Piispa Irja Askolan intentio on erinomainen. Piispa Björn Vikströmin pragmatismi on hieman enemmän jalat maassa.
Avioliitto on yhteiskunnan instituutio ja yhteiskunnallinen käsite. Se vaihtelee yhteiskunnittain. Irakissa 9-vuotias voidaan pakkonaittaa. Meillä se ei käy, koska tämä on yhteiskuntana hieman… erilainen.
Euroopan hallitsijat olivat kyllä keskiajalla pedofiilejä, ei sillä.
Kirkon nykyinen vihkioikeus on tarra, joka pitää kiinni vallankäytössä. Teologisen itseymmärryksen kannalta tuosta yhteiskunnallisesta vallasta voidaan luopua. Kunnallinen virkamies tai -nainen voi ihan hyvin lyödä muutaman kympin hintaiseen paperiin leiman ja julistaa aviopuolisot.
Kirkko siunatkoon, mitä siunaa. Tähän asti lullukkahengellisyyteen keskittynyt kirkko on siunannut kahvipaketteja, kissoja ja koiria. Hirveää vääntöä on käyty, voiko homoja siunata. Kun tässä ”siunaus” on tätä, mutta tuossa ”tuota”. Kaikki pitää tehdä niin kuin sääntökirjassa sanotaan.
Kirkkohistoriallisesti ja teologisesti kirkolle passaisi aivan hyvin se käytäntö, joka on vallinnut esimerkisi helluntailaisten keskuudessa. Mennään naimisiin yhteiskunnassa ja rukoillaan liiton puolesta seurakunnassa. Seurakunnan pastori voi kyllä tarkistaa sääntökirjastaan ja todeta, että meillä ei kuulkaa ole tapana naida punatukkaisia.
Keskustelu osoittaa vain, miten eri kuppikunnat keskenään tappelevat vallasta. Se, joka ajattelee, ”minulla on parempi argumentti”, haluaa vain voittaa vastustajansa. Voittaminen ja kilpailu on täällä niin verissä, se on tätä maailmaa, maailmallisuutta.
Mutta kristinuskon itsensä kannalta sen oma valta on aivan muunlaista valtaa. Eikö kristillisen yhteisön pitäisi olla häviäjien yhteisö. Antaa tuolla yhteiskunnallisilla ja akateemisilla areenoilla ihmisten kukkoilla ja patsastella jämynä. Antakaa keisarille, mikä keisarille kuuluu, kun se tuntuu olevan hänelle niin tärkeää! Mitäs me siitä välittäisimme?
Tietenkin kun katsoo DVD:ltä Sopranosta, jossa on kuvattu rikkaat juutalaishäät, tulee mieleen yksi näkökohta. Olisihan se somaa, jos meilläkin rabbit ja pastorit ja muut uskonnolliset virkahenkilöt edelleen voisivat suorittaa samalla kertaa yhteiskunnallisen osuuden kyseisessä naimisiinmenemisen rituaalissa. Mutta jos se ei käy, niin kannattaa muistaa, ettei siinä menetetä kuin yksi täysin yhdentekevä asia: pieni siivu yhteiskunnallista valtaa.
Avioliitto joka tapauksessa on omaisuudenhoitoa varten olemassa oleva täysin sekulaarinen instituutio. Kommunismissa avioliitto on tarpeeton. Kirkolle avioliitto on ollut tärkeä, koska ihmistä on pitänyt vahtia myös hänen makuuhuoneessaan. Mutta se aika meni jo kauan sitten.
Elämme oikeasti yksilöä kunnioittavassa maailmassa, jossa edes lähetysjärjestölle ei kuulu pätkän vertaa, mikä siellä työntekijän alakerrassa saa aikaan vipinää, ja mikä genitaaleja liikuttaa.
Jos valtio ei erikseen riistä uskonnolliselta yhdyskunnalta, tässä siis evankelisluterilaiselta kirkolta, vihkioikeutta, tapahtuu liberaalien keskuudessa sama omankäden oikeutta toteuttava kikkailu kuin Luther-säätiössä: papit ryhtyvät vihkimään seksuaalivähemmistöihin kuuluvia yhteiskunnan vihkimiä aviopareja sen enempää kyselemättä.
