Onko kirkolla yksi ja selvä kanta avioliittoon?
Ne, jotka kieltävät papeilta oikeuden vihkiä samaa sukupuolta olevia avioliittoon 1.3.2017 jälkeen, antavat mielellään ymmärtää, että kirkon kanta on yksi ja selvä. Kyse on yhden miehen ja yhden naisen liitosta. Ja piste.
Perusteluksi on kaivettu luomisjärjestys. Avioliiton suhteen luomiskertomusten tiimoilta toki löytyy mm. ohje miehelle luopua isästään ja äidistään ja yhtyä vaimoonsa. Muitakin raamatunkohtia on vedetty esiin. Jotkut tuntuvat relevanteilta, jotkut eivät niinkään.
Viisaat ja varmaan tyhmätkin ovat iät ja ajat pohtineet sitä, mikä Raamatun teksteissä on aikaan sidottua ja millä on pysyvä arvo. Samoin sitä, mikä olisi keskeinen ja tärkeä asia, mikä vähemmän tärkeä. Martti Lutherille eräs ratkaisun avaimista oli Christum agere eli se on tärkeää, mikä Kristukseen liittyy ja hänen asiaansa ajaa.
Avioliittoa ajatellen voisi tuon raamattukysymyksen pelkistää siihen, ovatko monesti esiin nostetut kohdat tarkoitettu ikiaikaisiksi ja kaikkia koskeviksi ohjeiksi, vai ovatko ne johonkin aikaan ja sen tapakulttuuriin sidottuja kuvauksia.
Ihminen on mestari löytämään yhä uusia perusteita omalle mielipiteelleen, kannalleen ja vakaumukselleen. Vastaavasti toisella tavalla asian näkevää sopii epäillä. Mahtaneeko olla uskossakaan, kun…
Kaikki mikä edes vähän viittaa seksuaalisuuteen, on aina kiehtonut. Erityisen ihanaa on päästä mestaroimaan toisten omiatuntoja ja löytää rajoitteita, jotka eivät kipeästi osu itseen.
Olen ymmärtänyt, että kirkon sisällä on melkoinen kirjo käsityksiä. Jopa konservatiivien vankasti miehittämä kirkolliskokous on joutunut myöntämään, että avioliittonäkemys ei olekaan niin yksiselitteinen. Voidaan perustellusti esittää myös toisenlaisia kantoja. Huomattava osa papistosta olisi valmis vihkimään yhteiskunnan lain hyväksymät parit.
Lääkkeeksi on kaivettu esiin vanhoja selvityksiä ja tehty uusia sitä silmällä pitäen, mitä ennen on ajateltu. Anteeksi vain, mutta kun minä näen tarvetta toisenkin suunnan selvitykseen, siis siitä, millainen on tulevaisuus. Menneet voivat olla tärkeitä, mutta tärkeää on myös tietää, minne mennään ja miksi. Vai kuuluuko sadan vuoden päästä hörönauru, kun tutkitaan tämän hetken puuhailujamme?
Olisi myös mielenkiintoista nähdä ajantasainen analyysi siitä, millä perusteilla niin monet muut kirkot ovat päätyneet avarampaan näkemykseen ja suoneet jonkin tason siunauksen myös samaa sukupuolta olevien liitoille. Suomihan ei ole näissä asioissa suinkaan etulinjan kiirehtijä, vaan vankasti peräpäässä läntisiä demokratioita ajatellen. Kiire ei ole kunniaksi, mutta ei jälkeen jääminenkään.
Salomon viisautta ja Jobin kärsivällisyyttä päättäjille, ja Jumalan armoa meille kaikille.
”Ne, jotka kieltävät papeilta oikeuden vihkiä samaa sukupuolta olevia avioliittoon 1.3.2017 jälkeen, antavat mielellään ymmärtää, että kirkon kanta on yksi ja selvä. Kyse on yhden miehen ja yhden naisen liitosta. Ja piste.”
