Raamatussa on indikatiivi: Jumala loi ihmisen mieheksi ja naiseksi. Moni lukee siihen imperatiivin: Ihminen eläköön heteroseksuaalina miehenä tai heteroseksuaalina naisena!
Raamatussa on imperatiivi: Lisääntykää ja täyttäkää maa! Tämä imperatiivi on joillekin mielivaltaisen vallankäytön väline; toisia painostetaan hankkimaan lapsia ja toisia painostetaan olemaan hankkimatta. Yhdessä tilanteessa viesti on: Kelpaat meille ja Jumalalle vain, jos et käytä ehkäisyä! Ja toisessa tilanteessa viesti on: Kelpaat meille ja Jumalalle vain, jos et harrasta seksiä etkä hanki lapsia!
Katekismuksessa on positiivi, että miehen ja naisen elinikäinen avioliitto on hyvä: Jumala on luonut ihmiset miehiksi ja naisiksi. Seksuaalisuus on osa Jumalan luomistyötä. Sen tarkoitus on palvella miehen ja naisen välisen suhteen syntymistä ja säilymistä. Aviosuhteessa voimme tuottaa toiselle iloa, oppia palvelevaa rakkautta ja kasvattaa uutta sukupolvea. Avioliitto on perheen perusta. Julkinen sitoutuminen ja yhteiskunnan vahvistus antavat sille turvan. Elinikäisessä avioliitossa miehen ja naisen suhde voi parhaiten toteutua Jumalan tarkoittamalla tavalla. Avioliiton suojelemisen vaatimus koskee sekä omaa että toisten avioliittoa. Käskyn piiriin kuuluu ihmisen koko elämänkaari. Rakkaudesta ja vastuusta irrotettu seksuaalisuus orjuuttaa ihmistä ja vahingoittaa sekä häntä itseään että toisia. Avioliiton rikkominen haavoittaa syvimpiä ihmissuhteita ja horjuttaa elämän perusrakennetta. Puolisoiden keskinäinen anteeksiantamus ja tahto sitoutua toisiinsa saattavat kuitenkin auttaa vaikeastakin umpikujasta. Avioliiton lopullinen särkyminen voi johtaa avioeroon. Päätös uudelleen avioitumisesta on vastuullinen ja vakava. Sen tuominen Jumalan ja ihmisten eteen ei kysy vain tahtoa sitoutua vaan myös armoa ja anteeksiantamusta.
Moni lukee siihen komparatiivin: Miehen ja naisen avioliitto on parempi kuin…
Minä en ymmärrä miten voidaan edes puhua kristillisestä avioliitosta, silloin kun kumpikaan osapuoli ei millään tavalla halua sitoutua kristilliseen uskoon. Miten avioliitosta voi tulla kristillinen pelkän vihkimisen vaikutuksesta? Häiden jälkeen monen parin vihkiraamattu jätetään taksin takapenkille. Se jo viestittää sitä ettei uskolla ole sen suurempaa merkitystä heille. Eiköhän kristilliseen avioliittoon kuulune paljon muutakin, kuin vihki-seremonia? Jos liitoissa oikeasti toeteutettaisiin kristillisen avioliiton perusteita, niin eroprosentit olisivat varmasti reilusti alle kymmen luokkaa.
Pesonen: ” Eiköhän kristilliseen avioliittoon kuulune paljon muutakin, kuin vihki-seremonia?”
Usieimmille pareille se nyt taitaa kuitenkin olla vain se seremonia. Tai sitten mahdollisesti vanhempien ja sukulaisten mieliksi tekeminen.
Katekismuksen teksti on hyvä ja oikeaan suuntaan ohjaava. Valitettavasti toisen puolison uskoontulo avioliiton aikana voi johtaa vakavaan kriisiin ja jopa avioeroon, jos toinen ei tule uskoon. Tätä ei pelasta se, että avioliittoa solmittaessa kyseessä olisi ollut kristillinen vihkiseremonia, jos silloin ei kumpikaan ole ollut uskossa. Uskoon tulleen kanssa eläminen voi tulla uskosta osattomalle vaikeaksi, eikä hän enää suostu elämään uskovan puolison kanssa. Sydämen kovuus on keskeisin avioerojen syy.
