Suomen dramaattisesti laskevaa syntyvyyttä ja sen syitä on pohdittu julkisuudessa. Esimerkiksi Hesarin kolumnissa ”Syntyvyys laskee, kun ihmiset sulkeutuvat aatteellisiin kupliinsa” Juha-Pekka Raeste (9.3.) toteaa ”Kun ennen enemmistö parisuhteista päättyi avioliittoon ja lapsen tekoon, nyt suurin osa päättyy eroon. Sekin on tutkimuksissa kuulemma näytetty selkeästi toteen, että polarisaation ja vihapuheen lisääntyminen somessa ja yhteiskunnassa vähentää mahdollisuuksia parisuhteisiin. Vieraan kuplan lahkolaisia ei haluta edes kohdata.”
Monet toiveet ja odotukset jäävät kuplaantumisen ja polarisaation vuoksi kohtaamatta. Enemmistö nuorista naisista kannattaa vasemmistopuolueita ja vihreitä, enemmistö nuorista miehistä perussuomalaisia ja kokoomusta. Suomessa noin 40% miehistä on jäämässä lapsettomiksi ja ilman pysyvää parisuhdetta. ”Lapsettomaksi jäävien miesten osuus saattaa Suomessa olla maailman suurin.” (HS 27.9. ja pk 12.11.2023).
_ _ _
Väestö pakkautuu suuriin kaupunkikeskuksiin. Naisten koulutustaso on noussut miesten koulutustasoa korkeammaksi. Kouluttamattomilla tai duunariammateissa toimivilla miehillä ja naisilla on aiempaa vaikeampaa parisuhdemarkkinoilla. Korkeakoulutettuja ja muuten vetovoimisia miehiä ei tunnu olen riittävästi. Lisäksi ajan henki suosii sitoutumattomuutta ja lyhyitä parisuhteita tai useampia samanaikaisia suhteita.
Luottamukseen, vastuuseen ja sitoutumiseen perustuva parisuhde ei silloin toteudu. Samalla edellytykset turvalliseen vanhemmuuteen ja kahden vanhemman tilanteeseen puuttuvat. Olosuhteet eivät tue lapsen saamista, hoivaa ja kasvatusta. Siksi enemmistön toive kahdesta lapsesta jää toteutumatta. Hedelmällisyysluku 1,25 tarkoittaa, että naiselle syntyy keskimäärin vain 1,25 lasta, kun väestötason pysyvyyden kannalta sen tulisi olla 2,1.
Tästä on monia mullistavia seurauksia. Kuntaliiton toimitusjohtaja Minna Karhunen kertoi eilen uutisissa, että koululaisten ja koulujen määrä romahtaa. Perusopetuksessa olevien lasten määrä laskee yli 80 000:lla vuoteen 2030 mennessä. Kouluja joudutaan lakkauttamaan, kun yhä useammassa kunnassa syntyy alle 20 lasta vuodessa. Useampi kunta ylläpitää jatkossa yhteistä alakoulua ja koulumatkat pitenevät. Kirjoitin samasta asiasta esim. Maaseudun tulevaisuudessa 17.3.2023.
_ _ _
Vuonna 2010 solmittiin Suomessa noin 30 000 avioliittoa ja vuonna 2021 enää noin 20 000 avioliittoa. Koronatauon jälkeen määrä nousi noin 22 000. Se oli kuitenkin sataan vuoteen toiseksi matalin luku. Ensimmäisen avioliiton solmimisikä on noussut. Samaan aikaan syntyvyys on lähtenyt laskuun. 2011 Suomessa syntyi vielä noin 60 000 lasta. Viime vuonna 2023 Suomessa syntyi 43 320 lasta, mikä oli 1631 lasta vähemmän kuin edellisenä vuonna.
En ole nähnyt julkisuudessa pohdintaa matalan syntyvyyden ja avioituvuuden laskun mahdollisesta syy- ja seuraussuhteesta eli korrelaatiosta. Olisiko tätä pohdittava? Avioliittoihin kannustaminen voidaan kokea moralistisena patistamisena. Avioliittojen solmimisen edistäminen esimerkiksi poliittisin toimin vastaa kuitenkin hyvin suuren joukon hiljaista toivetta pysyvästä parisuhteesta ja perheellistymisestä.
_ _ _
Suomen ev.lut. kirkossa on keskusteltu väsyksiin saakka avioliittokäsityksestä. En ole kuitenkaan juuri huomannut puheenvuoroja eri sukupuolta olevien avioliittojen määrän laskuun ja syntyvyyteen liittyen. Kirkon tehtäviin kuuluu kuitenkin avioliittoon vihkiminen sekä perheiden tukeminen. Ehkä teema koetaan arkana, vaikka se on mittaluokaltaan paljon suurempi kuin kysymys samaa sukupuolta olevien avioliitoista? Kirkkona meillä on tärkeä tehtävä sanomastamme käsin kannustaa ja tukea avioliittojen solmimista ja pysymistä avioliitossa.