Aloitanpa vaihteeksi. Yleensä ja ylipäätään kun käytetään jotain sanaa, sanalla on oltava yleisesti tiedetty merkitys. Eli: tässä kohden, eli jo avioliittoa käsittelevän blogin alussa, tai oikeastaan jo otsikossa, olisi osattava esittää määritelmä käsitteelle ”avioliitto”.
Määritelmät ovat sitä varten, että tiedettäisiin mitä jokin asia on, mitä se ei ole, mitä käsite tarkoittaa ja mitä se ei tarkoita. Ja myös: milloin jokin muuttuu siten, että se ei ole enää sitä mitä käsitteellä tarkoitetaan ja määritelmä ei päde siihen enää.
Eli milloin on perusteltua sanoa, että kyse ei enää ole käsitteestä ”avioliitto” vaan jostain muusta. Mihin blogisti itse laittaisi sen pisteen?
Vai onko ajateltava, että avioliitto voi olla mitä tahansa kulloinkin sovitaan, että siinä ei ole mitään reunaehtoja, ei pysyvää määritelmää, ei mitään lukkoonlyötyä eikä luovuttamatonta?
Tiedän, että menen ääripäähän, mutta tämä on kysymys johon on vastattava. Koska ei ole mielekästä keskustella termistä/käsitteestä, joka voi tarkoittaa mitä tahansa, ja joka ei siten tarkoita lopulta mitään?
Eli: mikä on avioliitto? Määritelmä?
Tässä on ehkä syytä erotella yhteiskunnallinen instituutio ja kristillisessä mielessä merkityksellinen liittomuoto. (Erilaisia liittojahan toki Raamatussakin on useita, ja ne on erotettu toisistaan juuri määritelmällisesti. Vanha liitto oli liitto Jumalan ja ennen Jeesusta eläneiden juutalaisten kanssa jne.)
Vähintään blogisti voisi tuoda selkeästi esiin oman käsityksensä avioliiton sisällöstä, määritelmästä, reunaehdoista ja ylipäätään tarpeellisuudesta. Voidaan toki myös kysyä onko avioliitossa itsessään jotain luovuttamatonta.
(Olen tähän oman vastaukseni juuri antanut toisessa keskustelussa, joten en viitsi toistaa…)
Pahoittelen, jos viestin sävy vaikutti kärkkäältä, mutta toivoisin, että blogissa olisi jotain mihin tarttua. Vaikka sitten ja juurikin se blogistin oma avioliittokäsitys..
Mutta avioliittokäsityksen reunaehdot, sisältö ja ylipäätään asema, merkitys ja tarkoitus kristinuskossa ja kirkossa pitäisi myös perustella.
Hyvä M-S Aalto,
Pakanat toki voivat keksiä millaisia avioliittokäsityksiä tahansa eikä meillä kristityille ole asiaa mennä niihin puuttumaan
Kirkolla on vain yksi avioliittokäsitys: miehen ja naisen välinen yhteisestä tahdosta Kirkon siunauksella solmittu liitto. Ei tässä todellisuudessa ole mitään keskustelemista: joka noudatetaan Kirkon kantaa tai sitten ryhdytään pakanoiden jäljille (=länsimaiset sekulaarit arvot jne.).
Marja-Sisko: ”Vai kuuluuko sadan vuoden päästä hörönauru, kun tutkitaan tämän hetken puuhailujamme?”
Luulenpa, ettei tarvitse odottaa sataa vuottakaan. Ainakin minulle se on jo tätä päivää, kun luen Jari Haukan kommentteja.
Kiitos hyvästä blogista!
Itse olen opiskellut käsitehistoriaa ja käsitteiden muuttumista, osana valtio-opin opintojani. Ehkä näistä opinnoistani johtuen minun on vaikea ymmärtää sitä, että samasukupuolisten avioliittoa vastustetaan siitä käsin, että avioliiton katsotaan olevan jotain muuttumatonta (käsitteenä).