Vikström on oikeassa: kirkolliskokous ei muuta näkemysiään riittävän nopeasti.Joten tästä käytännön syystä kirkko luopunee vihkioikeudestaan. Tällöin papit rupeavat siunamaan omntuntonsa mukaisesti myös homoliittoja, jotka yhteiskunta on vihkinyt. No, joku luonnollisesti tekee kantelun, mutta ei siitä mitään seuraa niin kuin ei seuraa Luther-säätiönkään kohdalla. Piispa sitten toteaa piispallisesti, että ”tämä on askel kohti eriytymistä”. Mutta that’s it.
Amishit ja mennoniitat voivat kyntää maansa hevosella, jos siltä tuntuu. Siitä ei seuraa, että kaikkien muiden pitää kulkea olkihattu päässä.
Aika monen sukupuoli-identiteettini muotutui aikana jolloin homo-suhteisiin suhtauruttiin hyvin torjuvasti. Niinpä heidän seksuaali-idetiteettinsä estää aina homoavioliiton hyväksymisen . Tätä varmaan pidetään homofobiana. Näin sairaita on varmaan aika paljon.
Tasa-arvoinen avioliittolaki tuskin tulee heitä parantamaan. Joten todellista tasa-arvoa laki ei tule kuitenkaan saamaan aikaan. Onhan samaa sukupuolta olevien avioliitto aina aivan erilainen rakenteeltaan. Joissakin asioissa voidaan puhua samankataisuudesta, muttei koskaan kaikissa. Niinpä tasa-arvo jää lopulta vain sanoiksi. Lain voimaantulon jälkeen joudumme kyselemään myös puolison sukupuolta. Mitä tasa-arvoa se sitten enää on? Joku kun kertoo olevansa naimisissa, niin seuraava kysymys on:” miehen vai naisen kanssa?”
Jos Suomi aikoo kehittyä oikeusvaltiona, tätä asiaa on tarpeen tarkastella ihmisoikeusperusteisesti eikä populistispoliittisen kissanhännävedon kautta. Valiokunnan varapuheenjohtajalla näyttää olevan viikon poliittisten kiireiden vuoksi puutteelliset tiedot, kun hän ei tunnu olevan tietoinen Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen EIT viime vuosina, siis vuoden 2002 jälkeen, tekemistä ratkaisuista, jota perustuvat Suomen vuonna 1999 hyväksymään Euroopana ihmisoikeussopimukseen. Kaikkien kannattaisi perehtyä apulaisoikeuskanslerin tekstiin kokonaisuudessaan, alla siitä ote (http://www.okv.fi/media/uploads/ratkaisut/ratkaisut_2014/okv_230_1_2013.pdf):
”EIT:n tulkintakäytännössä negatiiviseen uskonnonvapauteen on katsottu kuuluvan yksilön oikeus olla tuomatta esiin omaa vakaumustaan. EIT on muun muassa todennut, että EIS:n 9 artiklan vapaus tunnustaa tai olla tunnustamatta uskoa perusti yksilölle oikeuden siihen, ettei hänen tarvinnut paljastaa uskoaan tai uskonnollisia vakaumuksiaan eikä käyttäytyä sellaisella tavalla, että siitä voitiin päätellä, oliko hänellä sellaisia vakaumuksia. Siten artikla koski
myös henkilöä, joka ei ollut uskossa ja tähän vapauteen puututtiin, jos valtio sai aikaan tilanteen, jossa henkilö joutui suoraan tai välillisesti paljastamaan sen, että hän ei ollut uskossa (Grzelak -tapaus 15.6.2010 ja esim. Sinan Isik v. Turkki -tuomio 2010, erit. kohdat 41–53).
