Eero Jaakkolan saarnasta 30.6. on noussut kohu. Tässä kirjoituksessa en ota kantaa saarnan kokonaisuuteen, enkä etenkään sen naispappeutta käsittelevään ’loppuhuipennukseen’. Käsittelen vain sitä, mitä Jaakkola sanoo avioerosta. Siteeraan kaikki mielestäni relevantit kohdat lyhentämättöminä, tehdäkseni varmasti oikeutta saarnalle; ne on copypastattu Eero Jaakkolan facebook-sivulta.
Jaakkola: Avioero. Jeesus sanoo: joka hylkää vaimonsa saattaa hänet tekemään huorin. Jokainen joka nai hylätyn, tekee huorin. Jumala sanoo, että hän vihaa hylkäämistä. Te voitte sanoa minulle, että Eero, sinä olet itsekin eronnut. Yksi avioero on takana, toinen avioero on kesken. Minä alistun tämän sanan alle. Jeesus sanoo: joka hylkää puolisonsa, se tekee huorin. Joka nai hylätyn, se tekee huorin. Minä alistun tuon sanan alle, myönnän että Jeesus sanoo sen oikein, tuomio on minun kohdallani oikea. Ja sinä et pääse pakoon tätä sanaa. Sinä et pääse tätä pakoon sillä, että pastorikin on eronnut. Vaan sinun pitää tehdä parannus omassa elämässäsi Jeesuksen edessä.
Saarnaaja myöntää omat eronsa ja suostuu tuomion alla, hän ei tarkemmin määrittele, mitä tämä tarkoittaa. Tämä onkin vähintä, mitä hänen täytyy sanoa. Jo sen sanominen, että olen osallinen tästä synnistä, olisi enemmän; puhumattakaan siitä, että sanoisi eron olevan myös omaa syytä. Kappaleen loppu kertookin sitten siitä, että asiaa ei oteta puheeksi, jotta kuljettaisiin kuulijan rinnalla kanssasyntisenä. Asia otetaan puheeksi, jotta kuulijalta pelattaisiin saarnan pointin torjuntakortti kädestä.
—-
Jaakkola: Haureus. Kävin tuossa avioeroa läpi. Tämä Imatra, olen täällä vuodesta 2004 asti ollut, tämä on melkoinen haureellinen kattila. Täällä avioliitot rikotaan pitkin ja poikin, tehdään lapsia kuka kenenkin kanssa, hypitään kenen sängyssä hyvänsä. Tätä tekee sekä seurakunnan työntekijät, että tavan kansa. Tämä on yhtä haureellista kattilaa koko Imatra. Sanoutukaa siitä irti, tehkää parannus omassa elämässänne. Nuhdelkaa kurittomia. Tehkää tiettäväksi se, että Jumala on pyhä. Haureelliset eivät pääse taivaaseen.
Missä tässä kappaleessa on pastori Jaakkola? Onko hän osa tätä haureellista kattilaa? Saarnan alun perusteella on; passiivin ja kolmannen persoonan käyttäminen antavat toisen vaikutelman.
—-
Jaakkola: Naisille. Niin kuin kaikissa pyhien seurakunnissa, minä tahdon että vaimot ovat alamaisia. Minä en salli, että vaimot opettavat, vaan olkoot hiljaa, kysykööt kotona mieheltään. Sillä miestä ei petetty, vaan vaimo petettiin ja joutui rikkomukseen. Ja näin on kaikissa pyhien seurakunnissa. Minä en salli, että vaimo opettaa, vaan olkoon hän alamainen. (1Kor13.33, Ef5.22, Kol.3.18, 1Tim2.12, 1Piet3.1)
Tämä on Jumalan sana. Tämä on sana, jonka Paavali on saanut Pyhältä Hengeltä. Hän on sanonut sen usealle seurakunnalle. Se on meillä Raamatussa. Paavali vetoaa syntiinlankeemukseen eli hän menee ajassa taaksepäin noin 4000 vuotta. Hän vetoaa siihen, että nainen petettiin. Syntiinlankeemuksen seurauksena Jumala sanoi naiselle: mieheesi on sinun halusi oleva, ja hän on sinua hallitseva. Mitä tuo sana tarkoittaa? Selitys löytyy seuraavasta luvusta 1 Moos. 4. kun Jumala sanoo Kainille, jonka viha on syttynyt ja hän haluaa tappaa veljensä Aabelin, Jumala sanoo hänelle: synnin halu on sinuun, mutta hallitse sinä sitä. Nyt tässä käytetään samoja sanoja, kun naiselle sanotaan että mieheesi on sinun halusi oleva, mutta hän on sinua hallitseva. Se tarkoittaa sitä, että naisella on halu nousta miehen rinnalle ja hänen yläpuolelleen. Ja mies tulee häntä torjumaan, työntämään takaisin omalle paikalleen. Tämä on juuri se, mitä me näemme maailmassa tapahtuvan.
