Keskusteltaessa tasa-arvoisesta avioliittolaista kaikki tuntuvat omasta mielestään puolustavan avioliittoa. Miten on mahdollista, että avioliiton puolustaminen johtaa päinvastaisiin näkemyksiin. Ongelma ei ratkea vaikka avioliitto varustettaisiin atribuutilla kristillinen. Mikä on se kristillinen avioliittokäsitys, mitä kukin puolustaa.
Lukiessani tasa-arvoisen avioliittolain vastustajien argumentaatiota minulle tulee seuraava tunne. Jumala on luonut ihmisen vastaamaan ihmisen ideaa, joka on heteroseksuaali hedelmällinen mies tai nainen. Ihmisen tehtävä on toteuttaa avioliiton ideaa, joka on miehen ja naisen elinikäinen liitto. Kirkon opetuksen tehtävä on opettaa tätä luomisessa annettua (ikuista) ideaa vaikka yhteiskunta muuttaisikin käsityksiään.
Tässä ajattelussa syntiinlankeemus selittää sitä, että elävässä elämässä tämä ei aina toimi. Voidaan ajatella suoraan niin, että homous ja lesbous ovat syntiä. Tai sitten ne nähdään sairautena tai vajavuutena, jotka ovat synnin seurausta. Kysymys on avioliiton idean puolustamisesta. Tämän ymmärretään automaattisesti tarkoittavan myös avioliittojen puolustamista.
Toisaalta voidaan lähteä siitä, että Jumala antoi ihmiselle tehtävän elää sosiaalisena olentona toisten ihmisten kanssa. Tähän kuuluu se, että ihmiset sitoutuvat pitämään huolta toisistaan. Tähän sitoutumiseen kuuluu tavoitteena uskollisuus ja elinikäisyys. Sitoutumisen rajoja säätelee kulloinenkin kulttuuri: jossakin voi olla useita vaimoja tai useita miehiä; meidän kulttuurimme on kauan tunnustanut yhden miehen ja yhden naisen liiton avioliitoksi. Nyt yhä laajemmin ajatelleen, että avioliitto voi olla myös kahden miehen tai kahden naisen sitoutunut suhde.
Tässä ajattelussa ei ole ikuista ihmisyyden tai avioliiton ideaa, jonka toteuttaminen tai johon pyrkiminen olisi ihmisen velvollisuus. Mutta tässä on velvollisuus — Jumalan käsky, jos niin halutaan sanoa — pitää huolta toisesta, olla toiselle uskollinen, antaa hellyyttä ja saada hellyyttä, pitää toisia ihmisiä lähimmäisinä. Syntiinlankeemus näkyy näiden velvollisuuksien rikkomisina.
Kysymys ei ole siitä, kumpi on uskollinen Jumalan yleiselle ilmoitukselle, Raamatulle tai Jeesuksen opetukselle. Kysymys on niistä filosofisista edellytyksistä, joilla Raamattua luetaan ja maailmaa katsotaan.
Aivan siten Jeesus sanoo. Myös niin, että ”joka tämän voi itseensä soveltaa, se soveltakoon”. Valinta on ihmisen itsensä.
Hyvä, Jusu!
Heikki, totesit: ”Jeesus nimenomaan sanoo, että se ei ole tarkoitettu kaikille ja jättää valinnan ihmiselle itselleen Mt. 19:10-12.”
Jeesus ei kyllä mielestäni tämän raamatunkohdan perusteella tee mitenkään samaa sukupuolta olevien avioliittoa vaihtoehtoiseksi miehen ja naisen väliselle avioliitolle.
Panu Saarela:
Siis kyllä minä tiedän mikä tilanne nyt on. Ja mikä se on lain muuttamisen jälkeen En ole tyhmä hei.
Mutta avioliittoon kuuluu silti yhä edelleen vahva oletus seksin harrastamisesta. Ehkä yhteiskunta ei varsinaisesti kysele, mutta lähtöolettamus on ja voimakas sellainen. Jopa itsestäänselvyyteen asti. Siksi juuri halutaan tätä ”tasa-arvoista” avioliittolakia homoille ja lesboille. Siinä lähtöoletuksena on juuri ihmisen seksuaalisuus.
Ja tämä on se mikä siinä tuntuu epäreilulta ja kiusalliselta ja harmilliselta. Paljon helpompaa olisi solmia ystävyysavioliitto miehen kanssa. Kyllä minä tiedän ettei sen seksin perään suoraan kysellä.
Et osaa nähdä asiaa minun ja minun asemassani olevien kannalta.
Voi kysyä myös miksi avioliitolle on ylipäätään tarvetta. Ja miksi ystäväporukka ei voisi saada toisistaan lähisukulaisia ja saada keskenään ne oikeudet, jotka kuuluvat aviopareille? Ainoa ratkaisu ei voi olla se, että mennään naimisiin yhden kanssa kerrallaan.
Avioliiton voisi muuttaa yleisesti esim. sukulaisuusliitoksi tai pariliitoksi, ilman sen kummempia odotuksia tai oletuksia seksisuhteesta. Niin ettei seksittömyys herättäisi edes kummastusta, tai että kukaan ei lähtökohtaisesti ajattelisi sitä.
