SYNNIN SYVIN OLEMUS ON AVIORIKOS
1 Ms 2:16-17
Ja Herra Jumala käski ihmistä sanoen: “Syö vapaasti
kaikista muista paratiisin puista,
17. mutta hyvän- ja pahantiedon puusta älä syö, sillä sinä
päivänä, jona sinä siitä syöt, pitää sinun kuolemalla kuoleman
(moot taamuut)”.
1 Ms 3:1-61.
Mutta käärme oli kavalin (aaruum) kaikista kedon eläimistä,
jotka Herra Jumala oli tehnyt; ja se sanoi vaimolle:
“Onko Jumala todellakin sanonut: ‘Älkää syökö kaikista paratiisin
puista’?”
2. Niin vaimo vastasi käärmeelle: “Me saamme syödä muiden
puiden hedelmiä paratiisissa,
3. mutta sen puun hedelmästä, joka on keskellä paratiisia, on
Jumala sanonut: ‘Älkää syökö siitä älkääkä koskeko siihen,
ettette kuolisi (pen-temuutuun)’.”
4. Niin käärme sanoi vaimolle: “Ette suinkaan kuole (loo-moot
temuutuun ‘ette kuolemalla kuole’);
5. vaan Jumala tietää, että sinä päivänä, jona te siitä syötte,
aukenevat teidän silmänne, ja te tulette (vii-hejiitem, huom!
verbistä haajaa ‘tulla joksikin’) niinkuin Jumala (ke-Eloohiim)
tietämään hyvän ja pahan”.
6. Ja vaimo näki, että siitä puusta oli hyvä syödä ja että se oli
ihana katsella ja suloinen puu antamaan ymmärrystä; ja hän
otti sen hedelmästä ja söi ja antoi myös miehellensä, joka oli
hänen kanssansa, ja hänkin söi.
Jumala oli käskenyt ihmistä syömään vapaasti kaikista paratiisin
puista, mutta hyvän- ja pahantiedon puusta hän ei saanut syödä. On
tärkeää havaita, että tämän sanan Jumala puhui Aadamille ennen
Eevan luomista. Eeva sai sen kuulla mieheltään. Käärme tiesi tämän.
Sentähden se asetti kyseenalaiseksi Eevan luottamuksen mieheensä:
Onko Jumala todella sanonut? Tarkoittiko Jumala sitä, mitä Hän
sanoi? Kun vaimo selitti hyvän- ja pahantiedon puusta syömisen
merkitsevän kuolemaa, seurasi käärmeen oma ‘sananselitys’: “Ette
suinkaan kuole” (sanatarkasti ‘kuolemalla kuole’), vaan Jumala on
salannut teiltä jotakin, mikä tulevaisuuden kannalta on hyvin tärkeää!
Silmänne aukeavat ja tulette Jumalan kaltaisiksi ja pääsette osalliseksi
Hänen tiedostaan ja luomisvoimastaan.
Käärmeen sana “tulette niinkuin Jumala (lat. eritis sicut Deus)
tietämään” ei tarkoita vain Jumalan tietoa, vaan myös Hänen luomisvoimaansa
(Sormunen, Timoteuskirjeet). Tässä on kysymys itsenäisestä
luomisesta. Näin Eeva miehensä kanssa voisi varmistaa oman
valta-asemansa maan päällä. Olihan Jumala käskenyt: “Vallitkaa
meren kalat ja taivaan linnut ja kaikki maan päällä liikkuvat eläimet”.
Muutoin kenties puusta tulee syömään joku muu, joka rupeaa hallitsemaan
heitä! Tällä tavoin Eeva tuli petetyksi sinänsä hyviltä näyttävillä
perusteilla.
Parhaita valheita lienevätkin puolitotuudet. Jumala ei ollut puhunutkaan
silmänräpäyksellisestä kuolemasta, mihin Aadam ja Eeva varmaan
olivat tutustuneet seuratessaan ympärillään kasvi- ja eläinkunnassa
tapahtuvaa taistelua elämästä. Irtautuessaan Luojastaan, Elämän
Antajasta, he joutuivat kuoleman valtojen vaikutuspiiriin, turmeluksen
orjuuteen, minkä oli määrä päättyä lopulliseen kuolemaan, tuhoon.
