Raamatussa on indikatiivi: Jumala loi ihmisen mieheksi ja naiseksi. Moni lukee siihen imperatiivin: Ihminen eläköön heteroseksuaalina miehenä tai heteroseksuaalina naisena!
Raamatussa on imperatiivi: Lisääntykää ja täyttäkää maa! Tämä imperatiivi on joillekin mielivaltaisen vallankäytön väline; toisia painostetaan hankkimaan lapsia ja toisia painostetaan olemaan hankkimatta. Yhdessä tilanteessa viesti on: Kelpaat meille ja Jumalalle vain, jos et käytä ehkäisyä! Ja toisessa tilanteessa viesti on: Kelpaat meille ja Jumalalle vain, jos et harrasta seksiä etkä hanki lapsia!
Katekismuksessa on positiivi, että miehen ja naisen elinikäinen avioliitto on hyvä: Jumala on luonut ihmiset miehiksi ja naisiksi. Seksuaalisuus on osa Jumalan luomistyötä. Sen tarkoitus on palvella miehen ja naisen välisen suhteen syntymistä ja säilymistä. Aviosuhteessa voimme tuottaa toiselle iloa, oppia palvelevaa rakkautta ja kasvattaa uutta sukupolvea. Avioliitto on perheen perusta. Julkinen sitoutuminen ja yhteiskunnan vahvistus antavat sille turvan. Elinikäisessä avioliitossa miehen ja naisen suhde voi parhaiten toteutua Jumalan tarkoittamalla tavalla. Avioliiton suojelemisen vaatimus koskee sekä omaa että toisten avioliittoa. Käskyn piiriin kuuluu ihmisen koko elämänkaari. Rakkaudesta ja vastuusta irrotettu seksuaalisuus orjuuttaa ihmistä ja vahingoittaa sekä häntä itseään että toisia. Avioliiton rikkominen haavoittaa syvimpiä ihmissuhteita ja horjuttaa elämän perusrakennetta. Puolisoiden keskinäinen anteeksiantamus ja tahto sitoutua toisiinsa saattavat kuitenkin auttaa vaikeastakin umpikujasta. Avioliiton lopullinen särkyminen voi johtaa avioeroon. Päätös uudelleen avioitumisesta on vastuullinen ja vakava. Sen tuominen Jumalan ja ihmisten eteen ei kysy vain tahtoa sitoutua vaan myös armoa ja anteeksiantamusta.
Moni lukee siihen komparatiivin: Miehen ja naisen avioliitto on parempi kuin…
Jos lähdemme siitä, mitä kukin itse omalla kohdallaan pitää parempana: heteroavioliittoa, homoavioliittoa, polyamoria – avioliittoa (jota nyt tunnutaan jo kovasti ennakoivasti tuotavan esiin esim. TV:ssa) jne., emme ehkä voi sanoa vain omasta lähtökohdastamme käsin: ”Tämä on parempi.” Tosin esim. Mario Bergner (mies), joka eheytyi homoseksuaalisuudesta niin, että meni avioliittoon naisen kanssa, voisi sanoa näin.
Kristittyinä voimme kertoa sen, mitä Raamattu ja erityisesti Vapahtajamme opetti miehen ja naisen välisestä suhteesta, eli sen, että aviollinen yhteys kuuluu vain miehelle ja naiselle keskenään Jumalan luomistyön mukaan. Todellinen kristitty pyrkii noudattamaan Jumalan tahtoa myös avioliittoasiassa.
Apostoli Paavali, vaikka olikin itse yksineläjä, opetti kirkkaasti avioliitosta ja perhe-elämästä. Hän tunsi monijumalaisen ja -filosofisen Rooman seksuaalimoraalin, jossa miehen ja naisen välinen avioliittokin joutui esim. keisarien (joilla oli myös miesrakastajia) esimerkin mukaan vain yhdeksi suvun jatkamisen vuoksi tärkeäksi seksuaalisuuden toteuttamisen tavaksi moninaisen muun seksuaalisuuden toteuttamisen rinnalla.
Kristinusko joutui alkuvaiheissaan taistelemaan monella rintamalla (paitsi juutalaisia), lopulta erityisesti pakanallisia käytäntöjä vastaan, ja lopulta niin, että kun he eivät kumartaneet keisaria Jumalana, heitä alettiin surmata keisarin ja valtiovallan vihollisina.
