Kirkkohallituksen päätös, jonka mukaan koko kirkko tukee Helsinki Priden #avoinkaikille teemaa, tuntuu hieman hassulta. Tarkoittaako tämä sitä, että jos jokin muu instanssi päättää, että heidän toimintansa on avoin kaikille, jotka asettuvat heidän agendaan, niin kirkko on tässä mukana? Mielestäni kirkkohallitus sahaa kirkon oksaa päätöksellään. Kirkko tukee kaikkia, tietysti. Sen saa sanoa ääneen. Mutta lähteekö kirkko jakamaan logoaan yhtä auliisti kaikille ihmisten edustamille järjestöille? Ihmisiähän tuetaan, kaikkia ihmisiä?
Kirkkomme opetus avioliitosta on ristiriidassa Setan opetusten kanssa. Sitä ei käy kieltäminen. Vaikka oikeus päätti (tällä hetkellä) että varoituksen antamine ei teknisistä sysitä ole mahdollista, niin oikeuskaan ei pysty muuttamaan kirkon opetusta eikä se ollut oikeuden tarkoituskaan. Hallinnollisen rangaistuksen antaminen ei vain ole mahdollista. Eikä niihin olisi pitänyt ikinä lähteäkään. Kirkkomme on sanan kirkko. Jos jokin asia on kirkossa pielessä, kuten esimerkiksi vastoin opetusta vihkivät papit, niin tilanne tulisi hoitaa opetuksella, sanalla, ei väkisin eikä pakolla. Jos joku ajattelee että papistolel on nyt annettu vapaat kädet vihkiä kaikkiparit, niin se ei pidä paikkaansa. Samaa sukupuolta olevia pareja ei voi vihkiä kirkollisesti. Kyseessä ei ole kirkollinen vihkiminen. Kyseessä on kirkollinen näytelmä jossa pyydetään jotain jota Jumala ei ole luvannut siunata.
Kristillinen avioliittokäsitys ei ole koskaan suunnattu ketään eikä kenenkään seksuaalisuutta vastaan. Se kertoo Jumalan tahdosta joka on ilmaistu useasti Raamatussa, esim. Mark 10:6 – 8. Ja jos joku fraseeraa, että Jeesus puhuu avioerosta, niin kohta löytyy myös VT:sta ja Paavalin kirjeistä, joissa ei puhuta avioerosta. Raamtun mukaan avioliitto on miehen ja naisen välinen asia. Sitä ei voi kiertää. Se ei ole Jumalan tahto kenenkään kiusaksi, vaikka se voi olla vaikea kohta monella. Se voi myös tuntua pahalle, niistäkin jotka kannattavat miehen ja naisen välistä liittoa. Aina samaa sukupuolta olevine välisen liiton vastustamisen takana ei ole muu kuin uskollisuus Jumalan sanalle. Ei mikään homofobinen asenne.
Tästä sain itse opetuksen tänään kun twitterissä puolustin kristillistä avioliittokäsitystä (mies ja nainen). Kirkko ja kaupunki lehden nimeltä mainitsematon kolumnisti sanoi että väheksyn tiettyä ihmisryhmää, koska pidän kristillistä avioliittoa miehen ja naisen välisenä liittona. Se tuntui pahalle. Olen koko työurani auttanut huono osaisia suhteellisen pyyteettömästi ja erottelematta ihmisiä. Mutta jos olen sitä mieltä että avioliitto on miehen ja naisen välinen asia, niin vähättelen ihmisiä.
Pelkään että tämä käsitys yleistyy. Ei ole ensimmäinen kerta kun sen kuulen. Vaikka miten rakastaisin lähimmäistä, niin mittariksi sille vähättelenkö jotain ryhmää, vääntyykin lopulta se mitä ajattelen avioliitosta.
Pelkään ajatuspoliiseja. Niitä on jo liikaa. Ja lisää tulee.
