Kylmä kesä näyttää tuottavan paljon puhetta avioliitosta ja sen juhlimisesta. Avioliitto on maallinen, yhteiskunnallinen järjestys, se tunnetaan kaikkialla maailmassa. Keskustelussa näillä palstoilla on korostunut juristeria, lakipykälät Suomen laissa ja kirkkojärjestyksessä. En ole koskaan ollut erityisen kiinnostunut pykälistä ja pykälien viidakoista, niinpä en siihen keskusteluun lähde. Maailmalla on tässäkin asiassa kaksi vaaraa:kaaos ja järjestys.
Hurskaat veljet messuavat avioliiton 2000-vuotta vanhasta järjestyksestä. Sellaista ei ole. Sen tietävät niin rehelliset historijoitsijat kuin myös kirkkohistorian tuntijat. Avioliiton kirkollinen järjestys on muotoutunut vähitellen, satojen vuosien kuluessa, eri tavoin eri puolilla kristikuntaa. Muutos ei ole loppunut, kaikki yhteiskunnalliset järjestykset ovat jatkuvan muutoksen tilassa.
Mikä olisi meille nyt sopiva järjestys? Mielestäni malliksi sopisi hyvin Saksan nykykäytäntö: Kaikki parit muodostetaan yhteiskunnan viranomaisen edessä, onhan avioliitto ytimeltään yhteiskunnallinen perusjärjestys. Ja mikä sitten on kirkon rooli? Kirkko siunaa juhlallisesti solmitun liiton ja rukoilee sille Jumalan siunausta niiden parien kohdalla, jotka sitä pyytävät.
Tämä voi tuntua ensin yksinkertaiselta, mutta asia onkin hyvällä tavalla yksinkertainen. Liitto solmitaan yhteiskunnan säätämän järjestyksen mukaan, laillisesti. Ja ne jotka sitä haluavat. kokoontuvat yhdessä juhlaan, pyytämään solmitulle liitolle Jumalan siunausta. Järjestelmä toimii hyvin Saksassa, 80 miljoonan ihmisen maassa, jossa katolinen ja evankeelinen kirkko ovat yhtä suuria. Se toimii hyvin myös ekumeenisissa avioliiton siunaamisissa.
Yks ei muutu :Sana Herran.. Näin joskus lauloimme virsikirjasta. Vaikka maailmassa kaikki muuttuisi, niin ei pitäisi olla uskovien keskuudessa, jos Paavali on vieläkin pakanain apostoli.
LAURI, Hyvä Veli
”niin ei pitäisi olla uskovien keskuudessa”
Kumpaa tarkoitat:’
1. Uskovien keskuudessa ei pitäisi minkään muuttua, koska Virsikirjakin niin sxanoo.
vai:
2. Sen ihmisen ei pitäisi olla enää uskovien keskuudessa, joka näkee maailmassa tapahtuvan muutoksen, eikä hurskaasti sulje silmiään siltä?
Paavali, pakanoiden apostoli ei ollut vanhauskoinen, vaan olennaisella tavalla muutti ja uudisti uskon sisällön.
Luther, kunnioitettu herra tohtori radikaalisti muutti kirkossa siihen asti vallinnutta avioliittokäytäntöä.
Entä Sinä Lauri. Näetkö, miten perustavanlaatuisesti Raamatun kuva Jumalasta muuttuu Raamatun alusta sen loppuun. Suljetko toisen, vai molemmat silmäsi Jumalaa puolustaaksesi. Hän ei kuitenkaan tarvitse meidän puolustustamme, vaan me hänen.
Voi kai kommenttini noinkin lukea. Mieleeni tuli se kohta, jossa Paavali varoittaa mukautumisesta. Ilmestyskirja myös kertoo, että saastaiset saastuvat ja pahat tulevat pahemmiksi, mutta siinä on myös kohta, jossa sanotaan jotain pyhityksen tiestä.