Rautkoski: ”Kristittyinä voimme kertoa sen, mitä Raamattu ja erityisesti Vapahtajamme opetti miehen ja naisen välisestä suhteesta, eli sen, että aviollinen yhteys kuuluu vain miehelle ja naiselle keskenään Jumalan luomistyön mukaan.”
Kuinkahan monta sataa (tuhatta?) kertaa tuota hokemaa on paasattu näilläkin sivuilla viimeksi kuluneen vuoden aikana? Sitä on ihan turha enää toitottaa, kyllä se jo on kuultu. Voisi Rautkosken pariskuntakin jo vaihtaa levyä.
”Aito avioliiton” änkyräkristityt kannattajat pyrkivät vastustamaan spn-avioliittolain voimaantuloa, vaikkei sillä ole (ellei kirkko niin halua) mitään tekemistä kristillisen vihkimisen kanssa, Miksi sitä pitää vastustaa viimeiseen asti, jopa tekemällä epätoivoinen, naurettava ja jo etukäteen tuhoon tuomittu eduskunta-aloite? Ei siitä kristillistä avioliittoa kannattavien niskaan syntitaakka putoa, jos homopari haluaa mennä maistraatissa naimisiin.
Olisi suotavaa, ettää jokainen täysi-ikäinen ja asioistaan pääättämään kykenevä ihminen keskittyisi vain omien yksityisasioittensa hoitamiseen ja jättäisi toisten kadotus- ja pelastuskohtalot puimatta ja holhoamisen vähemmälle.
”Kuinkahan monta sataa (tuhatta?) kertaa tuota hokemaa on paasattu näilläkin sivuilla viimeksi kuluneen vuoden aikana? Sitä on ihan turha enää toitottaa, kyllä se jo on kuultu. Voisi Rautkosken pariskuntakin jo vaihtaa levyä.”
Kuule Kimmo. Jos ja kun sinä välttämättä tälläkin kristillisellä palstalla haluat viettää aikaasi, niin et ole nähdäkseni yhtään kukaan sanomaan kuinka monta kertaa johonkin raamatunkohtaan viitataan.
Tietenkin sinulla on oikeus täällä oleilla, mutta ohjeita kukaan ei varmaan sinulta kaipaa eikä tarvitse. Varsinkaan kristinuskoon ja raamatuntulkintoihin liittyvissä asioissa, joissa sinulla saa tietenkin olla oma näkemyksesi.
Viestisi oli minusta asiaton, kuten aika monet muutkin. Muista paikkasi. Sinä(kään) et ole ylläpitäjä etkä moderaattori, ja voisit vähintään muistaa toisten kunnioittamisen ja käytöstavat.
Kyllä sinullekin voisi sanoa, että voit ateistina huolehtia vain omista asioistasi ja antaa kristittyjen keskustella uskonasioista, mutta se olisi ehkä sinusta loukkaavaa. Niin se on muistakin.
”Miksi sitä pitää vastustaa viimeiseen asti, jopa tekemällä epätoivoinen, naurettava ja jo etukäteen tuhoon tuomittu eduskunta-aloite? Ei siitä kristillistä avioliittoa kannattavien niskaan syntitaakka putoa, jos homopari haluaa mennä maistraatissa naimisiin.”
…….
Tämäkin on niin monta kertaa jo selitetty, että turha kysyä noita kysymyksiä monettako tuhannetta kertaa.
Yhteiskunnallisen avioliiton vastustamiseen on yhteiskunnalliset syyt. Se, että avioliitto on aiemmin tukenut biologisen vanhemmuuden luonnollista vastuuta ja lapsen oikeutta kasvaa isänsä ja äitinsä hoidossa, kuten lasten oikeuksien julistuksessa sanotaan.
Jos nykytilanteessa ei osata esittää avioliitolle instituutiona edes mitään uutta tarkoitusta, sillä ei jää minkäänlaista pohjaa ja perustaa. Ja se painottuu yhä enemmän aikuisten oikeuksille.
Jos olet eri mieltä niin ole, mutta turha kysyä samoja kysymyksiä yhä uudestaan.
Sari: ”Kyllä sinullekin voisi sanoa, että voit ateistina huolehtia vain omista asioistasi”
En ole ateisti. Enkä ole pilkannut, halveksinut tai väheksynyt ketään uskonsa tähden. En tee sitä vaimoni tai monien ystävienikään kohdalla. Joten se siitä.
