Eero Jaakkolan saarnasta 30.6. on noussut kohu. Tässä kirjoituksessa en ota kantaa saarnan kokonaisuuteen, enkä etenkään sen naispappeutta käsittelevään ’loppuhuipennukseen’. Käsittelen vain sitä, mitä Jaakkola sanoo avioerosta. Siteeraan kaikki mielestäni relevantit kohdat lyhentämättöminä, tehdäkseni varmasti oikeutta saarnalle; ne on copypastattu Eero Jaakkolan facebook-sivulta.
Jaakkola: Avioero. Jeesus sanoo: joka hylkää vaimonsa saattaa hänet tekemään huorin. Jokainen joka nai hylätyn, tekee huorin. Jumala sanoo, että hän vihaa hylkäämistä. Te voitte sanoa minulle, että Eero, sinä olet itsekin eronnut. Yksi avioero on takana, toinen avioero on kesken. Minä alistun tämän sanan alle. Jeesus sanoo: joka hylkää puolisonsa, se tekee huorin. Joka nai hylätyn, se tekee huorin. Minä alistun tuon sanan alle, myönnän että Jeesus sanoo sen oikein, tuomio on minun kohdallani oikea. Ja sinä et pääse pakoon tätä sanaa. Sinä et pääse tätä pakoon sillä, että pastorikin on eronnut. Vaan sinun pitää tehdä parannus omassa elämässäsi Jeesuksen edessä.
Saarnaaja myöntää omat eronsa ja suostuu tuomion alla, hän ei tarkemmin määrittele, mitä tämä tarkoittaa. Tämä onkin vähintä, mitä hänen täytyy sanoa. Jo sen sanominen, että olen osallinen tästä synnistä, olisi enemmän; puhumattakaan siitä, että sanoisi eron olevan myös omaa syytä. Kappaleen loppu kertookin sitten siitä, että asiaa ei oteta puheeksi, jotta kuljettaisiin kuulijan rinnalla kanssasyntisenä. Asia otetaan puheeksi, jotta kuulijalta pelattaisiin saarnan pointin torjuntakortti kädestä.
—-
Jaakkola: Haureus. Kävin tuossa avioeroa läpi. Tämä Imatra, olen täällä vuodesta 2004 asti ollut, tämä on melkoinen haureellinen kattila. Täällä avioliitot rikotaan pitkin ja poikin, tehdään lapsia kuka kenenkin kanssa, hypitään kenen sängyssä hyvänsä. Tätä tekee sekä seurakunnan työntekijät, että tavan kansa. Tämä on yhtä haureellista kattilaa koko Imatra. Sanoutukaa siitä irti, tehkää parannus omassa elämässänne. Nuhdelkaa kurittomia. Tehkää tiettäväksi se, että Jumala on pyhä. Haureelliset eivät pääse taivaaseen.
Missä tässä kappaleessa on pastori Jaakkola? Onko hän osa tätä haureellista kattilaa? Saarnan alun perusteella on; passiivin ja kolmannen persoonan käyttäminen antavat toisen vaikutelman.
