[kirjoitus on julkastu Kotimaa- lehdessä 29.10.2015]
Toimittaja Jorma Hentilä kysyy Kotimaa – lehden 15.10.2015 mielipidekirjoituksessa, onko kirkko valmiina avioliittolain muutokseen. Nähdäkseni ei välttämättä ole, sillä lakimuutos vaikuttaa monella tavoin kirkon toimintaympäristöön. Omaa avioliittokäsitystään kirkolla ei kuitenkaan ole tarvetta muuttaa.
Hentilän mukaan muuttunut todellisuus haastaa kirkon pohtimaan, koskeeko luterilaisen avioliiton teologia myös samaa sukupuolta olevia pareja. Kirkon tunnustuksen näkökulmasta kirkon nykykäsitys avioliitosta on selkeä. Avioliitto on Jumalan luomistyössä asettama yhden miehen ja yhden naisen liitto. Kirkon avioliitokäsityksen perustana on Raamatun luomiskertomus ja siihen viittaava Kristuksen vahvistus (Matt. 19:4-6; Mark. 10:6-9). Sama käsitys on vahvistettu myös kirkkomme tunnustuskirjoissa ja kirkolliskokouksenne aikaisemmissa päätöksissä.
Avioliiton raamatullisena tehtävänä on suojella miehen ja naisen välistä parisuhdetta ja sen mahdollisia hedelmiä. Parisuhteen erityisasema säilyy riippumatta siitä, tulkitsemmeko Raamattua kirjaimellisesti, vai suhtaudummeko teksteihin vertauskuvallisesti.
Kirjaimellisen Raamatuntulkinnan näkökulmasta asia on selvä: maailman ensimmäiset ihmiset olivat selvästi mies ja nainen ja juuri heille Jumala kohdisti kehotuksensa olla hedelmällisiä, lisääntyä ja täyttää maan (1 Moos 1:28). Teistisen evoluution mallissa tehdään oletus, että luoja on käyttänyt luomistyönsä välineenä sukupolvien ketjua. Tällöin kehotus lisääntymiseen on osa luomistyötä, joka etenee vain heteroparisuhteissa ja silloinkin vain, mikäli hedelmällisyys on ollut Herran tahto. Herran taho voi käydä toteen vielä myöhemmälläkin iällä, josta on myös Raamatussa esimerkkejä. Niinpä myöskään hedelmättömäksi jääneet avioliitot eivät rajaudu määritelmän ulkopuolelle.
Samaa sukupuolta olevien väliset parisuhteet eivät ole tätä luomistyötä edistäneet, eikä avioliitto näin ollen samassa merkityksessä koske niitä, vaikka kuinka olisi kyse keskinäisestä sitoutumisesta.
Avioliittokäsityksen muutoksen perusteluksi on esitetty aikamme muuttunutta käsitystä ihmisen sukupuolesta. Uuden käsityksen mukaan sukupuolia ei olisikaan vain kaksi, vaan niitä olisi monilukuinen määrä riippuen kunkin henkilön omasta sukupuoli-identiteetista. Tällöin Raamatussa olevat viittaukset mieheen ja naiseen tulkittaisiin soveltuvan keihin tahansa kahteen eri ihmiseen sukupuolesta riippumattomasti. Kirkkokäsikirjassa oleviin vihkikaavoihin on esitetty sovellettavaksi vastaavan tyyppistä uutta tulkintatapaa, jolloin niitä käytettäisiin myös samaa sukupuolta olevien parien vihkimiseen.
Raamattua voidaan toki tulkita myös edellä kuvatulla tavalla, mutta olisiko silloin enää kyse luterilaisesta kristinuskosta? Mikäli luterilaisuuden mittana pidetään yksimielisyyden ohjetta ja muita luterilaisia tunnustuskirjoja, niin vastaus on kielteinen. Luterilaiset tunnustuskirjat tukevat käsitystä ihmisen luomisesta kahteen eri sukupuoleen, joiden välille avioliitto on asetettu. Uusi tulkintatapa edellyttäisi uutta ihmiskäsitystä, joka ei enää vastaisi luterilaista oppia.
Toki kirkolliskokous voi määräenemmistöpäätöksellä tulkita kirkkomme tunnustusperustan uudelleen tai vaikkapa luopua kokonaan luterilaisuudesta. Sellaisen päätöksen syntyminen lähivuosien kirkolliskokouksissa ei kuitenkaan vaikuta todennäköiseltä.