Asioista saatan kyllä olla eri mieltä ja sarkastinenkin, kun koen ylimielisyyttä ja besserwiissiyttä uskovaisten tai kenen tahansa ihmisen taholta.
Sari: ”Viestisi oli minusta asiaton, kuten aika monet muutkin. Muista paikkasi. Sinä(kään) et ole ylläpitäjä etkä moderaattori, ja voisit vähintään muistaa toisten kunnioittamisen ja käytöstavat.”
Vaatimaton persoonani näyttää kiinnostavan paria keskustelijaa tässä(kin) ketjussa enemmän kuin itse asia. Se tietysti imartelee minua, mutta haluan kuitenkin kysyä millä valtuuksilla sinä katsot oikeudeksesi valistaa etusormeasi heristellen minua ja näyttää minulle paikkani tai arvostella käyttäytymistäni? Sinä tunnut erään toisen täällä mielipiteitään julkituovan rouvashenkilön kanssa ottaneen tehtäväksesi ”käytöskukkakurssin” vetämisen, johon minä en katso omasta puolestani aiheelliseksi osallistua.
Jos kommenttini ovat sinusta asiattomia, niin sinun tehtäväsi ei ole ottaa siitä näppylöitä eikä polttaa hihojasi. En keskustele enää kanssasi käyttäytymiseeni liittyvistä asioista. Käyttäytymiseni ja persoonani ruotiminen eivät sinulle kuulu.
Kimmo Wallentin
Koemme vaimoni kanssa monet tekstisi uskoamme ja hengellistä käsitystä loukkaavana sekä jopa pilkkaavana, kun osoitat niitä Rautkoskelle. Ehkä voi olla niin, että vaimosi katsoo paremmaksi olla kommentoimatta sinun näkemyksiäsi pitääkseen rauhan perheessä ja välttääkseen riitaa.
Tiedän useita perheitä, joissa toinen yrittää välttää ikävyyksiä kaikin mahdollisin tavoin. Tämä on ilmennyt usein avioliittoleireillä ja pariskuntien kohdalla, joista toinen ei ole uskossa tai suhtautuu hengellisiin asioihin lähes koko ajan kritisoiden. Jos tämä ei ole totta teidän parisuhteessanne, niin pyydän anteeksi esittämääni mieleeni tullutta ja julki tuomaani ajatusta. Jostakin syystä tämä ajatusyhteys tuli mieleen sinun kannanotoistasi ja mielipiteistäsi sekä elämänkokemuksestani johtuen.
Josko sinäkin keskittyisit omiin asioihisi, kuten toisilta vaadit edellä. Voisitko itse olla puuttumatta tuolla tavalla toisten asioihin ja mielipiteisiin?
”Tämä on ilmennyt usein avioliittoleireillä ja pariskuntien kohdalla, joista toinen ei ole uskossa tai suhtautuu hengellisiin asioihin lähes koko ajan kritisoiden.” Onko niin, että sellaiset parit, joissa asetelma on toisin päin, eivät tule avioliittoleireille? Tarkoitan liittoja, joissa toinen puoliso joutuu pitämään perhesovun nimissä suunsa kiinni toisen moittiessa hänen uskonsa heikkoutta tai oppinsa harhaisuutta.
Rautkoski: ”Ehkä voi olla niin, että vaimosi katsoo paremmaksi olla kommentoimatta sinun näkemyksiäsi pitääkseen rauhan perheessä ja välttääkseen riitaa.”
Olen imarreltu siitä, että minun persoonastani on tullut näin kiinnostava aihe tässä ketjussa, mutta mitä huushollin frouvaan tulee, hän kyllä hyväksyy tämän pikku harrastukseni eläkepäivieni ratoksi. Älä sinä siitä huolta kanna. Meidän avioliittomme on sujunut avioliitoissa ihan normaalisti esiintyvine ylä- ja alamäkineen erinomaisesti keskinäisen rakkauden vallitessa ja toisiamme kunnioittaen. Tasa-arvoisesti..
Frouva on ottanut minut puolisokseen, kuten minäkin hänet kaikkien puutteidemme ja vahvuuksiemme kera. Emme riitele uskonasioita juuri siksi, koska ne ovat jokaisen henkilökohtaisia asioita, jotka eivät muille kuulu. Ja nimensä mukaisesti uskoon – ei tietoon – perustuvia.