Keskeiset sosiaaliset käsitteet muuttuvat, halusimmepa tai ei. Monet julkisen tai yhteiskunnallisen elämän alueeseen liittyvät käsitteet (esim. ”kansalainen”, ) ovat muuttuneet esimerkiksi sukupuolten tasa-arvon edistyessä. Mutta toki naisten kansalaisoikeuksia olisi voitu vastustaa sillä perusteella että kansalaisuutta kuvaava käsite (”kansalainen”) viittaa vain mieheen.
En vaan ymmärrä miksi käsitteitä pitäisi palvoa? Eikö pikemminkin pitäisi huolehtia ihmisistä, kuin käsitteistä?
Sarilta hyvä kommentti, ja Marja-Siskolta blogi, jonka sanomaan voin pakananakin yhtyä.
”Niin muuttuu maailma Eskoni.” (Aleksis Kivi, Nummisuutarit)
Se on sitä Orwellin uuskieltä. Annetaan sanoille uusi merkitys. Tätä on yritetty esim. demokratian kohdalla. Orwellilla on tätä hyvä esimerkki. Hän kirjoittaa: Voidaan sanoa: Tämä koira on vapaa kirpuista. Mutta ihmisen kohdalla ei voida sanoa että hän on vapaa koska sanan abstraktinen merkitys on hävitetty. Sanojen merkityksen muuttaminen muuttaa myös ajattelua. Kyllä sinä tämän hyvin tiedät. Naistutkimus käyttää samaa menetelmää.
Nyt on käynnissä avioliitto-kösitteen muuttaminen tai se on jo tapahtunut lainsäädännön muutoksen myötä. Samaa yritetään heteronormatiivisuus-höpinän kohdalla. Tarkoitan esimerkiksi sitä että yritetään saada tilanne että enää ei voida sanoa vaikka että mistä syrjäseutujen mies saa naisen. Siinä on kohta joku ”tutkija” höpisemässä että miksi oletat että se mies haluaa naisen.
Juhani: ”Mutta ihmisen kohdalla ei voida sanoa että hän on vapaa koska sanan abstraktinen merkitys on hävitetty.”
Jaa, miksi sitten esim. uskovaiset kuitenkin käyttävät ihmisistä varsin yleisesti ilmaisua: ”synneistä vapaa” tai ”vapaa synneistä”?
Kyllä ihmisestäkin voidaan sanoa ”kirpuista vapaa” kun tarkoitetaan, että hänellä ei ole kirppuja. Yhtä hyvin voidaan puhua vaikkapa verovapaudesta. Jos tuollaisia ilmaisuja käytetään, kyse ei tosin ole kovin hyvästä suomen kielestä, vaan moista ilmaisua kutsutaan svetisismiksi.
Sanojen merkitys on kaikissa kielissä muuttunut ja muuttuu kaiken aikaa. Kysehän on vain semantiikasta.
”Sanojen merkitys on kaikissa kielissä muuttunut ja muuttuu kaiken aikaa. Kysehän on vain semantiikasta.”
——-
Käsitteitä myös muutetaan tarkoituksella. ”Hallitse kieltä, hallitset sivilisaatioita”, sanoi joku viisas. Mutta hyvä sentään, jos myönnetään, että avioliiton määritelmä muuttuu, sanan ja käsitteen merkitys ja sisältö muuttuu. Instituution tarkoitus… voisi sanoa että muuttuu, mutta kun ei ole oikein selvinnyt mikä se uusi tarkoitus on…
Mutta jos ja kun on oikeasti kyse sanan, määritelmän ja käsitteen muutoksesta, miten voidaan sanoa, että kyse on ”tasa-arvosta”, ”oikeudesta” johonkin joka toisillakin on. Avioliitto on tähän asti käsitteellisesti TARKOITTANUT miehen ja naisen välistä liittoa, ja sillä on ollut mieheyteen ja naiseuteen liittyvä erityismerkitys, joka on erottanut sen kaikista muista ihmissuhteista, muiden arvoa väheksymättä tai vähentämättä.
