Keskusteltaessa tasa-arvoisesta avioliittolaista kaikki tuntuvat omasta mielestään puolustavan avioliittoa. Miten on mahdollista, että avioliiton puolustaminen johtaa päinvastaisiin näkemyksiin. Ongelma ei ratkea vaikka avioliitto varustettaisiin atribuutilla kristillinen. Mikä on se kristillinen avioliittokäsitys, mitä kukin puolustaa.
Lukiessani tasa-arvoisen avioliittolain vastustajien argumentaatiota minulle tulee seuraava tunne. Jumala on luonut ihmisen vastaamaan ihmisen ideaa, joka on heteroseksuaali hedelmällinen mies tai nainen. Ihmisen tehtävä on toteuttaa avioliiton ideaa, joka on miehen ja naisen elinikäinen liitto. Kirkon opetuksen tehtävä on opettaa tätä luomisessa annettua (ikuista) ideaa vaikka yhteiskunta muuttaisikin käsityksiään.
Tässä ajattelussa syntiinlankeemus selittää sitä, että elävässä elämässä tämä ei aina toimi. Voidaan ajatella suoraan niin, että homous ja lesbous ovat syntiä. Tai sitten ne nähdään sairautena tai vajavuutena, jotka ovat synnin seurausta. Kysymys on avioliiton idean puolustamisesta. Tämän ymmärretään automaattisesti tarkoittavan myös avioliittojen puolustamista.
Toisaalta voidaan lähteä siitä, että Jumala antoi ihmiselle tehtävän elää sosiaalisena olentona toisten ihmisten kanssa. Tähän kuuluu se, että ihmiset sitoutuvat pitämään huolta toisistaan. Tähän sitoutumiseen kuuluu tavoitteena uskollisuus ja elinikäisyys. Sitoutumisen rajoja säätelee kulloinenkin kulttuuri: jossakin voi olla useita vaimoja tai useita miehiä; meidän kulttuurimme on kauan tunnustanut yhden miehen ja yhden naisen liiton avioliitoksi. Nyt yhä laajemmin ajatelleen, että avioliitto voi olla myös kahden miehen tai kahden naisen sitoutunut suhde.
Tässä ajattelussa ei ole ikuista ihmisyyden tai avioliiton ideaa, jonka toteuttaminen tai johon pyrkiminen olisi ihmisen velvollisuus. Mutta tässä on velvollisuus — Jumalan käsky, jos niin halutaan sanoa — pitää huolta toisesta, olla toiselle uskollinen, antaa hellyyttä ja saada hellyyttä, pitää toisia ihmisiä lähimmäisinä. Syntiinlankeemus näkyy näiden velvollisuuksien rikkomisina.
Kysymys ei ole siitä, kumpi on uskollinen Jumalan yleiselle ilmoitukselle, Raamatulle tai Jeesuksen opetukselle. Kysymys on niistä filosofisista edellytyksistä, joilla Raamattua luetaan ja maailmaa katsotaan.
On melkoista saivartelemista väittää, että nykyinen avioliittolaki on tasa-arvoinen ja kohtelee kaikkia pareja samalla tavalla. Todennäköisesti sinäkin tiedostat sen, että nykyinen laki antaa mahdollisuuden avioliittoon vain keskenään eri sukupuolta oleville pareille. Se ei kohtele tasavertaisesti samaa sukupuolta olevia pareja.
Sinulla on täysi oikeus vaatia ja olla sitä mieltä, että samaa sukupuolta olevilla pareilla ei tulisi olla samanlaista oikeutta solmia avioliittoa myöskään jatkossakaan. Sen sijaan se, että kuvaat toisten ihmisten oikeutta avioliittoon ”avioliiton romuttamisena”, on mielestäni tarpeettoman ilkeää kielenkäyttöä. En minä ainakaan koe kenenkään liittoa romuttavani vaikka saisinkin oikeuden mennä naimisiin puolisoni kanssa.
Ehkä haluat hieman perustella sitä, miksi avioliitto romuttuu siitä, että joku muukin saa oikeuden solmia avioliiton?