Edelliseen kommenttiini korjaus alkuun: Kristityt joutuivat alkuaikoina (”Kristinusko joutui alkuvaiheissaan” sijalle)
Se on Viljasen käsitys se ja kommentit ovat hänen kommenttejaan.. Ja ensimmäisessä kappaleessa on oma käsityksesi. IOT ei ole missään edellyttänyt että homosuhteista säädetään minkäänlaista lakia.
Löytyypä taas aihe, joka saa ”kynät savuamaan”.
Onko joku tutkinut, kuinka monta elinikäistä avioliittoa nykyään on? Ja kuinka moni niistä ennenvanhaisista oli todellisia uskollisia liittoja? Me olemme kaikki vaillinaisia, niin heterot kuin homot.
Jumalan Sana pysyy ja kestää sekä kertoo totuuden. Sydämen kovuuden tähden avioerot tullevat. Jumalan ja Jeesuksen hylkääminen johtaa kaikenlaiseen syntiin ja vääristymiin, jotka ovat vastoin Jumalan tahtoa. Vääristymillä ei ole oikein perustella ja puolustella toisia vääristymiä, vaan tavoitella totuutta eli pysyvää miehen ja naisen välistä avioliittoa.
Rautkoski: ”Jumalan ja Jeesuksen hylkääminen johtaa kaikenlaiseen syntiin ja vääristymiin”
Tämä on jälleen Rautkoskelta selllainen täysin perustelematon ja ylimielinen väite, joita minä kutsun ”aivopieruiksi”. Kutsukoot niitä kuka tahansa miksi tahansa muuksi. Tuollaisella väitteellä ei ole minkään vertaa, mitään tekemistä, minkäänlaisen totuuden kanssa.
Olisi ihan hyvä, jos herra Rautkoski voisi näyttää toteen uskonnottomia ja toisuskoisia ihmisiä loukkavan, arrogantin väitteensäi vaikkapa jonkin luotettavan aiheesta tehdyn tutkimuksen tukemana.
Jos kova- ja kylmäsydämisyydestä yleensä on tarve puhua, niin kehotan herra Rautkoskea ostamaan itselleen aluksi kunnollisen peilin.
Kimmo se vaan jaksaa puhallella omia aivopierujaan toisten haisteltaviksi. Ehkä voisi pitää vähän taukoa, että ilma seestyy.
Salme: ”Kimmo se vaan jaksaa puhallella omia aivopierujaan toisten haisteltaviksi.”
Kaipa minulla on siihen yhtäläinen oikeus kuin herra Rautkoskellakin. Eikö sinulla ole mitään kommentoitavaa itse asian suhteen?
Itse asia oli Kimmon toisten kommenteissa näkemät aivopierut, joiden johdosta hän itsekin päästelee niitä pieruja.
Salme: ”Itse asia oli Kimmon toisten kommenteissa näkemät aivopierut, joiden johdosta hän itsekin päästelee niitä pieruja.”
Totesin jo edellisessä kommentissani, että minulla lienee siihen ihan yhtäläinen oikeus kuin herra Rautkoskellakin, mutta tarkoitin nyt lähinnä sitä ylimielistä asennetta jolla herra Rautkoski puuttuu täällä jatkuvasti toisten ihmisten tekemisiin tai tekemättä jättämisiin leimaten uskonnottomat ja toisuskoiset ihmiset moraalittomiksi, syntisiksi ja itsekkäiksi.
Wallentin
Synti on olla uskomatta Jumalaan ja Jumalan sanaan. ”Minä olen Herra sinun Jumalasi” ja joka ei usko Häneen ja pidä Häntä Jumalana, on tehnyt syntiä Häntä vastaan. Näin opettaa Jumalan 1. käsky.
Jos herra Wallentin et kestä kuulla tätä, niin hän on väärässä paikassa kirjoittelemassa omiaan ja Jumalan tahdon vastaisia tekstejä. Jumalan sana ei ole mikään aivopieru, vaan Wallentinin puhe ”haisee” minusta pahalta. Wallentinin suuta ei ole pesty armon ja rakkauden elävällä vedellä, jota Jeesus tarjoaa.
”Wallentinin suuta ei ole pesty armon ja rakkauden elävällä vedellä.” Rumia puhuvien pikkupoikien suut pestiin ennen vanhaan saippualla. Se taitaisi olla monelle meistä tarpeen. Liiallinen hengellistäminen on mielestäni tässä yhteydessä kömpelöä.