—-
Jaakkola: Naisille. Niin kuin kaikissa pyhien seurakunnissa, minä tahdon että vaimot ovat alamaisia. Minä en salli, että vaimot opettavat, vaan olkoot hiljaa, kysykööt kotona mieheltään. Sillä miestä ei petetty, vaan vaimo petettiin ja joutui rikkomukseen. Ja näin on kaikissa pyhien seurakunnissa. Minä en salli, että vaimo opettaa, vaan olkoon hän alamainen. (1Kor13.33, Ef5.22, Kol.3.18, 1Tim2.12, 1Piet3.1)
Tämä on Jumalan sana. Tämä on sana, jonka Paavali on saanut Pyhältä Hengeltä. Hän on sanonut sen usealle seurakunnalle. Se on meillä Raamatussa. Paavali vetoaa syntiinlankeemukseen eli hän menee ajassa taaksepäin noin 4000 vuotta. Hän vetoaa siihen, että nainen petettiin. Syntiinlankeemuksen seurauksena Jumala sanoi naiselle: mieheesi on sinun halusi oleva, ja hän on sinua hallitseva. Mitä tuo sana tarkoittaa? Selitys löytyy seuraavasta luvusta 1 Moos. 4. kun Jumala sanoo Kainille, jonka viha on syttynyt ja hän haluaa tappaa veljensä Aabelin, Jumala sanoo hänelle: synnin halu on sinuun, mutta hallitse sinä sitä. Nyt tässä käytetään samoja sanoja, kun naiselle sanotaan että mieheesi on sinun halusi oleva, mutta hän on sinua hallitseva. Se tarkoittaa sitä, että naisella on halu nousta miehen rinnalle ja hänen yläpuolelleen. Ja mies tulee häntä torjumaan, työntämään takaisin omalle paikalleen. Tämä on juuri se, mitä me näemme maailmassa tapahtuvan.
Nyt Suomessa on sotien jälkeen käynyt sillä tavoin, että naiset ovat hyvin suurella joukolla nousseet pois tuosta alamaisuuden asemasta. Se on 60-luvulla saanut alkunsa. He eivät enää ole suostuneet alamaisuuteen perheessä. He ovat heittäneet pois alamaisuuden. Tämän seurauksena perheet ovat menneet nurin. Riita tulee perheeseen, naiset eivät ole omalla paikallaan, he eivät suostu alamaisen asemaan, ja siitä tulee sota miehen ja naisen välille. Nyt 40-50 vuotta myöhemmin me näemme että perheet ovat Suomessa täysin tuhoutuneet. Lapset katsovat äitiään, joka ei suostu alamaisuuteen. Lapset eivät itsekään suostu alamaisuuteen vanhemmille, vaan he nousevat kapinaan. Nyt ei meillä ole kouluissa enää mitään järjestystä. Meidän yhteiskuntamme on aivan sekaisin.
Jaakkola puhuu tässä yleisellä tasolla. Hän vetää linjan syntiinlankeemuksesta suoraan tämän päivän elämään. Perheet hajoavat, koska naiset eivät tyydy alamaisuuteen. Siitä sitten seuraavat lastenkasvatusongelmat kotona ja kurittomuus kouluissa. En tee mitään johtopäätöksiä siitä, että eroava mies yleiseillä tasolla sanoo: Riita tulee perheeseen, naiset eivät ole omalla paikallaan, he eivät suostu alamaisen asemaan, ja siitä tulee sota miehen ja naisen välille.
—-
Mutta kysyn: Kuinka aitoa oman syntisyyden myöntäminen on, jos perheen hajoaminen yleisellä tasolla on vaimon vika? Missä on miehen vastuu?
Kävin vähän tutustumassa tuon Paavalin synodin teksteihin, ja nyt täytyy sanoa, että jo ihan lyhyellä julkilausumiin ja tiedotteisiin tutustumalla selviää, että esimerkiksi Lähetyshiippakunnan synty ja oman piispan nimittäminen ovat virinneet osaltaan juuri tuon porukan suojissa. Ihan ilman tutkijan koulutustakin hoksaa kyllä, että ”revittely”, josta Kakkuri puhuu, on kyllä ollut sanoisiko melkoista luokkaa.
Mutta hauskaa kuulla, että nykyisen sisäministerin tulkitaan osallistuvan edes johonkin tilaisuuksiin poliitikkona, kun hänet tavallisesti nähdään yksityishenkilönä silloinkin, kun hän tuo valtiovallan tervehdyksiä tai itse mainitsee esiintyvänsä ministerinä. Näin ulkopuolisesta tämä nimenomainen kirkkopoliittinen missio vetää kyllä jo vertoja historiankirjoista luetuille juonitteluille sensaatiomaisine käänteineen ja omituisine selittelyineen.
