Suomessa avioliittolain määrittelemä käsitys avioliitosta muuttuu 1.3.2017 voimaan astuvan lakimuutoksen myötä. Mikäli Suomen evankelis-luterilainen kirkko pitäytyy edelleen nykyisessä avioliittokäsityksessään, eikä kyseistä lakimuutosta enää peruta, yhteiskunnan ja kirkon avioliitto käsitykset poikkeavat tuosta alkaen toisistaan.
Monet kokevat yhteiskunnan ja yhteiskunnan keskuudessa enemmistöasemassa toimivan kirkon erilaisen käsityksen avioliitosta ongelmalliseksi. Keskustelu myös kirkon oman avioliittokäsityksen muuttamisesta on käynnistetty. Käynnissä on myös kannatusilmoitusten keräys kansalaisaloitteeseen lakimuutoksen kumoamiseksi.
Vaikka kirkon omasta näkökulmasta katsoen avioliittoon vihkiminen on kirkollisena toimituksena selkeästi uskonnonharjoittamista, on kirkkohäistä samalla muodostunut myös kulttuurihistoriallinen instituutio. Niinpä kirkkohäät kiinnostavat myös uskonnosta vieraantuneita ja samalla ne kirkon puolelta ovat keino heidän kohtaamiseensa.
Kirkon voimassaolevan avioliittokäsityksen mukaan avioliitto on yhden naisen ja yhden miehen välinen liitto. Nähdäkseni kirkon avioliittokäsitys on enemmän opillinen kuin eettinen kysymys. Tässä suhteessa asia siis poikkeaa esimerkiksi homoseksuaalien ihmisten ja homoseksuaalien pariskuntien yleisestä kohtaamisesta kirkossa. Kyse ei siis ole vain siitä, hyväksytäänkö kirkossa samaa sukupuolta olevien väliset parisuhteet, vaan ennen kaikkea siitä, voidaanko samaa sukupuolta oleva pariskunta vihkiä kirkon opin mukaisesti avioliittoon.
Liberaaliteologisessa keskustelussa keskeinen kysymys on, tuleeko Raamattua pitää kirkossa paitsi kaiken opin, myös etiikan lähteenä, vai onko Raamattuun kirjoitetut eettisen ohjeet vain omaan aikakauteensa sidottuja kirjoituksia. Jälkimmäinen ei välttämättä ja eikä ainakaan esittäjänsä omasta mielestä kuitenkaan tarkoita, että luopumus Raamatusta koskisi myös Raamatun opillista sisältöä taikka evankeliumin sanomaa. Näin kuitenkin voi herkästi käydä, jos yksimielisyyttä evankeliumin opista ei tosiallisesti ole. Tällöin liberaaliteologia johtaa kirkon opilliseen kriisiin.
Käynnistyneessä keskustelussa kirkon avioliittokäsityksestä on noussut esiin seikkoja, jotka kirkon yhteiseksi kannaksi tullessaan muuttaisivat olennaisesti kirkon käsitystä evankeliumin opista. Sikäli kun kyse ei ole pelkästään teologisakateemisesta pohdinnasta, vaan vakavasta aikomuksesta muuttaa kirkon oppia, kysymys koskettaa olennaisesti myös kirkon ykseyden kriteerejä.
Kirkkomme tunnustuskirjoihin kuuluvassa Iso Katekismuksessa Martin Luther kirjoittaa Jumalan luoneen miehen ja naisen erilaisiksi juuri avioliittoa varten. Syy kahteen eri sukupuoleen on siis siinä, että sukupuolten edustajat voisivat avioitua keskenään. Biologiasta tiedämme kahden eri sukupuolen olemassaolon syyksi, että sukupuolten edustajat voisiva suvullisesti lisääntyä keskenään. Raamatun mukainen etiikka rajaa ihmisten keskinäisen lisääntymisen avioliittoon, biologia ei sitä tee. Tästä huolimatta Raamatun ja luterilaisen tunnustuksen mukaista avioliittokäsitystä voidaan pitää samansuuntaisena biologian kanssa. Kristillisen käsityksen mukaan ihminen on alun perin tarkoitettu pariutumaan vastakkaisen sukupuolen kanssa. Käsityksen muuttaminen vaikuttaa ihmisen luotuisuuskuvaa.
