Päivämies 27.5.2015: s.19:
”Jumala on elämän antaja
Avioliitto tarjoaa mahdollisuuden puolisoiden yhteiseen, Jumalan siunaamaan matkaan. Tuo matka ei ole pelkästään tavanomainen lomamatka, jolla etsitään virkistystä ja voimia arkeen. Jumalan tarkoituksen mukaan avioliittoa voi nimittää myös työmatkaksi, jolla on Jumalan asettama tarkoitus. Sanoihan Jumala ihmiselle: ”Olkaa hedelmälliset, lisääntykää ja täyttäkää maa” (1. Moos. 1:28).
Jumalan luomistyö jatkuu. Avioliitto on myös kumppanuutta Jumalan kanssa. Avioliiton tarkoitus on vaalia kahden ihmisen, miehen ja naisen onnea ja tuottaa uusia sukupolvia. Lasten synnyttäminen ja vastaanottaminen palvelee luomisjärjestyksen mukaan Jumalan suunnitelmaa. Tässä tehtävässä aviopuolisot ovat arvokkaassa osassa. He ovat Jumalan työtovereita.”
– Olen tässä lähdössä työmatkalle! 😀
Lapsi saadaan alulle, synnytetään ja kasvatetaan yhdessä työtovereina Jumalan kanssa. Vaimo, mies ja Jumala ovat rinta rinnan yhteisessä projektissa. Jumalan työtoveriksi pääsee hedelmöittymisen, synnyttämisen ja kasvattamisen kautta. Miten muut vl-ihmiset pääsevät Jumalan työtovereiksi; sinkut, lapset, lapsettomat pariskunnat? Ovatko kaikki maapallon aviossa elävät vanhemmat Jumalan työtovereita? Vaatiiko työtoveruus myös sitä, että pitää olla vanhoillislestadiolainen?
Avioliiton muuttuminen kahden toisiinsa rakastuneen ihmisen välisestä rakkauden liitosta työmatkaksi ja myöhemmin saadun lapsen muuttuminen Jumalan lahjasta työmaaksi, on ihan uusi ulottuvuus vl-liikkeen opetuksessa avioliitosta ja lasten vastaanottamisesta. Kyse ei olekaan enää Jumalan luomistyöstä, jossa ihminen on vain välikappaleena, vaan ihmisellä on oma työosuutensa asiassa suoritettavanaan.
Kirjoituksesta tulee mieleeni poliittisen puolueen johdon puhe jäsenilleen. Sanan ”Jumala” voisi korvata suoraan Äiti Maalla ja tovereina olisivat toiset puolueen jäsenet.
Minusta Jumalan työtoveruuden lupaaminen lisääntymisen kautta on suorastaan härskiä. Ei voi mitään, likainen olo tulee tuota tekstiä lukiessa. Ja pahinta hommassa on vielä se, että joku saattaa vielä uskoa todeksi tuon selityksen.
Myös Sauli Karhu on kirjoittanut samasta aiheesta blogissaan: https://saulikarhu.wordpress.com/2015/05/28/lisaantykaa-ja-tayttakaa-maa/
Kyllä se alunperin oli Aatamillekkin työmatka! Toimeksianto oli: Viljellä ja varjella maata! Aatami päätti, tai oliko se Eeva, opiskella ja päästä vähemmällä.
Vähän asiaakin. Tiedän suurinpiirtein mistä kirjoitat. Olen käynyt prosessin esikoisuuden kanssa ja profiilistani löytyy linkki, josta voi halutessaan lukea Kasvukivut 1-5. ne on sellasia aanelosia, ettei ole kovin pitkä juttu.
Kipu on kovaa lähes sietämätöntä. Ainoa asia, jota kysyn, mutta en välttämättä odota vastausta: Eivätkö ne haavat koskaan parane, kun aina vain askartelet näissä asioissa?
Ei tässä minun kohdallani vl-liikkeen lapsiasiassa ENÄÄ ole kovastakaan kivusta kyse, sillä lapsirumbani kaikista työläin, haastavin ja kipeinkin vaihe on ohitse. Kyse on enempikin niiden vl-ihmisten kivuista, parhaillaan olevista tahi tulevista, joille tuollaisen opetuksen hedelmät kipuineen tuskineen ovat totta tänä päivänä tai tulevaisuudessa. Olen edelleenkin tekemisissä ihmisten kanssa, jotka kamppailevat suurten perheidensä kanssa ihan äärirajoilla. Se ei ole leikin asia, mutta joillenkin se tuntuu olevan tyystin se ja sama, mitkä seuraamukset tuollaisella opetuksella pahimmillaan on. Oletan viestisi perusteella, että myös sinulle. Onpas hurjan harmillinen ja surullinen juttu. 🙁
Hengellisen väkivallan aiheuttamat haavat eivät ole mitään näkyviä pintanaarmuja kuten tiedämme. Miten joku sivullinen voi kyselyillään yrittää kiirehtiä toisen paranemista? Ainakaan minun kohdallani se ei tehoa, vaan vaikutus on joskus ihan päinvastainen. Kiitokset Vuokolle taas kerran, kun jaksat….