Jos menisin naimisiin naispuolisen ystäväni kanssa uuden lain tultua voimaan, niin varmasti menisi monilla kahvit väärään kurkkuun. Ja alettaisiin pitää lesbona, tietysti.
Ja siinä saisi sitten selitellä selittelemästä päästyään.
Mutta tarvitsisiko olla näin? Ja onko ihmisiä yleensä pakko lokeroida seksuaalisesti? Jorma Uotinenkin pitää sitä huonona juttuna että ihmiset jaetaan homoihin, lesboihin ja heteroihin, ja siinä on sitten pysyttävä kun muutokset herättävät kummastusta.
Avioliittolain laajentaminen ystävyyssuhteisiin olisi kaikkia kohtaan reilua. Ehkä voisi alkaa yleisesti puhua vain ”pariliitoista”. Tai ystävyysliitoista, joissa jotkut sitten harrastavat seksiä jos haluavat.
Selvennykseksi, että yhteiskunnallisessa mielessä tilanne voisi olla tämä. Kristillisen avioliiton tulisi säilyä mielestäni ennallaan, miehen ja naisen välisenä, elinikäisyys ihanteena.
Jusu:
Lajityypillistä tuntuu olevan sarjaliitoissa eläminen ja uskottomuus. Vaikuttaa oikeasti siltä, että uskollisuus yhdelle seksikumppanille elämän ajan ei nimenomaan ole ihmiselle tyypillistä ja ominaista, vaan sen eteen on tehtävä töitä.
Toiseksi, en itse ole koskaan pitänyt ystävyysrakkautta (filia) jotenkin vähäisempänä kuin eros-rakkautta. Tietyssä mielessä se on jopa enemmän, jotenkin pyyteettömämpää, kun siihen ei liity sitä seksuaalisen tyydytyksen hakemista.
Tässä tulee muuten taas esiin se ikuisuuskysymys siitä miksi sisarukset eivät voisi mennä keskenään naimisiin? Varsinkin jos ovat samaa sukupuolta. Nythän kukaan eikä mikään ei estä sisaruksia harrastamasta seksiä keskenään tai vaikka hankkimasta lapsia.
Millä lailla avioliitto olisi pahempi juttu? Tältä pohjalta katsottuna se ”perimän vääristymisen” oletus sisältää juuri oletuksen siitä että vasta kun mennään naimisiin, aletaan harrastaa sitä seksiä.
Tuolla FB:n puolella joku esitti kiinnostavan näkökulman, että jos tulevaan avioliittolakiin jätetään se, että sisarukset eivät saa mennä naimisiin, on kysyttävä miksi se olisi kiellettyä samaa sukupuolta olevilta.
https://www.facebook.com/groups/367020421845/permalink/10151321834546846/#_=_
Jos taas se sallitaan samaa sukupuolta oleville sisaruksille, mutta ei eri sukupuolta oleville, niin sehän on syrjintää. Ei saada mennä naimisiin, vain koska ollaan heteroita.
En pelkää uutta lakimuutosta. Ennemmin odotan erittäin kiinnostuneena.
Siis on pakko kysyä: mitä avioliitto on ja mitä se ei ole? Millainen ihmissuhde ei ole eikä voi olla avioliitto? Miksi ei?
Minulla on taas kyselykausi, mutta vähän ärsyttää kieltämättä kun avioliiton käsitteeseen liittyen edelleen monia asioita pidetään itsestäänselvyytenä.
Millaisen lakimuutoksen tämä edellyttää?
Nykyinen avioliittolaki on täysin tasa-arvoinen. Jokaisella ihmisellä on sukupuolesta riippumatta ihan samat oikeudet solmia avioliitto. On harhaanjohtavaa käyttää tasa-arvo -sanaa nykyisen avioliittolain muuttamista ajavassa lakialoitteessa. Nykyistä avioliittolakia ei voi muuttaa; sen voi vaan yrittää romuttaa.
Älä nyt viitsi olla naivi tai leikkiä tyhmää. Samaa sukupuolta olevat parit eivät voi tällä hetkellä solmia avioliittoa eikä tämä asia muutu ennen kuin avioliittolaki on muutettu. Minusta tästä asiasta on ihan turha saivarrella.
Katson, että minun rakkauteni on suurempaa kuin sinun vihasi. Sitä ei voi tukahduttaa ilkeillä puheilla. Olen sitä mieltä, että minun parisuhteeni ei romuta kenenkään toisen ihmisen avioliittoa.
Kommentoin Jusu nykyistä avioliittolakia ja siihen minulla on ainakin toistaiseksi Suomessa vapaa oikeus ilman naiviksi, tyhmäksi, vihaiseksi ja saivartelijaksi leimaamista.
Minä en Jusu sinua lainkaan tunne, joten en ymmärrä kommenttiasi. Mitä tekemistä sinun rakkaudellasi on minun kommenttini kanssa? Minua ei lähipiiriäni lukuunottamatta lainkaan kiinnosta, kuka rakastaa ketä. Jokainen saa minun puolestani vapaasti rakastaa pienemmin tai suuremmin ihan ketä haluaa.