Sillä taitaa olla paljonkin merkitystä, mitä tuo ’uskoon tuleminen’ kussakin tapauksessa tarkoittaa. Tiukasti jäseniään valvovan ja heiltä täydellistä sitoutumista edellyttävän liikkeen koukkuun käynyt päätyy helposti lyömään laimin perhettään ja puolisoaan. Uskon raitis syveneminen lienee usein omiaan parantamaan perheen ja parisuhteen ihmissuhteita.
Täytyy todeta, että Risto Rautkoski osaa todella veivata yksinkertaisia asioita hypermonimutkaisiksi vänkyröiksi teorioillaan.
Olen ollut onnellisesti naimisissa frouvani kanssa ihan kohta 50 vuotta. Vaimoni uskoo – ei nyt kuitenkaan ihan konservatiivisen kaavan mukaan – kristinuskon Jumalaan ja Raamatun opetuksiin. Minä taas en ikinä ole uskonut vaikka olen kastettu ja rippikoulun käynyt. Meidät on kirkossa vihitty, kun ajan tapa ennen muinoin oli sellainen.
Ikinä avioliittomme aikana meillä ei ole ollut vähäisintäkään eripuraa uskontoon tai uskonnottomuuteen liittyvistä asioista. Kaikki kolme poikaamme (49-, 46- ja 39- vuotiaat) ovat kuuluneet kirkkoon ja rippikoulunsa käyneet ja heti täysi-ikäisiksi tultuaan kirkosta eronneet, mikä ei kummallekaan – vaimolleni eikä minulle – kuulu pätkääkään, eikä se meitä hetkauta puoleen tai toiseen.
Kun aika meistä joskus jättää hauutaan vaimoni kaikkien kristillisten rituaalien ja kuorrutusten kera kirkkomaahan sukuni hautaan jos hän kuolee ennen minua. Jos taas käy niin, että lähtöni koittaa ennen häntä, hän ripottelee tuhkani mereen ilman sen kummempia seremonioita.
Kunnioitamme molemmat kaikkien ihmisyksilöiden ehdotonta itsemääräämisoikeutta ja uskonnonvapautta.
Uskonto muodostuu huumeeksi herkästi.
Martti Pentti puhuu viisaita. Ja kun joku ns. tulee uskoon, voikin käydä niin, että hänestä tulee vain kylmä ja kova moralisti. Ja saa ns. uskosta hyvät aseet.
Ja hyvä kuulla Kimmo Wallentininkin kokemukset. Ja ihan samaa mieltä olen siinä, että ns. usko(vaisuus) ei ole tae mistään. Kysymys on enempi inhimillinen ja persoonasta ja arvoista riippuvainen. Jonkun kanssa synkkaa ja jonkun kanssa ei sitt yhtään, olipa pappi tai mikä vaan.
Mullakin on suurin osa ystävistä uskonnottomia, mutta he ovat tärkeitä ihmisiä minulle ja minä heille. Arvostusta ja välittämistä. Kommunikoinnin sujuvuutta. Molemmin puolin ymmärtämistä/sensitiivisyyttä.
Virve: ”Mullakin on suurin osa ystävistä uskonnottomia, mutta he ovat tärkeitä ihmisiä minulle ja minä heille.”
Myös minulla on – vaimoni lisäksi – hyviä ystäviä, jotka uskovat Raamatun mukaan – pari pappiakin – ja myös shintolaisuuteen kääntynyt, yli 30 vuotta Japanissa asunut ja siellä perheen perustanut lapsuudenystävä, joka on vanhoilla päivillään palannut Suomeen.
Tosin uskonasioista emme keskustele heistä kenenkään kanssa.
Uudesti syntyminen ylhäältä on suuri arvojen murros ihmisellä ja silloin törmäävät esim. halu kasvaa uskossa ja totuudessa sekä halu auttaa lähimmäisiä ja oman itsekkään toiminnan jatkamisen tarve. Elämäntavan muutos uskoon tulleen kohdalla voi olla aviopuolisolle liian vaikea hyväksyä. Halu mennä hengellisiin kokouksiin ja lukea Raamattu ahkerasti voi toiselle puolisolle olla liikaa. Samoin halu antaa kymmenykset voi toiselle olla kauhistus, kun raha pitää hänen mielestään käyttää esim. etelän lomatakailuun, jne. Muutos voi näkyä monella tavalla.
”Halu mennä hengellisiin kokouksiin ja lukea Raamattua ahkerasti voi toiselle puolisolle olla liikaa. Samoin halu antaa kymmenykset voi toiselle olla kauhistus.” Erityisesti on kauhistus, jos kyseessä ei ole oma halu vaan uskonnollisen liikkeen edellyttämä käyttäyytyminen.