En ole vanhoillinen, olen siis sivullinen. Yhteinen suru, yhteinen kauna, yhteinen vihollinen ja yhteinen joku muu saattaa tuntua niin rakkaalta rinnallakulkemiseltä. mutta voi ollakkin myrkkyä paranemiselle. Mitä Jumala haluaa? Hän haluaa, että annamme anteeksi kaikki kaikille! Mitä ihmisen lihallisuus sanoo? Minua on loukattu niin, etten pääse täältä maasta ylös millään koskaan.
Lahkolaisten harhaopit ovat aina ihmistä tuhoavia. Niin tämäkin sekulaariharha (lestadiolaisuus), joka korottaa maanpäällisen taivaallisen sijaan.
Harmillista, että ”ortodoksiblogistin” titteli vaikuttaa siirtyneen sivistyneeltä Jyrki Härköseltä toisaalle.
Hyva Kari-Matti L.
En ole ”ortodoksiblogisti”. Ehkäpä voisit jatkossa arvostella kirjoituksen sisältöä kirjoittajan sijasta.
Hyvä Jari Haukka,
Ehkä voisit tutustua tutustua K24:n käyttöehtoihin. Toisten uskontojen vähättely tai kyseenalaistaminen ei ole sallittua.
Hyvä Kari-Matti L.,
Voidaan täysin varmasti todeta että jotkut lahkot ja uskonnot todella tuhoavat ihmisen. Niitä ei tietystikään pidä vähätellä vaan varoittaa ihmisiä niistä.
Voit lukea esimerkkejä vaikkapa:
http://www.uskontojenuhrientuki.fi/index.php
Ugh (= olen puhunut eli en kommentoi sen enempää tästä)
Jari hyvä,
En minä viitsi tästä vääntää. ”Ortodoksiblogisti” jatkanee valitsemallaan yksiniittisellä linjalla. En tietenkään ole yllättänyt, että K24 sallii ja suosii erään suomalaisen kansanosan uskontulkinnan jatkuvan halventamisen, vastoin jopa omia käyttöehtojaan. Se voi olla osasyy siihen, että tämänkin palstan suosio osoittaa jyrkemmin alaspäin kuin kuolevan lehmän häntä.
Ilola!
Olen miettinyt asiaa siltä kannalta, että haavoitettu sielu tuntee toisen haavat, jotka ovat samanlaiset. Siinä on kuitenkin helposti se riski, että työ siinä ympäristössä ei salli omien haavojen paranemista. Lestadiolaisuus on muuttunut pelon ja pelon uskonnoksi, jota vain Jumalan ihmeet muuttavat.
Julistajat pelkäävät löysätä opetustaan helvetin pelossa. Perheet eivät uskalla tehdä ratkaisujaan, koska se tuottaa ”oantunnon” vaivaa ja lisää pelkoa. Itse asiassa olen joskus kirjoittanut asiasta täälläkin. Jos lapset ovat Jumalan lahjaa niinkuin uskon. Jos sitten katsotaan muita Jumalan lahjoja: Ovatko julistajattehneet työtä verille asti kilvoitellen parantamassa sairaita, puhumassa kielillä ja selittämässä kielliä.
Olen sanonut, että olemassaolevat lapset tarvitsevat tervettä äitiä.
En osaa asiaa paremmin sanoa, mutta mielestäni emme voi muuta kuin huutaa Herran puoleen taakoitettujen ja kärsivien perheiden puolesta, etkö voisi muuttaa ajatuksia tässä asiassa.
Älä Late huoli; kyllä täällä jo ihan reippahina ollaan 😀 Epäkohdista tulee vain puhua, ei siinä oikein muu auta. Hyvää kesää sulle!
Minä ainakin olen puhunut ja kirjoittanut vaikka kuinka monet kerrat Jumalan työtoveruudesta, jossa yksi hienoimmista asioista on, että saa osallistua jopa luomiseen. Aion tehdä niin vastaisuudessakin, enkä pidä sitä kovin härskinä.
Ei aukene minulle tuollainen ajatus. Mitä saviruukulla on annettavana savenvalajalle?
En tiedä missä mielessä Teemu puhuu Jumalan työtoverina olemisesta, mutta ei se ainakaan maapallon täyttämiseen liity. Ensimmäisen ihmisparin piti ”täyttää maa” sopivasti. Se oli heidä tehtävänsä, joka on muuttunut nykymenoksi, ylikansoittamiseksi. Se osataan, siihen työhön ei todellakaan apuvoimia ylhäältä tarvita.