Ei minun mielestäni Jumalan ole tarvinnut muuttaa mieltään. Kymmenen käskyä ovat edelleen ajankohtaiset elämän reunaohjeet. Jos niitä noudatamme, emme joudu sitä katumaan.
”Ei minun mielestäni Jumalan ole tarvinnut muuttaa mieltään.” Ei minunkaan mielestäni, tosin en rohkene Jumalan mielen tulkiksi.
Se mitä sanoin on, että Raamatun antama kuva Jumalasta on Raamatun alussa ihan toinen kuin sen lopussa. Kun Jumala jossain kehottaa surmaamaan sikiöt kohtuihinsa, en osaa ajatella, että Jeesus ajattelisi tai puhuisi näin.
Lauri, mitä kymmenen käskyä sanoo avioliitosta ja/tai avioliittoon siunaamisesta? Hyväksytkö moniavioisuuden? Entä sen, että huorin tehneestä pariskunnasta, miehestä ja naisesta nainen rangaistukseksi kivitetään? Ja niin edelleen.
”Kun Jumala jossain kehottaa surmaamaan sikiöt kohtuihinsa, en osaa ajatella, että Jeesus ajattelisi tai puhuisi näin.”
Mitähän kohtaa mahdat tarkoittaa? Aamoksen kirjassa Jumala ainakin selkeästi tuomitsee pahana ja rangaistavana tekona sen, että kaupungin valloituksen yhteydessä surmataan sikiöt ja äidit.
”Näin sanoo Herra: Ammonilaisten kolmen rikoksen, neljän rikoksen tähden minun päätökseni on peruuttamaton. Koska he ovat halkaisseet Gileadin raskaat vaimot, laajentaakseen aluettensa.
Sen tähden minä sytytän tulen Rabban muuria vastaan ja se kuluttaa sen palatsit, sotahuudon kaikuessa sodan päivänä, myrskyn pauhatessa rajuilman päivänä. Ja heidän kuninkaansa vaeltaa pakkosiirtolaisuuteen, hän ja hänen ruhtinaansa kaikki tyynni, sanoo Herra”. (Aam.1:13-15)
Huomionarvoista tuossa minusta on että rangaistus kohdistuu kuninkaaseen ja hallitusmiehiin.
Raamattu kuvastaa joissakin VT:n kertomuksissa aika paljon ihmisten käsityksiä Jumalasta, jonka Jumala itse profeettojensa suulla myöhemmin oikaisee.
Siksi pidän profeettojen kirjoista ja luen niitä usein Jesajasta alkaen. Ne ovat täynnä väärinkäsitysten oikaisemista, tuomiota viattoman veren vuodatuksesta ja itse luoduista harhakäsityksistä siitä mitä Jumala tahtoo. Ja myös sen painottamista mikä on oikeasti tärkeää ja Jumalan mielen mukaista.
”Minun sieluni vihaa teidän uusia kuitanne ja juhla-aikojanne; ne ovat käyneet minulle kuormaksi, jota kantamaan olen väsynyt. Kun te ojennatte käsiänne, minä peitän silmäni teiltä: vaikka kuinka paljon rukoilisitte, minä en kuule: teidän kätenne ovat verta täynnä.
Peseytykää, puhdistautukaa: pankaa pois pahat tekonne minun silmäini edestä, lakatkaa pahaa tekemästä. Oppikaa tekemään hyvää; harrastakaa oikeutta, ojentakaa väkivaltaista, hankkikaa orvolle oikeus, ajakaa lesken asiaa.” (Jes.1:14-17)
Rangaistukset ovat lieventyneet tai poistuneet kokonaan, mutta Jumalan tahto ei ole muuttunut. Silloin kun aviorikoksesta rangaistiin kivittämällä, tuomio koski sekä naista että miestä jos molemmat olivat syyllisiä eikä nainen ollut raiskauksen uhri.
Ole tarkkana viittauksissasi.
”Kirkko siunaa juhlallisesti solmitun liiton ja rukoilee sille Jumalan siunausta niiden parien kohdalla, jotka sitä pyytävät.” blogisti
Tämä malli toimii niin kauan kuin se ei ole ristiriidassa kirkon avioliitto-opin/määritelmän kanssa.
