Keskusteltaessa tasa-arvoisesta avioliittolaista kaikki tuntuvat omasta mielestään puolustavan avioliittoa. Miten on mahdollista, että avioliiton puolustaminen johtaa päinvastaisiin näkemyksiin. Ongelma ei ratkea vaikka avioliitto varustettaisiin atribuutilla kristillinen. Mikä on se kristillinen avioliittokäsitys, mitä kukin puolustaa.
Lukiessani tasa-arvoisen avioliittolain vastustajien argumentaatiota minulle tulee seuraava tunne. Jumala on luonut ihmisen vastaamaan ihmisen ideaa, joka on heteroseksuaali hedelmällinen mies tai nainen. Ihmisen tehtävä on toteuttaa avioliiton ideaa, joka on miehen ja naisen elinikäinen liitto. Kirkon opetuksen tehtävä on opettaa tätä luomisessa annettua (ikuista) ideaa vaikka yhteiskunta muuttaisikin käsityksiään.
Tässä ajattelussa syntiinlankeemus selittää sitä, että elävässä elämässä tämä ei aina toimi. Voidaan ajatella suoraan niin, että homous ja lesbous ovat syntiä. Tai sitten ne nähdään sairautena tai vajavuutena, jotka ovat synnin seurausta. Kysymys on avioliiton idean puolustamisesta. Tämän ymmärretään automaattisesti tarkoittavan myös avioliittojen puolustamista.
Toisaalta voidaan lähteä siitä, että Jumala antoi ihmiselle tehtävän elää sosiaalisena olentona toisten ihmisten kanssa. Tähän kuuluu se, että ihmiset sitoutuvat pitämään huolta toisistaan. Tähän sitoutumiseen kuuluu tavoitteena uskollisuus ja elinikäisyys. Sitoutumisen rajoja säätelee kulloinenkin kulttuuri: jossakin voi olla useita vaimoja tai useita miehiä; meidän kulttuurimme on kauan tunnustanut yhden miehen ja yhden naisen liiton avioliitoksi. Nyt yhä laajemmin ajatelleen, että avioliitto voi olla myös kahden miehen tai kahden naisen sitoutunut suhde.
Tässä ajattelussa ei ole ikuista ihmisyyden tai avioliiton ideaa, jonka toteuttaminen tai johon pyrkiminen olisi ihmisen velvollisuus. Mutta tässä on velvollisuus — Jumalan käsky, jos niin halutaan sanoa — pitää huolta toisesta, olla toiselle uskollinen, antaa hellyyttä ja saada hellyyttä, pitää toisia ihmisiä lähimmäisinä. Syntiinlankeemus näkyy näiden velvollisuuksien rikkomisina.
Kysymys ei ole siitä, kumpi on uskollinen Jumalan yleiselle ilmoitukselle, Raamatulle tai Jeesuksen opetukselle. Kysymys on niistä filosofisista edellytyksistä, joilla Raamattua luetaan ja maailmaa katsotaan.
Heikki, olen myös sitä mieltä, että sitä ei edes pitäisi yrittää pyyhkäistä yhtään mihinkään vaan jos haluaa todella jotain uutta tässä asiassa niin pitäisi kyetä paljon paremmin perustelemaan tapahtunut muutos. Nyt en ole kuullut ainoatakaan asiallista perustetta muutokselle. Sen sijaan olen kuullut runsaasti juuri tuonkaltaista löysää puhetta mitä Kristiina Vuori heittelee. Se on sama kun yrittäisi kiveä sytyttää.
Jusu Vihervaaraltakin näyttävät paukut loppuneen ihan alkuunsa ja ollaan vasta alkumetreillä tässä asiassa. Olisiko jo syytä laittaa kirjan kannet kiinni taikka paremman toivossa keksiä yksikin järkevä perustelu oman oikeutuksen toteuttamiselle meidän kaikkien hyväksyttäväksi.
Kristiina Vuori, totesit: ”Kun nyt näyttää vahvasti siltä, että jumala on hylännyt tasa-arvoisen avioliittolain ja homoseksuaalisuuden vastustajat, (homous ei häviä maailmasta vaikka kuinka rukoilisi) niin neuvoisin heitä turvautumaan lääkärin apuun. Nykyisin on saatavissa lääkkeitä, jotka auttavat hyvin harhaisuuteen ja ahdistukseen”
Mitähän oikeasti halusit tällä sanomallasi viestittää?
Pyydä jotakuta lukemaan se sinulle ääneen, jos et kirjoitettua tekstiä ymmärrä.
Yksi kuvittelee olevansa Suomen kansa ja syyttää muita löysästä puheesta, toinen oravarunon emo ja jumalaksi tekeytyviä täällä on useita, enää vain Napoleon puuttuu. Ei tämä meno näissä keskusteluissa aina ihan terveeltä vaikuta.