Vertailuesimerkeiksi usein nostetut kysymykset avioerosta ja eronneen uudelleen avioitumisesta sekä saman henkilön useammasta rinnakkaisesta avioliitosta eri henkilöiden kanssa, ovat kaikki eettisiä kysymyksiä, eivätkä suoraan puutu avioliiton olemukseen yhden miehen ja yhden naisen välisenä. Raamattu ei tunne esimerkiksi bi-seksuaalisia kolmiliittoja.
Matteuksen evankeliumissa Jeesus selittää Mooseksen sallineen avioerot ihmisten kovasydämisyyden vuoksi, vaikka alun perin ei ollut niin (Mat 19:8). Jakeeseen tai kyseiseen lukuun ei sisälly viestiä, että Mooses olisi näin salliessaan toiminut jotenkin moraalittomasti.
Jeesuksen sanoihin vedoten tämä seikka siis kuului muuttuvaan etiikkaan toisin, kuin avioliiton määritelmä miehen ja naisen välisenä. Alun alkaen avioliitto oli tarkoitettu pysyväksi liitoksi miehen ja naisen välille, mutta olosuhteisiin vedoten Mooses salli avioerot. Samaisessa Matteuksen evankeliumin luvussa Jeesus toteaa: On sellaisia, jotka äitinsä kohdusta saakka ovat avioliittoon kelpaamattomia, …” (Mat 19:12). Näin ollen seikka, että homoseksuaalisuutta pidetään synnynnäisenä ominaisuutena, ei suoraan merkitse, että nämä ihmiset olisi tarkoitettu avioliittoon samaa sukupuolta olevan kanssa.
Avioliittokeskustelussa muutoksen perusteeksi nostettu peruste synnynnäisestä ominaisuudesta uhkaa kirkkomme yksimielisyyttä evankeliumin opista. Tämä riippumatta siitä, millaisiin eettisiin ratkaisuihin päädytään samaa sukupuolta olevien välisissä parisuhteissa. Evankeliumi erottaa selkeästi ihmisen luotoisuuden tilan siitä, millainen ihminen on lankeemuksen seurauksena. Ihmistä koskevan ominaisuuden luotoisuuden perustelu sillä, että ominaisuus on synnynnäinen, sotii tätä perusperiaatetta vastaan. Mikäli kirkon käsitystä avioliitosta miehen ja naisen välisenä liitona aiotaan muuttaa eettisitä syistä, peruste pitää löytää jostakin muusta kuin homoseksuaalisuuden synnynnäisyysestä.
Ihmisen syntymä esimerkiksi intersukupuolisena tai muutoin fyysisiltä taikka sitten henkisiltä ominaisuuksiltaan muista poikkeavana, ei mitenkään vähennä hänen ihmisarvoaan Jumalan kuvana. Ei myöskään pidä ajatella, että hänen syntymänsä olisi jotenkin Jumalan erehdys. Jumala ei tee erehdyksiä. Jumalan suuri suunnitelma tavoittelee ihmiskunnan palauttamiseen jälleen omaan yhteyteensä. Osana tätä suunnitelmaa Jumala sallii myös ajalliset vaivamme. Me emme tiedä ennalta mikä kulloinkin on Jumalan sallimuksen tarkoitus. Kaikesta tästä riippumatta voimme luottaa että Jumalan rakkaus kohdistuu meihin.
Langennut ihminen pyrkii, sen sijaan että antaisi Jumala hallita itseään, hallitsemaan itse Jumalaa. Langennut ihminen määrittelee itse paitsi sen mikä on hyvää ja mikä pahaa, mikä on oikein ja mikä väärin myös sen, mikä on totuus luonnossa ja hänen omassa luotuisuudessaan. Langennut ihminen määrittelee myös itse jumalansa, sen sijaan että antaisi Jumalan määritellä itseään.