Rautkoski: ”Synti on olla uskomatta Jumalaan ja Jumalan sanaan.”
Tämä on sinun ja kaltaistesi kristinuskon mukaan uskovien käsitys ja väite, joka ei perustu mihinkään tosiasioihin. Jos perusteena on pelkkä tuhansilla eri tavoilla tulkittu ja tulkinnanvarainen, ikivanhoista pergamenteista kasaan kyhätty Raamatun sana, niin sitä on turha ylimielisesti totena toitottaa niille, jotka uskovat toisin tai eivät usko uskonnollisessa mielessä mihinkään. Myös uskonnonvapautta olisi syytä kunnioittaa ilman, että yrittää tyrkyttää omaa uskoaan ainoana oikeana totuutena kellekään.
Yhtä päteviä tai pätemättömiä todisteita ainoasta oikeasta ”totuudesta” ja oikeasta uskosta pystyvät esittämään kaikkien maailman tuhansien eri uskontojen ja uskonnollisten kuppikuntien edustajat omien ”pyhien kirjojensa” perusteella. Valinnanvaraa kyllä piisaa. Niistä siten jokainen valitsee (tai on valitsematta mitään) sen, minkä keskuuteen on syntynyt, mikä eniten kiinnostaa tai mihin hänet on aivopesty.
Uskonasioissa on aina kysymys uskosta, ei tiedosta.
Rautkoski: ”Wallentinin suuta ei ole pesty armon ja rakkauden elävällä vedellä, jota Jeesus tarjoaa.”
Minun suuni peseminen ei kuulu sinun, eikä kaltaistesi valtuuksiin.
Herra Wallentin. Jeesus pesee vedellä, joka on elävää vettä. En minä pese, edes voi enkä edes halua sinun suutasi pestä. Pienimpien lapsenlapsieni suun ja hampaiden pesussa voin toimia auttajana.
Okohan nämä keskustelut kovasti hyödyttäneet yhtisen sävelen löytymistä?
Onko edes jotain pientä merkkiä siitä, että keskustelu veisi asiaa jotenkin hyvään ja mielestänne oikeaan suuntaan? Toivottavasti olen vääräässä, mutta minusta tuntuu, että asenteemme luutuvat yhä vain enemmän. Olisi mienkiintoista tietää, onko joku muuttanut mielipidettään tästä aiheesta, näiden keskustelujen seuraksena.
Vaikka keskustelijat eivät olisikaan, joku lukija on saattanut ajatella asiaa avoimin mielin uudestaan.
Olemme kuitenkin eräälainen kirkko pienoiskoossa. Edustamme kahta toisistaan täysin pikkeavaa näköalaa. Eihän kirkossa muita näköaloja kaiketi voi olla? Mitein vain sitä, edistääkö keskustelun jatkaminen jollain tavalla ratkaisun löytymistä? Vaiko käykö päinvastoin, niin, että keskustelun jatkaminen vain tiukentaa vastakkainasettelua. Toista mahdollisuutta ei oikeasti tietenkään ole. Keskustelua on pakko jatkaa. Ainoana tuloksena näistä on se, että yhä useampi eroaa kirkosta. Eroa harkitsevat pääsevät tässä näkemään, miten kyvyttömiä me olemme ratkaisemaan kirkon ongelmia. Kuinka kirkko sitten kykenisi ratkomaan heidän ongelmiaan. Joten miksi oikeastaan olisi edes mielekästä kuulua kirkkoon?
Näissä keskusteluissa käy ainakin melko selville se, mitä mieltä kukin on ja mistä mielipiteensä ammentaa. Joskus asenteet ja mielipiteet muuttuvat – kun kohdalle tulee niitä muuttava oma kokemus. Raamattu on niitä täynnä. Pyhä Henki saakoon meissä kaikissa vaikuttaa uutta luoden!
Onko kirkon varsinaisena tehtävänä olla ratkomassa ihmisten ongelmia? Liian yksiviivaisten ratkaisujen tarjoaminen voi jopa luoda uusia ongelmia tai kärjistää jo olevia. Tämä keskustelukin käy esimerkistä. Solmuja avataan löysäämällä eikä tiukentamalla.