Avioliitto on kritillsiesti ajateltuna miehen ja naisen välinen liitto. Tunnustuskirjojemme Ison Katekismuksen 6. käskyn selityksessä sanotaan että mies ja nainen luotiin erilaisiksi juuri avioliittoa varten. Raamatun ja Tunnustuskirjojen pohjalta ei voi päätyä mihinkään muuhun avioliittokäsitykseen kuin miehen ja naisen väliseen. Se ei tarkoita mitään muuta. Se ei tarkoita edes että miehen ja naisen pitää edustaa jotain tiettyä seksuaalisuutta. Itse en vihkisi kahta heteromiestä, jotka haluaisivat naimisiin taloudellisista syistä.
Ei kieltäytymisen takana tarvitse olla mikään fobia. Mutta jos haluaa toteuttaa Jumalan tahdon, niin silloin ottaa puolisokseen vastakkaista sukupuolta olevan. Toki tämäkin raja on hämärtymässä. Sekin heijastaa jotenkin Tunnustuskirjojen määritelmää miehen ja naisen erilaisuudesta ja avioliitosta. Kun avioliitto ei enää ole miehen ja naisen välinen, niin ei sukupuolillakaan ole väliä.
Pride-liikkeen perimmäisenä ajatuksena on se, että ihmisen seksuaalinen suuntautuminen on synnynnäinen ominaisuus, jota ei voi tarkoituksella muuttaa. Ja tästä seuraa se, että (Jumalalta saatu) lahja, josta voi olla ylpeä eikä sitä tarvitse hävetä.
Jos mietin kristillistä lähimmäisenrakkautta ja sitä, että hyväksymme toinen toisemme juuri sellaisina kuin olemme, en näe, että kirkon osallistuminen tapahtumaan olisi kristillisten arvojen vastaita erityisesti kun ottaa huomioon, että tapahtuman tausta on syrjityn ja sorretun ihmisryhmän puolustamisessa ja heidän rinnallaan kulkemisessa.
Nieminen. ”Pride-liikkeen perimmäisenä ajatuksena on se, että ihmisen seksuaalinen suuntautuminen on synnynnäinen ominaisuus, jota ei voi tarkoituksella muuttaa. Ja tästä seuraa se, että (Jumalalta saatu) lahja, josta voi olla ylpeä eikä sitä tarvitse hävetä”.
Nyt vaikka homoseksuaalisuus olisi synnynnäistä ja sitä ei voitaisi muuttaa, ei se merkitse sitä, että se on Jumalalta saatu lahja. Syntiinlakneemuksen jälkeen ihmiskunnan geeniperimäkin on huonontunut ja keskuudessamme on kaikenlaisia tautaja ja sairauksia, jotka sinänäsä eivät ole kenenkään vika tai johdu mistään eriyisestä synnistä tai pahuudesta tms. Nämä ovat vain syntiinlankeemuksen yleisiä seurauksia, joista kaikki saamme tavalla tai toisella osamme.
Itse en kristittynä ajattele, että homoseksuaalisuus olisi syntiinlankeemuksesta johtuva tauti, sairaus tai huonontuma.
Ajattelen, että olemme kaikki Luojan luomia omine ainutkertaisine ominaisuuksinemme eikä niitä lähtökohtaisesti voi jakaa Jumalan tahdon mukaisiin ja tahdon vastaisiin ominaisuuksiin.
Hyväksyn toki sen, että sinulla on asiasta erilainen vakaumus.
”Pride-liikkeen perimmäisenä ajatuksena on se, että ihmisen seksuaalinen suuntautuminen on synnynnäinen ominaisuus ” ( Mikko Nieminen). Synti on aina synnynnäinen ominaisuus mutta sitä ei tarvitse tehdä ja harjoittaa.
”Jos mietin kristillistä lähimmäisenrakkautta ja sitä, että hyväksymme toinen toisemme juuri sellaisina kuin olemme, ” ( Mikko Nieminen). Tämä ei ole Raamatun kuvaus lähimmäisen rakkaudesta.