EIT on tulkintakäytännössään katsonut EIS:n 9 artiklaan sisältyvän myös periaatteen julkiselle vallankäyttäjälle asetetusta neutraalisuuden ja puolueettomuuden vaatimuksesta. Tämän mukaan valtion on muun muassa edistettävä julkisen järjestyksen, uskonnollisen harmonian ja suvaitsevuuden
säilyttämistä erityisesti vastakkaisia näkemyksiä edustavien ryhmien välillä (esimerkiksi Lautsi and others -tapaus 18.3.2011 tai Leyla Sahin -tapaus 10.10.2005). Lautsi ym. tuomiossa EIT korosti sitä, että viittaukset traditioihin eivät itsessään vapauta valtiota sen velvollisuudesta kunnioittaa ihmisoikeussopimuksessa ja sen lisäpöytäkirjoissa turvattuja oikeuksia
(kohta 68).”
Toivottavasti käsitellään myös sitä, miten tulee koulussa suhtautua juhliin, joissa on tietyn vakaumuksen vastaista sisältöä.
Miten arvotetaan esim. vanhojen tanssit, joihin vl-lapset/nuoret ei voi osallistua? Saako järjestää, kun lapset/nuoret joutuvat ulos tilaisuudesta koulun käytävälle?
Miten arvotetaan kevätjuhla, jossa esitetään Suvivirsi esim. koulun bändi soittaa ja laulaa, kun vapaa-ajattelijan lapsi joutuu lähtemään ulos tilaisuudesta koulun käytävälle? Saako järjestää?
Kielletäänkö molemmat vai vain jälkimmäinen? Olisi kiva kuulla perustelut.
Tätä tarkoitin sillä, että miksi koulussa tulee aika mahdottomaksi järjestää mitään juhlaa, jos ajatellaan ettei kenenkään tarvitse sieltä poistua vakaumuksensa vastaisesta juhlasta.
Päivi Harsia, apulaisoikeuskansleri otti kantaa uskonnon harjoittamiseen osana koulun toimintaa hänelle tehdyn kantelun pohjalta. Suvivirttä ei mainittu Puumalaisen lausunnossa. Sen sijaan kysymystä uskonnon harjoittamisesta tunnustuksettomassa julkisessa toiminnassa käsiteltiin monelta kantilta. Oletko tutustunut lausuntoon kokonaisuudessaan? http://okv.fi/media/uploads/ratkaisut/ratkaisut_2014/okv_230_1_2013.pdf Mitä kohtia pidät ongelmallisina?
Jani Salmiselle tiedoksi, että esittelijäneuvos Outi Kostama oikeuskanslerinvirastosta Kotimaan haastattelussa otti kantaa nimenomaan Suvivirteen ja totesi sen sopimattomaksi. On siis perusteltua käydä sen pohjalta keskustelua.
Erik Sankala, olen täysin eri mieltä. Esittelijän haastattelu ei ole viranomaisen lausunto. Sillä ei ole mitään merkitystä harkinnassa. Kun eduskunta ja opetushallitus lähtevät selvittämään asiaa, ne tarkastelevat yksinomaan apulaisoikeuskanslerin lausuntoa ja näin olen itsekin toiminut. K24-verkkosivuilla tai muualla uutisoiduilla haastatteluilla ei tällaisessa arviossa ole sijaa. Näin toimitaan muidenkin lausuntojen kohdalla.
Annetan suvivirren vaan olla. Samalla voisi miettiä eikö kussakin koulussa poliittinen enemmistö vois vaatia aattensa mukaista laulua mukaan .Jos koulussa on esim.vasemmistolaisten lapsia eniten niin laulettaisiin kansainvälinen?
Uskon, että perustuslakivaliokunta on tasapuolinen ja asiaan ei tule muutoksia, päinvastoin parannuksia niin, että jokaisen uskonnonvapaus, myös kristittyjen, toteutuu täysimääräisesti.
Entä Salme poliittinen vapaus? Siitäkin on laki. Enemmistön aatteiden mukainen lauluoikeus? Vasemmistolapset laulamaan kansainvälistä?
Keskustelu valuu koko ajan yhteen virteen, ikäänkuin se olisi ainoa asia. Onhan kai kouluissa edelleen koululaisjumalanpalveluksetkin kerran vuodessa?
Suvivirsi taitaa olla tässä aiheessa metafora, johon kaikki muut asiat kiteytyvät. Olennainen kysymys on se miksi korjata jotakin mikä ei ole rikki?
