SYNNIN SYVIN OLEMUS ON AVIORIKOS (jatkoa)
Mainittakoon tässä yhteydessä eräs näkemys syntiinlankeemuksen tapahtumasta, sillä se kummittelee monien nykyistenkin aviolliseen yhteiselämään liittyvien kannanottojen taustalla. Vuonna 1965 kuollut amerikkalainen saarnamies William Branham on kehitellyt niin sanottua ‘käärmeensiemenoppia’, jossa hän näkyjensä perusteella ‘paljastaa’ lopunajan seurakunnalle, mitä todella alussa tapahtui.
Hänen mukaansa käärme oli alkuaan komean miehen näköinen, kahdella jalalla kävelevä eläin, puuttuva rengas apinan ja ihmisen välillä. Tämä vietteli Eevan sukupuoliyhteyteen kanssaan, josta yhteydestä oli seurauksena Kainin siittäminen. Koska myös Aadam yhtyi vaimoonsa, kantoi Eeva kohdussaan kaksosia ja toinen niistä oli Aadamin siittämä Aabel.
Jumala sitten kirosi käärmeen niin, että tämän koko olemus muuttui maassa luikertelevaksi matelijaksi. Sukupuoliyhteys ja sen kautta lisääntyminen tuli näin ihmiskuntaan käärmeen välityksellä, muttei ollut Jumalan alkuperäinen tarkoitus.
Valitettavasti nämä näkemykset eivät olleet Branhamin saamia jumalallisia näkyjä ja ‘paljastuksia’. Ahkerana historian kirjojen lukijana ja avustajiensa välityksellä hänkin on ne saanut, niinkuin muutkin erityiskorostuksensa ja oppinsa vanhasta kirjallisuudesta. On kysymyksessä myöhäisjuutalaisuudessa esiintyvä legenda, jonka kannalla oli muun muassa askeettisuudestaan ja maailmankielteisyydestään tunnettu kirkkoisä Tertullianus.
“Jollei Aatami olisi ollut tottelematon Luojalle, hän ainaisesti olisi elänyt neitseellisessä puhtauden tilassa ja paratiisi olisi kansoittunut jonkin viattoman lisääntymistapahtuman avulla viattomista ja kuolemattomista olennoista”!
Tämän ajatuksen on lausunut Nyssan Gregorius ja myöhemmin Johannes Damascenus (Westmark, Avioliiton historia).
Branham, jonka opetuksessa on paljon erittäin tähdellisiä ja varteenotettavia, suoraan Raamatusta nousevia korostuksia, on kuitenkin itse oiva esimerkki siitä, mihin joudutaan, kun mennään kurkkimaan ‘verhon taakse’, hankkimaan tietoa “yli Kirjoitusten” (1 Kr 4:6) siitä, mistä Jumala viisaudessaan on katsonut aiheelliseksi vaieta.
Branham korostaa, kuinka on pysyttävä Sanassa eikä siihen saa mennä lisäämään eikä poisottamaan mitään, ja samaan hengenvetoon hän esiintyen lopunajan Eliana vaatii uskomaan Jumalan Sanana opettamiaan vanhoja juutalaisia taruja!
Tässä onkin kysymys aivan samasta asiasta kuin käärmeen ja Eevan tapauksessa. Käärme jakoi Eevalle sellaista tietoa Jumalasta, jota Jumala ei ollut suoranaisesti puhunut ja joka oli vahingoksi Eevalle. Analoginen yhteys okkultisen ja spiritistisen tiedon kanssa on ilmeinen!
Raamatun ulkopuolinen, hengellinen tieto, koski se sitten Jumalaa tai perkelettä, on aina spiritististä! Nykyinen, monta kertaa hengellisenä pidetty kirjallisuus on tulvillaan tällaista tietoa. Niin on myös branhamilaisuus spiritistinen ja siksi kartettava liike.
Mitä sitten todella tapahtui alussa? Ei sen enempää, kuin mitä Raamatussa on kerrottu! Jumala on pannut avioliiton Kristuksen ja Häneen uskovien ihmisten välisen yhteyden esikuvaksi. Kristus Jeesus on ylkä, Häneen uskovat ovat morsiamia. Pelastus on pysymistä Hänessä, Hänestä pois kääntyminen on aviorikosta.
Mielenkiintoisen huomion teemme psalmista 91, jae 14:
“Koska hän riippuu Minussa kiinni (bii chaashak), niin
Minä hänet pelastan; Minä suojelen hänet, koska hän tuntee Minun nimeni (kii jada shmii ‘on yhtynyt Nimeeni’, ‘on yhtä Minun kanssani’)”.