Mielestäni ei ole aivan korrektia todeta, että koko kirkko tukee virallisesti tuota tapahtumaa, kun päätöksen takana on Kirkkohallituksen johtoryhmä sekä arkkipiispa Tapio Luoma. Toisaalta on hyvä, että kirkon johdon linjaukset tulevat selkeästi ilmi ihan senkin takia, että näyttää olevan sanomattakin selvää mikä on kirkon tulevaisuuden suunta avioliiton osalta.
No tarkkaan ottaen Luoman puhe vihkimyksen yhteydessä Turussa sai meidät toteamaan, että nyt lähdettiin kaltevalle pinnalle. Ei tässä yllätystä ole. Sinisilmäinen ei kenekään uskovan kannata olla, sen suhteen, mitä tuleman pitää.
Olisiko tässä sloganina lainattu ajatusta kanssa, yhdessä vaan ei puolesta, jolloin monessa voidaan olla mukana vaikka sitten mainosmielessä.
Raamattu ja tunnustuskirjat toimivat tässäkin jakolinjana ns. fundamentaalien ja liberaalien välillä. Ihminen on kirjoittanut kirjasia ja koittaa väittää, että ne ovat jumalan sanaa. Mitä jos nämä teokset näkisi inhimillisessä valossa ja luottaisi enemmän vaikka Luojaan, jonka kätten tekosia on hankala kiistää.
” Ihminen on kirjoittanut kirjasia ja koittaa väittää, että ne ovat jumalan sanaa. ”
Tässä käsitys ilmoituksesta on puutteellinen ja sitten Heikki jatkaa;
”Mitä jos nämä teokset näkisi inhimillisessä valossa ja luottaisi enemmän vaikka Luojaan”
Ja kukahan tämä luoja on? Miten häneen voisi luottaa kun en tiedä onko hän edes olemassa.
Minun päässäkö asia ratkaistaan?
HYvä Sami Paajanen, olemme saaneet tänne palstalle Tuomaalan ja Sunin lisäksi uuden neron, joka tietää itse kaiken paremmin kuin yksikään Raamatun kirja.
Paajanen: ”Ja kukahan tämä luoja on?
Hyvä kysymys. Kukaan ei ole koskaan nähnyt eikä kuullut. Paljon puhetta, vähän villoja.
Paajanen: ”Miten häneen voisi luottaa kun en tiedä onko hän edes olemassa.”
Niinpä. Toinen hyvä kysymys.
Paajanen: ”Minun päässäkö asia ratkaistaan?”
Ei, vaan jokainen omassa päässään.
Kun Suomen ev.lut. kirkon virallisella sivustolla todetaan ”Suomen evankelis-luterilaisen kirkon tukevan muiden yhteistyökumppaneiden kanssa Helsinki Priden #avoinkaikille-teemaa”, niin onko selkänoja haettu kaikilta hiippakunnilta (käytännössä piispoilta), vai koskeeko tämä pelkästään kirkkohallituksen johtoryhmää ja arkkipiispaa? Loogisesti ajatellen tuntuu hankalalta, mikäli muut piispat eivät olisi olleet asiasta etukäteen tietoisia.
Hirn. ”Kirkon mielipiteet tulisi perustua teologisiin johtopäätöksiin. Mitä tällä hetkellä saa lukea niin homoseksuaalisen avioliiton vastustajilla on paremmat teologiset perusteet ainakin niin kauan kun vedotaan raamatulliseen ilmoitukseen eikä yleistä ilmoitusta oteta todesta uutena kristillisenä oivalluksena”.
Tätä asiaa ei tulla ratkaisemaan teologisin, vaan humanistisin, vapaus, veljeys ja tasa-arvo-tapaisin perustein. Tämä johtuu juuri siitä, että teologisin perustein ei homolittoja voi päätyä luontevasti puolustamaan, mutta humanistisin perustein niiden puolustaminen on itsestäänselvyys.
Koska tässä asiassa ei ole toistaiseksi yhtenäistä kantaa, niin olisi parempi että Kirkko toistaiseksi pysyisi neutraalina. Vaikka enemistö ja kirkon johto olisivatkin sitä mieltä että kirkon tulee ottaa kantaa, niin vähemistö on sen varran suuri, että tällainen päätös lisää kuilua erimieltä olevien välillä.