Kun kerran myönnetään, että muutetaan käsitettä, kuinka voidaan väittää, että kyse on oikeudesta, joka on oikeasti aina ”kuulunut” homopareillekin????
Mutta tällä tässä on pelattu koko ajan. Syyllistetty vanhalla kannalla olevia, ja puhuttu kuin itsestäänselvyytenä ”oikeuksista”, ”tasa-arvosta” ja ”edistyksestä”.
Jokin tässä ei nyt loogisesti natsaa. Jos täytyy muuttaa käsitettä, jotta voidaan luoda illuusio ”epätasa-arvosta”, ei ole kyse sanojen ja käsitteiden luonnollisesta muuttumisesta vaan vallankäytöstä.
Ero sanojen muuttumisen ja tietoisen muuttamisen välillä on huikea. Ja kannattaa tosiaan lukea se Orwellin teos, siinä on viisautta juuri siinä miten kielenhallinnalla voidaan hallita yhteiskuntaa. Koko kampanjaan tuli aivan uudenlaista latausta, kun alettiin käyttää termiä ”tasa-arvo”.
Jokainen kuitenkin käsittänee, että jos avioliiton määritelmä ja tarkoitus perustuu mieheydelle ja naiseudelle, mistään ”epätasa-arvosta” tai ”vähemmistöjen syrjimisestä” ei ole kyse. Tällaisen väittäminen on valehtelua.
Sikäli kun sanoilla, käsitteillä ja määritteillä katsotaan edelleen olevan jotain merkitystä ja sisältöä, on esitettävä kysymyksiä. Esim. juuri niitä, joita esitin ensimmäisessä kommentissani.
Vastaukseksi ei oikein riitä ympäripyöreät lausahdukset ”maailma muuttuu” tai viittaukset joihinkin entisajan sorto-vääryyksiin (naisten asema)
Esitin mielestäni aiheellisia kysymyksiä. Laitan ne vielä tähän uudestaan.
-Eli milloin on perusteltua sanoa, että kyse ei enää ole käsitteestä “avioliitto” vaan jostain muusta? Mihin blogisti itse laittaisi sen pisteen?
Tähän jokainen voi vastata omalta osaltaan.
Jos avioliitto muuttuu sukupuolineutraaliksi, onko läpi ihmiskunnan historian säilyneessä instituutiossa enää yhtään, yhtä ainoaa yhteistä nimittäjää? Onko siis tämän ”pienen” muutoksen jälkeen enää perustellusti kyse enää avioliitosta vai jostain muusta?
Voiko avioliitto olla mitä tahansa kulloinkin sovitaan, että siinä ei ole mitään reunaehtoja, ei pysyvää määritelmää, ei mitään lukkoonlyötyä eikä luovuttamatonta?
Eli: mikä on avioliitto? Mitä se on, mitä ei ole, mitä se ei voi koskaan olla, ja miksi se on?
Vastauksia toivoisi nimenomaan teiltä, jotka pidätte tätä ”pientä” muutosta edistyksenä. Ok. mutta avioliitto itsessään kaipaa perusteluja. Miksi se on olemassa, kirkossa ja yhteiskunnassa?
Onko syytä enää sen säilyttämiselle, jos se voi tarkoittaa mitä tahansa? Jos se taas ei voi tarkoittaa mitä tahansa, MISSÄ se raja ja ”piste” tulee vastaan? Milloin avioliitto ei ole enää avioliitto vaan jotain muuta?
Blogin sanoma ei ainakaan itselleni oikein auennut.
Sari: ”Eli: mikä on avioliitto?
”Avioliitto on määrämuodoin vahvistettu kahden ihmisen välisen tiiviin yhteiselämän muoto. Avioliiton osapuolia kutsutaan aviopuolisoiksi eli puolisoiksi.