Jorma Hentilä viittaa kirjoituksessaan myös vastaavan asian käsittelyyn Ruotsin kirkossa. Ruotsin kirkon linja on jo vuodesta 1972 alkaen selkeästi poikennut Suomen evankelisluterilaisen kirkon linjasta. Suomen evankelisluterilainen kirkko ei ole seurannut Ruotsin kirkon ratkaisua, eikä kirkolla siihen edelleenkään tarvetta, vaan kirkkomme voi tehdä jatkossakin itsenäisesti omat ratkaisunsa.
Hyvää pohdintaa. Sukupuolten moninaisuudesta puhutaan vain sukupuolentutkimuksessa. Se ei kuitenkaan ole tiede eikä sen ”tutkimukset” perustu mihinkään. Oikeassa tieteessä asiasta ei ole mitään epäselvyyttä. Sukupuolia on kaksi. Poikkeamat ovat sairauksia.
Ja en siis tarkoita homoseksuaalisuutta vaan tapauksia joissa syntymän jälkeen ei pystytä määrittelemään onko lapsi tyttö vai poika.
Juhani,
sanot, että sukupuolten moninaisuudesta puhutaan pelkästään sukupuolentutkimuksessa, joka ei mielestäsi ole ”oikeaa tiedettä”.
Onko lääketiede ”oikeaa tiedettä”? Myös lääketieteessä puhutaan sukupuolen moninaisuudesta.
Linkki lastenkirurgian erikoislääkäri Mika Venholan haastatteluun:
http://yle.fi/aihe/artikkeli/2012/11/14/puheenvuorossa-lastenkirurgi-mika-venhola-intersukupuolisen-lapsen-oikeudet
Kiitos Jukka mm. seuraavasta tekstistäsi edellä:
”Kirkon tunnustuksen näkökulmasta kirkon nykykäsitys avioliitosta on selkeä. Avioliitto on Jumalan luomistyössä asettama yhden miehen ja yhden naisen liitto. Kirkon avioliitokäsityksen perustana on Raamatun luomiskertomus ja siihen viittaava Kristuksen vahvistus (Matt. 19:4-6; Mark. 10:6-9). Sama käsitys on vahvistettu myös kirkkomme tunnustuskirjoissa ja kirkolliskokouksenne aikaisemmissa päätöksissä.”
Olisi järkyttävää, jos kirkko muuttaisi Raamattuun perustuvaa käsitystään avioliitosta. Raamattu on ylin ohje ja on valitettavaa, että Raamatun sanaa tuntemattomat tai ainakin kunnioittamattomat ovat tulleet jopa kirkon johtoon opettajiksi ja paimeniksi sekä kirkon hallintoon kirkkoa muuttamaan.
Kun rohkenin kysyä muutama vuosi sitten Kotimaa24 sivustolla Setan kristillisiä arvoista, niin minut leimattiin järjettömäksi sen johdosta. Harkitsin vakavasti kunnianloukkausoikeudenkäyntiä saamani kommentoinnin johdosta. Setan joukoissa on Raamatun selkeitä opetuksia ja perusarvoja hylkääviä. Hentilä on yksi näistä Raamatussa kuvatun synnin innokkaista puolustajista.
Murheellista on, että taivasten valtakuntaa eivät peri he, jotka elävät mm. 1. Kor. 6:9-10 syntiluettelon mukaisissa synneissä. Tähän liittyvä murhe on minulla myös siitä, että kovin monet puhuvat kyseisistä synneissä ylpeillen ja mainostaen niitä. Hentilän ylpeydellä puhumasta synnistä ei saa ihmistä tukea ja auttaa pääsemään irti. Sen sijaan vaikuttaa siltä, että sen harjoittamiseen pitää ihmistä kannustaa ja rohkaista sekä tehdä aktiivista propagandaa sen puolesta.
