Kirkolliskokouksen ensimmäisestä varapuheenjohtajasta käytiin kokouksen avauspäivänä äänestys. Helsinkiläinen Tulkaa kaikki -ehdokas Katri Korolainen hävisi Mikkelin hiippakuntaa edustavalle Seija Kuikalle äänin 46-61. Katrin saamaa äänimäärää voidaan pitää hyvänä, vaikka hänen ansionsa tuntien olisin tietysti suonut hänelle ääniä enemmänkin. Toki nyt tiistaina ilahdutti se, että Katri tuli valituksi tulevaisuusvaliokunnan puheenjohtajaksi. Tämä osoittaa, että kirkolla on tulevaisuutta!
Varapuheenjohtajavaalin tulos kuvastaa myös kirkolliskokouksen yleisempiä jakolinjoja. Joku äänestäjä voi painottaa maantiedettä, toinen ikää tai ehdokkaiden työhistorioita. Kaikkein merkillisimmän selityksen kuulin käytävältä, jossa huojentunut edustaja selosti toiselle, miten hyvä oli ”saada Korolaisen valinta estettyä”. Syy: Katrin osallisuus puheenjohtajistossa ja puhemiesneuvostossa olisi ollut ”uhka avioliitolle”.
Uhka avioliitolle! Tämä kuulostaa absurdilta, mutta on kirkolliskokouksen todellisuudessa aivan mahdollinen vaikutin äänestyspäätöksiin. On vaikea sanoa, kuinka moni kirkolliskokousedustaja itse asiassa äänesti ”avioliitosta” ja kuinka moni varapuheenjohtajasta, mutta käytäväpuhuja tuskin oli ajatuksineen yksin. ”Uhka avioliitolle” tuntuu täällä leijuvan mörkönä monen tajunnassa, vaikka itse asia ei olisi edes käsittelyssä.
Avioliittolain muutokseen reagoiminen on vain yksi niistä kymmenistä ja kymmenistä asioista, joita kirkolliskokous alkavalla kaudella käsittelee. On surullista, jos sen annetaan hallita kaikkea toimintaa. On surullista, että avioliittokysymys tuntuu hallitsevan ihmisten käsityksiä toisistaan laajemminkin. Sen ei saisi antaa kasvaa pakkomielteeksi, joka nousee – ellei ole jo noussut – suorastaan kristinuskon ydinasiaksi.
Yksi ryhmämme tavoitteista tällä kaudella on tehdä näkymättömiä rakenteita näkyviksi. Tämä liittyy niin kirkolliskokouksen kulissientakaisiin ryhmäytymisiin kuin vieläkin vaikeammin sanoitettaviin asioihin, kuten erilaisiin kollektiivisiin pelkotiloihin. Keskustelu on mahdollista ja mielekästä vasta, kun rakenteet on tunnistettu ja sanallistettu.
Johanna Korhonen
kirkolliskokousedustaja
yleisvaliokunnan puheenjohtaja
Vantaa
On se kamalaa tuo demokratia kun TK-liikkeen edustaja voidaan jättää valitsematta varapuheenjohtajaksi vaikka hän olisi niin kovasti halunnut! ?
Avioliitolla on monia uhkia. Ei ole tuomitsemista, jos toteamme yhden olevan näitä.
Kuinka ollakaan että Johanna Korhosen korvaan tarttui juuri tuo lause.
Avioliitto on aika heppoisissa kantimissa, mikäli Katri Korolainen tai edes koko TK-liike on sille uhka.
Olisi ollut mielenkiintoista, jos blogisti olisi hiukan avannut sitä, mitä hän tarkoittaa ”näkymättömillä rakenteilla”/”kulissien takaisilla ryhmäytymisillä” tai ”kollektiivisilla peloilla.” Nyt joutuu arvuuttelemaan.
Johanna Korhonen hiukan valottaa blogissaan varapuheenjohtajan vaalin merkitystä. Varapuheenjohtajat ovat puhemiesneuvoston jäseniä ja siinä roolissa yhdessä valiokuntien puheenjohtajien ja valitsijamiesten puheenjohtajan kanssa he osallistuvat kirkolliskokouksen asioiden käsittelytapaa ja käsittelyjärjestystä koskevaan valmisteluun ja päätöksentekoon (mm. mihin valiokuntaan asioita ohjataan). Tässä roolissa varapuheenjohtajilla on siis vaikutusvaltaa. Kirkolliskokouksen jäsenille päin käytännön täysistuntotyön arjessa varapuheenjohtajat jäävät edustajien mieleen lähinnä vain heidän tankatessaan kirjain kirjaimelta takellellen käsiteltävien asioiden ruotsinkielisiä otsikoita.