Suomen avioliittolain 1. §:ssä avioliitto määritellään miehen ja naisen väliseksi liitoksi, joka vahvistetaan vihkimällä, mutta vuonna 2014 eduskunta hyväksyi avioliittolain muuttamiseen tähtäävän kansalaisaloitteen, joka vaati samaa sukupuolta olevien avioliiton mahdollistamisen, ja lain muutoksen on arvioitu astuvan voimaan vuonna 2017.
Yhdistyneiden kansakuntien ihmisoikeuksien julistus sekä kansainväliset ihmisoikeussopimukset takaavat jokaiselle täysi-ikäiselle ihmiselle oikeuden mennä avioliittoon. Käytännössä jokaisen valtion omat lait sääntelevät tämän oikeuden toteutumista tarkemmin.
Länsimaissa avioliitto ei nykyisin oikeuta miestä vaimonsa edusmieheyteen, vaan puolisot ovat lain edessä keskenään tasavertaiset.” (Wikipedia)
Anteeksi nyt vain, mutta tässä tarvittaisiin vähän syvempää asioiden käsittelyä kuin lainauksia Wikipediasta.
Nimenomaan keskustelua siitä mitä avioliitto on ja miksi se on. Wikipediassa määritelmät muuttuvat kansan mielipiteiden mukana. Nyt määritelmästä on poistunut se, että se on miehen ja naisen välinen liitto. Ja lukumäärä ”kaksi” odottaa poistumistaan.
Määritelmä ei voi muuttua loputtomiin, ilman, että asia itse kadottaa sisältönsä.
Katsos Kimmo W kun se asian, käytännön tai instituution tarkoitus määrittää sen mitä ja missä määrin voidaan muuttaa, ja mitä ei voida muuttaa.
Jos ei enää tiedetä avioliiton tarkoitusta, sitä miksi se ylipäätään on olemassa, ja miksi siinä tarvitaan sitä ”määrämuodoin vahvistamista”, ja yhteiskunnan asettamia ehtoja ja sääntöjä jne. ei ole enää mitään minkä perusteella voidaan sanoa, että jotain muutosta ei voida tehdä, koska silloin avioliitolta katoaa merkitys, pohja ja perusta, kaikki se mikä määrittää sen tarpeellisuuden ylipäätään.
Tuo Wikipedia-artikkeli jää siis suurelta osin vajaaksi ja epämääräiseksi. Ei siis ole missään nimessä tyydyttävä vastaus.
Kysymyksen tärkein osio jää vastaamatta kokonaan. Se MIKSI avioliitto on olemassa. Jos sitä ei tiedetä, muutokset häivyttävät lopulta kaiken sen mitä avioliitto joskus oli, kunnes aletaan keskustella muutosten sijaan avioliiton mielekkyydestä ylipäätään, ja kun kukaan ei osaa enää sanoa mihin sitä tarvitaan, se lakkaa olemasta.
Kimmo, käsitit väärin. Kirjoitin että Orwellin uuskielessä ei voinut sanoa että ihminen on vapaa. Sanan tällainen merkitys oli hävitetty. Sanoille uuden merkityksen antaminen on myös vallankäyttöä. Sanalle avioliitto on jo tapahtunut näin.
Kirkon piirissä myös sanalle liberaali on käynyt samoin. Jos jätetään taloudellinen liberalismi pois niin yleensä sillä tarkoitetaan ihmistä joka on vapaamielinen ja suvaitsevainen muullekin kuin omalle ajattelulleen. Sen vuoksi tuntuu aivan hullulta kun TK-liikkeen piiriin kuuluvista käytetään määritettä liberaali.
Kirkon piirissä sanoilla konservatiivi ja liberaali tarkoitetaan suhdetta Raamattuun ja sen tulkintaan. Se ei välttämättä viittaa muuhun vanhoillisuuteen tai vapaamielisyyteen.