Kirkko ei enää julkisuuden kautta vaikuta olevan synnin asiantuntija eikä tukemassa ihmisiä pois synnistä. Piispat eivät näköjään enää uskalla julkisesti lausua totuutta selkeästi. Syntiluetteloista valitaan poliittisesti sopivia syntejä julkisuuteen ja kritiikin kohteeksi, mutta koko totuutta ei selkeästi julisteta. Eduskunnasta löytyy rohkeampia kansanedustajia, kuin kirkkomme piispoista opettamaan totuudesta. Mooseksen rohkeutta taistella ihmisten asennemuokattuja mielipiteitä vastaan ei näytä ainakaan toistaiseksi löytyvän kirkon johdosta. Miksi kirkko itse ole rohkea totuuden puolustaja enemmistön piispojen suulla? Minusta vaikuttaa siltä, että Jeesuksen avioliitto-opetuksen puolustamisen hylkääminen ihmisten edessä, on kuin Pietarin toimintaa, joka kielsi kolmasti Jeesuksen ylimmäisen papin repäistyä vaatteensa ja tuomitessa Jeesuksen. Sana tuli lihaksi ja Sana sanoo totuuden (ks. esim. Markus 10:6-9).
Kivimäki: ”Kirjaimellisen Raamatuntulkinnan näkökulmasta asia on selvä: maailman ensimmäiset ihmiset olivat selvästi mies ja nainen ja juuri heille Jumala kohdisti kehotuksensa olla hedelmällisiä, lisääntyä ja täyttää maan ”
Mitä tuolla Raamatun luomiskertomuksella on tekemistä avioliiton kanssa? Elivätkö Aatami ja Eeva avioliitossa?
Vaikka tuo kirjaimellinen raamatuntulkinta pitäisi paikkansakin, ei alkuihmisillä ollut taatusti minkään sorttista käsitystä avioliittoinstituutiosta, kyllä sellainen syntyi vasta miljardeja vuosia myöhemmin, kun homo sapiens alkoi miettiä sukujen varallisuuteen ja perimisoikeuteen liittyviä juridisia kysymyksiä.
Wikipedia: ”Pääosan Euroopan historiaa avioliitto on ollut kahden perheen välinen taloudellinen sopimus, jossa perheiden lapset naitettiin keskenään. Romanttinen rakkaus tai kiintymys ei ollut olennaista
Vielä varhaiskristillisenä aikana (30–325 jaa.) avioliitto oli yksityisasia ilman yhtenäistä uskonnollista tai muuta seremoniaa. Tosin piispa Ignatius antiokialainen kirjoitti kirjeessään (noin 110 jaa.), että jos avioliitto solmitaan piispan luvalla, se tapahtuu Jumalan mukaan eikä heidän himonsa mukaan.
Suomessa oli vanhastaan käsitys, että vihkimisakti oli vain solmitun avioliiton vahvistamista. Alttarille astuminen ei ollut avioliiton solmimista, vaan jo solmitun liiton vahvistamista siunauksin ja rukouksin. Avioliiton solmiminen tapahtui jo kihlauksen yhteydessä. Kihlaus oli siis sitova sopimus. Tämä ajattelutapa murtui vasta 1700-luvulla, kun vallalle tuli nykyinen käsitys.”
Ja mitä siihen lisääntymiseen ja maan täyttämiseen tulee niin kyllä se onnistuu varsin oivallisesti ilman avioliittoakin. Sehän on pelkkää, puhdasta biologiaa.
”Ja mitä siihen lisääntymiseen ja maan täyttämiseen tulee niin kyllä se onnistuu varsin oivallisesti ilman avioliittoakin. Sehän on pelkkää, puhdasta biologiaa.”
…..
Luulin, että olisi jo sanottu riittävän monta kertaa, ettei avioliitto tietenkään ole instituutiona sitä varten, että lapsia syntyisi.
Vaan perusta ja tarve sen olemassaololle on ollut nimenomaan se, että lapsia syntyy ilman sitäkin. Ja on pidetty ihanteellisena, että jos ja kun lapsia ylipäätään syntyy, lapset saisivat syntyä oman isänsä ja äitinsä vakiintuneeseen suhteeseen ja isä ja äiti, mies ja nainen, sitoutuvat yhdessä huolehtimaan lapsistaan.
Suomen avioliittolaki on perustunut tälle ihanteelle, ja tämän ihanteen vuoksi koko Suomen yhteiskuntarakenne on perustettu oletukselle ja ideaalille, että heteroydinperheet ovat normi ja avioliittoinstituution tarkoitus ja tehtävä on ollut säilyttää heteroydinperhe yhteiskunnassa suosituimmuusasemassa, ideaalina ja normina.