Raamatun Kymmenessä käskyssä kolme käskyä liittyvät avioliittoon: Kunnioita isääsi ja äitiäsi (4.), Älä tee aviorikosta (6.) ja Älä tavoittele lähimmäisesi puolisoa (10.). Kymmenen käskyä ovat suojakäskyjä, jotka turvaavat yhteistä elämää. Ne ovat Jumalan antama elämän laki, joka ohjaa toimimaan yhteiseksi parhaaksi. Samalla käskyt ajavat turvautumaan Jumalan armoon.
_ _ _
Välillä kuulee vedottavan siihen, että Vanhassa testamentissa on useita avioliittokäsityksiä. Olihan Abrahamilla neljä vaimoa ja nk. leviraattiavioliitossa kuolleen aviomiehen veljen oli autettava lapseton leski äidiksi. Nämä tapaukset eivät ole kuitenkaan eri avioliittokäsityksiä vaan käytännöllisiä järjestelyjä lapsettomuuden ongelman ratkaisemiseksi.
Perhe ja suku olivat toimeentulon, huolenpidon ja jokapäiväisen leivän tuotantoyksiköitä, joiden piiriin saattoi kuulua kymmeniä, jopa satoja ihmisiä. Jatkuvuus, lasten syntyminen ja vastavuoroisen hoivan ketju olivat elämän edellytyksiä. Lapsi sai vanhemmiltaan hoivan ja lapset hoivasivat vanhoja vanhempiaan.
_ _ _
Viimeisten 60 vuoden aikana on maassamme voitu torjua avioliiton taloudellinen merkitys vanhentuneena käsityksenä yhteiskunnan sosiaaliturvan kehittyessä yhä kattavammaksi. Viimeisten vuosikymmenien kehitys, matala syntyvyys ja huoltosuhteen kääntyminen yhä raskaammaksi pakottavat arvioimaan uudelleen perheiden omaa vastuuta ja avioliiton taloudellista merkitystä. Yhteiskunnan voimavarat eivät enää riitä nykyisten hyvinvointipalveluiden tarjoamiseen.
Hyvinvointialueet joutuvat jo nyt leikkaamaan kulujaan ja karsimaan tehtäviään valtion jyrkän velkaantumisen oikaisemiseksi. Tilanne vaikeutuu edelleen, kun vanhuksia on tulevina vuosikymmeninä 200 000 nykyistä enemmän ja työikäisiä vastaavasti vähemmän.
Avioliitolla on jälleen keskeinen merkitys yhteiskunnan vakauden ja jatkuvuuden takaajana sekä huolenpidon turvaajana perheissä. Tässäkään suhteessa ihmiskunta ei ole muuttunut. Samankaltainen käänne koettiin suhteessa turvallisuuteen. Toisin kuin luultiin, pysyvä rauhanaika ei koittanutkaan Eurooppaan. Monet maat lähtivät kiireellä rakentamaan uudelleen maanpuolustustaan Venäjän vallattua Krimin 2014.
_ _ _
Lopuksi:
Kirkolla ja yhteiskunnalla ei ole varaa jäädä katsomaan taakse hyvinvoinnin aikaan, jolloin näytti olevan loputtomasti mahdollisuuksia siirtää vastuuta yhteiskunnalle. Vaurauden perusta nojasi avioliittoihin, syntyvyyteen, perheiden kasvatusvastuuseen, kouluttautumiseen, työntekoon, pitkiin työuriin. Näiden rapautuessa luhistuu myös yhteisen hyvinvoinnin perusta.
Nyt on aika jälleen korostaa avioliittoon ja pitkiin parisuhteisiin sitoutumisen merkitystä syntyvyydelle. Näin voidaan turvata yhteiskunnan jatkuvuus ja toiminta sekä perheiden hyvinvointi. Avioliittoinstituution rapautuminen ja syntyvyyden lasku edelleen puolestaan merkitsevät näivettymistä, yhteiskunnan voimavarojen kuihtumista, kärjistyviä hyvinvointi- ja varallisuuseroja sekä hyvinvointiyhteiskunnan alasajoa.
Kiitos Seija kommentista. On totta, että lääketiede on kehittänyt erilaisia teknisiä keinoja lisääntymiselle. Niidenkin perustana ovat kahden sukupuolen sukusolut. Kirjoitinklin siitä, kuinka ”Luonto on järjestänyt” lisääntymisen.