Rautkoski: ”Uudesti syntyminen ylhäältä on suuri arvojen murros ihmisellä ja silloin törmäävät esim. halu kasvaa uskossa ja totuudessa sekä halu auttaa lähimmäisiä ja oman itsekkään toiminnan jatkamisen tarve.”
En ymmärrä mihin Rautkoski pyrkii, kun rinnastaa uskossa olevat auttavaisiksi, hyväsydämisiksi ja epäitsekkäiksi, myös toisten parasta ajjatteleviksi, ja sitä vastoin uskonnottomat itsekkäiksi ja moraalittomiksi toimijoiksi, jotka ajattelevat vain itseään?
Uskonnollisuudella sen enempää kuin uskonnottomuudellakaan ei ole mitään tekemistä Homo sapiensin moraalisen kehitystason ja altruistisen käyttäytymisen kanssa.
Jopa emerituspiispa, dogmaatikko Juha Pihkala kirjoittaa kirjassaan ”Uskoa tiedosta ja tietoa uskosta”:
”Mahdollisuus oikeaan (ja väärään) käyttäytymiseen johtuu (kristillisen dogmatiikan mukaan) siitä, että ihminen on Jumalan kuva. Tämä uskonnollinen tulkinta voidaan kuitenkin kiistää ja silti pitää tiukasti kiinni siitä periaatteesta, että ihmisen on pyrittävä hyvään ja vältettävä pahaa. Maailmassa on näet paljon myös pelkästään inhimillisesti perusteltua eettistä pohdintaa ja moraalista käyttäytymistä. Se toisinaan painokkaastikin esitetty väite, että vain selvä tietoisuus vastuusta Jumalan tai jumaluuden edessä saisi ihmisen välttämään itsekkyyttä ja osoittamaan rakkautta, ei näytä ainakaan pintatasolla pitävän paikkaansa. – – Siksi puhtaasti ja leimallisesti ”kristillistä” etiikkaa on tarpeetonta yrittää määritellä. Se käy ilmi jo siitäkin, että Uuden testamentin kirjeissä olevat eettiset ohjeet ja huoneentaulut ovat usein miltei sanasta sanaan sellaisia, joita myös sen ajan ei-kristilliset filosofit opettivat.”
Eipä tuota paljon paremmin voisi sanoa ja uskonnon kannalta arvovaltaisemmalla suulla.
Risto Rautkoskelta voi tietysti odottaakin jotain tuon kaltaista typerää ja loukkaavaa yleistystä – uskonnottomien moraalittomuudesta ja (kristin)uskossa olevien puhtoisista ja epäitsekkäistä pyrkimyksistä – mutta jotain suhteellisuuden tajua olisi mielestäni kuitenkin lupa toivoa äärikonsuiltakin.
Kimmo Wallentin
Kymmenyksetkö sinut noin suututti ja panit ”suuhuni” paljon asioita, jotka eivät ole minun ajatuksiani. Uskoon tuloa vastaan hyökkäily taitaa olla sinun suurin hyökkäystesi aihe ja sen vastustaminen näyttää olevan sinulle tärkeää, kun noin monisanaisesti hyökkäät uskoon tuloa vastaan. Onko kymmenykset sinulle suuri hyökkäyksiin innostava asia vai pelkästään uskoon tulo?
”Onko kymmenykset sinulle suuri hyökkäyksiin innostava asia vai pelkästään uskoon tulo?” Kymmenykset ovat pienille seurakunnille varmaankin toimeentulon ehto. Suurille ne voivat olla äveriäiden johtajien tulonlähde. Toivottavasti ne kuitenkin useimmiten merkitsevät aitoa lähimmäisten auttamista.
Rautkoski: ”Uskoon tuloa vastaan hyökkäily taitaa olla sinun suurin hyökkäystesi aihe ja sen vastustaminen näyttää olevan sinulle tärkeää, kun noin monisanaisesti hyökkäät uskoon tuloa vastaan.”
???????
Tietääkseni en ole koskaan missään hyökännyt sen enempää uskoon tuloa, uskonnon vaihtamista kuin uskosta luopumistakaan vastaan. Oma rakas vaimoni on, kuten monet sydänystävänikin ovat Jumalaan uskovia (tosin eivät mitään ruikuttavia änkyröitä), enkä koskaan ole heidän uskoaan kyseenalaistanut tai sitä vastaan hyökännyt, vaikken sitä heidän kanssaan jaakaan. Uskonasiat ovat jokaisen henkilökohtaisia asioita, eivätkä ne kuulu kellekään muulle.