Jos kaikenlaiset perheet, nekin joissa on enemmän kuin 2 vanhempaa, halutaan laittaa samalle viivalle, niin johdonmukaisempaa olisi nähdäkseni esittää koko avioliittoinstituution lakkauttamista ja korvaamista uudella järjestelmällä, joka kattaisi kaikenlaiset perheet ja kaikenlaiset yhteiselämän muodot.
Tai sitten pitää erikseen perustella se miksi avioliitto edelleen säilytetään kahden ihmisen välisenä. Mutta perustetta ei nimittäin ole ollut kuin miehen ja naisen potentiaalinen vanhemmuus ja vastuu yhteisestä lapsestaan.
Tämä avioliiton perustarkoitus on ollut siinä niin syvällä, että poikkeustapaustenkaan kohdalla (iäkkäät, steriilit ja lapsia haluamattomat heteroparit) ei olla tehty poikkeusta säännöistä. (Lukumäärärajoite, kielto avioitua lähisukulaisen kanssa, pakollinen harkinta-aika erotilanteessa ym.)
Avioliiton tämä merkitys yhteiskunnallisessa mielessä ei ole mielipide vaan fakta. Ainakin jos puhutaan Suomen avioliittolaista.
Mitä taas tulee kristilliseen avioliittokäsitykseen, niin siinä ei tarvita juridista instituutiota. Vaan Aadam ja Eeva toisilleen tarkoitettuna, merkitsevät vain sitä että mies ja nainen kuuluvat erityisellä tavalla yhteen. Ja heidän välisensä suhde voi saada erityisen siunauksen.
Siunauksen laajentaminen koskemaan vain ihmisten välisiä suhteita sinänsä, ja sitä kautta myös homosuhteita, vie miehen ja naisen välisestä suhteesta sen ainutlaatuisuuden ja erityismerkityksen. Jossa mies ja nainen ovat luodut toisiaan varten ja täydentävät ja tukevat toisiaan miehenä ja naisena, vastaparina ja ”peilinä” toisen sukupuolelle ja sen vahvistamiselle. Ja täydentävät toisiaan myös hengellisesti.
Kaikki tämä perustuu sille ihanalle rikkaudelle ja aarteelle, että mies ja nainen ovat erilaisia, fyysisesti, henkisesti ja hengellisesti. Tästä luomiskertomus kertoo.
Tämä ei sinällään liity avioliittoon yhteiskunnallisena instituutiona.
”Vaikka tuo kirjaimellinen raamatuntulkinta pitäisi paikkansakin, ei alkuihmisillä ollut taatusti minkään sorttista käsitystä avioliittoinstituutiosta, kyllä sellainen syntyi vasta miljardeja vuosia myöhemmin, kun homo sapiens alkoi miettiä sukujen varallisuuteen ja perimisoikeuteen liittyviä juridisia kysymyksiä.”
Tässä kohden haluan lisäksi esittää eriävän mielipiteen. Avioliitto on ollut olemassa, (muodossa tai toisessa erilaisine sääntöineen mutta miehen ja naisen välisenä) yhtä kauan kuin ihminenkin.
Joka tapauksessa tuo ”miljardeja vuosia myöhemmin” on aika lailla liioiteltua, ajatellaan asiaa ja ihmisen historiaa miltä kantilta tahansa.
Avioliitto on esivaltiollinen järjestely, joka oli olemassa jo ennen yhteiskunnallista lainsäädäntöä.
(Wikipedian suhteen tietolähteenä olisin muuten edelleen melko varauksellinen. Ainakin suhtautumatta siihen ehdottomana totuutena.)
Siis avioliitto oli olemassa ennen ”Eurooppaa”, jonka Wikipedia esittää ilmeisesti ihmissuvun syntymäkehtona. 🙂 Tai sitten pitäisi itse hoksata, että avioliiton alkuperää ja perusteita tutkittaessa olisi tosiaankin syytä mennä PALJON kauemmas historiaan.
No, tämä oli vitsi. Mutta joka tapauksessa edes ajanlaskun alku ei riitä, vaan on mentävä paljon pidemmälle. Muinaisiin aikoihin.
Juridisia järjestelyjä avioliittoon ei varhaisina aikoina välttämättä liittynyt. Mutta kysymys onkin, että onko avioliitolla käsitteenä MITÄÄN yhteistä nimittäjää, joka yhdistää kaikki läpi koko historian säilyneet avioliitot?