Nyt Suomessa on sotien jälkeen käynyt sillä tavoin, että naiset ovat hyvin suurella joukolla nousseet pois tuosta alamaisuuden asemasta. Se on 60-luvulla saanut alkunsa. He eivät enää ole suostuneet alamaisuuteen perheessä. He ovat heittäneet pois alamaisuuden. Tämän seurauksena perheet ovat menneet nurin. Riita tulee perheeseen, naiset eivät ole omalla paikallaan, he eivät suostu alamaisen asemaan, ja siitä tulee sota miehen ja naisen välille. Nyt 40-50 vuotta myöhemmin me näemme että perheet ovat Suomessa täysin tuhoutuneet. Lapset katsovat äitiään, joka ei suostu alamaisuuteen. Lapset eivät itsekään suostu alamaisuuteen vanhemmille, vaan he nousevat kapinaan. Nyt ei meillä ole kouluissa enää mitään järjestystä. Meidän yhteiskuntamme on aivan sekaisin.
Jaakkola puhuu tässä yleisellä tasolla. Hän vetää linjan syntiinlankeemuksesta suoraan tämän päivän elämään. Perheet hajoavat, koska naiset eivät tyydy alamaisuuteen. Siitä sitten seuraavat lastenkasvatusongelmat kotona ja kurittomuus kouluissa. En tee mitään johtopäätöksiä siitä, että eroava mies yleiseillä tasolla sanoo: Riita tulee perheeseen, naiset eivät ole omalla paikallaan, he eivät suostu alamaisen asemaan, ja siitä tulee sota miehen ja naisen välille.
—-
Mutta kysyn: Kuinka aitoa oman syntisyyden myöntäminen on, jos perheen hajoaminen yleisellä tasolla on vaimon vika? Missä on miehen vastuu?
Mielestäni keskustelu po. saarnan ympärillä on keskittynyt liiaksi avioero, abortti, seksuaalisuus, naispappeus yms. asioihin. Saarnaajan mielentilasta riippumatta varsinainen opillinen ylilyönti oli tämä, jolloin ainakin itse olisin todistanut Herrastani kävelemällä ulos kirkosta.
Ihmisiä ei jaotella seurakunnassa sen mukaan viitsivätkö he tunnustaa Kristuksen Herrakseen nostamalla kättä kun pastori niin käskee. Eikä kenellekään ole annettu tässä ajassa sellaista valtaa hän voisi laittaa edes alustavan tuomion täytäntöön tällaisen kädennostopelleilyn perusteella. ”Älkää sentähden lausuko mitään tuomiota, ennenkuin aika on, ennenkuin Herra tulee, joka myös on saattava valoon pimeyden kätköt ja tuova ilmi sydänten aivoitukset; ja silloin kukin saa kiitoksensa Jumalalta” (1. Kor. 4:5).
Kari Roos ja Risto Auvinenkin, nuo otteet edellisessä viestissäni ovat tosiaan Paavalin synodin Sisarenpoika-lehden 1/2010 pääkirjoituksesta, kirjoittaja on pastori Juha Muukkonen. Kirjoitus on vain yksi esimerkki. Tuossa kirjoituksessa tosiaan tiedetään, ketkä ovat Saatanan käsikassaroita. Ei tarvita edes mitään käsiennostoa.