Aulikki,
kirjoitat: Nykyinen avioliittolaki on täysin tasa-arvoinen. Jokaisella ihmisellä on sukupuolesta riippumatta ihan samat oikeudet solmia avioliitto.
Minusta tämä argumentti on puhdasta ilkeilyä.
Hyviä kysymyksiä. Eikö myös toiseen suuntaan, jos tosiaan avioliitto on se liitto, jossa ”tullaan yhdeksi lihaksi” ja on seksiä, eikö liiton, jossa tätä ulottuvuutta ei ole tai se on kuollut, pitäisi muuttua ystävyysliitoksi, jotta pysytään oikeissa määritelmissä?
Toisaalta voisi ajatella myös, että jos liiton idea on lisääntyminen, sitä voisi kutsua myös ihan omalla nimellään. Olkoon kaikki keskinäiseen kiintymykseen perustuvat ja sille rakentuvat liitot avioliittoja tms., ja ne joissa on tarkoitus nimenomaan lisääntyä, lisääntymis- tai sikiämisliittoja tms.
Että nimitykset ja lainsäädäntö aina tarkoituksen mukaan.
”Nykyinen uskonnonvapauslaki on täysin tasa-arvoinen. Jokaisella ihmisellä on maailmankatsomukseen katsomatta oikeus kääntyä Uskontoon, joka on Ainoa Oikea Uskonto, muut ovat muuta, harhaoppia ja pakanuutta. On harhaanjohtavaa käyttää tasa-arvo -sanaa nykyisen teokratiamme uskonnon määritelmää koskevien lakien muuttamista ajavassa lakialoitteessa. Nykyistä teokraattista järjestelmää ei voi muuttaa: sen voi vaan yrittää romuttaa.”
Näin voisi siis lausua, jos määrittelisi ensin, mitä uskonto lain mukaan tarkoittaa (laita ajatuskokeessa Oikean Uskonnon tilalle mikä tahansa, vaikkapa New Age), ja sitten sen pohjalta säätää, että kaikki ovat tasa-arvoisia ja uskonnonvapaus kukoistaa, kun kaikki voivat harjoittaa Oikeaa Uskontoa tasavertaisesti.
Pettämätön logiikka, sopii mihin muuhun tahansa myös.
Toinen vaihtoehto on se, että miettii vähän mitä sanoo. Keskustelua voi käydä myös asiallisesti ja asiapitoisin argumentein vaikka olisikin eri mieltä.
”Olen onnellisesti naimisissa rakastamani ihmisen kanssa. Hän sattuu olemaan nainen. En keksi yhtään järkevää tai edes tyhmää perustetta sille, että kaikilla maailman ihmisillä ei olisi oikeutta samaan onneen kuin itselleni on suotu,” sanoo kirjailija Miika Nousiainen.
http://www.tahdon2013.fi/uutiset/kirjailija-miika-nousiainen-antaa-tukensa-kampanjalle/
Jusu, mielipiteitä on monenlaisia. Aika näyttää, kuinka onnellisia tulevat olemaan samaa sukupuolta olevat liitoissaan.
Nykyisin monet avioliitot hajoavat itsekkyyden johdosta.
Kristityt haluavat kysyä Jumalan tahtoa kaikissa elämänsä asioissa, niin myös avioliiton solmimisessa ja sen aikana.
Luulen, että homot tulevat olemaan avioliitoissa kokolailla saman verran onnellisia kuin heterotkin. Toiset onnellisempia kuin toiset. Tarkoitatko, ettei homoille pitäisi antaa edes mahdollisuutta?
@ Aulikki Ala-Nissilä
Muistuiko mieleen liian myöhään, vai miksi sitten osallistut???
Aulikki Ala-Nissilä:
Mitä tasa-arvoa se muka on, jos voit mennä naimisiin Martin kanssa, mutta et Martan kanssa? Yhden kirjaimen eroko oikeuttaa syrjimään kanssaihmisiä?