Minun nähdäkseni ei ole kuin yksi: se, että miehen ja naisen välisestä suhteesta on havaittu syntyvän lapsia, ja se on ollut oletuksena ja mahdollisuutena ainakin periaatteessa. Erilaisin painotuksin siinä kuinka tärkeää se on. Mutta tämä on ollut syy siihen, että avioliitto on koko historian ajan ollut miehen ja naisen välinen.
Kirjaimelisen Raamatuntulkintaan tässä ketjussa viitanneiden ongelma on se, että he eivät ota tekstejä kuitenkaan riittävän kirjiamellisesri. Jos ottaisivat huomaisivat kuuten fiksuimmat muinaiset rabitkin, että adam oli ensin androgyyni, (Gn. 5:2) joka kehitettiin ensin naiseksi ,joka synnytti ensimmäisen oikean miehen.
On ilmeistä, että uuden avioliittolain myötä maallinen ja kristillinen käsitys avioliitosta eivät enää ole samaa tarkoittavat. Uudessa avioliittolaissa avioliitolla tarkoitetaan mitä tahansa kahden ihmisen sukupuolisuhteen sisältävää liittoa, joka on saanut viranomaisvahvistuksen. Kristilliseen käsitykseen avioliitosta kuuluu käsitys avioliitosta elinikäisenä ja uskollisuusvelvoitteen sisältävänä miehen ja naisen liittona, joka vahvistetaan julkisella vihkimyksellä ja johon kuuluu olennaisesti myös sukupuoliyhdyntä. Tämä käsitys on laajasti kristikunnassa hyväksytty, eikä yhden maan kirkon tule luopua krisittyjen yhteisestä kannasta maallistuneiden piirien mielistelemiseksi. Homoseksuaalisten jäsentensä parisuhdeasiat ovat kirkolle sielunhoidollisia kysymyksiä, joita ei voi lakaista maton alle pelkästään terminologiaa muuttamalla, vaan on etsittävä raamatun sanan valossa sellaisia elämntavan vaihtoehtoja, jotka tällaisille ihmisille ovat mahdollisia.
Sahama: ”Uudessa avioliittolaissa avioliitolla tarkoitetaan mitä tahansa kahden ihmisen sukupuolisuhteen sisältävää liittoa, joka on saanut viranomaisvahvistuksen.”
Ei minun käsittääkseni sen enempää vanhassa- kuin uudessakaan avioliittolaissa mainita, että lailla tarkoitetaan sukupuolisuhteen sisältävää liittoa ja että avioliitolta edellytetään avioparin harrastavan sukupuolista kanssakäymistä keskenään. Jos olen väärässä, kertonet minullekin pykälän, jossa sitä edellytetään.
Ei sukupuolisuhteessa toisen ihmisen – homon tai heteron – kanssa oleminen myöskään edellytä avioliitossa olemista.
Kristillinen käsitys avioliitosta ei määrity lakipykälistä käsin. Raamatussa puhutaan miehen ja naisen tulemisesta yhdeksi lihaksi, minkä on aina ymmärretty tarkoittavan sukupuoliyhdyntää. Katolisen kirkon avioliitto-opetuksessa avioliitto määritetään sakramentiksi, jossa on kaksi osaa: hengellinen eli papin toimittama vihkimys ja aineellinen eli yhdyntä. Jos jompikumpi puuttuu, avioliitto ei katolisen kirkon silmissä ole pätevä. Tietenkin sukupuolisuhteita on aina ollut ja tulee aina olemaan myös avioliittoinstituution ulkuolella, ihmisluonto kun on semmoinen kuin se on. Mutta prostituutiota ja irtosuhteita perinteinen kristillinen etiikka nimittää haureuden synniksi ja avioituneen syrjähyppyjä aviorikokseksi.
On kummallista, että kristinuskon keskeisen henkilön, Jeesuksen, lausumat avioliitosta usein ohitetaan monien kristityiksi itseään kutsuvien, ns. tasa-arvoihmisten keskusteluissa.
Jeesus ei ole mikään ”kumileimasin” kaikenlaisille tasa-arvovaatimuksille.
Jeesus puhui selvästi miehen ja naisen välisestä avioliitosta, luomiseen liittyen. Tätä kirkon ja muiden kristillisten yhteisöjen tulee selvästi korostaa edelleenkin.