Pride-ilmiö on jo käytännössä maailman laaja. He ovat voittaneet taistelunsa. Hajanaiset hyökkäykset homoseksuaalisuutta vastaan sivistysmaissa ovat vain jälkikaikuja jotka eivät enään voi kääntää kelkkaa. Kirkko ei laitoksena osallistunut homoseksuaalisten vapauskamppailuun . Kirkko tekee , niin kuin se on aina tehnyt yhteiskunnallisten muutosten suhteen. Kun taistot on ohi ,niin se haluaa tulla mukaan voittajan puolelle.
Kirkon mielipiteet tulisi perustua teologisiin johtopäätöksiin. Mitä tällä hetkellä saa lukea niin homoseksuaalisen avioliiton vastustajilla on paremmat teologiset perusteet ainakin niin kauan kun vedotaan raamatulliseen ilmoitukseen eikä yleistä ilmoitusta oteta todesta uutena kristillisenä oivalluksena.
Yksi sellainen oivallus on rakkauden pyhyys ja velvoitus. Paavali kieltää homoseksin, siis aktin, kauhistuksena. Mutta toisaalta ,se on juuri hän, joka julistaa sitä kuinka rakkaus poistaa kaikki rajat ihmisen väliltä. Siis, jos kielletään homoseksuaalinen rakkaus, niin silloin tehdään syntiä Rakkautta kohtaan. Homoseksuaalinen liitto perustuu heidän väliseen rakkauteen niin kuin nykymaailmassa heterojenkin. Yleensä homoseksuaalisuuden vastustajat katsovat ,että homojen on elettävä selibaatissa (niin kuin katoliset papit) ja heterokristittyjen tulisi tukea heitä tässä. Ei toimi. Pakonomainen selibaatti on myöskin syntiä rakkautta kohtaan ja heterokristityillä ei ole vaadittavaa ymmärrystä homojen kamppailulle itsensä kanssa tässä kysymyksessä.
> Koska tässä asiassa ei ole toistaiseksi yhtenäistä kantaa, niin olisi parempi että Kirkko toistaiseksi pysyisi neutraalina.
Tilanteessa, jossa osa haluaa kirkon osallistuvan Pride-tapahtumaan ja osa ei halua, on vaikea olla neutraali. Neutraaliuutta olisi varmaan se, että osallistuttaisiin ja oltaisiin osallistumatta samanaikaisesti. Ehkä sen voisi toteuttaa marssimalla paraatissa vain puolet sen reitistä.
Papeista ja seurakuntalaisista yli puolet suhtautuu seksuaalivähemmistöihin ja samaa sukupuolta olevien parien kirkolliseen vihkimiseen myönteisesti. Tässä valossa päätös osallistua on johdonmukaisempi, koska oikeasti neutraalia vaihtoehtoa ei ole.
Mikko NIeminen. Tarkemmin ajatellen voit olla oikeassa. Tilanne on tulehtunut ja tulehtuneessa tilanteessa yleensä neutraliteetti tulkitaan , ainakin tässä keskustelussa, homoliikkeen vastustamiseksi. Sivustakatsojia neutraaleja pidetään vastustajina.
Haluaisin, että joku teistä viisaista selkeästi ilmoittaa missä kohtaa raamatussa kielletään kahden toisiaan rakastavan ja kunnioittavan ihmisen yhteiselo. Siellä puhutaan kyllä hurjasteluista miesten ja miesten välillä, mutta sehän ei ole rakkautta, sitähän heterotkin tekevät, harrastavat seksiä seksin vuoksi, ostavat ja myyvät.