Keskustelun tasosta on myös jokainen itse vastuussa. Toivoisin, että ei vajottaisi syvemmälle herjanheittoon. Tyhmäänkin kommenttiin kannattaa yleensä antaa asiallinen vastaus: se on tehokkaampi kuin herjan heitto.
Mielestäni hieman outo heitto. Olen perustellut asian mielestäni useaan kertaan. Yleensä en saa perusteluilleni mitään asiallista palautetta ja jos pyydän perustelemaan, miksi samaa sukupuolta oleville pareille ei tulisi antaa samaa oikeutta avioliittoon kuin eri sukupuolta oleville pareille, tämän jälkeen alkaa täysi hiljaisuus tai keskustelu menee täysin asiattomaksi.
Silläkin uhalla, että tämä menee jälleen yksinpuheluksi, kertaan perustelut jälleen kerran. Puutun perusteluissani avioliittoon vain yhteiskunnallisena instituutiona, en siihen, mitä kirkko tekee asian suhteen.
Tasa-arvoinen avioliittolaki asettaa kaikki parit oikeudellisesti samalle viivalle kaikissa tilanteissa riippumatta kumppanin sukupuolesta. Minun mielestäni se on reilua ja minun mielestäni se on oikeudenmukaista. Nykyinen tilanne, jossa homoseksuaaleja varten on erillinen parisuhdeinstituutio on syrjivä kahdesta syystä:
(1) On lähtökohtaisesti syrjivää jakaa ihmisiä eri ryhmiin näiden seksuaalisuuden perusteella, jollei tälle jaolle pystytä osoittamaan painavaa ja asiallista perustua. En ole kenenkään nähnyt tällaista perustelua vielä antaneen.
(2) Rekisteröity parisuhde ei sisällä kaikkia niitä oikeuksia, jotka avioliitto sisältää. On syrjivää rajoittaa osan ihmisistä oikeuksia muihin pareihin verrattuna, jollei näille rajoituksia pystytä perustelemaan asiallisilla ja painavilla syillä. En ole kenenkään nähnyt tällaista perustelua vielä antaneen.
Koska syitä samaa sukupuolta olevien parien eriarvoiseen kohteluun ei pystytä kommunikoimaan avoimesti, on syytä olettaa että syyt perustuvat ennakkoluuloihin, vihamielisyyteen, erilaisuuden pelkoon tai haluun torjua toisia ihmisiä ja pitää näitä vähempiarvoisena.
Minä lähden siitä ajatuksesta, että sivistysvaltiossa kaikki ihmiset ovat saman arvoisia ja kaikkia kohdellaan lain edessä samalla tavalla. Jos näin ei haluta tehdä, olisi vähintään kohtuullista kertoa, miksi homopareja pitää kohdella eriarvoisesti ja mikä ongelma siitä syntyisi, jos samaa sukupuolta olevien parien suhteista käytettäisiin nimitystä avioliitto?
Kaikennäköistä ilkeämielistä loanheittoa näen paljon. Sen sijaan tuohon kysymykseen en saa koskaan mitään asiallista vastausta. Enkä usko saavani tälläkään kertoo. Ehkä se kertoo siitä, että ihmiset eivät kehtaa kertoa motiiveitaan julkisesti?
Jumalaa en toivo tähän keskusteluun tuotavan, koska en puhu kirkon opista enkä kirkollisista toimituksista. Suomessa tulee olla tilaa myös ateistien asua ja siviilivihkimisellä ei ole mitään tekemistä uskonnon kanssa.
Aulikki Ala-Nissilä,
ei Pasi Turuseen kannata luottaa kuin pukin suuriin sarviin.
Laki on ”sukupuolineutraali” silloin, kun se ei määrittele sukupuolia, joita se koskee, vaan määrittelee sen koskevan henkilöitä. Näin on myös avioliittolaki, kun se koskee kahta henkilöä, jotka voivat sen perusteella solmia avioliiton.
Avioliitto ei sen sijaan todellakaan ole sukujpuolineutraali, vaan avioliiton solmivat joko nainen ja mies, nainen ja nainen tai mies ja mies – siis tilanteessa, jollioin sukupuolineutraali avioliittolaki on voimassa.
Jusu Vihervaara, heitänpä heti pallon takaisin, eli et perustellut sitten lainkaan edelleenkään sitä tasa-arvoista mitä haet tässä avioliittolaissa. Heti lähtökohta on kummallinen oletus, että kahden samaa sukupuolta olevan parisuhde ja ns. normatiivi luomisen mukainen parisuhde olisi tasa-arvoinen edes lahtökohtiltaan. Se ei sitä missään tapauksessa ole niin miten ihmeessä lainsäädännöllä nämä parisuhteet saataisiin mitenkään istumaan samaan kirjoitukseen laiksi – ei kerta kaikkiaan mitenkään.
Asia on aivan ilmeisesti liian yksinkertainen, että sen jokainen voisi myöntää.