Vaikka modernissa yhteiskunnassamme olemme jo paljolti kuin antiikin Roomassa, jossa etsittiin toisenlaisia parisuhde (avioliitto)malleja erityisesti keisarien näyttäessä esimerkkiä, aikamme kristittyjen tulee tuon varhaisen ajan kristittyjen tavoin pysyä uskollisina Jumalan Sanalle myös tässä avioliittoasiassa!
Kristittyjen tulee myös jatkossa muistaa sekin, että Jeesus on sekä Pelastaja että Parantaja. Tämän ovat monet homoseksuaalitkin saaneet elämässään kokea. He ovat kohdanneet syntisten Vapahtajan ja myös Parantajan, jonka avulla he ovat uskaltautuneet vastoin nykyistä ajattelua homoseksuaalisuudesta syvempään oman elämänsä läpikäymiseen esim. sielunhoidossa.
Perustevaliokunnan mietinnössä 4/2010 piispainkokouksen esityksestä 2/2010 käsitellään tätä aihepiiriä. Siinä todetaan, että kirkon haasteena on se, että Jumalan sanaa tulkitaan uskollisesti mutta kuitenkin kulloisessakin historiallisessa tilanteessa. Kyseisessä dokumentissa todetaan seuraavasti: ”Nykytiedon ja raamatuntulkinnan suhde on elävä prosessi, joka tapahtuu teologisen tiedon ja argumentaation sekä tieteellisen tiedon vuorovaikutuksessa”.
Esimerkki sukupuolta koskevasta lääketieteellisestä nykykeskustelusta:
http://yle.fi/aihe/artikkeli/2012/11/14/puheenvuorossa-lastenkirurgi-mika-venhola-intersukupuolisen-lapsen-oikeudet
Näinpä. Asiantuntija MIKA VENHOLAn, lastenkirurgin yo. linkistä ote: ”Toivoisin, että joka ikinen lapsi syntyy sellaiseen maailmaan, jossa hän saa olla oma itsensä, saa tulla nähdyksi sellaisena kokonaisena yksilönä kun hän on. Ja että lapsen oikeudet olisivat niin tärkeitä, kun Suomi kuitenkin on monissa eri lain pykälissään huomioinut lasten erityisen suojelun tarpeen, ja lapsen erityisen arvokkuuden, ja on olemassa ratifioitu YK:n lasten oikeuksien julistus, että nämä olisivat sitten oikeasti totta. Että jokaisella vastasyntyneellä olisi oikeus ja mahdollisuus tulla rakastetuksi sellaisena kuin hän on.”
i”
Niinpä, ja maailma olisi taas ainakin himpun verran parempi paikka ihmisten tallustella.
Luottamus toisiin ihmisiin murenee pala palalta ja pysyvät lupaukset on tehty nykyään rikottaviksi, jos siltä nyt tuntuu. Vapaat suhteet lisääntyvät ja kiinteään parisuhteeseen ei helpolla uskalleta mennä. Avioliitot hajoavat kiihtyvällä vauhdilla ja samaa sukupuolta olevat liitot hajoavat vieläkin nopeamassa tahdissa. Heterosuhteet toisiksi heterosuhteiksi ja muuttuvat sen jälkeen uusiksi homosuhteiksi. Heteropuoliso voi kohta muuttua sukupuoleltaan toiseksi, kun siltä tuntuu riittävän vahvasti ja lakia muutetaan ehdotuksen mukaiseksi.
Yksilöllinen vapaus muuttuu elämän epävarmuudeksi ja lasten kohdalla luottamuspulaksi, kun heidän aikansa solmia liitoja tulee ajankohtaiseksi. Onnettomia ja torjuttuja tulee lisää sekä masennussairaudet lisääntyvät. Tämän suuntaista kehitystä on ikävästi havaittavissa.
Pysyvä avioliitto vaatii agape-rakkautta ja sitoutumista mieheltä ja naiselta. Ajaako kirkko riittävän ponnekkaasti avioliittoa ja armollisuutta siinä sekä muuta avioliittoa tukevaa toimintaa pysyvänä yhteiskunnan perusyksikkönä?
Rautkoski: ”samaa sukupuolta olevat liitot hajoavat vieläkin nopeamassa tahdissa.”
Olisi kiva nähdä jotain faktaa tuostakin aivopierusta.
Joten pistäpä tilastoa ja tutkimusta kehiin Risto.