Paavalin synodi määrittelee itsensä herätysliikeväen ja muiden kirkon tunnustukseen ja Jumalan sanaan pitäytyvien kirkon jäsenten foorumiksi. Sen julkaisuissa, nettisivuilla ja kirkkopäivillä esiintyy monia tuttuja nimiä; kirkkoherroja, pappeja, kirkolliskokousedustajia jne. Myös nykyinen sisäministeri Räsänen kuuluu Paavalin synodin kirkkopäivien vakipuhujiin. Monet esillä olevista paavalinsynodilaisista ovat aktiivisia myös ainakin Sleyssä, Kansanlähetyksessä ja L-Suomen rukoilevaisissa.
Katson, että edellä mainituilla perusteilla on hyvinkin oikeutettua sanoa, että Imatran saarna edusti monilta osin yhtä usein hyvin kuuluvaa kansankirkon ääntä.
LISÄYS: Lainauksista aborttiaiheinen kommentti on Päivi Räsäsen lausumaa mm. Leif Nummelan Café Raamattu -ohjelmassa.
Kiitos Jani, olipa hyvä tietää miltä suunnalta tuollaisia kommentteja tulee. Enpä toki kovinkaan yllättynyt suunnasta…
En kyllä ole koskaan ymmärtänyt sitä, miten itseään uskovaisiksi ja Raamattuun tukeutuviksi sanovat ovat niin järkyttävän tuomitsevia vaikka Jeesus itse sanoo: Älkää tuomitko, ettei teitä tuomittaisi.
Noiiden tuomitsijoiden puolesta pitäisi kyllä rukoilla, niinkuin Jeesus ristillä: Herra, anna heille anteeksi, sillä he eivät tiedä mitä he tekevät.
Kari, niin – viimeisimmässä Sisarenpojan numerossa nykyinen päätoimittaja pastori Johan Helkkula (myös Sleyn P-Suomen piirin pj.) puhui 24 tuntia ilmiantoja sätkynuken taloon tehtailevasta Stasimaasta. Että tällaisella alustalla me täällä toimimme, tiedoksi vaan.
Kun hiljattain kohistiin Simolan pääkirjoituksesta K&K:ssa, kyselin, että miksi ilkeämielinen, vääristelevä jne. retoriikka on pesiytynyt kirkkoon ja miksi siitä vaietaan. Tuntui, etteivät monet Simolaa (toki aivan perustellusti) kritisoineet olleet tietävinään esim. Paavalin synodin retoriikasta, vaikka sen piirissä toimii merkittäviä henkilöitä, kuten Simolankin asiattomalla tyylillä mollaama Päivi Räsänen. No, ehkä näistä faktoista voi keskustella sitten tässä yhteydessä.
Jos jumalanpalvelus ei ole hyde park, niin onko kirkko? Samaa oppia ja opetusta niissä kuitenkin sovelletaan. Minulle on vieras ajatus sellainen, että jotain ja tietyllä tavalla voisi opettaa uskonnollisessa yhteisössä, kunhan ei esitä sitä samaa asiaa jumalanpalveluksessa. Ja nyt en halua sanoa, että näin olisit väittänyt, mutta tällaisen jatkoajatuksen tähän esitin.
No on siinä sellainen aste-ero kuitenkin, onko esim Paavali synodin jäsen vai onko vastannut myöntävästi, kun sen seminaariin on kutsuttu. Kuten pari päivää sitten sanoin, voisin itsekin lähteä Tulkaa kaikki -liikkeen tilaisuuteen, jos minua pyydettäisiin. Se ei kuitenkaan tekisi minusta kyseiseen liikkeeseen kuuluvaa. Kirkossa on vähän sellainen tapa, että mennään, jos pyydetään. (Ainakin jos maksetaan )
Paavalin synodi on extreme-järjestö, eikä siitä pelkkiä nettisivuja kampaamalla saa sen suurempaa vaikuttajaa. Ellei ole hieman tarkoitushakuisuutta mukana.
Ei varsinaisesti. Se, että monet haluaisivat sen olevan, on sitten eri asia. Sananvapaus on yhteiskunnallinen oikeus, mutta ei kirkossa ole pakko antaa tilaa mille tahansa mielenjohteelle.