Yhteiskunnallinen liberalismi korostaa yksilökeskeisyyttä ja yksilön arvoa. Siirrettynä liberaaliin teologiaan tämä altistaa liberaaliteologin perisynnille ja sen vaikutusten huomioon jättämättömyyteen. Teologisessa pohdinnassa pitäisi siis kyetä erottamaan se miten asiat tässä ajassamme ovat ja miten ne voitaisiin kulloinkin parhaiten järjestää, siitä miten asioiden tulisi Jumalan luomistyön perusteella olla ja miten asiat tulisi järjestää, mikäli ihmiskunta kykenisi elämään Jumalan tahdon mukaisesti. Jos hukkaamme tämä ristiriidan, hukkaamme samalla syyn miksi Kristuksen piti kuolla ristillä. Hukkaamalla Kristuksen hukkaamme koko kristinuskon ja ajaudumme täyteen opilliseen kriisiin.
Samaa sukupuolta olevien välisiä parisuhteita on puolusteltu tulkinnalla, etteivät Raamatun kirjoittajat ole tunteneet homoseksuaalisuutta samalla tavoin kun asia nykyään ymmärretään. Toisaalta on esitetty, ettei Raamatussa homoseksuaaliset suhteet torjuvissa kohdissa tarkoiteta nykymuotoista, kahden ihmisen tasa-arvoisia keskinäiseen sitoutumiseen perustuvia suhteista, vaan toisen ihmisen alistamista homoseksuaaliseen kanssakäymiseen. Nämäkin tulkinnat tukeutuvat ihmisen vapaata tahtoa korostavaan liberalismiin ja toisaalta humanismiin. Humanistisen käsityksen mukaan ihmiselämää ensisijainen tarkoitus on itsensä toteuttaminen tässä ajassa eikä valmistautumisena tuonpuoleiseen. Tällöin kuitenkin torjutaan Raamattu paitsi etiikan, myös opillisena lähteenä.
Kristillisen oppimme mukaan Raamattu on kokonaisuudessaan Jumalan sanaa. Raamattu sisältää myös ei historiallisia kertomuksia, vertauksia, kiertoilmaisuja ja liioittelua, mutta ei erehdyksiä. Väite että jokin teksti olisi päätynyt Raamattuun kirjoittajansa erehdyksen tai epätietoisuuden vuoksi, sotii kristillistä oppiamme Pyhän Hengen johdatuksesta vastaan ja murentaa Raamatun ilmoituksen arvovallan.
Jonkin toiminnallisen ohjeen tai eettisen säädöksen aikasidonnaisuuden tunnistaa tekstin asiayhteydestä ja ilmaisutavasta. Seksuaalietiikan ja erityisesti homoseksuaalisuuden suhteen aika- tai kulttuurisidonnaisuus ei liity asian hyväksyttävyyteen tai torjuttavuuteen, vaan tapaan jolla yhteisön tulisi asia keskuudessaan torjua. Meidän asiassamme riittää, että asia ilmaistaan selkeästi kirkon opin ja ihanteiden vastaiseksi. Sitä synnitöntä, joka voisi heittää sen ensimmäisen kiven, ei ole.
Ihminen joka on luotu Jumalan kuvaksi, voi myös langenneisuuden tilassa heijastaa Jumalan rakkautta lähimmäisiinsä, tosin vain omista, langenneisuuden alaisista lähtökohdistaan käsin. Tässä merkityksessä meillä ei ole mitään syytä kiistää myöskään kahden samaa sukupuolta olevan ihmisen välistä rakkautta. Ei se ole mitenkään ”huonompaa” kuin jokin toinen ihmisten välinen rakkaus.
Voisimmeko siis suhtautua armollisesti siihen etteivät nämä kaksi ihmistä omassa lihassaan kykene olemaan ”toisiinsa kajoamatta”? Siis aivan samoin, kuin kenties suhtaudumme armollisesti esimerkiksi niihin miehiin ja naisiin, jotka ovat sitoutuneet toinen toistaan kunnioittavaan suhteeseen solmimatta kuitenkaan kristillisten oppien ja yhteiskunnan lakien mukaista avioliittoa. Meidän tehtävämme ei ole tuomita ketään kadotukseen tässä ajassa, vaan rukoilla kaikkien lähimmäistemme puolesta.
Sen sijaan, että annamme kirkkomme ajautua opilliseen kriisiin, meidän tulisi yhdessä selvittää keskinäiset tulkintaerimielisyytemme, rajata ne ja sitten ratkaista pitäytyen kirkon uskossa ja opissa.