Edit typo, lisätty kappalejako
No, eivät ne tietenkään huonoja ole, mutta yksinään ne ovat usein riittämättömiä. Taisin käyttää sanaa ”kehnoja”.
Metodikysymys on aina myös riippuvainen siitä, mihin sitä tietoa tarvitaan ja miksi. Sanotaan vaikka näin, että systemaatikko tekee havainnon, että Matti allekirjoittaa Tulkaa kaikki -liikkeen perusjulistuksen. Historiantutkija taas ihmettelee, miksi Matti allekirjoittaa sen, koska hän on edellisviikolla liittynyt Kansanlähetykseen. Siksi hän haluaa tutkia asiaa lisää.
Nettidokumentit kertovat vain sen, minkä niiden kirjoittaja on halunnut kertoa. Mutta: hän on voinut valehdella, kaunistella, jättää oleellisia asioita kertomatta, antaa sanoille omia merkityksiään, jättää kertomatta motiiveistaan, ei ymmärrä oikein mistä kirjoittaa.
Tutkijan pitää tietää, mihin tarkoitukseen teksti on tehty, missä tilanteessa tai tapahtumien vaiheessa se on kirjoitettu, miksi allekirjoittajana on joku vähäpätöinen henkilö, mitä jätetään sanomatta, mitä muutosta on tapahtunut edeelliseen tekstiin, miten teksti suhteutuu siihen retoriikkaan, jota sama kirjoittaja on aiemmin käyttänyt ja niin edelleen.
Me saatamme lukea jotain julkista asiakirjaa, esimerkiksi Neuvostoliiton Suomelle antamaa noottia. Muista lähteistä kuitenkin tiedetään, että samaan aikaan maiden välillä käytiin aivan toisenlaista diplomatiaa. Sen huomioon ottaminen asettaa julkisen nootin aivan toiseen valoon. Se saa uuden merkityksen. Nootti ei siis ole huono lähde, mutta se on yksinään riittämätön.
Eiköhän tämä nyt ole ennestäänkin tuttua.
Sauli Niinistön kampanjassa kirjoitettiin ihan nettisivuilla ”Työväen presidentti”. Mahtaisi olla melkoinen tosikko, joka ottaisi lauseen sellaisenaan.
Minä en muista ottaneeni tuohon varsinaisesti kantaa. Sen olen varmaan sanonut, ettei ihminen ole mielestäni jaettavissa. Sama ihminen ei voi puhua jotain ministerinä ja ei-ministerinä, pappina ja ei-pappina.
Mutta Simolan kohdalla vastuuta on jonkin verran myös lukijalla. Pitää tunnistaa tyylilaji ja ymmärtää, että kirjoituksissa usein kärjistetään asioita. Esimerkiksi kolumnissa on paljon suurempi vapaus irrotella kuin vaikkapa uutiskatsauksessa. Minulle ei tuottanut vaikeuksia lukea Simolaa parhain päin, vaikka en yhdestä hänen käyttämstä sanasta oikein pitänytkään.
Teemu K.,
tarkoitatko mahdollisesti sitä, että ennenkuin joku voi ottaa perustellusti (eikä siis yksipuolisesti ja riittämättömästi) kantaa vaikkapa jonkun puolueen (esim. perussuomalaiset) tai jonkun ideologisen liikkeen, sen edustajan tai sen piirissä toimivan ihmisen mahdolliseen ulkomaalaisvastaisuuteen/ homovastaisuuteen/ sukupuolten tasa-arvovastaisuuteen/toisuskoisvastaisuuteen jne., niin henkilön olisi ensin analysoitava nuo mainitsemasi asiat? Oletko sitä mieltä että jos esim. joku perussuomalaisten edustaja käyttää neekeri-sanaa julkisissa puheenvuoroissaan halveksuvalla tavalla, niin on mahdotonta perustellusti väittää että tuollaisessa puheessa on oikeasti kyse halveksuvasta/rotuennakkoluuloisesta puheenvuorosta, ennen kuin olemme analysoineet nuo kommentissasi mainitsemasi asiat? Ja koska noista mainitsemistasi asioista on todennäköisesti tutkijoiden keskuudessa erimielisyyttä (ainakin jossain määrin), olisi sitten kaiketi yksipuolista sanoa että ko. puheenvuoro tai lausahdus olisi rotuennakkoluuloinen. Tutkijat kun voisivat väitellä esim. siitä, oliko kyse tosiaan pelkästä vitsistä, läpästä (jota voi perustellusti ymmärtää ja arvioida kriittisesti vain jos sitä tarkastelee perussuomalaisten tai jonkun perussuomalaisten sisäisen diskurssiyhteisön huumorikulttuurista käsin – ei muuten) ja/tai vilpittömästä halusta herättää keskustelua ”afrikkalaisuudesta”.