Tämä Pride-ilmiö elää tarvitsemansa ajan ja menee ohi , kun me todella ymmärrämme, että jotkut syntyvät heteroiksi ja jotkut johonkin vähemmistöön ja lopetamme heidän diskriminoimisensa ja koemme heidät veljinämme ja siskoinamme. Raamatussa on paljon kohtia, jotka tänä pahan puhumisen aikana voitaisiin nostaa esiin yhtä voimakkaasti. Pienoisevankeliumilla ja rakkauden kaksoiskäskyllä pääsemme pitkälle,
”Haluaisin, että joku teistä viisaista selkeästi ilmoittaa missä kohtaa raamatussa kielletään kahden toisiaan rakastavan ja kunnioittavan ihmisen yhteiselo.”
-Ei missään tietenkään. Päinvastoin siellä kerrotaan hyvin kauniisti samaa sukupuolta olevien elinikäisistä liitoista. Kuten Daavid ja Joonatan ja Ruut ja Noomi.
Sari. ”Päinvastoin siellä kerrotaan hyvin kauniisti samaa sukupuolta olevien elinikäisistä liitoista. Kuten Daavid ja Joonatan ja Ruut ja Noomi”.
Aivan, ja näitä liittoja voimme pitää esikuvallisina mitä keskinäiseen rakkauteen, kunnioitukseen ja uskollisuuteen tulee. Raamattu nimenomaan näiden kertomusten kauta korostaa uskollisen ystävyyden merkitystä. Juuri tästähän Jeesuksen ja hänen apostoliensa välisessä rakkaudessa oli kyse. Se oli monien kohdalla uskollisuutta kuolemaan asti.
Hirn. ” Pakonomainen selibaatti on myöskin syntiä rakkautta kohtaan ja heterokristityillä ei ole vaadittavaa ymmärrystä homojen kamppailulle itsensä kanssa tässä kysymyksessä”.
En ollenkaan ymmärrä, mitä tarkoitat.Minulla on vaikka kuinka monta yksinelävää uskovaa ystävää, jotka eivät harrasta mitään irtosuhteita tai seksiä avioliiton ulkopuolella. Ei homojen tilanne ole tämän kummempi.
Hirn. “Kirkon mielipiteet tulisi perustua teologisiin johtopäätöksiin. Mitä tällä hetkellä saa lukea niin homoseksuaalisen avioliiton vastustajilla on paremmat teologiset perusteet ainakin niin kauan kun vedotaan raamatulliseen ilmoitukseen eikä yleistä ilmoitusta oteta todesta uutena kristillisenä oivalluksena”.
Tätä asiaa ei tulla ratkaisemaan teologisin, vaan humanistisin, vapaus, veljeys ja tasa-arvo-tapaisin perustein. Tämä johtuu juuri siitä, että teologisin perustein ei homolittoja voi päätyä luontevasti puolustamaan, mutta humanistisin perustein niiden puolustaminen on itsestäänselvyys.
Kyllä yksinäisillä ihmisilläkin on sukupuolielämänsä. Joko yksittäisiä kokemuksia tai sitten mielikuvituspartnerin kanssa. Katolisten pappien kohdalla puhutaan pakollisesta selibaatista. Sellaista ei yksityisiltä ihmisiltä vaadita joten he voivat hoitaa sukupuoliset tarpeensa miten haluavat. On kuitenkin valitettavaa se ,että hyvin monet singelit toivoisivat itselleen parisuhdetta mutta syystä tai toisesta eivät ole onnistuneet sellaista luomaan. Juuri singeleistä löytyy paljon homoseksuaalisia jotka elävät piilossa.Koska maailma on niin kuin se on ,niin ei vieläkään kaikille ole helppoa tulla kaapista ulos.
Hirn. ”On kuitenkin valitettavaa se ,että hyvin monet singelit toivoisivat itselleen parisuhdetta mutta syystä tai toisesta eivät ole onnistuneet sellaista luomaan.”