Jos minä tälle perusasialle eli rakkaussuhteelle lähtisin hakemaan oikeutusta niin ensimmäinen asia on määritellä mille asialle sitä oikeasti ollaan hakemassa. Nyt pitää vain olettaa rakkaus on aina samanlainen olipa parisuhde minkä muotoinen tahansa ja sille haetaan lainsäädännöllistä hyväksyntää. Se on lähtökohtainen harha eli määritelkää veljet ja sisaret, jotka tätä lakia uudelleen haluatte kirjoittaa ensiksi perusteet ja sen jälkeen miksi sekä miten. Tämä näin ihan yksinkertaisesti.
Kristiina Vuoren kommentti aiheutti lähinnä hymyn huulilleni eli ei aiheuttanut isompia purkauksia taikka ajatuksia – asiaa se ei sisältänyt vaan edelleen sitä löysää puhetta. Jos ei ole mielipidettä muuta kuin järjetön oletus niin kannattaako sitä edes kirjoittaa – Heikin ajatukseen on helppo yhtyä tässä kohtaa koskien kommenttiin vastaamista.
Kaiken kaikkiaan kun sitä avausoikeutta minulla ei K24:lla ole niin pakko laittaa tähän Heikin blogiin liittyen oma lähtökohtainen ajatukseni.
Kun tällaista lakia lähdetään vaatimaan, joka perustuu jo lähtökohdiltaan väitteeseen tasa-arvoisesta parisuhteesta, niin sen ensimmäinen peruste on väitteen todentaminen. Asia kaatuu jo tässä kohtaa. Sellaista kuin tasa-arvoinen parisuhde ei kerta kaikkiaan tästä lähtökohdasta ole olemassakaan, vaan te lakia vaativat olette vaatimassa yksilölle oikeuksia toteuttaa omia suhteitaan yhteiskunnallisesti hyväksyttävällä tavalla. Kyse ei ole parisuhteen oikeuksista vaan yksilön oikeuksista.
Siltä osin oletan, että Suomessa ei ole ongelmia vaan perustuslakimme kestää tarkastelun varsin hyvin jokaisen kohdalta. Ottakaa huomioon, että oikeudet ja velvollisuudet koskevat kaikkea mahdollista ja ihmisenä kaikkia – myös meitä, joille on vain lusikalla annettu eikä kauhalla voi vaatia.
Mikä muu tässä mättää niin parisuhdelain, ja yhteiskunnallisen lainsäädännön perusta lähtee perustuslaista, joka säätelee näitä yksilön oikeuksia. Siitä lähtökohdasta samaa sukupuolta olevien parisuhdelaki tuolla tavalla ajateltuna oikeutena ei voi toteutua, koskapa peruslähtökohtainen ajattelu on, että laki myös velvoittaa yksilöt oikeuksien sijaan johonkin. Siinä kohtaa ei tasa-arvo luomisjärjestyksen mukaisena instituutiona voi koskaan toteutua.
Asia on todella niin yksinkertainen, että näitä yksilön oikeuksia toteuttamaan vaaditaan aivan uudenlainen instituutioajattelu, ja siihen tämä laki vain muuttamalla, me emme ilman ristiriitoja toisaalla koskaan voi päästä.
Tämä uskonnollinen ja raamatullinen sekä kirkollinen kytkentä on luku sinänsä ja vaatisi aivan uuden laulun. No niitä lauluja lauletaan tällä hetkellä mihin mahdollisuus annetaan – menestystä valitsemallenne tielle ja itse kullekin säädylle.
…eri mieltä, että erimielisyyksissä olisi kyse ennakkoluuloista, vihasta, pelosta ja alempiarvoisena pitämisestä.
Tämä riippuu kommentista. Molemmin puolin on esitetty sekä kommentteja, joista heijastuu sympaattinen asenne erilailla ajattelevia kohtaan. Mutta välillä ennakkoluulon, vihan ja pelon ilmapiiri on käsin kosketeltava. Yksi elämän lainalaisuuksia näyttää olevan se, että näitä pimeitä puolia markkinoiva tunnistaa ne itse viimeisenä.
Nettikeskustelun dynamiikka on toinen kuin kasvokkain käytävän keskustelun… Ja aika harvoin tämä aihepiiri on seurakunnan arjessa esillä.
”Aulikki Ala-Nissilä, ei Pasi Turuseen kannata luottaa kuin pukin suuriin sarviin.” Jorma Hentilä
Totesin allekirjoittavani Pasilta lainaamani kirjoitukset siis olevani samaa mieltä. Mitä tekemistä tuolla kommentillasi on tämän kanssa? Minä olen usein samaa mieltä monista asioista monen ihmisten kanssa samoin kuin olen myös eri mieltä monista asioista monien ihmisten kanssa. Kenenkään ihmisen kanssa en ole kaikista asioita samaa mieltä enkä myöskään eri mieltä.