No tuohon nyt on paljonkin sanottavaa. Jumalanpalveluksen funktio on sakraali. Se on osallistujien ja Jumalan kohtaamispaikka. Se ei ole esitelmätilaisuus eikä saarnaajan itseilmaisun foorumi. Saarnan tehtävä on tukea yhteistä hartaudenharjoitusta. Jokaisen komponentin tulisi pelata yhteen. Sen takia saarnan sisältö ei ole saarnaajan henkilökohtaisen vapauden toteuttamista, vaan yhteisen sanoman rikastuttamista.
Jos haluaa koetella yhteisönsä rajoja, sen voi tehdä toisenlaisissa yhteyksissä.
Jos Paavalin synodin jäsenlehdessä on kärkevää opetusta, sillä on ihan eri funktio kuin jumalanpalvelussaarnalla. Lehden tilaajat ovat vapaaehtoisesti hankkineet lehtensä ja odottavatkin sen päätoimittajalta rankkaa tekstiä. Se on hc harrastajien lehti.
Imatran saarnassa oli paljon sellaisia asioita, jotka eivät ole kirkon tunnustuksen mukaisia, eikä kysymys ole suinkaan vain tyylistä. Kirkko on tosin sangen löperö sen suhteen, millaista opetusta sen suurten siipien suojassa annetaan. Se on tavallaan hinta siitä, että kirkko olisi mahdollisimman laaja.
No huh! Vilkaisinpa tuota Sisarenpoikaa, joka näemmä onneksi ilmestyy kohtuullisen harvoin…
Mietin, että mikä laittaa arvostettujenkin pappien päät niin pyörälle, että lähtevät kovin sanoin tuomitsemaan toisia pappeja ja piispoja ja koko kirkkoa? Homoseksuaalisuus ja naispappeus ja niiden vastustaminen? Nämäkö ne ovat uskomme kaksi tärkeintä asiaa? Näitä juttuja lukiessa siltä vaikuttaa. Tässä on jonkinlainen ”vauhtisokeus” kyllä iskenyt arvon pappismiehiin. Arvoisa arkkipiispamme sanoi, että Raamattu ei ole lakikirja ja siinä hän totisesti oli oikeassa. Sen tuntuvat nämä ”sisarenpojat” jotenkin unohtavan ”vauhtisokeudessaan”…
Paavalin synodi on määrittelee itsensä avoimeksi yhteistyöelimeksi ja keskustelufoorumiksi. Se ei ole herätysliike, mutta julkaisee materiaalejaan nettisivuillaan – ei kai se, että materiaali on netissä tee siitä jotenkin heppoista, epämääräistä, jota voi vain ”kampailla”. Miten muuten voidaan keskustella Paavalin synodista kuin katsomalla niitä materiaaleja, joita se tuottaa ja mahdollisesti lukemalla niitä tuottaneiden henkilöiden näkemyksiä toisaalta?
Mitä Teemu tarkoitat tuolla tarkoitushakuisuudella? Jos esimerkiksi Päivi Räsänen on esiintynyt puhujana Paavalin synodin kirkkopäivillä nopeasti katsoen ainakin vuosina 2004, 2006, 2007, 2008, 2009 ja 2012 ja kirjoittanut artikkelin Sisarenpoika-lehteen pikaisella silmäyksellä ainakin vuonna 2006 (lehtiähän ei ilmesty kuin 1-2 per vuosi) niin kai on lupa arvioida hänen olevan paavalinsynodilainen?
Paavalin synodi = extreme- eli äärijärjestö? Koska se on tekijöidensä summa, ovatko sitten aktiiviset synodilaiset, niin kaiketi sitten Matti Väisänen, Martti Vaahtoranta, Vesa Pöyhtäri, Lasse Marjokorpi, Päivi Räsänen, Soili Haverinen, Timo Keskitalo, Olavi Rimpiläinen, Erkki Koskenniemi, Timo Laato, Henrik Perret, Johan Helkkula, Juhana Pohjola, Keijo Rainerma, Timo Rämä, Pekka Huhtinen, Jyrki Anttinen, Juhani Koivisto, Risto Soramies jne. ovat extremistejä?