Ja mitä sitten. Anna olla. Kirkko se on kansan opettanut lukemaan, niin olkoon jo sen muistamiseksi sekin käytäntö. Ja mitä pahaa siinä kylvääntyy?
Ja etkö vieläkään tajua, että ne alueet maailmassa, joissa kristinusko on päässyt vaikuttamaan, ovat ihmisten kohtaamisen, hyvään kannustamisen, ahkeruuden, toisista huolta pitämisen yms. tarpeiden eturivin ylläpitäjiä. Raadollisuudestaan huolimatta. Mikä muu opettava taho ohittaa Jeesuksen etiikan esikuvallisuudessaan? Eli mikä paikka siinä pahenee, jos sellaista opetusta saavat yhä uudet sukupolvet?
Anna jo periksi. En minä, etkä Sinä keksi eettisesti yhtä pitävää ja aukotonta järjestelmää. Sitä on meidän turha kuvitella.
Ja meidän hyvinvointimme, Sinun ja minun on noiden juurien kasvattamaa. Nekö Sinä haluat juuria!
Vielä. Tuolla alla näkyi oleva Sun kommentti Päivi Harsian tekstiin. Luettuani tekstisi vahvistuu ajatus, että älä nyt ’jahtaa’ moista asiaa. Jos kerran kansa käy vähän kirkossa, niin eikö se ole hyvä, että lapsille kylvääntyy edes näinkin kristillistä sisällöllisyyttä.
Niin kuin tuossa aiemmin sanoin, onko mm. Jeesuksen etiikka ajan trendien keskellä kilpailukyvytöntä ainesta? – Luulenpa hyvinkin, että ei.
Ja sanonpa vielä. Jos joku pitää Jeesusta myyttisenä ja puhe Hänestä sen takia halutaan vaientaa. Sitten pitää kieltää kaikki myyttinen aines, näytelmällisyys, sadut ym. kaikki sellainen aines, joka ei ole aikahistoriallista faktaa tai tutkittua tieteellistä tietoa. Eli ei mitään mielikuvitusleikkejä tai muuta vastaavaa.
Eli Jori, tuota menoa ollaan pahimmillaan Pohjois-Koreassa!
Jani Salminen. Olen tutustunut kaikkeen materiaaliin. Keksustelen nyt tästä jutusta.
Kirjoituksessani otin kantaan tässä yllä mainitussa jutussa esitettyyn ajatukseen, ettei koulussa järjestettäisi tilaisuuksia, joissa on tietyn vakaumuksen mukaista sisältöä.
Suvivirsi esimerkkini oli tästä jutusta.
Toisen tilanteen otin normaalista koulupäivästä, jossa voi tulla esille tilanteita, joihin esim. vl-lapset eivät voi osallistua. Esim. opettaja näyttää historian tunnilla videon yle Areenasta ym. Pitääkö opettajan jättää opetuksestaan pois materiaali, joka loukkaa joidenkin uskonnonvapautta vai hyväksytäänkö tässä, että oppilas joutuu koulun käytävälle tunnin ajaksi.
Kielletäänkö molemmat toiminnot koulussa, koska molemmat muodostavat saman uskonnonvapaudellisen ongelman?
Päivi Harsia, vanhojen tanssit eivät ole uskonnon harjoittamista eikä sitä ole myöskään video Areenasta ellei sen videon sisältö ole sellainen, että sen aikana oppilaiden pitäisi esim. rukoilla yhdessä ohjelman tekijöiden kanssa. Vl-nuorella saattaa olla vakaumus, jonka perusteella hän kieltäytyy tanssimasta. Se hänelle voidaan suoda. Sen sijaan kreationistin vakaumus, jolla perustella hän kieltäytyisi osallistumasta oppivelvollisuuden suorittamiseen tietyiltä osin, ei onnistu. Kysymyshän ei ole siitä, että on tietyn vakaumuksen mukaista sisältöä vaan että on sisältöä, joka on uskonnon harjoittamista. Esimerkiksi jumalanpalvelukseen osallistuminen uskonnonharjoitustarkoituksessa. Tai koulun ja uskonnollisen yhteisön koulutyön osana järjestämä aamuhartaus. Juuri tähän uskonnonharjoittamiseen on otettu kantaa, ei siihen, että on vakaumuksen mukaista sisältöä.