Palmu: ”Avioliitto on yhteiskunnallinen instituutio” ” Avioliitto on maallinen, yhteiskunnallinen järjestys”
Eihän se nyt ihan näin ole! Taitaa mennä puurot ja vellit sekaisin! Yhteiskunnassa, ihmiskunnan ja ihmisten keskuudessa avioliiton juridinen puoli, sen vahvistaminen yhteiskunnallisesti ja sosiaalisesti, mistä pariutuvat ihmiset ovat sopineet keskenään ja sen julkistaneet.
Mutta eihän tämä vahvistaminen merkitse sitä, että avioliittokäytäntö itsessään olisi pelkästään ”maallinen, yhteiskunnallinen järjestys”.
Kyllä avioliitto on Raamatun ilmoituksen mukaan jumalallinen järjestys, esikuvana taivaallinen avioliitto: Kristus ja Hänen morsiamensa, vaimonsa! Ja tämähän oikeuttaa ne, jotka uskovat, vaatimaan, että siinä yhteiskunnassa, jossaa he elävät, noudatetaan myöskin tätä jumalallista periaatetta.
Myös esivalta on Jumalalta ja tämähän on pelkästään hyvä asia. Meissä ihmisissä kun löytyy monenlaista Tossavaista, jotka niin helposti jopa uskonnollisissa asioissammekin emme aina ota riittävästi lähimmäistemme oikeuksia huomioon toiminnoissamme! Sellaisissa asioissa on aivan paikallaan, että kaikkia koskeva esivalta hoitaa ja virallistaa asiat.
Kyllä kai kirkon pappi, joka on tehtävässään ja siinä pysyäkseen ainakin jossain määrin sitoutunut Raamatun ilmoitukseen, avioliiton tämänkin puolen ymmärtää?
REINO,
avioliitto yhteiskunnallisena järjestyksenä ja kristillinen avioliitto ovat kyllä molemmat olemassa, mutta niitä ei voi yhden suhde yhteen sekottaa keskenään. Jos sitä yrität, menevät sinulta puurot ja vellit sekaisin. Juuri siksi Saksan mallin mukainen käytäntö olisi parempi ja selkeämpi – emme enää elä yhtenäiskulttuurin aikaa. Vai eikö ajalla ole väliä? Sittenhän voisimme hyväksyä myös Raamatun sanaan perustuvan moniavioisuuden.
”Ja tämähän oikeuttaa ne, jotka uskovat, vaatimaan, että ne, jotka elävät siinä yhteiskunnassa, jossa he elävät,myös noudatetaan tätä jumalallista periaatetta.”
Mistä maasta puhut? Ja puhutko kristityistä vai muslimeista?
Ei meidän tarvitse ruveta Jumalan mielen tulkiksi. Monissa asioissa riittää suora lukutaito. Jos Paavali on edelleen pakanain apostoli, niin me kai hyväksymme seuraavat asiat: Paavali tunsi lain ja koko vanhantestamentin saatuaan Gamalielin opetusta.
Paavali antaa paimenvirkaan sopivan määritteen: 1.Tim: Seurakunnan johtajan ominaisuudet
1 Tämä sana on varma: joka pyrkii seurakunnan kaitsijan virkaan, tahtoo jaloon työhön. 2 Seurakunnan kaitsijan tulee olla moitteeton, yhden vaimon mies, raitis, harkitseva, rauhallinen, vieraanvarainen ja taitava opettamaan, 3 ei juomiseen taipuvainen, ei väkivaltainen eikä rahanahne, vaan lempeä ja sopuisa. 4 Hänen on pidettävä hyvää huolta perheestään, kasvatettava lapsensa tottelevaisiksi ja saavutettava kaikkien kunnioitus. 5 Jos joku ei osaa pitää huolta omasta perheestään, kuinka hän voisi huolehtia Jumalan seurakunnasta? 6 Hän ei saa olla vastakääntynyt, jotta hän ei ylpistyisi eikä joutuisi tuomittavaksi Paholaisen kanssa. 7 Hänen on nautittava myös ulkopuolisten arvonantoa, jottei hänestä puhuttaisi pahaa ja jottei hän lankeaisi Paholaisen virittämään ansaan.