Avioliittokysymykseen liittyvää oppierimielisyyttä on toisinaan verrattu siihen pohdintaan, jota kirkossamme on käyty liittyen pappisviran sukupuoleen. Toisin kuin monesti väitetään, kirkkomme ei ole asiassa monioppinen. Kirkkomme opin mukaan kumpikaan ratkaisu ei ole harhaoppinen. Kirkossamme on edelleen lupa pitää tehtyä nykyistä ratkaisua vääränä. Samoin aiemman ratkaisun jälkikäteinen vääränä pitäminen on luvallista. Harhaoppiväitteet suuntaan tai toiseen eivät ole kirkkomme opin mukaisia.
Myöskään kirkkomme nyinen virallinen kanta avioliitosta ei ole monioppinen. Kirkkomme ihanne on yhden naisen ja yhden miehen välinen elinikäinen avioliitto. Kirkkomme on armollinen sille, ettei tämä ihanne toteudu kaikkien avioliittojen kohdalla. Kirkkomme tunnustaa samaa sukupuolta olevien väliset rekisteröidyt parisuhteen laillisena järjestelynä. Kirkolla ei ole mitään syytä olla tunnustamatta myös uuden lain mukaisesti solmittuja avioliittoja laillisiksi avioliitoiksi. Samaan sukupuolta olevien väliset avioliitot eivät kuitenkaan ole kirkkomme ihanteiden mukaisia.
Kirkkomme edellyttää työntekijöiltään ja vapaaehtoisilta vastuunkantajiltaan kunnioittavaa suhtautumista kaikkiin ihmisiin. Seksuaalivähemmistöjen kohtaamiseen muutoin liittyvä laaja harkintavalta ei vielä merkitse sellaista opillista mielipide erimielisyyttä että keskinäisen kirkollisen ykseyden kriteerit menetettäisiin. Keskinäisen yhteyden kriteerit menetetään, jos päädymme vakavaan erimielisyyteen ihmisen luotuisuudesta tai langenneisuudesta, Kristuksen ihmiseksi tuloin tarkoituksesta tai sovituskuoleman merkityksestä, lain ja evankeliumin suhteesta taikka vanhurskauttamisopista.
Teksti on jatkoa kirjoitukselleni:
Avioliittolain muutoksen vaikutukset Suomen evlut kirkkoon: osa 1, hallinnollinen kriisi
”Kristillisen käsityksen mukaan ihminen on alun perin tarkoitettu pariutumaan vastakkaisen sukupuolen kanssa. Käsityksen muuttaminen vaikuttaa ihmisen luotuisuuskuvaa. Keskinäisen yhteyden kriteerit menetetään, jos päädymme vakavaan erimielisyyteen ihmisen luotuisuudesta tai langenneisuudesta, Kristuksen ihmiseksi tuloin tarkoituksesta tai sovituskuoleman merkityksestä, lain ja evankeliumin suhteesta taikka vanhurskauttamisopista.” blogisti
Erittäin hyvää pohdiskelua kristillisestä avioliitosta. Luotuisuus on avainsana, mistä lähdetään liikkeelle.
http://www.seurakuntalainen.fi/uutiset/neuvolakorttien-kansien-vari-sukupuolineutraaliksi/
Outo muutos. Onko sattumaa, että uusien korttien väri on vihertävä eikä esim. sinipunainen/lila, mikä olisi entisten värien (vaalean sininen ja punainen) yhdistelmä?
Tämäkin muutos koksee välillisesti luotuisuutta. Omien lasteni neuvolakorttien värit olivat vielä yhdenmukaiset heidän sukupuolensa kanssa.
Jukka kiitos hyvästä analyysistä. Kommentoin yhtä kohtaa, jossa tuodaan perusteita humanismin kautta kehiin: ”Toisaalta on esitetty, ettei Raamatussa homoseksuaaliset suhteet torjuvissa kohdissa tarkoiteta nykymuotoista, kahden ihmisen tasa-arvoisia keskinäiseen sitoutumiseen perustuvia suhteista, vaan toisen ihmisen alistamista homoseksuaaliseen kanssakäymiseen”.
Roomalaiskirjeen mukaan Room. 1:25-28 kertoo himon syttymisestä toisiaan kohtaan ja harjoittamaan luopumuksessa yhteyttä naiset naisten kanssa ja miehet miesten kanssa. Tuo edellä oleva selitysmalli, joka on mahdollista kytkeä mielikuvissa Sodoman kuvauksiin, ei sovi enää kirjeeseen roomalaisille, jossa oli jopa homoavioliitto olemassa.