On täysin jokaisen ihmisyksilön ihan ikioma asia, miten hän nuo asiat omassa ja ainokaisessa elämässään järjestää, mutta se, että joku Rautkoski Suomesta antaa ymmärtää, että vain kristillisen uskon elämänkatsomuksekseen omaksuneet ihmiset ovat moraaliltaan kelvollisia, toiset huomioon ottavia, avuliaita ja altruistisia on täysin perätön, ylimielinen ja loukkaava käsitys.
Än ymmärrä komparatiiviasi. Ei Katekismus tunne muuta avioliittoa kuin miehen ja naisen. Edelleen kannattaa myös muistaa että spn-avioliittoa on vaadittu vasta alle 50 vuotta. Sitä ennen sen vaatijoille olisi naurettu.
En muista professorin nimeä mutta perheoikeutta hän edusti kun sanoi: Avioliitto on miehen ja naisen liitto siitostarkoituksessa. Jos nykyään sanoisi noin, tulisi kuraa niskaan. Toki oikeustieteessä on pakko käsitellä asiaa muuttuneen lainsäädännön kannalta mutta ei teologiassa.
Maallikon käsitykseni on että ensin joku päätti että Paavali ei tarkoita homoseksuaalisuudesta puhuessaan kaikkea homoseksuaalisuutta. Kun tämä oli päätetty, alettiin keksiä asialle perusteita.
Samantapainen kehitys on käymässä Ihmisoikeystuomioustuimessa. IOJ on monta kertaa todennut että ei ole ihmisoikeuksien vastaista että spn-avioliittoa ei sallita. Nyttemmin asiasta on jo äänestelty. Vähemmistö on päättänyt että kyseessä on ihmisoikeus ja keksinyt asialle perusteita. Perusoikeusasiantuntijat ovat tähän asti referoineet IOJ:n päätöksiä kantansa tueksi. Tässä asiassa kuitenkin vähemmistön kanta on kuitenkin tärkeämpi.
Euroopan ihmisoikeustuomioistuin (jos viittaat siihen?) on ksittääkseni vain todennut, että se ei velvoita valtioita tässä asiassa ja jättänyt asian EU-valtioiden sisäisten päätöksentekoelimien ratkaistavaksi
Sari R-L:”Euroopan ihmisoikeustuomioistuin (jos viittaat siihen?) on ksittääkseni vain todennut, että se ei velvoita valtioita tässä asiassa ja jättänyt asian EU-valtioiden sisäisten päätöksentekoelimien ratkaistavaksi”
——–
No sittenpä voi kysyä esim. sinulta, että miten suhtaudut edellämainittuun tapaan käsitellä asiaa ja jättää se valtioiden sisällä ratkaistavaksi.
Jos tällainen suhtautumistapa IOJ:n taholta on sinusta ihan ymmärrettävä ja hyväksyttävä ja riittävä, niin se mielestäni osoittaa ettet itsekään pidä sitä ihmisoikeutena.
Tällaiset toteamukset juuri osoittavat että sukupuolineutraalia avioliittoa ajavat ihmiset itsekin tietävät ettei se oikeasti ole ”ihmisoikeus-kysymys”. Koska jos olisi, tätä ratkaisua pidettäisiin asian väistelemisenä ja ”käsien pesemisenä” tärkeästä asiasta, jossa tarvittaisiin ihmisoikeustuomioistumen selkeä tuki.
Asia edelleen esitetään kaikessa julkisessa keskustelussa ”ihmisoikeuskysymyksenä”, ikäänkuin IOJ olisi jättänyt jokaisen vapaasti päätettäväksi onko se ihmisoikeus vai ei. Mutta näin se ei ole tehnyt. Ainoastaan asian ratkaiseminen käytännössä on jätetty valtioiden sisäiseksi asiaksi. Juurikin koska kyseessä ei ole ihmisoikeusasia.
Joten avioliiton säilyttäminen miehen ja naisen välisenä ei ole ihmisoikeuksien vastaista. Toki jokainen voi henkilökohtaisesti nähdä asian siten, mutta silloin tulee muistaa että se on vain henkilökohtainen näkemys.