Tuo oli paimenviran kriterit, mutta eivät ne voi vahingolliset olla tavalliselle kristityllekkään. Siinä mainitaan yksi mies ja yksi nainen. Alussakin Jumala puhui pariskunnalle jotakin. Minusta sitä ei tarvitse myöskään tulkita. lukuitaito riittää.
Raamattua on kirjoitettu myös opiksi niiltäkin osin mitä tapahtui, kun poikettiin tieltä. Emme siis voi ottaa esikuvaksi vanhantestamentin ihmisten tekemiä asioita, koska ne monissa kohdin poikkesivat Sanasta.
Ei se pelkkä lukutaito riitä, pitäisi myös ymmärtää. ”Ymmärrät
kö myös mitä luet”; Ettei lue esimerkiksi näin (vanha vitsi): Niin Juudas meni ja hirttäytyi. Mene sinä ja tee samoin.
Pysytään nyt avioliitossa, mutta kun kerroit tuon paljon käytetyn listan, oletko tavannut monta sellaista seurakunnissa? Ahneita ainakin ovat useimmat, minä mukaan lukien. Termi ”yhden vaimon mies” viittaa enemmän hyvätapaisuuteen, kunniallisuuteen kuin mies-sukupuoleen. Apostoli käyttää kreikkalaista ilmaisua pitkin matkaa. Mutta se siitä, puhutaan me nyt vain avioliitosta. Kirkon avioliittokäsitys on muuttunut monta kertaa. Kirkon vihkikäytännöt ovat muuttuneet oikein monta kertaa. Et voi sitoa Jumalaa ja Jumalan tahtoa yhteiskunnallisiin tapoihin ja käytäntöihin.
”Me olemme Jumalan lapsia, eikä ole käynyt vielä ilmi, mitä meistä tulee.” (muistinvaraisesti)
Hyvä näkökulma asiaan Heikki Palmu. Tietyin varauksin asiat voisi järjestää esittämälläsi tavalla.
Tarkoittamani varaukset liittyvät kirkon oppiin. Tunnustuksemme mukaan kirkollisen yhteyden kriteereiksi riittää yksimielisyys evankeliumin opista ja sakramenttien toimittamisesta. Tämä pitää vähintäänkin olla. Samon kuin emme voi hyväksyä opetusta että ehtoollisen vietto on pelkkää Kristuksen muistelua taikka vertauskuvallista nauttimista, emme myöskään voi hyväksyä poikkeaavaa opetusta siihen että ihminen jo alun perin luotiin mieheksi ja naiseksi, siis kahdeksi eri sukupuoleksi.
Kirkon järjestyksen kannalta tämäkään ei toki riitä, vaan kirkossa tulee sakramentiopetuksen lisäksi olla yhtenäinen oppi kaikista muistakin kirkollisista toimituksista. Tähän kuulu myös se millaisia aviolittoja kirkssa voidaan siunata.
Kiitokset Heikki Palmulle hyvästä kirjoituksesta. Eri palstoilla käytävää avioliittokeskustelua lukiessa hämmästyttää, kuinka ohuet tiedot monilla on historiasta yleensä ja kirkon historiasta erityisesti. Avioliiton solmiminen kirkollisella vihkimyksellä niin, että sillä on kirkollisen toimituksen vuoksi erityinen asema, on vain muutama sata vuotta vanha järjestelmä. ”Lyhyt aika” ei tietenkään heikennä vihkimiskäytännön arvoa, mutta käsitys kirkollisesta vihkimyksestä Raamatun ilmoituksen mukaisena järjestyksenä on yksinomaan tietämättömyyttä. Tai oikein kauniisti ilmaistuna hurskasta tietämättömyyttä….