Olen muuten sitä mieltä, että Raamattuun uskovien pappien ja kansalaisten tulisi osallistua ”aito avioliitto” kansalaisaloitteeseen. Kansalaisaloite googlesta ja sieltä avioliittoaloitteen kohdalta valinta ja pankkitunnuksilla (tai muulla vaihtoehtoisella varmenteella) äänestämään.
Ne osallistuvat, jotka asian oikeaksi kokevat. Ei kirkkomme pappeja tai kirkon jäseniä voida velvoittaa mihinkään poliittiseen hankkeeseen. Olennaisempaa on että he pitäytyvät kirkkonsa tunnustuksessa.
Myös kirkon pulelta on tarpeen korostaa ettei ”Cuius regio, eius religio” – periaate ei enää ole voimassa. Valtiovalta ei määrää enää kansalaistensa uskonnosta, vaan sen sijalle on tullu jokaista kansalaista koskeva uskonnon vapaus. Valtiovalta ei enää määrittele kirkon tunnustusta eikä kirkon tunnustus valtion lakeja.
Kirkon kirkkokuri koskee vain kirkon omia jäseniä, eikä siihenkään kuulu jäsenten poliittinen kaitsenta. Kirkko ei myöskään ole yleinen vihkitoimisto, sitä varten on maistraatit.
Jäsenistön kirkkokuri on monelta osin sanahelinää nykyään. Pappien kirkkokuri on jo toinen juttu, koska siihen on sitouduttu uskollisuutta vakuuttamalla. Papiston esimerkillisyydestä luopumalla on ajauduttu osin uskottavuusongelmaan.
Moniääninen kirkko on menettänyt sisäisen yhteyden ja sen murtajia on tullut kirkon hallintoon lisää ja lisää. Politiikka ja monet siihen liittyvät aatteet kirkon sisässä vievät yhteyden ja johtavat sisäiseen riitelyyn seurakunnissa.
Risto Rautkoski
”Politiikka ja monet siihen liittyvät aatteet kirkon sisässä vievät yhteyden ja johtavat sisäiseen riitelyyn seurakunnissa.”
Juuri näin ja siksipä Aito avioliitto – hanke poliittisena hankkeena ei ole mitenkään seurakunnallinen hanke. Hankeessa on mukana useita aktiivipoliitikkoja eri puolueista, mutta eivät puolueidensa edustajina. Samoin hankkeessa on mukana monia kirkollisia vaikuttajia, mutta eivät seurakuntiensa edustajina.
Aito avioliitto -hanke ei ole sanomaltaan poliittinen, vaan selvästi Raamatullinen. Ikävää, että Jumalan sanasta tehdään poliittinen vääntönappula. Ilman yhteiskunnallista käsittelyä ei näköjään turvata perinteistä avioliittokäsitystä Suomessa ja sen toteutumista kirkossa. Kirkon painostus kasvaa Raamatun sanan vastaiseen suuntaan, ellei kirkko tule nyt julki sanomallaan kansalaisaloitteen muodossa.
Kirkko on jo kirkkohallituksen lausunnolla kantansa ilmaissut. Ja pyydettäessä lausunee uudelleenkin. Kansalaisaloitetta kirkko ei voi allekirjoittaa, kirkkon jäsenet voivat.
Yhteiskunnan säätämä avioliittolaki ei ole kirkolle tunnustuskysymys, kirkon oma oppi sitävastoin on. Valtiovalta säätää omat lakinsa, mutta kirkko pysyy tunnustuksessaan niistä huolimatta.
Luther kirjoitti asiasta, että maassa maan tavalla. Kirkolliseen toimintaan hän antoi omat ohjeensa.
Jukka Kivimäki
Käsittääkseni piispat voivat käyttää kansalaisoikeuttaan ja osallistua kansalaisaloitteeseen. Tämä on nykyajan äänestysoikeutta, joka on kaikilla Suomen kansalaisilla.. Ei kukaan velvoita. Olen esittänyt tämän asian muutaman kerran rukouspyyntönä. Piispat ovat kansalaisia, kuten arkkipiispakin katsoi ilmeisesti olleensa kannanotossaan viime vuonna. Nyt vain puhutaan Jeesuksen opettamasta naisen ja miehen välisestä liitosta.