Sanonta “kuolemalla kuoleminen” tarkoittaa juuri tätä. Se on peruuttamaton päätös.
“Synnin palkka on kuolema” (Rm 6:23). Se tulisi tapahtumaan samana
päivänä, “sinä päivänä”, mikä Jumalan mittapuun mukaan tarkoittaa
tuhatta vuotta (2 Pt 3:8). Niinpä yksikään ihminen ei ole saavuttanut
edes yhden ‘päivän’ ikää. Vanhin ihminen, Metusalah, eli 969 vuoden
vanhaksi (1 Ms 5:27).
Puolitotuus oli myöskin Jumalan tiedon ja luomisvoiman hankkiminen
hyvän- ja pahantiedon puun kautta. He tosin pääsivät niistä
osallisiksi, mutta aivan toisella tavalla kuin Jumala oli tarkoittanut. Jos
Eeva olisi kysynyt mieheltään, olisi Aadam voinut hänelle huomauttaa,
että viettelysten puun vieressä kasvaa toinen puu, elämän puu, josta
heillä oli lupa syödä (myöhemmin sen hedelmän syöminen kyllä
evättiin, j. 22). Siitä he saisivat kaiken, mitä elämään (2 Pt 1:3) ja
luomakunnan hallitsemiseen tarvitaan.
Hyvän ja pahantiedon puusta syöminen merkitsi tietoa ilman viisautta, valtaa ja hallitsemista ilman vanhurskautta, loputonta työtä ja uurastusta halujen ja himojen tyydyttämiseksi, saamatta silti koskaan kokea niiden lopullista täyttymystä. Vilpillisyys ja valhe tulivat ihmisten välisiin suhteisiin sävyisän mielenlaadun ja rakkauden sijaan. (vrt. Elämän puu Raamatun mukaan on kaiken viisauden, vanhurskauden, täyttymyksen ja luovan Elämän Sanan lähde, Snl 3:18; 11:30;13:12; 15:4) Sanalla sanoen tästä puusta syöminen merkitsi elävän Sanan lähteen, Jumalan hylkäämistä. Sen sijaan se ei merkinnyt uskonnollisuudesta luopumista, palvonnan kohde vain vaihtui Luojasta luotuun (Rm 1:25).
Tässä juuri on synnin olemus ja sillä on selvästi aviorikoksen luonne. Eeva kääntyi epäuskoisena miehestään, joka edusti Jumalan Sanaa hänelle ja oli hänen herransa. Miehensä sijasta hän antoi käärmeen tulkita itsellensä Sanaa. Tämän pettämänä hän söi kielletystä puusta ja vallanhimon sokaisemana ryhtyi opettamaan (2 Tm 2:12) miestänsä.
Rikkiviisas kirjanoppineisuus kertoo tosin vähemmän vakuuttavasti, että hän käytti keinoinaan sekä houkutusta että itkua! Nimenomaan miehen opettamisesta oli kuitenkin kysymys, sillä Jumala sanoi myöhemmin miehelle: “Koska kuulit vaimoasi…”! (Vanha käännös: Koskas kuuntelit emäntäs ääntä!”)
Aadamia tosin sitoi jumalallinen määräys (2:24) isän ja äidin ‘kokonaan jättämisestä’ ja vaimoon ‘liimautumisesta’ (sana ‘luopukoon’, kreik. kataleípoo, merkitsee ‘jättämistä kokonaan’ ja sana ‘liittyköön’, kreik. proskolláoo, on sananmukaisesti ‘liimautukoon’). Epäilemättä hän rakasti syvästi vaimoaan, niin että jaksoi antaa tämän epäluottamuksen osoituksen anteeksi. Mutta että hän otti aviorikokseen langenneen vaimonsa opetuksen vastaan sensijaan, että olisi kuullut Luojaansa, langetti hänet saman synnin alaisuuteen. (jatkuu b-osa)
”…kavalin (aaruum”)
Aruum merkitse itseasiassa ’valistunein’. Kantasanana arm /korkea!