Puheenjohtajiston vaalin tulos on suoraa seurausta siitä että keskusta voitti seurakunnissa pidetyt vaalit ja tämän seurauksena myös kirkolliskokouksen vaalit. Niinpä kummankin varapuheenjohtajan nouseminen keskustan listoilta ei ollut yllätys.
Molemmat ovat myös kokeneita hallintoihmisiä, toinen Mikkelin kaupunginhallituksen puheenjohtaja ja toinen entinen kansanedustaja.
Ei myöskään ollut mitenkään erikoista että toinen heistä on selkeästi kirkkomme suurimpaan kansanliikkeeseen kuuluva aktiivi. Onhan vanhoillislestadiolaisia enemmän kuin Lahden kaupungissa on väkeä ja heidän kesäjuhlillaankin on osallistujia säännöllisesti enemmän kuin Mikkelin kaupungissa on asukkaita.
Kyllä tämä puheenjohtajiston vaali selkeästi kuvastaa kirkkomme laajojen väestöryhmien tukemaa linjausta.
Itse Katri Korolaista äänestäneenä en voi kuin ihmetellä tällaista asennoitumista. Enkä nyt tarkoita vain näitä Johanna Korhosen mainitsemia avioliittomörköjä, vaan myös sitä tapaa, jolla TK-liike itse on nostanut asian tikunnokkaan.
Olisiko nyt syytä katsahtaa TK-lliikkeessäkin peliin ja pohtia, kuinka aggressiivisesti, kirkon järjestystä uhmaavilla irtiotoilla ja perinteisen avioliiton kannattajia vähemmistöjen syrjijöiksi leimaamalla on itse edistetty tällaisten mörköjen esiin marssia..?
Ei siis ole millään muotoa Katri Korolaisen kaltaisten fiksujen ja osaavien ihmisten vika, jos heidän taustallaan oleva ryhmittymä julkisuudessa harjoittaa demagogiaa ja syyllistämistä. Siellä ne mörötkin asuvat.
Äänestämällä Katri Korolaista olet asettunut TK-liikkeen tueksi. Totta kai he asettavat ehdokkaan joka voi tulla valituksi. Eivät he niin tyhmiä ole että olisivat asettaneet esimerkiksi Johanna Korhosen. Tyhmiä he eivät misssään tapauksessa ole. Sinänsä mainio kritiikkisi liikkeestä on tämän vuoksi epäloogista ja käsittämätöntä.
Juhani Ketomäki: minulla on periaate, jonka mukaan en personoi asioita. Sen vuoksi myös TK-liikkeen keskuudesta voi löytyä fiksuja ja päteviä henkilöitä, joiden valintaa eri tehtäviin voin jatkossakin kannattaa.
He ymmärtävät myös meitä eri kannalla olevia. Se ei ainakaan vähennä heidän merkitystään asioiden hyvästä hoitamisesta.
Ainakin paperisen Kotimaan mukaan kyse oli nimenomaan siitä että nostetaan esiin ns kirkon kasvoja. Totta kai sillä on symbolista merkitystä mitä ryhmittymään kukin edustaa. Muutenhan varapuheenjohtajat valittaisiin ilman keskustelua. Sinun lisäksesi yli 20 muuta ei ole tätä tajunnut. Taatusti kukaan TK-liikkeen edustaja ei äänestänyt ketään muuta kuin Korolaista
Tällainen muiden omantunnon ja äänestyskäyttäytymisen ”profeetallinen tunteminen” on lähinnä pelottavaa demagogiaa.
Olen huomannut lyhyen kirkolliskokouskokemukseni aikana, että TK-liikkeen edustajat ovat samanlaisia ihmisiä samoine tarpeineen, unelmineen ja toiveineen kuin kaikki muutkin ihmiset. Heidän kanssaan on ollut ilo vaihtaa ajatuksia, keskustella vakavasti, nauraa yhdessä ja polvistua yhteiseen ehtoollispöytään sekä rukoilla Herraamme.
Ehtoollispöydässä polvillaan riidellään aina vähiten, kukkuloilla seisten aina eniten. Erimielisyyksistämme huolimatta uskon dialogiin ja avoimeen vuorovaikutukseen sekä yhteiseen rukoukseen.
Kuten piispa Jari Jolkkonen tämän aamun saarnassa totesi: sitä, jonka puolesta rukoilen, on vaikea vihata..
Ohessa mielestäni suositeltavaa ja järkevää keskustelua avioliitosta kirkon näkökulmasta katsottuna:
https://www.youtube.com/watch?v=HBrg89wpxuM
Jouni Turtiainen, se on vain loogista päättelyä. Kritisoit kovasti TK-liiketttä ja siitä huolimatta äänestät heidän edustajaansa varapuheenjohtajaksi. Jos et näe tässä mitään ristiriitaa niin sitten et näe.
Juhani, ymmärrät varmaan, että asiat ja ihmiset on erotettava toisistaan. Asiat riitelevät, eivät ihmiset.