Maistraatilla on jo oma tehtävänsä ja roolinsa ja se tulisi säilyttää selkeänä vaihtoehtona heille, jotka eivät eri syistä halua miehen ja naisen välistä kristillistä avioliittoa kirkon vihkimänä. Kaikille ei voi kaikkea tarjota, jos pitäydytään totuudessa. Homojen Raamattu on kehitetty ja se poikkeaa meidän Raamatusta.
Huomioksi siis ettei suomalainen yhteiskunta siitä mitenkään rakoile, jos kirkko pitäytyy tiukasti opissaan. Sen keitä maistraatti vihkii ei tarvitse vaikuttaa siihen, keitä kirkko vihkii.
Suomen evlut kirkon ei tarvitse seurata Ruotsin ja Tanskan kirkkojen jälkiä. Asia vaatii kirkolta jämäkkää päätöksentekoa.
Jukka Kivimäki :”Asia vaatii kirkolta jämäkkää päätöksentekoa.”
Olen samaa mieltä ja käsitykseni ja kokemukseni mukaan tuo ”jämäkkä päätöksenteko” sisältää myös muun kuin puoluepoliittisen päätöksenteon laadullisuudet.
Olen ollut elämässäni mm. väliportaan esimiehenä tilanteessa, jossa esimieheni on kysynyt ”kuinka osaan ajatella hänen ajatuksiaan ennenkuin hän on niitä ajatellut” tai seminaarissa, jonka vetäjät ovat kysyneet, olenko koskaan kuullut selvänäöst’ tai tuonut kaupasta lapsille ylimääräisiä tuliaisia. joista ei ole keskusteltu ja he ovat ihmetelleet ”mistä tiesin, mitä he toivoivat” ja lisänneet, että ”tämän vuoksi he tekivät koulussa tutkielman parapsykologiasta” tai soittanut ulkomailta kiireellisen ja kalliin kaukopuhelun kotiin, ja käskenyt hätääntynyttä ja ”hätäpuhelun” ulkomaille soittanutta lastamme hakemaan etsimänsä asian jakkunsa taskusta tai ”löytänyt” suuren marketin kenkähyllyn alta parin puuttuvalle kengälle, jota myyjät turhaan etsivät varastostakin. Tuon tapahtuman jälkeen lapsemme poistui myymälän alakertaan ja sanoi, ”että nyt hänelle riittää”.
Tuo kaikki on saanut aikaan sen, että uskon, että vanhempien ja lasten keskinäinen ”henkinen side” ja perherakkaus on sellainen ominaisuus, jota yksikään yheiskunnan järjestämä laitoshoito ei pysty millään tavalla korvaamaan. Toivottavasti olen väärässä.
Erittäin hyvä ja monipuolinen analyysi avioliitosta.
Raamatussa kuvataan uskovien ja Kristuksen välistä suhdetta avioliittoon. Tämä näkökulma jaa nykyisissä keskusteluissa usein kovin vähäiselle huomiolle.
Perustelen asiaa seuraavilla näkökulmilla:
Jumala loi ihmisen mieheksi ja naiseksi (zaachaar uu-nekeevaa uros ja naaras). Tämä osoittaa, että Hänellä jo alussa oli mielessään suuri salaisuus: Kristus ja Hänen seurakuntansa (Ef 5:32). Me kaikki olemme alkuisin yhdestä, Aadamista, niin myös seurakunta on alkuisin yhdestä, Kristuksesta (Apt 17:26; Hb 2:11).
Jumala sanoi: “Olkaa hedelmälliset ja lisääntykää ja täyttäkää maa ja tehkää se itsellenne alamaiseksi”. Lisääntymiseen tarvitaan miestä ja vaimoa, niin myös seurakuntakasvuun tarvitaan sekä Kristusta että uskovia. Miehen ja vaimon välistä kiinteää, Jumalan säätämää yhteyttä sanotaan avioliitoksi. Ajallinen avioliitto on kuva taivaallisesta avioliitosta, mikä luomistapahtumassa on mitä keskeisin asia, sen lopputulos ja päämäärä.