Ei kyse usein ole siitä, etteikä joku kykenisi luomaan parisuhdetta, vaan monesti seurakunnissa on yksinkertaisesti enemmän naisia kuin miehia. Oli syy mikä tahansa , turha alkaa spekuloimaan sinkkujen homoudella. Oli miten oli, sinkut uskovat eivät elä seksisuhteessa kenenkään kanssa, vaan elävät Herralle. Tässä on ihan sama tilanne homolla ja heterolla, mitä kieltäymykseen tulee. Turha tästä on tehdä mitää kummempaa ongelmaa. Minä tunnen paljon tällaisia ihmisiä, eikä tulisi mieleenkään kehoitta ketään avioliiton ulkopuolisiin suhteisiin.
Antti Markku Hirnille. Oli miten oli, sinkut uskovat eivät elä seksisuhteessa kenenkään kanssa, vaan elävät Herralle. Tässä on ihan sama tilanne homolla ja heterolla, mitä kieltäymykseen tulee. Turha tästä on tehdä mitää kummempaa ongelmaa. Minä tunnen paljon tällaisia ihmisiä, eikä tulisi mieleenkään kehoitta ketään avioliiton ulkopuolisiin suhteisiin.
Hyvä Markku, toivoisin, että selität minulle, että miten homon tai tavallisen heterosinkun uskovan tilanne eroaa toisistaan. Kummallakin on sama pulma, ei avioliiton ulkopuolista seksiä. Siis tässä suhteessa on jännite.
Vai ehdotatko, että sinkkukristityt alkaisvat harrastaman kiimoissaan irtosuhteita?
Hämäläinen: ”Minulla on vaikka kuinka monta yksinelävää uskovaa ystävää, jotka eivät harrasta mitään irtosuhteita tai seksiä avioliiton ulkopuolella.”
So what? Sinun ajatusmaailmasi huomioonottaen sitä ei todellakaan ole vaikea uskoa. Niin minullakin on – ja on elämäni aikana ollut – vaikka kuinka monta yksinelävää ystävää ja tuttavaa, jotka harrastavat – ovat harrastaneet – koko elämänsä ajan ainoastaan irtosuhteita ja avioliiton ulkopuolista seksiä.
Ei siinä mitään kummallista ole.
Hämäläinen: ”seurakunnissa on yksinkertaisesti enemmän naisia kuin miehia”
Mitä ihmettä seurakunnilla tässä asiassa on tekemistä???
Wallentin. ”Mitä ihmettä seurakunnilla tässä asiassa on tekemistä???”
No keskustelemme tässä kirkon lehden palstalla seurakuntalaisten asioista. Ei sittn muuta.
Kirkkohallituksen päätös, jonka mukaan koko kirkko tukee Helsinki Priden #avoinkaikille- tapahtuma ”ei ole kannanotto avioliittolakiin.” Tuosta kirkkohallituksen päätöksestä ei tuollaista kannanottoa ole löydettävissä. Kyse on aivan eri asiasta.
Minulle nämä Pride-kulkueet ovat aina näyttäytyneet samanalaisina kuin Rion karnevaalit. Kaikenlaiset pepunkeikuttajat liehakoivat jossain auton lavalla enkä oikein ymmärrä mihin he pyrkivät. En siis ollenkaan ymmärrä, mitä kirkon tukea tähän tarvitaan. Ovatko nämä lähimmäisiä hädässä? Vai millaiset tarpeet on mielessä?
Niin Antti, arkkipiispan mukaan kirkon osallistuminen Helsinki Prideen ”ei ole kannanotto avioliittolakiin”.
Aivan, kirkko vaan menee ihmisten keskelle, Halleluja.
Asiassa, jossa kirkon jäsenistö on syvästi jakautunut ei kirkon johtoelinten pitäisi ottaa kantaa toisen osapuolen puolesta, koska se koetaan vastapuolella iskuna vasten kasvoja. Tässä asiassa on vastakkain erilaiset ihmiskäsitykset ja erilaiset raamatuntulkinnat. Vastaava vastakkaisuus syntyisi vaikkapa siitä, että kirkko julistaisi tukensa joko aseistakieltäytyjäliitolle tai reserviupseeriliitolle, kummankin jäseniä varmasti löytyy kirkon jäsenkunnasta.
Yrjö Sahama, vertailusi ontuu. Rinnastat erimittaisia asioita.