Tämä ‘riippua kiinni’ on hepreassa chaashak ja se merkitsee sellaista kiinniriippumista, kun vaimo riippuu rakkaudesta kiinnittyneenä mieheensä, ts. on ‘mielistynyt’, ‘rakastunut’ häneen. Tässä kohdassa on siis sanottu: “niin Minä hänet pelastan”. Muissa Vanhan Testamentin kohdissa käytetään ‘riippua kiinni’-verbin yhteydessä heprean sanaa daabeek, ja se on tavallista kiinni riippumista, omin voimin ‘roikkumista’.
Herra Jeesus puhui väärästä mammonasta ja sen yhteydessä uskollisuudesta, omaisuuden oikeasta käytöstä (Lk 16:11), mistä juuri on kysymys ihmisen alkuperäisessä kutsumuksessa luomakunnan herrana ja valtiaana. Uskollisuus (usko) on hepreaksi emuunaa, muodollisesti lähellä päinvastaista merkitsevää sanaa maamoonaa, mammona. Kun kristillisen uskon keskeisiin kohtiin kuuluu Rm 1:17 (Hab 2:4): “vanhurskas on elävä uskostansa”, niin tässä kohdassa on sama sana emuunaa merkityksessä ‘uskollinen kiinnipitäminen Jumalasta ja Hänen Sanastaan‘ (vetsaddiik be-emuunaatoo jichjee). Siinä on syvällisempi merkitys kuin käännöksessä “vanhurskas on elävä uskostansa”. Käännöksessä ei puhuta mitään kiinniriippumisesta!
Kun siis Eeva kääntyi pois miehensä välittämästä sanasta ja vastaanotti käärmeen opetuksia ja kun Aadam kääntyi Jumalan hänelle antamasta Sanasta kuulemaan vaimoansa, he molemmat toimivat uskottomasti suhteessaan Jumalaan ja Hänen Sanaansa. Tämä on verrattavissa aviorikokseen. Mitään muuta siinä ei tapahtunut.
Tai paremmin sanottuna, kaikki muu oli tämän seurausta. Tällainen allegorinen tulkinta on Lutherinkin mukaan oikeutettua silloin, kun se on uskon mukaista. Allegoriaahan voidaan käyttää kovasti väärin. Jos emme sitä kuitenkaan käytä niinkään tekstin selityksessä, vaan ainoastaan sovituksessa, pysymme oikeilla jäljillä. Vanhaa Testamenttia tuleekin tulkita täyttymyksen valossa.
Eräs huomio on tässä yhteydessä tärkeää tehdä. Aadam lankesi vasta, kun Eeva oli langennut ensin! Kristuksesta luopuminen johtaa aina välttämättä koko Jumalasta luopumiseen. Johdonmukaisesti ajateltuna pakanauskonnoilla ei ole koskaan oikeaa elävää Jumalaa Raamatun ilmoituksen mukaan siitä yksinkertaisesta syystä, että heillä ei ole Kristusta (2 Jh 9). Ainoastaan Poika on elämän antaja ja välittäjä (1 Jh 5:12). Hänen ja vain Hänen kauttaan mennään Isän tykö (Jh 14:6).
Blogeja tänään 28.4.16 klo 17 luettu seuravasti:
Pilaantuneen rypäleen siunaus, luettu n. 1600 kertaa, 13.03.2016 Kaikkien leirien ulkopuolella, luettu n. 1450 kertaa, 06.02.2016 Kolminaisuusoppi?, luettu n. 1360 kertaa, 12.04.2016 Avioliitto Raamatun valossa, luettu n. 1030 kertaa, 17.04.2016 Avioliitto Raamatun valossa 2b, luettu n. 540 kertaa, 26.04.2016 Avioliitto Raamatun valossa 3a, luettu n. 200 kertaa, 28.04.2016 Avioliitto Raamatun valossa 3b, luettu n. 20 kertaa, 15.04.2016 Avioliitto Raamatun valossa 2a, luettu n. 420 kertaa.
Siinä on syvällisempi merkitys kuin käännöksessä “vanhurskas on elävä uskostansa”. Käännöksessä ei puhuta mitään kiinniriippumisesta!
vetsaddiik be-emuunaatoo jichjee:
Oikea sanamukainen käännös: ”Oikeudenmukainen uskollisuudesta elää”
”Uskollisuudesta vanhurskas elää” on hyvä myös. Uskollisuudestahan on paljolti juuri kysymys. Jeesus sanoo: ”Pysykää minussa, niin minä pysyn teissä.”