HEIKKI,
”avioliitto yhteiskunnallisena järjestyksenä ja kristillinen avioliitto ovat kyllä molemmat olemassa, mutta niitä ei voi yhden suhde yhteen sekottaa keskenään.”
Hyvä, että myönnät avioliiton yhteiskunnallisena järjestyksenä ja kristillisenä avioliittona molempien olevan olemassa. Blogissasi ¨annat ymmärtää, että avioliitto on pelkästään maallinen instituutio! Mutta mitä ihmettä tarkoitat sillä, että avioliittoa ei saa itsensä kanssa sekoittaa keskenään?
Puhut Saksan mallista. Tätä mallia on Suomenniemellä iät ja ajat käytetty ruohonjuuritasolla, sekä vapaissa että kirkollisissa piireissä! Ensin mennään maistraattiin ja sitten pidetään joko kirkolliset tai oman yhteisön malliset menot häiden siunaamisineen ja yhteisine rukouksineen jne..
”Sittenhän voisimme hyväksyä myös Raamatun sanaan perustuvan moniavioisuuden.”
Väitätkö, että moniavioisuus on Raamatun hyväksymä! Höpsistä kanssa! Tämä on sitä, mistä edellä Risto Voipio käyttää sanontaa ”hurskasta tietämättömyyttä”!
Avioliitto-keskustelijoita vaivaa useimmiten köykäiset ja mitättömät tiedot sosiologiasta, kulttuurihistoriasta, uskontojen historiasta, vieläpä Raamatun kirjoitusten asiasisällöstä ja väitteet ovat sitten sen mukaisia.
Raamattu ei opeta polygamiaa, moniavioisuutta, vaan pitää sitä täysin jumalattomana ja vääränä. Sen sijaan polygyniasta, monivaimoisuudesta siellä on runsaasti esimerkkejä. Varsinkin juutalaisuudessa tästä oli hyvin tarkat säännöt, kuten esimerkiksi, että kaikkia vaimoja oli kohdeltava ehdottoman oikeamielisesti ja tasa-arvoisesti! Kenties tässä oli perussyy, etteivät esimerkiksi kreikkalaiset ja roomalaiset tässä onnistuneet, vaan muuttivat lainsäädäntöään niin, että virallinen avioliitto koski vain yhden miehen ja naisen välistä liittoa. Mutta samalla säilyi jopa julkisena kaikenlainen prostituutio ja elostelu. Varsinaisen vaimon lisäksi pidettiin julkisesti rakastajattaria ja avomiehiä! Lopputulos oli se, että esimerkiksi Rooman kahdeksasta keisarista oli 7 homoa, kun normaaleihin vapaisiin kanssakäymisiin miehen ja vaimon kesken kyllästyttiin ja etsittiin kaikenlaista poikkeavaisuutta. Jumala ei tälliseen menoon ole koskaan suoranaisesti puuttunut, varoittanut kyllä, mihinkä tallainen johtaa. Hän on vanhurskas siinäkin, että kunnioittaa antamaansa ihmisen vapautta mennä halutessaan omaa tietänsä, minne haluaa, mutta vastuu ei ole Jumalan vaan ihmisen itsensä!
Tämän lainsäädännön, yhden vaimon ja yhden miehen liiton kristinusko omaksui pakanallisilta roomalaisilta ja kreikkalaisilta, mutteivät ole onnistuneet yhtään paremmin pitämään avioliittoa kunniassa! Tällainen yhden miehen ja vaimon liitto ei ole missään tapauksessa vastoin Jumalan tahtoa! Pikemminkin on syytä todeta, että jos syntinen ihminen edes uskovana kykene pitämään edes avioliitossaan vanhurskautta voimassa, pitäytyköön edes yhteen aviopuolisoon. Kun Herra Jeesus tulee monine uskovineen, ”vaimoineen”, silloin on ylösnousemuksen seurauksena myös kaikilla Hänen ”morsiamillaan” täydellinen vanhurskauden puku päällään, että voidaan olla varmoja tällaisten ”häiden” onnistumiselta!