Kieltäytyminen aseista tai aktiivinen toiminta reserviupseereissa ilmaisee kunkin vakaumusta, on ihmisen tahdon varaista toimintaa. Seksuaalinen suuntautuminen sen sijaan on olemuksellinen ominisuus ihmisessä.
Siitä olen kanssasi samaa mieltä, että asiassa ovat vastakkain ”erilaiset ihmiskäsitykset ja erilaiset raamatuntulkinnat”.
Tämä käy hyvin ilmi esimerkiksi kansanlähetysläisten Päivi Räsäsen ja Leif Nummelan tuoreista sanomisista. PR kirjeessään Tapio Luomalle: ”Homoseksuaaliset suhteet…kuvataan Raamatussa synniksi ja häpeäksi.” Ja edelleen: ”Kirkko ei syyllisty syrjintään, jos se uskaltaa käyttää sanaa synti…homosuhteista.” Vastaavan sanoi Leif Nummela Radio Vegan tämänpäiväisessä Slaget efter tolv -lähetyksessä.
Hentilä” Siitä olen kanssasi samaa mieltä, että asiassa ovat vastakkain “erilaiset ihmiskäsitykset ja erilaiset raamatuntulkinnat”.
Tunnen henkilökohtaisesti joitain kristillisdemokraattien kansanedustajia. Päivi Räsäsestä minun vaikutelma on, että hän ei erityisesti puhku vihaa ketään kohtaan, vaan on pikemminkin valoisa luonne. Nyt juuri häntä näiden keskutelujen yhteydesä on demonisoitu eniten. Hän on siis iloinen, hentoinen ja pienikokoinen nainen, jossa ei ole mitään pelättävää. Sitten hänen Raamatun tulkintansa on aivan perinteinen herätysliikkeiden näkemys.
Tällaisissa keskusteluissa on kertakaikkiaan osattava ottaa etäisyyttä henkilöihin ja keskittyä asioihin.
Vihaaa täynnä olevaa porukkaa löytyy esimerkiksi Suomen vastarintaliikkeen riveistä, mutta tuskin kristillisdemokraattien joukoista.
Antti H. siellä Kreikassa, eihän tässä ole vihasta puhe. Minusta YS. kiteyttää hyvin sen, mistä homoseksuaaliseen parisuhteeseen/yhdessäeloon liittyvistä eriävistä käsityksistä on kysymys, erilaisista ihmiskäsityksistä ja erilaisista raamatuntulkinnoista. Onko tällainen parisuhde sopusoinnussa kristillisen ihmiskäsityksen kanssa, tästä piispatkin ovat keskenään erimielisiä. Eräät ovat samaa mieltä kuin mainitsemani henkilöt: ei ole.
Hentilä ”Minusta YS. kiteyttää hyvin sen, mistä homoseksuaaliseen parisuhteeseen/yhdessäeloon liittyvistä eriävistä käsityksistä on kysymys, erilaisista ihmiskäsityksistä ja erilaisista raamatuntulkinnoista”.
Aivan, olen siis tässä reagoinut Päivi Räsäsen puolesta. Ehkä olet tavannutkin hänet. Hän ei ole vihainen ihminen, ainakaan samalla lailla kuin Pohjolan vastarintaliikkeen pojat ovat. Myös Silvia Modig sanoi Räsäsen kanssa samassa viihdeohjelmassa esiinnyttyään, että tämä oli aivan erilainen kuin hän oli kuvitellut, siis mukavampi. Tätä tässä olen koettanut sanoa.
Täällä Kreikassa pikku hotellissa oli joukko suomalaisia sulassa sovussa koko viikon. Mukana oli myös keski-ikäinen homoseksuaali opettaja, joka ihan luontevasti puhui miehestään. Myös kaikki ymmärsivät että minä olen lähetyssaarnaaja. Ei mitään ongelmaa, jos tahdotaan käyttäytyä kuten aikuisten tulee. Sitten monista asioista oltaisiin varmasti oltu eri mieltä, mutta se on sitten toinen juttu.