Euroopan ihmisoikeustomioistuin on käsitellyt näitä asioita monessa eri otteessa. Niihin voi tustustua netissä. Tuomioistuin on, tiivistetysti, ollut sitä mieltä, että homoseksuaalisien ihmisoikeuksiin kuuluu se, että he ovat (parisuhteidensa osalta) oikeutettuja samaan kunnioitukseen ja arvostukseen kuin heteroseksuaalit omien parisuhteidensa osalta. Homoseksuaalit ovat kykeneviä solmimaan samanlaisia keskinäiseen kunnioitukseen, rakkauteen ja huolenpitoon perustuvia parisuhteita kuin heterotkin ja tämä tulee ottaa huomioon myös lainsäädännössä. Jos valtio ei tasavertaista arvostusta osoita, se syyllistyy homoseksuaalien ihmisoikeuksien polkemiseen.
Tuomioistuin ei kuitenkaan ole velvoittanut valtioita säätämään sukupuolineutraalia avioliittolakia. Se on vain velvoittanut valtiot kohtelemaan lainsäädännössään homoliittoja samaa arvostusta osoittaen kuin heteroliittojakin, ja jättänyt lainsäädännön tärkemman muodon valtioiden valtioiden lainsäätäjien ratkaistavaksi.
Esim. Suomessa udeat oikeusoppineet (esim. oikeustieteen professori Veli-Pekka Viljanen) on katsonut että avioliiton avaaminen samaa sukupuolta oleville edistää homoseksuaalien yhdenvertaisuutta suhteessa heteroseksuaaleihin.
Samaa sukupuolta olevien avioliitto on siis täysin linjassa Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen linjausten kanssa.
kts. vastaukseni Juhani Ketomäen toiseen kommenttiin (7.11.2015 klo 15:26)
Kyllä tuossa selkeästi sanotaan: ”Elinikäisessä avioliitossa miehen ja naisen suhde voi parhaiten toteutua Jumalan tarkoittamalla tavalla.”
Toisaalta kannattaa muistaa, että myös silloin kun aiemmin eronnut vihitään uuteen avioliittoon, vihitään pariskunta loppuiäkseen.
Lause ei kiellä etteikö esimerkiksi avoliitossa voisi toteuta jotain sellaista joka on Jumalan tarkoittamaa.
Sekin on selvää että miehen ja naisen välinen avioliitto voiu toteutua vain jos liitossa on mies ja nainen, Mikäli näin ei ole, on kyse jostakin muusta. Mistä muusta, siitä vallitsee erilaisia käsityksiä.
”Moni lukee siihen komparatiivin: Miehen ja naisen avioliitto on parempi kuin…” blogisti
Mistä ihmeestä näitä omituisia väittämiä kumpuaa? En ole huomannut missään, että joku tulkitsisi asian kuten blogisti esittää. Paremmuudesta ei kukaan ole puhunut. Tuollaisilla väittämillä saadaan vain turhaa vastakkainasettelua aikaan.
Niin, Salme. Mistä ihmeestä kumpuaa käsitys siitä että heteroseksuaalinen parisuhde tai avioliitto olisi jotenkin parempi kuin samaa sukupuolta olevien parisuhde tai avioliitto? Tiedätkö sinä?
Sari,
minä en ole kuullut, että kukaan arvottaisi heteroseksuaalista avioliittoa paremmaksi kuin samaa sukupuolta olevien liittoa. Tuollainen väite on keksitty syyte niitä kohtaan, jotka arvostavat perinteistä avioliittomallia.
Parempi ja parempi.
Se, että asioilla on tarkoitus, ei tee mistään eikä kenestäkään ”parempaa” tai ”huonompaa”.
En tarkoita esittää tässä ehdottomia totuuksia vaan vain sen miten itse asian näen. Siteeraan omaa kirjoitustani, jonka lähetin Kotimaa-lehteen 2007:
———-
”Liisa Tuovinen kysyy Kotimaan numerossa 5.7. ketä uhkaa se, jos samaa sukupuolta olevien välinen rakkaus siunataan. Sanoisin, että se ei ehkä uhkaa ketään ihmistä, mutta jotakin se uhkaa.
Pidän huolestuttavana sitä, että rakakuden ja erityisesti parisuhteen käsite on kaventunut. Ei toki ole mitään phaa siinä että eletään yhdessä onnellisina. Pointtini on se, että tämän verran yhtäläisyyksiä homo- ja heterorakkauden välillä voidaan löytää. Mutta uskon, että parisuhteella on paljon syvempi ja syvällisempi merkitys, tarkoitus ja perimmäinen olemus kuin se, että ollaan onnellisia yhdessä.