Pesonen: ”Joten miksi oikeastaan olisi edes mielekästä kuulua kirkkoon?”
Niinpä. Yksi asia on sentään yhteinen spn-avioliittoon vihkimisen kannattajilla ja vastustajilla tosin hieman eri syistä: jos kirkko vihkii, tulee eropiikki ja jos kirkko ei vihi, tulee eropiikki.
Martti Pentille: Kirkon tehtävä on opettaa siihen kuuluville kastetuille Jumalan sanaa. Se ei ole vain humanitäärinen hyväntekeväisyysjärjestö muiden joukossa. Olemme ikuisuusolentoja ja siitä kirkon tulee kertoa jatkuvasti. Kirkon Herran tulee olla Jeesus Kristus ja Hänen opetuksensa pitää tulla esiin myös siinä, että avioliitto on tarkoitettu vain miehelle ja naiselle, ei samaa sukupuolta oleville.
Näen kirkon tehtäväksi tuoda sanan ja sakramenttien kautta Kristuksen seurakuntansa keskelle. Kasteopetus on tärkeä osä tätä, mutta vain osa. Seurakunnan jäsenyys ei saa jäädä vain opetuksen kohteena olemiseen. Meidät on kutsuttu Kristuksen veljiksi ja sisariksi, välittämään hänen rakkauttaan lähimmäisillemme. Sanan lohdutus ja rohkaisu sekä Herran aterialta saatu hengellinen ravinto on tarkoitettu voimaksi arkeen ja toistemme kohtaamiseen sen keskellä.
Martti, totesit: ”Meidät on kutsuttu Kristuksen veljiksi ja sisariksi, välittämään hänen rakkauttaan lähimmäisillemme.” Kyllä näin, mutta Kristuksen rakkauden välittäminen lähimmäisillemme ei tee turhaksi Jumalan luomistyötä ja hänen elämää suojelevia käskyjään.
Esim. Mario Bergner sai ensin kokea Kristuksen rakkauden syntistä kohtaan. Hän sai kokea olevansa hyväksytty ja rakastettu. Tämä Kristuksen rakkauden kokeminen antoi hänelle myös motivaation etsiä ”rakkauden uutta suuntaa” vapautuakseen homoseksuaalisuudesta.
Etsittyään, ja kohdattuaan myöhemmin Kristuksen rakkaudella häntä hoitavia sielunhoitajia hän vapautui vähitellen -huom! – omien sanojensa mukaan ”homoseksuaalisesta neuroosista”, hän ihastui naiseen ja meni naimisiin.
Onko synti neuroosi? Onko neuroottisuus syntiä?
Rautkoski: ”omien sanojensa mukaan “homoseksuaalisesta neuroosista”, hän ihastui naiseen ja meni naimisiin.”
Aivopesullakin voi tietysti saada ihmeitä aikaan – siitä on paljon esimerkkejä niin poliittisissa kuin uskonnollisissakin yhteyksissä – mutta oletko varma, ettei tämä täällä niin kovasti mainostamasi herra Bergner ollut vain yksinkertaisesti bi-seksuaali, ilman sen kummallisempia ”syntisiä” neurooseja?
Kuten varmasti tiesitkin, niin bi-seksuaalit ihmiset tykkäävät molemmista. Niin miehistä kuin naisistakin.
Kimmo,
ehkä sinun ei kannattaisi tehdä omaperäisiä diagnoosejasi ihmisistä, joita et tunne tai tiedä muutenkaan mitään heidän elämästään. Olen ollut kuuntelemassa Bergnerin puhetta parikymmentä vuotta sitten. Hänen lapsuutensa oli hirveä erityisesti ankaran isän kourissa. Hän etsi jatkuvasti miehistä isänsä vastakohtaa, lempeyttä jne. Ikävä kyllä hänen kaipuutaan alettiin käyttää väärin ja se johti seksuaaliseen kanssakäymiseen miesten kanssa. Hän ei ollut homoseksuaali syntyessään vaan elämän olosuhteet ja ennen kaikkea hyväksyvän, rohkaisevan ja rakkaudellisen isän puute ja siitä johtuvan tunnetyhjiön täyttämisen tarve ajoi hänet seksuaalisiin suhteisiin miesten kanssa.