Raamattu sanoo kuitenkin, että me saviastiat voimme olla valajan työtovereita. Työtoverus on tietysti Luojamme ehdoilla tapahtuvaa, meidän osamme on totella.
1. Korinttilaiskirjeen 3. luvussa kerrotaan Paavalin osuudesta siinä työssä, joka kaikille kristityile on annettu: ”Minä istutin, Apollos kasteli, mutta Jumala antoi kasvun.”(1.Ko3:6) Ja tässä työssä, ei enempää eikä vähempää: ”Me olemme Jumalan työtovereita”. (jae9)
Jeesus ennusti, että työtoveruus on erityisen silmiinpistävää tulevaisuudessa: ”Tämä valtakunnan evankeliumi julistetaan kaikkialle maailmaan, kaikille kansoille todistukseksi”. Se on nykyän elävien kritittyjen työtoveruutta Tekijänsä kanssa. Miten te Vuokko ja Teemu olette tämän haasteen ottaneet vastaan?
Jumala on jokaisen ihmisen luoja, mutta ihminen ei synny tyhjästä, vaan osaksi ihmissukua isästään ja äidistään. Haikara ei tuo uutta ihmislasta jostain pilvien takaa vaan hän saa alkunsa vanhempiensa soluista. Jumala ei liioin kasvata lasta vaan on senkin tehtävän uskonut vanhemmille ja yhteisölle.
Raamatussa on paljon esimerkkejä työtoveruudesta. Esimerkiksi ruokkiessaan tuhansia ihmisiä Jeesus sanoi opetuslapsilleen: antakaa te heille syötävää. Vaikka hän teki ihmeen, saivat opetuslapset jakaa omilla käsillään leivät.
Myös evankeliumin julistajia kutsutaan Raamatussa Jumalan työtovereiksi.
Sanoin näin:
”Minusta Jumalan työtoveruuden lupaaminen LISÄÄNTYMISEN kautta on suorastaan härskiä.”
Vl-liikkeessä on jos mitä selityksiä olemassaan käsityksilleen, käytänteilleen. Nyt lasten vastaanottamista/ehkäisykieltoa perustellaan sillä, että hommassa ollaan liikkeellä Jumalan työtovereina. Minusta se on härskiä! Edelleenkin. Itse tosi vakavan uupumuksen tuon asian tiimoilta kokeneena koen, että tuo on pahimmanlaatuista vedätystä, jossa ei keinoja kaihdeta, jotta porukka saadaan pysymään ruodussa lisääntymisasiassa. Jumalan työtoveruus otetaan tueksi ehkäisykiellolle.
Sitten kun tiedetään, miten tuskallinen ja uuvuttava osa suurperheiden vanhemmilla on, niin selitellään, ettei sitä huvimatkaksi ole tarkoitettukaan. Kenenkään ei siis pidä odottakkaan muuta kuin että se on työtä ja niin kuuluu ollakin.
Avioliitto ei olekaan enää suojaava tekijä, niin kuin sen kuuluisi, vaan se on työllistäjä. Herranen aika, mitä soopaa!
Kaikkia maailman kristillisiä teemoja ei tarvitse tarkastella vanhoillislestadiolaisen liikkeen perheopetuksen avaimenreiästä. Jumalan työtoveruudesta ja luomiskertomuksen tulkinnasta työtoveruutena ovat kirjoittaneet jo varhaiskirkon kirkkoisät. Samoin Luther jo paljon ennen kuin lestadiolaisesta perhepolitiikasta oli aavistustakaan.
Hyvä Teemu, tuo kirjoitushan tekee itse sen. Sitä juuri tarkoitan.
Tarkoitan sitä, että tuossa pääkirjoituksen katkelmassa, jota lainasit, ei ollut mitään sellaista, joka ei sopisi yleiseen ja vanhaan kristilliseen opetukseen avioliitosta, lapsista, luomisesta ja työstä. Siksi vaikuttaa erikoiselta, että luonnehdit sitä härskiksi ja pahimmaksi, että joku uskoisi niin.
On sellainen vanha sanonta kuin abusus non tollit usum, väärinkäyttö ei estä oikeaa käyttöä. Jos Jumalan työtoveruus on käytännön elämässä ehkäisysäännön takia mennyt liian rankaksi, se ei kuitenkaan muuta itse asiaa eli avioliiton ja lasten kasvattamisen siunausta. Suurten perheiden ankaran arjen takia jotkin kristilliset perusnäkemykset ovat ehkä alkaneet vaikuttaa irvokkailta, mutta siitä huolimatta ne ovat ytimeltään tosia. Koko kristillistä avioliitto-opetusta ei pidä heittää romukoppaan siksi, että yhden herätysliikkeen piirissä sen tulkinnat ovat vähintäänkin kyseenalaisia. Abusus non tollit usum.