Eräs pastori sanoi, että rakkaus on ensisijaisesti tehtävä, ei tunne, se on toisen ihmisen kokonaisvaltaista hoitamista.
Jumala on suunnitellut tavan, jolla mies ja nainen voivat hoitaa toisiaan parisuhteessa. Ja uskon, että Jumala on myös suunnitellut miten mies voi hoitaa toista miestä ja nainen toista naista.
Tässä on itse asiassa kolme erilaista rakkauden ilmenemismuotoa. Kolme tärkeää ja arvokasta asiaa. Mutta kolme eri asiaa.
Parisuhteen merkitys ja tarkoitus on paitsi toisen ihmisen hoitamisessa, paljolti myös toiselta oppimisessa.
Miehen ja naisen välinen parisuhde toimii mm. nimenomaan siltä pohjalta, että mies ei tiedä millaista on olla nainen, eikä päinvastoin. Kumppanin kautta mies oppii ymmärtämään naista ja päinvastoin. Tällaisessa suhteessa erilaisuus, erilaiset sukupuolet ovat rikkaus, voimavara ja tärkeä rakennusaine.
Jo tästä lähtökohdasta ajatellen kahden miehen / kahden naisen välinen rakkaussuhde on eri asia ja toimii eri tavalla.
Kysynkin: mitä todistetaan, mitä saavutetaan ja mihin loppujen lopuksi pyritään sillä, että nämä täysin erilaisiksi tarkoitetut rakkauden ilmenemismuodot esitetään samalnaisina ja ”tasaveroisina”? Koska täysin samanlaisia niistä ei saa.
Ja mitä siinä menetetään jos myönnetään, että saman sukupuolen edustajien välinen rakkaus on eri asia. Ja sillä on oma tarkoituksensa ja siltä pohjalta myös omanlaisensa järjestys ja myös eri ”säännöt”
Samaa sukupuolta oleveien välisen rakkauden rinnastaminen heterorakkauteen ”tasaveroisena” rakkauden muotona on uhka, koska siinä menetetään jotain. Jotain mikä olisi voinut olla kaunista, arvokasta ja ainutlaatuista.”
————————————————-
Puuttumatta siis siihen miten kukin oman identiteettinsä kokee, ja ottamatta kantaa siihen onko suhteessa seksuaalisuutta vai ei, en näe mitään mieltä siinä että erilaisuus kielletään ja tasapäistämisestä tehdään ”tasa-arvoon” pääsemisen ainoa keino.
Tässä ei voi eikä pidä käyttää sanoja ”parempi” tai ”huonompi”, koska näitä rakkauden muotoja ei niillä sanoilla voi verrata. Näitä ilmaisuja ovatkin käyttäneet vain ne, jotka eivät eroja halua nähdä.
Jos nämä erilaiset ihmissuhteet erilaisine tarkoituksineen vesitetään ja tehdään tyhjäksi niiden välinen ero, kaikki ne menettävät ainutlaatuisuutensa ja sitä kautta todellisen arvonsa.
Ei jää muuta kuin itsetarkoituksellinen ”tasa-arvo”, joka sekin on vain mielikuva.
Weckroth: ”että mies ei tiedä millaista on olla nainen, eikä päinvastoin.”
Tiedätkö sinä millaista on olla nainen siinä merkityksessä, jota täällä itse aina korostat – äitinä omille lapsille?
Minäpä olen kuullut sata- tai tuhatkertaisesti mielipiteitä, että miehen ja naisen aviolitto on parempi/oikeampi/oikein kuin kahden samaa sukupuolta olevan suhde tai liitto. Kuka tätä vastakkainasettelua saa aikaan?
Missä maailmassa Salme Kaikusalo elää?
Sari Roman-Lagerspetz. Juuri siihen viittaan. Vaikka IOT on näin todennut niin siitä huolimatta avioliittolaki keskustelussa väitettiin että ihmisoikeudet vaativat sen säätämistä. Suurin osa varmasti väitti sitä tietämättömyyttään ja muodin muksisesti mutta toki osa aivan tietoisesti valehteli. Siinä on se vanha totuus että ihmiset eivät helposti usko että joku voi valehdella niin törkeästi että täytyyhän sen olla totta. On myös niin että kun valhetta toistetaan jatkuvasti, sitä aletaan pitää totena.
