Eero Jaakkolan saarnasta 30.6. on noussut kohu. Tässä kirjoituksessa en ota kantaa saarnan kokonaisuuteen, enkä etenkään sen naispappeutta käsittelevään ’loppuhuipennukseen’. Käsittelen vain sitä, mitä Jaakkola sanoo avioerosta. Siteeraan kaikki mielestäni relevantit kohdat lyhentämättöminä, tehdäkseni varmasti oikeutta saarnalle; ne on copypastattu Eero Jaakkolan facebook-sivulta.
Jaakkola: Avioero. Jeesus sanoo: joka hylkää vaimonsa saattaa hänet tekemään huorin. Jokainen joka nai hylätyn, tekee huorin. Jumala sanoo, että hän vihaa hylkäämistä. Te voitte sanoa minulle, että Eero, sinä olet itsekin eronnut. Yksi avioero on takana, toinen avioero on kesken. Minä alistun tämän sanan alle. Jeesus sanoo: joka hylkää puolisonsa, se tekee huorin. Joka nai hylätyn, se tekee huorin. Minä alistun tuon sanan alle, myönnän että Jeesus sanoo sen oikein, tuomio on minun kohdallani oikea. Ja sinä et pääse pakoon tätä sanaa. Sinä et pääse tätä pakoon sillä, että pastorikin on eronnut. Vaan sinun pitää tehdä parannus omassa elämässäsi Jeesuksen edessä.
Saarnaaja myöntää omat eronsa ja suostuu tuomion alla, hän ei tarkemmin määrittele, mitä tämä tarkoittaa. Tämä onkin vähintä, mitä hänen täytyy sanoa. Jo sen sanominen, että olen osallinen tästä synnistä, olisi enemmän; puhumattakaan siitä, että sanoisi eron olevan myös omaa syytä. Kappaleen loppu kertookin sitten siitä, että asiaa ei oteta puheeksi, jotta kuljettaisiin kuulijan rinnalla kanssasyntisenä. Asia otetaan puheeksi, jotta kuulijalta pelattaisiin saarnan pointin torjuntakortti kädestä.
—-
Jaakkola: Haureus. Kävin tuossa avioeroa läpi. Tämä Imatra, olen täällä vuodesta 2004 asti ollut, tämä on melkoinen haureellinen kattila. Täällä avioliitot rikotaan pitkin ja poikin, tehdään lapsia kuka kenenkin kanssa, hypitään kenen sängyssä hyvänsä. Tätä tekee sekä seurakunnan työntekijät, että tavan kansa. Tämä on yhtä haureellista kattilaa koko Imatra. Sanoutukaa siitä irti, tehkää parannus omassa elämässänne. Nuhdelkaa kurittomia. Tehkää tiettäväksi se, että Jumala on pyhä. Haureelliset eivät pääse taivaaseen.
Missä tässä kappaleessa on pastori Jaakkola? Onko hän osa tätä haureellista kattilaa? Saarnan alun perusteella on; passiivin ja kolmannen persoonan käyttäminen antavat toisen vaikutelman.
—-
Jaakkola: Naisille. Niin kuin kaikissa pyhien seurakunnissa, minä tahdon että vaimot ovat alamaisia. Minä en salli, että vaimot opettavat, vaan olkoot hiljaa, kysykööt kotona mieheltään. Sillä miestä ei petetty, vaan vaimo petettiin ja joutui rikkomukseen. Ja näin on kaikissa pyhien seurakunnissa. Minä en salli, että vaimo opettaa, vaan olkoon hän alamainen. (1Kor13.33, Ef5.22, Kol.3.18, 1Tim2.12, 1Piet3.1)
Tämä on Jumalan sana. Tämä on sana, jonka Paavali on saanut Pyhältä Hengeltä. Hän on sanonut sen usealle seurakunnalle. Se on meillä Raamatussa. Paavali vetoaa syntiinlankeemukseen eli hän menee ajassa taaksepäin noin 4000 vuotta. Hän vetoaa siihen, että nainen petettiin. Syntiinlankeemuksen seurauksena Jumala sanoi naiselle: mieheesi on sinun halusi oleva, ja hän on sinua hallitseva. Mitä tuo sana tarkoittaa? Selitys löytyy seuraavasta luvusta 1 Moos. 4. kun Jumala sanoo Kainille, jonka viha on syttynyt ja hän haluaa tappaa veljensä Aabelin, Jumala sanoo hänelle: synnin halu on sinuun, mutta hallitse sinä sitä. Nyt tässä käytetään samoja sanoja, kun naiselle sanotaan että mieheesi on sinun halusi oleva, mutta hän on sinua hallitseva. Se tarkoittaa sitä, että naisella on halu nousta miehen rinnalle ja hänen yläpuolelleen. Ja mies tulee häntä torjumaan, työntämään takaisin omalle paikalleen. Tämä on juuri se, mitä me näemme maailmassa tapahtuvan.
