Brysselin ja Hannoverin välimaastossa. Pieni jännitys hiipii mukaan vaunuun, kun matka on viivästynyt ja seuraavaan vaihtoon käytettävä aika näyttää jäävän minuuttiin tai kahteen. No, jos vaihto ei onnistu, voi matkaa jatkaa jollain toisella vuorolla. On aikaa ottaa mukava asento, kaataa termospullosta kupillinen kahvia ja katsella keväistä Eurooppaa. Tästä ei loma parane.
Tällaisilla matkoilla on aikaa ajatusleikeille. Mitä jos seurakunnan lähetystyö olisi kuin juna tai junayhtiö?
Paikkakunnallasi tämä juna olisi liikkunut jo kauan. Jos junaa ja asemia ei olisi aika ajoin uusittu ja laitettu kuntoon, näyttäisikö niiden ulkokuori vanhalta ja pölyiseltä? Kiinnostaisivatko ne vielä ihmisiä? Tietäisivätkö ihmiset, että juna yhä kulkee?
Jos Lähetystyö olisi juna, millaisia asemia paikkakunnallasi olisi? Mistä junan kyytiin pääsisi? Lähetyspiiri olisi yksi asemista. Rippikoulun lähetystunti toinen. Millaisilta asemilta nuoret nousevat kyytiin, entä työikäiset? Voisiko asemia olla myös ihmisten kodeissa tai niiden lähellä?
Millaisia aikatauluja juna tarjoaisi? ennättäisivätkö kyytiin ne, jotka ovat päivisin töissä ja kouluissa. Voisiko lähtöjä olla moneen eri aikaan? Kauanko matka kestäisi? Sopisiko juna myös kiireiselle?
Kuinka ihmiset osaisivat tulla asemalle? Tietäisivätkö he, että juna yhä kulkee? Kuka ohjaisi uudet ihmiset junan kyytiin? Kutsuisi, että tulehan sinäkin ja opastaisi paikalle!
Minkälaisia matkalippuja junaan myytäisiin? Jos lipputuloja ei tulisi, junan kulkeminen pysähtyisi. Liian raskailla lippuhinnoilla moni joutuisi jäämään pois. Tässä yhtiössä lippuvalikoimaa on onneksi paljon, ja usein lipuksi käy läsnäolokin. Moni maksaa junamatkaansa muita palvelemalla ja rukoilemalla.
Olisiko junassa mahdollista tutustua kanssamatkustajiin? Olisiko mahdollista vaihtaa kuulumisia puolin, jos toisin?
Ikkunasta näkyy ja kuuluu
Kun tämä juna sitten lähtisi matkalle, ei olisi mitään väliä, miten pölyiseltä tai vanhalta sen ulkokuori olisi näyttänyt, koska matkan tarkoitus olisi nähdä ikkunoista avautuvia avaria maisemia.
Otetaan mukava asento penkeillämme ja vaikka kahvikuppi kouraamme. Tässä matkalla tämän kotipaikkakunnan lähetysjunan ikkunasta avautuukin näköala tansanialaisen kirkon pihamaalle. Siellähän on sadoittain ihmisiä paikalla. Mahtoivatko kaikki edes mahtua kirkkoon sisälle?
Tuolla näemme Victorianjärven saariston kalastajat ja heidän kirkkorakennuksensa. Hetkinen, ovatkos nuo Nepalin vuoristoa. Ai, tässä kambodžalaisessa koulussa opitaan elämälle välttämättömiä taitoja. Hei katsokaa tänne, nämä ihmiset täällä haluavat ihan oikeasti rakentaa rauhaa, vaikka ympärillä näyttää levottomalta. En edes tiennyt, että maailmaan mahtuu näin paljon hyviä uutisia.
Olisi sääli, jos joku jäisi ilman näitä avaria näköaloja.
Ikkunat ovat auki ja kuulemme toistemme äänet. Torilla käy aikamoinen vilske. Pidän tästä musiikista. Tämä raamattuopetus, jonka kuulen, puhuttelee minua. Onpa kiinnostavaa, että juuri tämän junan kyydistä näkee, miten Jumala tekee työtään tässä maailmassa. Olisi sääli, jos joku jäisi ilman näitä avaria näköaloja.
Maailma kulkee kulkuaan ja muuttuu matkallaan. Siinä samalla juna ja asemat uudistuvat ajan kuluessa. Mutta se, että lähetystyö vie avarien näköalojen äärelle ja elävän Jumalan lähelle, ei muutu. Jos avarat maisemat eivät näy, on aika pestä ikkunat ja kirkastaa näköalaa. Avarien näköalojen, Jumalan, kanssamatkustajien ja matkalla kohdattujen ihmisten ja heidän arkensa vuoksi junan kyytiin tullaan toistekin.
Juna kolistelee kohti asemaa. Katson junayhtiön sivuilta ajanmukaisen tiedon oman junani ja vaihtoyhteyden aikatauluista. Kas, myös vaihtoyhteys on tulossa hieman aikataulusta jäljessä. Ei siis ongelmaa. Kohta kuuluukin selkeä kuulutus, miten vaihto seuraavaan junaan onnistuu. Tulemme asemalle, ja seuraava junamme tulee viereiselle laiturille. Ei voisi olla tämän helpompaa. Kun koko matka on lopulta ohi, on sielu täynnä avaria aurinkoisia maisemia ja mieli on levännyt.
Mikko Pyhtilä, Suomen Lähetysseuran yhteisöasiantuntija