Taivas varjelkoon tuollaiselta kirkolta. Viimeksi noin elettiin 1600-luvulla. Jos noin tiukkaa olisi, ei kukaan uskaltaisi puhua yhtään mitään.
Ensinnäkin. Ei tunnustuksessa ole läpikirjoitettu kaikkia asioita, joista hyvät papit saarnojansa valmistavat. Suurimmaksi osaksi ei. Luterilaisen kirkon tunnustuskirjat näennäisestä paksuudesta huolimatta ei ole mikään koraani tai talmud, jossa olisi oikea ajattelutapa kaikkiin mahdollisiin tai edes kristityn elämässä relevantteihin asioihin. Kristillinen opetus nojaa suurimmalta osin yhteiseen kokemukseen ja kristikunnan vuosisataiseen hiljaiseen tietoon.
Toiseksi. Kirkon oppi ei ole mikään mustavalkoinen on/off tekstikokoelma, vaan monet asiat ovat vähän niin ja toisaalta vähän noin. Nykymaailman eettiset haasteet kuuluvat usein tähän koriin. Niihin ei ole yksiselitteisiä ratkaisuja, vaan seurakuntalaisten ja pappien on käytettävä yhteistä ymmärrystään. Aina se ei onnistu.
Kolmanneksi. Kirkon tunnustus ei ole kaikissa niissäkään kohdin, joihin se ottaa kantaa, ihan yksiselitteinen. Se ei ole myöskään liian tiukkaan napitettu, vaan väljähkö.
Neljänneksi. Tunnustus on tuki, eikä pakkopaita. Kirkossa saa myös pappi kysellä ja pohdiskella, etsiä uusia ajatuksia ja luoda uutta. Ja silloin tulemme siihen, mistä (minun mielestäni) tässä nyt keskustellaan. Kirkossa pitää olla tilaa uusille ajatuksille, mutta niiden kypsyttelyn paikka ei ole seurakunnan yhteinen jumalanpalvelus. Niitä voi esittää arvioitaviksi vaikka blogissa tai koulutuspäivillä tai työntekijäkokouksessa tai pappisliiton jäsenlehdessä. Mutta seurakunnan jumalanpalvelus ei ole mikään laboratorio eivätkä seurakuntalaiset koekaniineja.
Viidenneksi. Periaatteessa ei tunnustuksen vastaisesti pidä opettaa missään tilanteessa; ei Hesarissa eikä messussa. Rikkomukset ovat usein kuitenkin aika vähäisiä, eikä tunnustuksenvastaisuus aiheuta suuria onnettomuuksia.
Tämä on hyvä esimerkki siitä kriittisyydestä nettitietoa kohtaan, jota olen tarkoittanut. Lue tarkasti.
Synodin nettisivulta löydät yhden tiedon. Se on tuo: lehti lähetetään kirkkoherranvirastoihin. Se pitää paikkansa, varmasti lähetetään.
Sitten pitää ottaa huomioon muita asioita.