”Hän ei ollut homoseksuaali syntyessään vaan – – – ajoi hänet seksuaalisiin suhteisiin miesten kanssa.” Tällä perusteella hän siis olettaa kaiken muunkin homoseksuaalisen käyttäytymisen johtuvan ’homoseksuaalisesta neuroosista’ eikä ota huomioon synnynnästä suuntautumista.
Kuten Salme tuossa toteaa, Bergnerin elämässä oli homoseksuaalisille suhteille altistavia tekijöitä. Nämä asiat selkenivät hänelle erityisesti pitkäaikaisessa sielunhoidossa, jossa hän sai avoimesti kertoa koko elämästään. Parantavan rukouksen ilmapiirissä hän uskalsi kohdata kipeät muistonsa.
Yksi tärkeä henkilö hänen kohdallaan oli syvällinen sielunhoitaja Leanne Payne, joka on kohdannut monia homoseksuaaleja hengellisessä työssään. Hän on kirjoittanut myös useita kirjoja, joista erityisesti ”Särkynyt minäkuva” kertoo hänen kohtaamistaan homoseksuaaleista ja heidän taustoistaan. Jonkun kohdalla oli ollut esim. seksuaalista hyväksikäyttöä lapsena/nuoruudessa. Kirja puhuu vastaansanomattomasti siitä, että elämänkaaren aikana koetuilla häiriötekijöillä voi olla vaikutusta seksuaaliseen suuntautumiseen.
Martti, kysyit, onko synti neuroosi. Synti on hengellinen, neuroosi taas lääketieteellinen/psykologinen termi. Itse neuroosista/neuroottisuudesta taidetaan lääketieteen ja psykologian parissa nykyään olla eri koulukunnissa vähän eri mieltä. Toisaalta teologian piirissä synnistäkin ollaan nykyisin eri ”koulukunnissa” eri mieltä!
Aikanamme on ollut aivan liian vähän keskustelua ja yhteistyötä hengellisten asiantuntijoiden ja lääketieteen/psykologian asiantuntijoiden välillä. Pikemminkin eri tahoilla on ”kilpailtu” siitä, kuka saa sanoa sen lopullisen totuuden esim. homoseksuaalisuudesta. Teologina olen todennut omassa ammattipiirissänikin toisaalta ikävänä sen, että kysymys homoseksuaalisuudesta jätetään kokonaan lääketieteen edustajille.
Lääkärit ja psykologian ammattilaiset eivät käsittele syntiasiaa työssään eikä se ole heidän osaamisaluettaan (paitsi vakaumuksellisilla uskovilla).
Hengellisen elämän aluetta (ihmisellä on kristillisen ihmiskuvan mukaan ruumis, sielu ja henki) hoitavat sielunhoitajat/ sielunhoitoterapeutit ottavat taas työssään huomioon synnin ja sen moninaiset ilmiöt. Raamattunsa tunteva sielunhoitaja tietää, että synti eri muodoissaan tulee usein ihmisen elämään koettujen ”haavojen kautta”. Sielunvihollinen tulee siitä, missä aita on matalin.
Raamattu kertoo meille synnin todellisuudesta, joka turmelee ihmistä ja myös hänen lähimmäisiään. Jumala tahtoo ihmiselle hyvää, sielunvihollinen taas pahaa. Tämän esim. Mario Bergner oivalsi, ja hän etsi totuutta elämässään Hänen johdollaan, joka on ”tie, totuus ja elämä”.
”Ja Herra Jumala muovasi maan tomusta ihmisen ja puhalsi hänen sieraimiinsa elämän henkäyksen. Näin ihmisestä tuli elävä olento.” Tästä luomiskertomuksen kuvauksesta lienee rakennettu tuo ns kristillinen ihmiskuva. Sana sielu on korvattu uudessa käännöksessä sanalla olento käsittääkseni siksi, ettei lähestyttäisi liiaksi antiikin Kreikan filosofiaa. Huolellisesti lukien ihminen on siis elävä olento (sielu), jossa yhdistyvät tomusta tehty ruumis ja Jumalalta saatu henki.
”Raamattunsa tunteva sielunhoitaja tietää, että synti eri muodoissaan tulee usein ihmisen elämään koettujen ’haavojen kautta’. Sielunvihollinen tulee siitä, missä aita on matalin.” Kuka haavoittaa ihmistä ellei toinen ihminen? Tämän ajatuksen mukaan perisynti on sukupolvelta toiselle kulkeva väkivallan kierre – ruumiillisen tai henkisen. Uskoakseni myös elämässään onnistuneet tekevät syntiä. Heidän sydämettömyytensä saattaa kenties vahingoittaa huomattavasti useampien elämää kuin haavoittuneiden.