Onko tämän ajattelun mukaan avioliiton olemus Raamatun valossa vaimon alamaisuus miehelleen? ”On tärkeää havaita, että tämän sanan Jumala puhui Aadamille ennen
Eevan luomista. Eeva sai sen kuulla mieheltään.” Tässä jätetään huomioimatta se raamatullinen ajatus, että ihminen luotiin alunperinkin mieheksi ja naiseksi. Mies ja nainen erotettiin toisistaan Eevan luomisen yhteydessä ja sen vuoksi he kaipaavat toisiaan yhtyäkseen taas yhdeksi lihaksi. Se, minkä Jumala puhui Aadamille ennen kuin Eeva erotettiin omaksi yksilökseen, puhuttiin siis yhtä hyvin Eevallekin.
Aadam oli hänen kanssaan siinä, eikä ottanut vastuuta vaimonsa tekemisistä. Tämä juuri on meidän miesten ihan yleinen perisynti. Laistetaan vastuusta. Sitte vaimot ottaa sen ja mies on pulassa.
On eri asia kantaa yhteistä vastuuta kuin ottaa vastuu toisen tekemisistä. Molemmat puolisot ovat vastuussa omista tekemisistään ja tekemättä jättämisistään.
Mielenkiintoinen tuo sanajuuri a r m (hepr. kirjaimet ajin, resh, meem).
Se merkitsee sekä ”alaston” (aroom) että viekas (oorem). Siis samat juurikonsonantit, mutta eri vokaalisaatio. Koska vokaalimerkit yleensä kirjoitettuina puuttuvat, sanat näyttävät samoilta! Monikkomuoto (aaruummiim) on molemmissa täsmälleen sama sana. Mahtavatko olla alunperin sama sana?
Aruum Gezeniuksen sanakirja hakusana 6175 antaa sanalle paikan mm. Genesis 3:1
merkitykset crafty ja prudent, cautios, taito, taitavuus ja järkevcä varovainen.
Kun heidän silmänsä aukesivat, he näkivät olevansa alasti ja kohta alkoivat syytökset, käärme petti, sanoi vaimo, mies syytti vaimoa, mutta Jumala sanoi miehelle: ”Koska kuulit vaimoasi ja söit puusta, josta minä kielsin sinua sanoen: ’Älä syö siitä’, niin kirottu olkoon maa sinun tähtesi. Vaivaa nähden sinun pitää elättämän itseäsi siitä koko elinaikasi” 1.Moos.3:17
Ja vaimolle hän sanoi: ”Minä teen suuriksi sinun raskautesi vaivat, kivulla sinun pitää synnyttämän lapsia; mutta mieheesi on sinun halusi oleva, ja hän on sinua vallitseva” (Sama luku)
Tuossa on kohta, joka avaa paljon, jos tuon ”mieheesi on sinun halusi oleva” ymmärtää enempi asemalliseksi. Nainen haluaisi olla kuin mies.
Näin sen voi myös kääntää ja tulkita.
Martti Pentti ja Pekka Pesonen’
Odotelkaahan, viisaat miehet, kaikessa rauhassa jatkokirjoitusta ja varsinkin myöhäisempää arkeolgisiin faktoihin perustuvaa plogiani: Kaksi luomiskertomusta ja kaksi ihmissukua. Myöskin aikaisempiin kirjoittamiini teksteihin kannattaa palata. Pyrin yllesä tarkkaan stilisoimaan tekstini. Tietysti aina virheitä pääsee livahtamaan sisään. Korjataan ne.
Aikaisemmissa teksteissäni olen, Martti, jo selkeästi ilmaissut kantani tähän naisten ”alamaisuuskäsitteeseen”. En oikein jaksa enkä haluakaan toistella jokaiselle keskustelijalle uudestaan ja uudestaan asioita, joita on jo käsitelty ja mielipide ilmaistu. Eivät lukijatkaan jaksa sellaista toistelua kovin pitkälle lukea.
Pekka,
ei Jumala nuhdellut Aadamia, ettei hän ottanut vastuuta vaimonsa tekemisistä! Älä hyvä mies lisäile tekstin rivien väliin sellaista, mitä siellä ei lue!