Nyt Suomessa on sotien jälkeen käynyt sillä tavoin, että naiset ovat hyvin suurella joukolla nousseet pois tuosta alamaisuuden asemasta. Se on 60-luvulla saanut alkunsa. He eivät enää ole suostuneet alamaisuuteen perheessä. He ovat heittäneet pois alamaisuuden. Tämän seurauksena perheet ovat menneet nurin. Riita tulee perheeseen, naiset eivät ole omalla paikallaan, he eivät suostu alamaisen asemaan, ja siitä tulee sota miehen ja naisen välille. Nyt 40-50 vuotta myöhemmin me näemme että perheet ovat Suomessa täysin tuhoutuneet. Lapset katsovat äitiään, joka ei suostu alamaisuuteen. Lapset eivät itsekään suostu alamaisuuteen vanhemmille, vaan he nousevat kapinaan. Nyt ei meillä ole kouluissa enää mitään järjestystä. Meidän yhteiskuntamme on aivan sekaisin.
Jaakkola puhuu tässä yleisellä tasolla. Hän vetää linjan syntiinlankeemuksesta suoraan tämän päivän elämään. Perheet hajoavat, koska naiset eivät tyydy alamaisuuteen. Siitä sitten seuraavat lastenkasvatusongelmat kotona ja kurittomuus kouluissa. En tee mitään johtopäätöksiä siitä, että eroava mies yleiseillä tasolla sanoo: Riita tulee perheeseen, naiset eivät ole omalla paikallaan, he eivät suostu alamaisen asemaan, ja siitä tulee sota miehen ja naisen välille.
—-
Mutta kysyn: Kuinka aitoa oman syntisyyden myöntäminen on, jos perheen hajoaminen yleisellä tasolla on vaimon vika? Missä on miehen vastuu?
Tarja K
Oikeastaan sympatisoin tuossa, että yksityisten ihmisten julkinen ruotiminen on kiusallista.
Nyt kun tästä kuitenkin on alettu kekustelemaan, niin hänen tilanteensa on tullut yhteiseksi ongelmaksi. Hän on ilmeisesti koskettanut jotakin kytevää infektiota pinnan alla ja saanut kannanottajat liikkeele.
Joten toisaalta meillä on periaatteellinen keskustelu ja toisaalta asiakohtainen keskustelu siitä miten kirkossa tapahtuvia ylilöntejä olisi hoidettava.
Tämä antaa aiheen teologiseen pohdiskeluun mikä on helppoa ja mieliä kiihottavaa mutta vie huomion kirkon pastoraalisesta ytimestä joka tarkoittaa vähemmän glamorööstä yksilön hoitoa.
Tämä ei ole enään vain paikallinen työpaikka ongelma vaan meidän yhteinen ongelmamme yhteisönä tilanteen kehittymisen takia samallallilla kun esim ministeri R n puheet.
Kari, pahoitteluni, ymmärrettävästi koet itsesi statistiksi, jonka puheenvuoro hukkuu intohimoisen keskustelun sekaan. Noteerasin kyllä kommenttisi ja sen kysymyksen, mutta en valitettavasti osaa vastata siihen ollenkaan. Mietin kyllä, että vastaanko, että en valitettavasti osaa sanoa mitään, mutta en sitten tehnyt niin.
Tällaiset seikkaperäiset keskustelut ovat tavallaan vastaveto sille muutaman rivin pinnalliselle kommentoinnille, joita uutisten ja blogien alla usein on. Tämä keskustelu liittyi monilta kohdin foorumilla usein esiintyviin teemoihin, kuten esimerkiksi se, että onko tarkoitushakuista, leimaavaa tai mustamaalaus mielessä esitettyä kritisoida kokonaisia järjestöjä tai esittää kritiikkiä jotakin tiettyä henkilöä, kuten sisäministeri Räsästä kohtaan. Itse lähden tällaiseen pitkäänkin keskusteluun juuri siksi, että voidaan sitten huolella käydä niitä perusteluita läpi, joita itse tapaan esittää. Vastaavasti toivon saavani perusteluita myös keskustelukumppanilta, tässä tapauksessa Teemulta. Olen kritisoinut nimittäin sitä, että vastaperustelut jäävät hyvin usein esittämättä – ainoa viesti on, että järjestöä tai henkilöä leimataan, mustamaalataan tai hänet liitetään tarkoitushakuisesti johonkin tahoon tai ilmiöön. Tarja tuossa loppupuolella otti oivallisesti esiin sen merkittävän kysymyksen koko keskustelun taustalla ja se on tämä kirkossa vallitseva tilanne.
Omasta puolestani pahoittelen huolimatonta tapaani pohdiskella asioita niin, että niistä saa vaikutelman, että osoittaisin ne keskustelukumppanilleni. Joku voi ottaa herneen nenäänsä, vaikkei se ole sinne tarkoitettu. Myönnän kyllä senkin, että joskus tulee härnättyä ja esitettyä tyhmää väärässä paikassa.