Martti, totesit: ”Kuka haavoittaa ihmistä ellei toinen ihminen?” ”Homo homini lupus”, ihminen on ihmiselle susi, toden totta usein. Ihminen voi joskus olla sitä toiselle myös tietämättään.
Mario Bergnerin isä ei välttämättä itse kokenut olevansa pojalleen kova ja armoton isä, mutta poika koki sen voimakkaasti. Hän ei pystynyt samaistumaan isäänsä ja turvallinen miehen malli puuttui murrosikään tultaessa. (Lisäksi hän koki olevansa ”epäurheilullinen”, mikä lisäsi hänen alemmuudentunnettaan muiden poikien joukossa.) Mario alkoi huomata vähitellen itsessään voimistuvia homoseksuaalisia taipumuksia. Lopulta hän nuorena aikuisena ajautui homopiireihin. Muutos alkoi vasta hänen sairastuttuaan vakavasti, hän epäili saaneensa hiv-tartunnan. Tässä vaiheessa hän pelkäsi kuolemaa, etsi Jumalaa – ja tuli uskoon. Sairaus parani hänen kertomansa mukaan rukousvastauksena.
Paljon pitempi tie oli ”rakkauden uuden suunnan” löytäminen. Se kuitenkin löytyi Kristuksen rakkaudella häntä kohtaavien auttajien ja ystävien välityksellä, itse Rakkauden ollessa mukana matkalla.
”Lopulta hän nuorena aikuisena ajautui homopiireihin.” Homofobinen yhteiskunta häätää poikkeavat ’homopiireihin’. Joskus pelkästään epäurheilullisuus riittää homoksi leimaamiseen. Kehitys kulkee toivoakseni siihen suuntaan, ettei enää tarvita tällaisia ’piirejä’ vaikka vastakkaisiakin pyrkimyksiä näyttää valitettavasti olevan.
”Homofobinen yhteiskunta häätää poikkeavat ‘homopiireihin’. Joskus pelkästään epäurheilullisuus riittää homoksi leimaamiseen.” Sanoisin, että toteamuksessasi on ”totta toinen puoli”. Homoseksuaaleja ei todellakaan ole aina osattu kohdata heidän ihmisarvoaan kunnioittavasti yhteiskunnassa, eikä kirkoissakaan. Heistä on kirkossakin paljolti esim. työntekijöiden kyseessä ollen vaiettu, eikä heitä ole osattu toisaalta auttaa. Mario Bergnerkään ei saanut ensimmäisestä seurakunnastaan apua.
Toisaalta homoseksuaalit ovat itse aiheuttaneet hyväksikäyttötapauksillaan ikäviä asenteita itseään kohtaan. Näitä tapauksia valitettavasti on ja on vieläkin, ehkä erityisesti nyt siitä syystä, että biseksuaaleiksi itsensä kokevat näyttävät vapautuvan entistä enemmän käyttämään ”oikeuksiaan” heteroihin nähden.
Ikävää on se, jos ketä tahansa kiusataan tai hyväksikäytetään. Eräs tuntemani teini-ikäinen poika sai toisilta pojilta ”homo”-haukkumisia mahdollisesti pienuuden ja ujouden takia. Toivottavasti hänestä ei tule sen tähden homoa!
Peräänkuulutan ihmisarvon kunnioitusta kaikille. Se ei tarkoita kuitenkaan Jumalan luomistyöhön perustuvan kristillisen ihmiskuvan muuttamista sukupuolineutraaliksi ihmiskuvaksi.
Homoseksuaaleja, biseksuaaleja ja muita sukupuolivähemmistöjä voidaan auttaa toisella tavalla kristinuskon arvoista käsin. Siitä esim. juuri Mario Bergner on yksi esimerkki.
Herra Wallentin. Mitä enemmän Rautkosket puhuvat Jeesuksesta, sitä enemmän he saavat viestejä Wallentiniltä Kotimaa24 sivustolla. Korrelaatio on siis ilmeinen Jeesuksen nimen ja Wallentinin kirjoitusten kanssa. Vieläkö saisin uudelleen ylisopistosta arvosanan tilastotieteestä, kuten 1960-luvulla sain?