Reino: ”Mitä sitten todella tapahtui alussa? Ei sen enempää, kuin mitä Raamatussa on kerrottu! Jumala on pannut avioliiton Kristuksen ja Häneen uskovien ihmisten välisen yhteyden esikuvaksi. Kristus Jeesus on ylkä, Häneen uskovat ovat morsiamia. Pelastus on pysymistä Hänessä, Hänestä pois kääntyminen on aviorikosta”
Tuossa on hyvin ilmaistu Pyhän Avioliiton merkitys. Jolla on ylkä, se on morsian, jolla ei ylkää ole, se on avioton.
”Häneen uskovat ovat morsiamia.” Eivät ole. Seurakunta on morsian. Raamatussa henkilöidään kansoja ja ihmisruhmiä. Israelkin on Vanhassa testamentissa tytär Siion.
Martti, Pelastus on myös subjektiivinen. Jumala pelastaa perhekunnittain, mutta myös yksilöt, Hän tuntee jokaisen henkilökohtaisesti.
Seurakuntaa tarkoittavia kielikuvia ei kuitenkaan tule ymmärtää yksittäisiä kristittyjä kuvaaviksi. Me emme esimerkiksi ole Pyhän Hengen temppeleitä, vaan yksi Pyhän Hengen temppeli, jonka eläviä kiviä saamme ajatella olevamme.
’Vanhurskas’ on keinotekoinen itse asiasa mitään järkevää tarkoittamaton sana,joka ei kerro heprean zaddiq sana olenaista merkitystä,.joka on ’oikeudenmukainen’ eli laillisuus- ja yhteiskuntapoliittinen termi. Yhteiskunnallisuutensa vuoksi sitä ei haluta käyttää.
Jussi Aro olisi mielellään kääntänyt Psalmien suomennoksessaan ’reiluksi’, mutta piti sitä tyyliin soveltumattomana.
Martti Pentti: ”Jussi Aro olisi mielellään kääntänyt Psalmien suomennoksessaan ‘reiluksi’, mutta piti sitä tyyliin soveltumattomana.”
Jussi Aro sanoo psalmien käännöksessään käännöstyönsä ongelmista tarkalleen näin: ”Jollei sana ”reilu” toistaiseksi vaikuttaisi alatyyliseltä, se sanoisi paljon siitä, mitä sisältyy heprean sanaan tsaddiik.”
Edellä hän kirjoittaa sanoista tsaddiik (perinn. ”vanhurskaus”) ja raasha (perinn. ”jumalaton”) -sanojen merkityksestä: ”Näillä on tietysti juridinen merkitys: ”oikeudenmukainen, oikeassa oleva, oikeudenmukaisuus” ja sen vastakohta: ”väärä, väärää asiaa ajava, vääryys”.
Mutta on huomattava, ettei niitä pidä ottaa ahtaan juridisesti. Ne eivät Vanhan testamentin ajattelussa merkitse abstraktista oikeudenmukaisuutta tai sen vastakohtaa, vaan eläviä, toimivia ihmissuhteita tai Jumalan ja ihmisen välisiä suhteita.
Usein käyttämäni ilmaisut ovat ”oikeamielinen”, ”oikeamielisyys” ja vastakohtana väärämielinen, väärämielisyys”, jotka tulisi ymmärtää mainitulla dynaamisella tavalla. Jollei sana ”reilu” jne…”
Tunsin Jussi Aron samoin kuin edeltäjänsä, itämaisten kieleten professuuria hoitaneen Aapeli Saarisalon henkilökohtaisesti.
Mustan keskusteluni Jussin kanssa em. herrojen psalmien käännöksistä. Ei hän ainakaan silloin kaupannut reilu -sanaa tsaddiik-sanan käännökseksi!
Pentti: ”“Häneen uskovat ovat morsiamia.” Eivät ole. Seurakunta on morsian. ”
Kyllä ovat!
Kirkkohistoria tietää kylä kertoa että joskus ns. ”morsiusmystiikassa” on eksytty epäraittiille poluille. Seurakuunasta Raamatussa puhutaan sekä kollektiivisesti että yksilöllisesti.
Pieni vinkki tuohon edellä mainittuun Habakukin käyttämään tsaddiik-sanaan. Hän saattoi hyvnkin puhua kollektiivisesti tarkoittaen ”vanhurskailla” koko Juudan kansaa. Mutta Paavali silti sumeilemattomasti tulkitsi sanan yksilöllisessä merkityksessä (Gal 3:11ss.).
Reino, olenaista onkin se, että teologisoivat käännökset ovat kokonaan kadottaneet sanan tsaddiq juridisen merkityksen. Oikeistolaisittain virittyt kirkko ei halua uskonnolliseen kielenkäyttöön tätä selkeän yhteiskuntapoliittista vasemmistolaista sanaa.