1. Tehdään retki lähimpään kirkkoherranvirastoon ja katsotaan lehtikoria. Huomaamme, että siellä on paljon lehtiä. Lehtien lähettäminen eli oman järjestön propagoiminen on yleinen tapa. Kaikki tekevät niin, eikä tuo mainittu nettitieto vielä kerrokaan lehden vapaaehtoisuudesta juuri mitään. Tai se puhuu vapaaehtoisuudesta eri merkityksessä. Se kertoo vain lähettäjän pyrkimyksestä, ei vastaanottajan lukemisesta.
2. Huomataan, ettei Sisarenpoikaa ole lehtikorissa. Missähän se on. Kysytään kanslistilta. Kanslisti on huuli pyöreänä, eikä muista nimeltä sellaista lehteä. Hän kysyy päivystävältä papilta, jota kysymys hymyilyttää. Hän kertoo, että Sisarenpoika menee aina suoraan roskiin.
3. Naapuriseurakunnan kirkkoherra myöntää, että Sisarenpoika kyllä selataan, ja joskus siellä on mielenkiintoisia teologisia käännösartikkeleita, nykyään tosin hyvin harvoin. Jätepaperiin menee.
4. Naapuriseurakunnassa Sisarenpoika luetaan tarkkaan, mutta ei siinä merkityksessä, että sen kärjekkäisiin pääkirjoituksiin yhdyttäisiin, vaan vähän kauhistelu tai päivittelymielessä.
5. Seuraavassa seurakunnassa lehti löytyy korista, mutta tuskin koskaan kukaan joutuu odottamaan asiaansa ja istuu tuoleilla ja lukee mitään. Palvelut ovat netissä eikä nykyään tarvita virkatodistuksia muuhun kuin perunkirjoitukseen ja adoptioon.
6. Seurakuntapastori Guy Kollinperä lukee toki Sisarenpoikaa, koska on Paavalin synodin jäsen. Hän on periaatteessa naispappeutta avstaan ja homo ynnä muisssa kysymyksissä konservatiivinen. Häntä kuitenkin suunnattomasti risoo lehden pääkirjoitusten aggressiivinen tyyli ja saatana-puheella mässäily. Hän ei kuitenkaan ole puuttunut asiaan, vaan toivoo muutosta. Mielessään hän on päättänyt, että jos linja ei siistiydy, hän ehkä peruu jäsenyytensä.
7. Kappalainen Kustaa Holtti lukee mielellään Sisarenpoikaa. KAnnesta kanteen. Hän säästää jokaisen numeron ja skannaa parhaat palat facebook-sivulleen. Kustaa on tosin surullinen, kun hän on rovastikuntansa ainoa pappi, joka pitää Sisarenpojan pääkirjoituksista. Siksi kerran vuodessa järjestettävät Synodin kirkkopäivät on hänelle keidashetki. Siellä on kirkon täysi hengenheimolaisia.
Muodollisesti voidaan sanoa, ettei väitteeni vapaaehtoisuudesta pidä paikkansa, jos lehti kerran lähetetään jokaiseen virastoon, mutta asiallisesti ottaen lehden pääkirjoitusten lukeminen on hyvinkin pienen joukon hc-hommaa.
Teen sen mielelläni, mutta ensin meidän pitäisi päästä samalle aaltopituudelle keskustelussa. Minun tyylini ei ole varmaan ihan auennut sinulle. En kirjoita mitään eksaktia asiaa tosikkomaisesti.
Toiseksi ajattelen niin, että tunnustuksesta ja opista keskustelevana sinun luulisi tuntevan sen tunnustuksen ja opin. Joten en aio tehdä kotiläksyjä puolestasi
Tämän blogin keskustelu (ainakin sen loppupuoli) heijastelee lähetysmääräraha-keskusteluita. Jos lähetysjärjestöjen julkisissa dokumenteissa, virallisissa ohjelmissa, edustajien julkilausumissa esiintyvästä naispappeus-tai homovastaisuudesta sanoo jotain (ja käyttää niitä perusteluna sille ettei halua rahoittaa ko järjestöä) niin saa kuulla tarkastelevansa ko järjestöä yksipuolisesti. Julkiset tekstit ja materiaalit kun peittävät alleen sen, että järjestöissä on monenlaisia ( myös hyväksyviä) mielipiteitä naispappeudesta ja homoista. Järjestöjä ei saisi siten arvioida niiden tai niiden edustajien tuottamien julkisten dokumenttien/puheenvuorojen valossa vaan sen sijaan sen valossa mitä esim. jotkin lähetysjärjestöille myönteiset piispat, kirkkoherrat tai muut lähetystyötä ”oiekasti tuntevat” auktoriteetit niistä sanovat.
