Avioliittokäsitykset auki piirrettynä?

Putkiaivoinen teologi yrittää piirtää kuvia todellisuudesta. Tässä yritykseni kuvata kolmea eri käsitystä samaa sukupuolta olevien parien kirkollisesta vihkimisestä.

Tarkoitus on kuvata asioita, ei ottaa kantaa siihen, mikä on mahdollista tai mahdotonta, oikein tai väärin. Jää lukijan tehtäväksi miettiä, kuvaako joku kuva omaa ajattelua, ja onko kaksi muuta kuvaa sitten ehdottoman vääriä. Olkaapa hyvät.

—

Alla olevissa kuvissa olen nimennyt erilaisia asioita, ilmiöitä tai käsitteitä, ja yhdistänyt viivalla ne, jotka mielestäni liittyvät toisiinsa. Viiva ja kysymysmerkki merkitsee, että nämä voivat liittyä toisiinsa mutta ei välttämättä.

—

Ensiksi yritän kuvata ”perinteistä” tai konservatiivista käsitystä, jonka mukaan samaa sukupuolta olevan parin kirkollinen vihkiminen olisi Jumalan tahdon vastaista.

Tässä mallissa korostuu se, että Jumala loi ihmisen mieheksi ja naiseksi. Jumala asetti miehen ja naisen välisen avioliiton luomisessa ihmisen luonteeseen. Se on siis osa ihmisen olemusta. Jumalan tahtoa noudatetaan siten, että Efesolaiskirjeen 5. luvun kuva Kristuksesta ja seurakunnasta toistuu siinä, että avioliitossa on mies ja nainen. Ja saisi Efesolaiskirjeen ajatus rakastamisesta, palvelemisesta ja kunnioittamisesta olla myös kirkkaana mielessä, mutta se on toinen juttu.

Tässä ensimmäisessä mallissa Raamatun ajan, 1960-luvun ja nykypäivän homoseksuaalisuus ovat pohjimmiltaan saman asian eri muotoja: yhtä lailla syntiä ja Raamatun vastaisia. Koska kyseessä on synti, homoseksuaalisuuteen saattaa liittyä pidättäytymisen vaatimus. Sitä vaadittiin 1960-luvulla piispojen kannanotossa ”Ajankohtainen asia”, tänä päivänä pidättäytymisen vaatimus lienee harvinaisempaa.

Avioliittolain muutoksen myötä tämä malli ajautuu ristiriitaan yhteiskunnallisen avioliittoinstituution kanssa: kirkon ja yhteiskunnan avioliittokäsitys eriytyvät toisistaan.

—

Toisen käsityksen olen nimennyt ”ihmisyyttä, ei sukupuolta, korostavaksi”.  Mallissa samaa sukupuolta olevien kirkolliseen vihkimiseen suhtaudutaan myönteisesti, koska sukupuoli ei ole kristinuskossa (kovin) olennainen asia. Ihmisyys on.

Tässä käsityksessä on täysin mahdollista tunnistaa ja tunnustaa raamatunkohdat, jotka suhtautuvat torjuvasti homoseksuaalisuuteen. Raamatun homokielteiset kohdat puhuvat kuitenkin aivan eri ilmiöstä kuin siitä, mistä 2000-luvulla puhutaan.

Kirkon avioliittoteologiassa keskeistä on sitoutumisen ja kestävän rakkauden siunaaminen. Avioliitto, kestävä rakkaus, on Jumalan luomisessa asettama järjestys. Keskeistä ei ole se, että on kaksi eri sukupuolta olevaa ihmistä vaan kaksi ihmistä jotka sitoutuvat toisiinsa ja rakastavat toisiaan kestävällä rakkaudella. Ef. 5:n kuva Kristuksesta ja seurakunnasta on kuva Kristuksesta ja seurakunnasta, eikä nykyaikainen avioliitto liity tähän kielikuvaan.

Tässä mallissa synti liittyy keskeisesti syrjintään, eriarvoistamiseen ja toisten marginaaliin työntämiseen.

—

Kolmas malli yhdistää nämä kaksi: pitää kiinni perinteisestä avioliittokäsityksestä mutta pitää samaa sukupuolta olevien kirkollista vihkimistä mahdollisena.

Tässä kolmannessa käsityksessä, jonka kirkko lienee vähitellen omaksumassa, pidetään kiinni siitä, että Raamattu on suhtautunut torjuvasti aikansa homoseksuaalisuuteen. Avioliitto on Jumalan luomisessa asettama, ja sukupuolten erilaisuus on merkittävä osa luomiskertomusta. Kirkon avioliittokäsityksessä avioliitto on ennen kaikkea miehen ja naisen välinen liitto.

Tässä mallissa kuitenkin samaa sukupuolta olevan parin kirkollinen vihkiminen on mahdollista, koska sille löytyy perusteet yhteisön hyväksynnästä, ihmisoikeuksista ja kestävän rakkauden siunaamisesta. Raamatusta ei tämän mallin mukaan myöskään löydy perustetta torjuvalle suhtautumiselle, koska Raamatun ajan homoseksuaalisuudessa oli kyse eri asiasta. Siksi Jumalan tahdon noudattaminen voi liittyä sekä torjuvaan että hyväksyvään käsitykseen samaa sukupuolta olevien vihkimisestä.

—

Kirkolliskokouksen perustevaliokunta pohtii näinä kuukausina kirkon avioliittoteologian perusteita. Ajattelen, että perustevaliokunnan täytyy jollain tavalla päättää, edustaako kirkko jotain näistä kolmesta käsityksestä tai kenties jotain neljättä.

—

Ovatko esittämäni käsitykset kökköjä tai epärealistisia? No tästä se mielenkiintoinen osuus vasta alkaakin. Lataa tästä linkistä pohjat powerpointtina ja piirrä oma käsityksesi.

(tämä blogi liittyy, vaikkei ihan suoraan, keskeneräiseen väitöskirjaani uskon, opin ja etiikan käsitteistä kirkon eettisissä kannanotoissa)

—

Edit: yritin piirtää auki myös Jukan kommentissa kuvaaman käsityksen, tai oman näkemykseni siitä. Lisäsin ”konservatiiviseen” käsitykseen jokaisen syntisyyden ja rukouksen mahdollisuuden, ja (näin tulkitsen) sitä kautta yhteisön halun osoittaa hyväksyntää samaa sukupuolta olevalle parille.