Osittain tämä johtuu siitä, että minulla on kiusallinen välikorvantulehdus meneillään ja yritän tässä tehdä varsinaista työkirjoittamista kaiken lomassa. Nettiväittelyt tulevat vähän niin kuin vasemmalla kädellä.
Eiköhän se suurin syy ole se näihin erimielisyyksiin että kun näitä kahta yhteiskuntaa 2000 vuotta sitten ja sitä IT-yhteiskuntaa jossa me eletään tänään … on vaikeaa yhdistää ? Se yhteinen jota ei kukaan halua tietää on se että Jeesus osoitti elämällään mitkä ne elämän ikuiset lait ovat ja se toinen on se kaksisuuntainen informaatio (Jeesus keskusteli Jumalan kanssa) ja IT-yhteiskunnan perusta = informaatio täytyy kulkea molempiin suuntiin,(kysymyksiä ja vastauksia) joka on suuri paha koska mitään eristäytymistä ei synny …kuka vaan voi sanoa mitä vaan näissä Forumeissa ! Se (tunnekieli=tunteet) mitä uskonlahkot yrittävät säillyttää, mihin hintaan tahansa, muuttuu ”kuvakieleksi” ! Suomessakin on vielä sellaisia lahkoja jotka eivät edes hyväksy TV:tä ! Nyt on syntymässä uusia uskontoja maailmassa. Se uusin on ” Tiedeuskonto” … tiede on tunnustanut että Jumala on olemassa ! Ero on vain siinä että se on laki ”Me olemme toistemme lapsia”joka pätee kaikkialla Universumissa !
Ihan sujuvaa sanailua Kakkurilta ja Salmiselta. Mieluummin tällaista kuin sitä normaalia ”soppaa”.
-Sananen vielä tuosta Salmisen Paavalin synodiin liittyvästä nimilistasta. Siinä on ainakin yksi henkilö, jonka muistan muutama vuosi sitten sanoneen suunnilleen: ”En ole synodilainen, sillä tuo yhteys rakentuu liiaksi asioiden vastustamiselle”. Kirkossa on toki tapahtunut paljon ja ….joessa vettä virrannut lausuman jälkeen. Arvelen silti, että jos henkilö kirjoittaa tai puhuu synodin julkaisuissa/tilaisuuksissa, motiivi voi olla muu kuin kääntyminen synodilaiseksi. Samaa kantaakin kirkon kiistoissa voi edustaa, mutta retoriikka ja painottaminen eivät miellytä. Jopa voi olla tavoitteena vaikuttaa synodilaisten toimintaan ja asenteisiin.Nämä arvioni liittyvät siihen, että olen itse Teemun mainitsemia ihmisiä, joiden nahasta evankelisuus ei taida lähteä missään pyykissä. Evankelisuus on +, eikä -merkkistä hengellisyyttä. Sille ei tee oikeutta joutua typistetyksi ”vastustamisliikkeeksi”. (Tämä voi päteä muihinkin liikkeisiin, mutta kirjoitan siitä minkä itse tunnen.) Evankelinen voi toimia monissakin ympyröissä, mutta todelliset sydänäänet löytyvät vaikkapa Siionin kanteleesta. Napatkaapa käsiinne, ja tutkikaa. Eiköhän siellä pääosassa ole THE HOLY GOSPEL (suom. pyhä evankelijumi)… ja se ei sitten olekaan enää marginaalijuttuja tässä kirkossa:).
Teemu, ihan lyhyesti:
– Se, että dokumentti on saatavilla netissä ei tee siitä vähempiarvoista tai ”nettitietoa”. Iso osa pro gradu -töistä, monet väitöskirjat tieteellisistä artikkeleista puhumattakaan on saatavilla netissä. Synodin lehti on sisällöltään täsmälleen sama lehti, on se sitten paperiversiona kirkkoherranviraston lehtilaatikossa tai netissä.
– Reagointi tai kommentointi ei ilmennä ärsyyntymistä tai herneen vetämistä nenään. Keskusteluun kuuluu perusteluiden kysyminen, oman kannan perusteluiden esittäminen jne.
– Nämä ovat sivuseikkoja, uskoisin, että itse pääasia tuli jo käsiteltyä. Kiitos keskustelusta!
Tämä on ihan totta. Nettiversioita minäkin käytän, varsinkin digitaalista sanomalehtiarkistoa. Tarkoitin sitä, että yksittäinen lähde on aina vain yksittäinen, ja tarvitsee paljon lisätietoa tullakseen ymmärretyksi oikein. Tuo netti painottui siinä turhaan.
Tuokin on totta. Keskusteluun kuuluu kuitenkin myös väärinymmärtämisiä. Jokin kommentti otetaan itseen, vaikka se on tarkoitettu vain yleiseksi pohdinnaksi, ei henkilökohtaiseksi.
Kiitos samoin.