”Mistä maasta puhut? Ja puhutko kristityistä vai muslimeista?”
Luepas tarkkaan! Asiayhteydestä näkyy, että puhun kaikista Jeesukseen uskovista kaikkialla maailmassa. En suinkaan tarkoita, että he olisivat aina enemmistöinä joka paikassa!
Saas nähdä, miten meidän maassamme tulee käymään, mutta kristittyinä meidän tulee kuuluttaa kantamme kaikkialla, niin poliittisilla kuin kirkollisillakin areenoilla! Se on meidän oikeus! Jospa armollinen Jumalamme meitä vielä tässäkin hulluudessamme armahtaa, toivoo Reino!
Reino Marjakangas,
viittaat kovin moneen asiaan ja ajankohdan tähden en edes yritä kaikkeen esittämääsi vastata.
Eniten ihmettelen tätä, että vaadit kristityille maasta riippumatta oikeutta kristilliseen järjestykseen. Entä Islamin-uskoiset, uskonnottomat, ateistit ja muut? En usko uskonnon perusteella vaadittaviin privilegioihin. On oikein (ja miksei myös kristillistä), että olemme kansalaisina yhdenvertaisia, samanarvoisia.
Mitä moniavioisuuteen Raamatussa tulee, pyydän sinua tutustumaan Jouni Turtiaisen kirjoitukseen toisessa blogissa.
Ruotsissa aikanaan kun samaa keskustelua käytiin 9 piispaa kirjoitti Dagens nyheterin yleisöpalstalle mm näin:
”Muuttakaa nykyinen vihkimistä varten tehtävä esteettömyystutkinta neutraaliksi valtiolliseksi avioliiton rekisteröinniksi. Kirkon juriidinen vihkimisoikeus tekee kestämättömäksi sen että pappien ei tarvitsisi vihkiä samaa sukupuolta olevia pareja. Viranomaistoiminnan tulee olla yhdenvertaista kaikille. Sallittaakon valtion siksi hoitaa avioliiton liittyvän juriidisen puolen. Jo tänään pitää vihkimsen esteettömyystutkinta suorittaa paikallisessa verotoimistossa. Jos pari silloin allekirjoituksin vahvistais että he haluavat mennä naimisiin toistensa kanssa olisi avioliitto silloin rekisteröity ja juriidisesti valmis. Sen jälkeen pari voisi halutessaan viettää häitä Ruotsin kirkossa, tai jossain muussa uskonnollisessa yhteisössä.”
Minusta tämä ehdotus ei ole ristiriidassa sen kanssa että kristillinen avioliitto on miehen ja naisen välinen liitto.
.
Oli niin tai näin niin voi kai olettaa, että vihkivä pappi edes tarkistaa vihittävien ”kelpoisuuden”. Pulinaa herättäneessä tapauksessa pappi oli kait eläkkeellä tms eikä ilmeisesti sitä tehnyt syystä tai toisesta ja vihki kirkkoon kuulumattoman ja toisen kirkkokunnan jäsenen. Ja silti liitto on virallinen. Että silleen.
Tulipa mieleen tietoon tulleet tapaukset, joissa kirkkoon kuulumaton pari, molemmat tai jompi kumpi heistä, näkevät vaivan liittyä kirkkoon, jottas saataisi näyttävät häät. Maistraatti kun on näissä seremonioissa aika nuiva. Turhaa oli kaikki :). Löydät vain suurpiirteisen papin, joka ei liikoja tarkistele tai kysele ja homma hoituu suitsait. Pappia saattaa tuomiokapituli vähän moitiskella vaan sehän on hänen pieni erehdyksensä kunhan ei ota tavaksi eli sattuuhan sitä itse kullekin…
Kirkolla voisi ehkä todella olla syytä ryhtyä pohtimaan tätä vihkimisjuttua. Sehän ei sinänsä ole ev.lut. kirkossa edes sakramentti, joten miksei luopua tästä oikeudesta, jonka hallintakin näyttää olevan vähän hukassa.