Turhaa keskustelua kirkollisesta avioliitosta vaatii kolumnisti Tarja Pyhäranta. Hän toteaa seuraavaa Kotimaassa:
”Samaan ajatukseen olen törmännyt monesti ennenkin. Keväällä piispojen esityksen julkitulon jälkeen haastattelin sateenkaarikristittyjen Yhteys-liikkeen puheenjohtajaa Arja Majuria. Hän arvioi, että avioliittokiistassa pohjimmiltaan kyse on kiistasta erilaisten Raamatun lukutapojen välillä.”
”On eri asia lukea sanoja Jumalasta kuin Jumalan sanaa”, Majuri tiivisti
Majuri valittaa, ettei keskustelusta tule mitään pakotetun yksimielisyyden vallitessa.
No kirkollisella vihkimisellä on ollut pitkään omat perusteensa, joiden muuttamista on yritetty tehdä pakonomaisesti ikäänkuin vanhalle instituutiolle ei olisi mitään ennakkoluuloja vahvempia perusteita. Toki niitä perusteluita on paljon enemmän kuin on keiden tahansa parien vihkimiselle.
Kyse koko keskustelussa on perhekäsitteen aiemmin tehdyllä pakotetulla muutoksella. Meille on yritetty lain voimalla selittää, että mikä tahansa pari voi muodostaa normaalin perheen ja hankkia lapsia. Näinhän ei ole.
Perheen ja kirkollisen liiton ydin on luoda osaltaan lapsille hyvä ja tasapainoinen ympäristö kasvaa. Ydin eivät ole aikuisten halut. Se hyvyys tarkoittaa, että lapsi oppii jo pienestä tuntemaan, mikä on mies ja mikä nainen sen sijaan, että hän tuntisi vain kaksi äitiä tai kaksi isää.
Koska synnymme lähes poikkeuksetta heteroiksi, on lapselle parhaaksi nähdä myös mikä on heteropari sen sijaan, että hän vastoin tahtoaan joutuu katsomaan vuositolkulla homoparin elämää ja ystäväpiiriä kotonaan. Se on monelle lapselle haitallista ja vanhempien outo seksuaalisuuden laatu hämmentävää herkkinä teinivuosina. Ihmisen lisääntymisbiologia ei myöskään millään tavoin tue homoliittoja ja lapsien hankintaa niihin.
Olen sitä mieltä, että kirkko on jo menettänyt mahdollisuutensa toimia oikein kuten koko yhteiskunta. Molemmat ovat hukanneet sen, mistä perheessä on oikeasti kyse eikä paluuta ole. Keskustelu aiheesta on enää tässä vaiheessa turhaa.
Me jokainen pidämme näkemyksemme eikä siitä luovuta. Keskustelu ei tuota mitään vaan vain jokaisen omat valinnat. Itse en näe oikeutta kirkolliseen vihkimiseen yhdenvertaisuusasiana millään tavoin. Sehän tarkoittaisi, että olemme samanlaisia, mikä ei ole totta. Vain samanlaisia voi kohdella kaikessa samalla tavoin ja siksi kaikkien samanlaiset oikeudet kaikkeen ovat täysin utopistinen ja pakottava lähtökohta.
Näistä syistä olen jo aikaa sitten päättänyt jättää evlut kirkon. Sen sateenkaariversiota en halua tukea, koska sitä ei ole tunnustettu millään tavoin opissa vaan päinvastoin varoitettu poikkeavista homoseksuaalisista teoista.