Ehkäisykiellon asiayhteydessähän kristisoinkin ylipäätään koko asiaa, enhän ole miettinyt muusta näkövinkkelistä sitä ollenkaan. Mutta näin äkikseltään edelleenkin koen kohdallani saviruukkuvertauksen lähimpänä kuvauksena, jos ajattelen suhdettani Jumalaan.
Et ehkä osaa asettua asemaani, jossa tavallaan jokainen hengellinen asia ja selitys lähtee siltä pohjalta, että olen elänyt lähes koko elämäni vl-liikkeessä.
Sekin, että vl-liikkeessä hoitomiehet nostivat itsensä jonkinmoisiksi Jumalan apureiksi, jotka toimittavat Jumalan tehtäviä täällä maan päällä Jumalan tahdosta, vaikuttaa ihan ehdottomasti siihen, että vierastan tuollaisia käsityksiä, joidenka mukaan ihminen olisi missään suhteessa Jumalan veroinen. Työtoveri on samanveroinen kuin toinen työtoveri.
Teemulta:
”Jos Jumalan työtoveruus on käytännön elämässä ehkäisysäännön takia mennyt liian rankaksi, se ei kuitenkaan muuta itse asiaa eli avioliiton ja lasten kasvattamisen siunausta.”
Ei kai työtoveruus ole mennyt rankaksi, vaan lasten kasvattaminen ja sitä kautta koko elämä.
Kun puhut avioliiton ja lasten kasvattamisen siunauksesta, mietin mitä tarkoitat sanalla siunaus? Avioliittoja on jos minkämoisia ja elämä lasten kanssa saattaa johtaa ihan hirvittäviin ongelmiin joskus. Itse koen olevani molemmissa asioissa ihmeen onnekas, mutta se ei estä minua näkemästä lukemattomia vaikeuksia monien ihmisten avioliitoissa ja lasten kasvattamisen osalta.
Alkoi kiinnostaa, mistä lähtökohdista ja omista tai tuntemiesi ihmisten kokemusten perusteella muodostat mielipiteesi. Ei ole pakko kertoa. Itse kuitenkin tunnen sen verran paljon ongelmakenttää näillä osa-alueilla, etten voi mitenkään puhua automaattisesta siunauksesta (=hyvä seuraamus?) näissä asiayhteyksissä. Eli karkeasti: en voi yhtyä ajatukseen siitä, etttä avioliittoa seuraa aina hyvää enkä myöskään että lapset tuovat onnen elämään.
”Suurten perheiden ankaran arjen takia jotkin kristilliset perusnäkemykset ovat ehkä alkaneet vaikuttaa irvokkailta, mutta siitä huolimatta ne ovat ytimeltään tosia.”
Yleensä tuppaa käymään niin tai ainakin usein, että jos jokin asia ymmärretään mustavalkoisesti ja tiukasti, sen asian hyvät puolet häviävät lähes olemattomiin.
Meillä teologeilla on sellainen taipumus, että tarkastelemme asioita usein ihan muun kuin oman kokemusmaailman kautta. Joskus se on puute, mutta usein antaa asioihin etäisyyttä. Ei tarvitse tappaa veljeään, että voisi puhua Kainista ja Abelista. Ei tarvitse luoda maailmaa, että voisi kirjoittaa luomiskertomuksen eri puolista. Raamattua oppii myös lukemalla ja pohtimalla lukemaansa.
Siunaus tarkoittaa kirouksen vastakohtaa, Jumalan läsnäoloa. Usein se tarkoittaa jotain aivan muuta kuin helppoa, onnellista ja menestyvää elämää. Tätä varmaan jokainen saa oppia myös omakohtaisesti. Jos on oppiakseen.
Ok, asia selvä.
Mietin vielä tuota siunausta, mitä se Teemun mielestä usein tarkoittaa: ”muuta kuin helppoa, onnellista ja menestyvää elämää” eli voisiko käänteisesti sanoa: vaikeaa, onnetonta ja takkuavaa elämää? Jos näin on, sehän ei ole riippuvaista ollenkaan mistään yhdestä nimittäjästä, sillä vaikeuksia, onnettomuutta ja takkuisuutta on ihan riittämiin taustoista, ideologioista, aatteista ja uskonnoista riippumatta.
Voihan joku sanoa niinkin, että avoliitto tuo siunauksen, vai voiko? Tai jopa syrjähypyt, oonko jo ihan hakoteillä? Jos syrjähypyt ajaa lopulta ihmisen lähemmäksi Jumalaa, onko niillä silloin ollut siunausta?