Jos lähetysjärejstöjä arvioi sen perusteella mitä ne julkisesti ilmoittavat itsestään, paikalle rientää heti joku joka tietää että nämä ilmoitukset ovat vain yksipuolinen osatotuus ja että oikeastaan järjestöt ovat ihan erilaisia kuin mitä ne kertovat itsestään. Toisinsanoen, kirkolliset luottamushenkilöt ja kirkkokansa ei oikeastaan saisi itse arvioida lähetysjärjestöjä tai herätysliikkeitä vaan heidän tulisi luottaa
siihen mitä kirkolliset auktoriteetit niistä sanovat.
Omasta puolestani pahoittelen, etten ole varsinaista teologiaa koskaan harjoittanut. Systemaattinen teologia on enemmän tuollaista sisältöanalyysia, jota Sari Roman-Lagerspetz peräänkuuluttaa.
Historiantutkimuksessa tutkittavista henkilöistä tulee usein henkilökohtaisia tuttuja, vaikka heidän kuolemastaan olisi kulunut jo parisataa vuotta. Jos ja kun lähteet ovat niukat, paljon pitää konstruoida muiden tietojen, ajankuvan ja mielikuvituksen varaan. Antiikissa historiaa ei laskettu tieteiden joukkoon, mikä oli varmaan ihan viisasta.
@Teemu
Monen kohdan perusteluin kirjoitat minusta asiaa, noinhan se on. Mutta mulle herää tästä yksi kysymys: oletko sinä itse lukenut noita juttuja? Kun meinaan juu, kaikenlaista voi (etenkin siellä kehällä) olla mielipidettä, mutta tämä seurue näyttää minusta oikeasti määrittävän oppia, tulkitsevan, että evlutti ei ole enää Kristuksen eikä niin muodoin apostolinen kirkko jne. Ei siellä nyt pelkkää (eikä oikeastaan pääosinkaan) aborttikeskustelua käydä aavistuksen revittelevään sävyyn, vaan meinataaan samaan tapaan kuin täällä aika usein, että kirkko on luopiokirkko ja sen piispat ja suurin osa papeistakin harhaoppisia ja sen vuoksi apostolisen valtuutuksensa menettäneitä. Koko tämän kirkkopoliittisen kahtiajaon historia on tuolta luettavissa ihan päivämäärittäin.
Voihan sitä arvottaa, että kun seurakunnissa ei lehtilähetyksille korvaa lotkauteta, niin tätä ilmiötä ei ole olemassa, mutta kuinka tieteellistä ja lähdekriittistä se sitten on? Tosiasia kuitenkin on, että on olemassa repeämä, jota tässä ulkopuolinen tohtorismies sinulta kyselee. Minulle toki ei tartte vastata, kun en ole akateemisesti väitellyt, mutta onhan tämä nyt ihan kummaa valkopesua, jos tästä asiasta ei voi Synodin kirjoitusten, tähänastisen (foorumillakin käydyn) teologisen debatin ja faktisen tilanteen pohjalta edes käydä avointa keskustelua. Kun kuitenkin ihan seurakuntien (ja lähetysjärjestöjen) arjessa maksetaan riidan hintaa.
Mitä te kostutte ongelman lakaisemisesta maton alle? Minäkin tyhmä blondi jo näen, että nyt ollaan sylttytehtaan ovea kolkuttamassa…
Edit: lisätty puuttuneet sanat ”avointa keskustelua”