Neodarwinistisia ja tieteisuskonnollisia opetuksia tullaan haastamaan valistuneiden oppilaiden taholta. Mitä opetushallitus tekee, kun kouluihin valuu luomiseen ja älykkääseen suunnitteluun perehtyneitä oppilaita, jotka osaavat haastaa vallitsevat myytit?
Jori, miksi koululaisjumalanpalvelus on niin iso ongelma teille. Oppilaille ja henkilökunnalle tarjotaan mahdollisuus osallisua, mutta myös olla pois vakaumuksensa mukaan. Ei meillä ainakaan oppilaat mieti, miksi joku osallistuu ja miksi joku on pois. Asia lienee enemmän teidän aikuisten vapaa-ajattelijoiden päässä. Monikulttuurisessa koulussa olemme oppineet eri uskonnoilta toistemme uskonnon kunnioitusta. Toivoisin, että vapaa-ajattelijatkin osoittaisivat joskus kunnioitusta luterilaisille oppilaille. Ei ole väärin kuulua enemmistöön ja myös enemmistöllä on sekä negatiivinen että positiivinen uskonnonvapaus.
En ole kuitenkaan kuullut teidän vapaa-ajattelijoiden puolustaneen luterilaisten lasten oikeutta negatiiviseen uskonnonvapauteen eli olla poissa juhlista, jotka loukkaavat heidän uskonnonvapauttaan: Halloween, vanhojen tanssit, kekri, jotkut teatterivierailut, alakoulusissa virpovat noidat ym.
Tämä aspekti puuttuu myös Puumalaisen raportista.
Onko koulussa ongelma vain kristillisiksi luokitellut juhlat vai kaikki juhlat, joissa joku oppilaista tai henkilökunnasta kokee uskonnonvapautensa vastaiseksi osallistua?
Väistääkö oppilas vai luopuvatko koulut ko. juhlista?
Päivi, en ole Jori enkä vapaa-ajattelija, mutta silti uskonnonharjoittamisen rooli osana koulutyötä on mielestäni ihan oleellinen keskustelunaihe. Itse mietin asiaa myös sitä kautta, että oma työnantajani järjestäisi jumalanpalveluksia tai Jehovan todistajien aamunavauksia osana kaikille työntekijöille suunnattua toimintaa.
Ovatko vanhojen tanssit, virpominen tai teatterivierailut mielestäsi uskonnon harjoittamista? Jos ovat, niin ilman muuta voit perustella näiden asioiden pois jättämistä koulun toiminnasta Puumalaisen lausunnolla. Siinähän ei sinänsä otettu kantaa yksittäisiin asioihin vaan periaatteeseen. Minä ymmärrän jumalanpalveluksen nimenomaan uskonnon harjoittamisena. Tai rukoilemisen. Sen sijaan teatterivierailua, virpomista tai Halloween-juhlaa en sellaiseksi miellä, koska en tietä, mikä uskoa siinä harjoitetaan.
Uskonnonvapautta on tosiaan syytä puolustaa. Oppilaalla tulee olla mahdollisuus lausua ruokarukous mikäli hän niin haluaa ja jos se koulun toiminnan puitteissa onnistuu. Ja miksi ei onnistuisi. Samoin uskonnon tai uskontotiedon opetukselle, johon kuuluu myös luontevana osana vierailu kirkoissa jne. ja uskonnollisten yhdyskuntien edustajien vierailu koulussa muussa kuin kaikille suunnatussa, opetukseen liittyvässä uskonnonharjoittamismielessä.
Minua mietityttää, miksi Puumalaisen lausuntoon liittyvä kritiikki tuntuu kohdistuvan vallan muihin asioihin kuin niihin, joista Puumalainen tosiasiassa lausui. Jos lausunto on ongelmallinen, olisi luultavaa, että siitä olisi helppo nostaa ongelmakohtia esille. Nyt keskustelu liikkuu milloin suvivirressä, milloin luterilaisten oppilaiden kunnioittamisessa.
Päivi, olet täysin oikeassa. Lisäisin juhlalistaasi joulun pakanalliset ainekset, joulupukin tonttuineen.