”hän otti puun hedelmästä ja söi ja antoi myös miehellensä, joka oli hänen KANSSAAN ja hänkin söi”
Kyllä tämä minun Raamatussani on. Puuttuuko se Reinolta? En yleensä käytä lainauksia Raamatusta. Koska oletan keskustelijoiden tuntevan tekstin
Kummallista kutsua minua viisaaksi ja sitten moittia typerykseski.
Ismo,
Sanon samaa, mitä kirjoitin veljille edellä. Vastaus tulee jatkossa, jossa näkyy minun tulkintani aiheesta!
”Sanalla sanoen tästä puusta syöminen merkitsi elävän Sanan lähteen, Jumalan hylkäämistä.”
Olen aina ihmetellyt sitä, miksi ihmeessä se ”hyvän- ja pahantiedon puu” piti yleenä sinne paratiisiin istuttaa, jos sen hedelmiä ei saanut syödä? Mitä hyötyä semmoisista puista on? Olisi tainnut ihmiskunta säästyä monenmoisilta hölmöilyiltä, jos Jumala olisi jättänyt koko puun istuttamatta. Taisi tulla itse ylipuutarhurille paha moka.
Seppo H: ”Aruum Gezeniuksen sanakirja hakusana”
Minulla ei tuota sanakirjaa ole täällä kotona.
Gesenius korjaili sanakirjojaan ja thesauruksiaan jopa vuosiymmeniä jälkeenpäin uusimman aineistonsa mukaan.
Minulla täällä kotona on Geseniuksen Hebräisches und aramäisches Handwörterbuch über das alte Testament, 17. muuttamaton painos. Tämä on hyvin kattava ja lienee viimeinen Geseniuksen käsistä lähtenyt sanakirja. Tykkään enempi saksan kuin englannin kielestä. Lauseenjäsennys on selkeämpi. Mielestäni englanti, joka on tieteellisessä maailmassakin lyönyt itsensä läpi, on aika kehittymätön, barbaarinen kieli, jota joudutaan joskus ummikkoenglanttilaisillekin selittämään.
Tämän vuoksi pidän enemmän vanhemmasta transkriptio-tavasta (aaruum, ei arum). Ei ainakaan tarvitse arvailla, onko kyseessä lyhyt vai pitkä a, tai puolitoista pitkä vokaali!
Hienoa, Seppo, että harrastat näitä alkukieliä! Sen sijaan en panisi niin suurta painoa noille juutalaisille kabbalistien ja soharien teksteille, jotka ovat syntyneet pääosin myöhemmin, oppositioasemassa kristinuskoon nähden.
Eikö ole Reino mahdolistai sekin,että heprealaiset oppineet kabbalistit saattoivatkin puolustaa omaa pyhää tekstiään mahdollisisia kristillisiä virhetulkintoja vastaan?
Aruum sana alkumerkitys on ’nähdä’ ja ’katsoa’. Näkemällä ja katsomalla oppii viisaaksi ja taitavaksi. Heprealainen sana ’käärme’ nachas merkitseekin myös selvännäköistä ja ’kuiskaajaa’. Niinpä Jeesuskin käski opetuslapsia olemaan viisaat kuin käärmeet ja niinpä käärme tuli myöskin lääketieteellisiin symboleihin.
Kimmo W: ”Olen aina ihmetellyt sitä, miksi ihmeessä se “hyvän- ja pahantiedon puu” piti yleenä sinne paratiisiin istuttaa, jos sen hedelmiä ei saanut syödä?”
Se on, Kimmo, sillä lailla, että Jumala hyvyydessään huolehti niistä joutilaista suun pieksäjistäkin, että niilläkin olisi joitain hommia.
Ihan kiva, mutta ei se tuota varsinaista asiaa kuitenkaan selitä.
Taisi olla se turhan puun istutuskin sitten vain niitä vanhan Vihtahousun temppuja, joille kaikkivaltiaskaan ei voi mitään. Mutta sitten sopinee kuitenkin ihmetellä mistä se Piru olisi siihen jo maailmankaikkeuden luomisvaiheessa ilmestynyt puita istuttelemaan? Ei kai hyvä Jumala sitäkin luonut?