Tämä ihmisoikeuteen vetoaminen onkin mielenkiintoinen yritys ajaa omaa agendaansa. Samalla periaatteella kuka tahansa voisi alkaa vaatia mitä tahansa, koska se kuuluisi hänen mielestään ihmisoikeudellisesti hänelle.
Sana ”ihmisoikeus” on jo lähtökohtaisesti mielenkiintoinen. Kun lähdemme siitä, että Jumala loi ihmisen mieheksi ja naiseksi, niin ihmisellä on vain ne oikeudet, jotka Jumala on luodessaan heille säätänyt. Avioliittoa ajatellen se on miehen ja naisen välinen liitto.
Esim. valtiosääntöoikeuden professori Veli-Pekka Viljanen kannatti (lausunnossaan lakivaliokunnalle koskien kansalaisaloitetta) samaa sukupuolta olevien avioliittoa, vedoten nimenomaan ihmisoikeuksiin, esim. yhdenvertaisuuteen.
Viljanen kommentoi lausunnossaan myös Euroopan ihmisoikeussopimuksen soveltamiskäytäntöä. Viljasen launsuntoon pääsee esim. seuraavan linkin kautta
https://joelrouvinen.wordpress.com/2015/02/24/tasa-arvoinen-avioliittolaki-lakivaliokunta-ja-asiantuntijalausunnot/
Toiseen kysymykseksi vastaan että heteroavioliitto ainakin Suomessa on parempi kuin homoavioliitto kun jälkimmäisiä ei ole olemassa.
Mutta ehkä sinulle sattuukin lipsahdus. Sukupuolen”tutkimuksessa ” on kenties jo valmiina ’tutkimus” jonka mukaan homoliitot ovat parempia? Se voidaan tietysti julkaista vasta ehkä 2018
Juhani, minä jätin kolme pistettä siksi, että asian ydin on tuo komparatiivi. Siihen voisi yhtä hyvin täydentää rekisteröity parisuhde tai vaikka seksisuhde toiseen mieheen tai naiseen.
Kysymys kun ei ole siitä, kumpi on parempi, vaan mikä on kenellekin sopiva.
Ymmärrän kielioppiasi, koska niin itse rakastan (suhtaudun intohimoisesti tutkimukseen) uskonnollisen kielen tutkailua. Tosi hyvä kirjoitus. Toi komparatiivi on just niin. Kiitos.
Jeesus opettaa selkeästi vain miehen ja naisen avioliitosta ja toteaa kolme ryhmää, jotka eivät ole avioliittoon kelpaavia. Jeesuksen opetuksista ammennan totuutta, joka kestää sukupolvesta toiseen iankaikkisesti. Jumalan Poika on niin sanonut. Katekismuksen tulkintamahdollisuus on minulle vähemmän tärkeää. Kuka rukoilee Isä Meidän rukouksen tosissaan ja sanoo, että ”tapahtukoon sinun tahtosi maan päällä niin kuin taivaassa”. Oletko tosissasi ja ymmärrätkö mitä lausut, kun ääneen puhut noin? Jumalan Pojan tahto on miehen ja naisen avioliitto ja Poika viittaa selkeästi Jumalan, Isän tahtoon ja luomistyöhön.
Nuo kolme avioon kelpaamatonta ryhmää ovat: ”On sellaisia, jotka äitinsä kohdusta saakka ovat avioliittoon kelpaamattomia, on toisia, joista ihmiset ovat tehneet sellaisia, ja on niitä, jotka itse, taivasten valtakunnan tähden, ovat ottaneet osakseen naimattomuuden. Joka voi valita tämän ratkaisun, valitkoon.” Kreikan sana, jota tässä käytetään on ευνουχοι, Se tarkoittaa eunukkeja, kuohilaita.
Katekismuksen teologiasta ei voi johtaa Raamatun teologiaa, vaan Raamatusta tulee johtaa ja sen pohjalla arvioida katekismuksen teologiaa sekä kielioppia.
Niin kyllähän sitä itse kukin voi lisäillä komparatiiveja jotka muuttavat merkityksen aivan toiseksi. En olekaan aikaisemmin tavannut tällaista lähestymistapaa: otetaan joku teksti, lisätään siihen itse keksitty lause ja sitten aletaan tutkia tätä uutta kokonaisuutta.