Vaadinkin, että kaikki edellä mainitut on poistettava koulujen toiminnasta. Ne loukkaaavat kristittyjen uskonnolista vakaumusta. Jos Puumalainen ei tartu tähän ongelmaan, hän ei ole tehtäviensä tasalla eikä ymmärrä, mistä uskonnollisessa yhdenvertaisuudessa on kyse ja mistä ei.
Antiikin Roomassa kristittyjä surmattiin vain siksi, että he eivät osallistuneet ”harmittomaan” keisarinpalvontaan. Olisihan ollut helppoa käydä kumartamassa keisarin kuvaa ja jatkaa sitten elämää. Mutta se soti kristittyjen vakaumusta vastaan, ja se maksoi heidän henkensä. Miksi Suomen kristittyjen koululaisten pitäisi osallistua Päivin luettelemiin ei-kristillsiiin menoihin ja toimia vastoin omaa uskontoaan?
Mielestäni koululaitoksen, sen paremmin kuin muunkaan kunnan tai valtion toiminnan, tehtävä ei ole edistää mitään uskontoa. Toisin kuin vaikkapa Suvivirttä, ei koululaisjumalanpalveluksia voi minusta oikein perinteelläkään perustella. Yli 95% suomalaisista ei käy jumalanpalveluksissa käytännössä koskaan, joten mitään elävää kulttuuria tuossa ei ylläpidetä.
Janille.
”Ovatko vanhojen tanssit, virpominen tai teatterivierailut mielestäsi uskonnon harjoittamista?”
Edellä mainitut ovat oppilaiden kotitaustat huomioon ottaen arvolatautuneita tapahtumia. Virpominen niistä itse asiassa pakanallinen/maallistunut sovellus kristillisestä perinteestä. Tanssit ja teatterit eivät ole kaikkien kotien arvopohjalta nousevia. Eli todella MONET KODIT haluavat sanoutua moisesta menosta menosta elämänmallissaan irti ja siksipä kouluissa tulee kotien arvopohjalta nousevaa toiminnallista kieltäytymistä kyseisistä tilanteista. Ja jotka haluavat kieltäytyä, niin so what? Tilannekäyttäytyminen vakaumuksen mukaisesti on vapaa-ajattelijoille samalla tavalla avoin.
Ja halloween juhlat ovat kristillisestä näkökulmasta aihealueeltaan juuri mitä pakanallisinta ainesta, ts. hääräämistä vainajahenki-ajattelun kanssa, jonka kristillinen opetus vahvasti torjuu.
Että kyllä torjuttavaa löytyy yhden jos toisen ’kulman’ takaa. Eli kaiken keskellä kannattaa tarkastella kokonaisuutta ja tänä aikana jo globaalia sellaista ja pyrkiä valikoimaan eettisesti, ajattelullisesti ja toiminnallisesti parasta mahdollista ainesta!
Mainio kirjoitus tästä teofobisesta farssista Ulla Appelsinilta.
http://www.iltasanomat.fi/kotimaa/art-1288669543545.html
Jos – kuten Puumalainen esittää – kouluissa ei järjestettäisi lainkaan tilaisuuksia, joissa on tietyn vakaumuksen mukaista sisältöä, silloin kaikki tilaisuudet voitaisiin lopettaa. Oikeastaan koko julkinen koululaitos pitäisi lakkauttaa. Kaikki opetus ja kaikki tilaisuudet kun sisältävät jonkun vakaumuksen mukaisia aineksia, jotka saattaisivat loukata toisinajattelijoita.
Puumalaisen ehdotuksesta paistaa läpi pienen äänekkään ateistivähemmistön lobbaus, ei todellinen huoli tasavertaisuudesta. Missä on ateistien suvaitsevaisuus? Onko heidän ateisminsa niin heikoissa kantimissa, että yksi suvivirsikin sitä uhkaa? Joutuuhan ihminen joka puolella kohtaamaan ajattelulleen vieraita elementtejä ilman, että tulee edes mieleen vaatia niiden häivyttämistä julkisuudesta. Pohjois-Koreaako tässä ihannoidaan? Sielläkin uskonnottomuus korvautuu johtajan palvonalla.