Kertomus vaimon luomisesta (1Ms 2:18-24) on suuri profetia Kristuksesta ja Hänen seurakunnastaan (Ef 5:31-32). Tässä täyttymyksen valossa ylläviitattu teksti tulee hyvin ymmärrettäväksi. Samalla voimme tehdä tärkeitä huomioita myöskin ajallisen, miehen ja naisen välisen liiton asettamis- tapahtumasta.
Keskellä paratiisia kasvoi elämän puu. Se on Raamatun mukaan kaiken viisauden, vanhurskauden, täyttymyksen ja luovan Elämän Sanan lähde (Snl 3:18; 11:30; 13:12; 15:4). Aadamilla oli siis kaikki mahdollisuudet saattaa koko maa paratiisilliseen olotilaan. Tämä onkin ihmisen kutsumus: saattaa Jumalan työtoverina täydelliseksi Hänen aloittamansa työ. Mutta sitä ennen ihmisen itsensä on kasvettava “täysin valmiiksi palveluksen työhön”, saavutettava Jumalan Pojan tuntemisessa täysi miehuus, Kristuksen täyteyden täyden iän määrä (Ef 4:12-13). Kunnes tämä tapahtuu, toisin sanoen, kunnes ‘avioliitto’ Herran Jeesuksen Kristuksen ja Hänen morsiamensa, uskovien ihmisten välillä astuu täydellisesti Karitsan häätapahtumalla voimaan (Ilm 19:7), siihen saakka koko luomakunta huokaa ja ikävissään odottaa Jumalan lasten ilmestymistä (Rm 8:19-23).
Jukka Kivimäki
Millainen on kirkkohallituksen kannanotto aito avioliitto -kansalaisaloitteeseen tai mistä se kannanotto löytyy? Annoit ymmärtää, että sellainen olisi olemassa, vai tulkitsinko väärin.
Kirkkohallitus lausui kantansa jo siihen edelliseen kansalaisaloiteeseen, eikä ole odotetavissa että kanta olisi tällä välin ehtinyt muuutumaan.
http://kappeli.evl.fi/KKHAsha.nsf/f836ac9d0c0de8cac22572b200419e6b/3c2a16651bcc781dc2257dcb004d8aa2/$FILE/Lausunto%20kansalaisaloitteesta%20eduskunnalle%20avioliittolain,%20rekister%C3%B6idyst%C3%A4%20parisuhteesta%20annetun%20lain%20ja%20transseksuaalin%20sukupuolen%20vahvistamisesta%20annetun%20lain%20muuttamisesta.pdf
Seikka mitä aloitteita kukin kirkon jäsen kanattaa ja mitä ei kannata, on sitten täysin jokaisen oma asia. Siihen kirkkohallitus tai kirkkomme piispat virkansapuolesta ei voikkaan ottaa kantaa.
Jukka
Olet viisas kaveri, mutta eihän tuo kirkkohallituksen 2.4.2014 lausunto lakivaliokunnassa ole selkeä ja lyhyt kannanotto ”aito avioliitto” aloitteeseen, vaan aivan päinvastaiseen tilanteeseen, jossa on paljon jossittelua. Eikö lausunto nyt käsillä olevasta aloitteesta voisi olla esim. seuraava:
Kirkon käsityksen mukaan avioliitto on yhden naisen ja yhden miehen välinen liitto. Tämä käsitys on kirkon piispainkokouksen ja kirkolliskokouksen päätöksin vahvistettu ja noudattaa Raamatun ja kirkon tunnustuksen mukaista käsitystä.
Aito avioliitto -aloite vastaa kirkon oppia ja päätöksiä. Siksi tätä aloitetta olisi perusteltua kannattaa.
Eiköhän tuo kanta aikanaan ilmaistaan kun aloite tulee eduskunnan käsittelyyn. Kirkkohallituksen tehtävänä ei kuitenkaan ole paimentaa mitä yksittäiset kirkon jäsenet ajattelevat valtiollisista asioista.
Kyse on hieman vastaavasta asiasta kuin siinä, ettei kirkollisten järjestöjen tule vaikuttaa jäsenistönsä puoluepoliitisiin valintoihin, eikä puoluetten tule vaikuttaa siihen, minkä herätysliikkeen toiminnassa niiden jäsenet ovat.
Jukka
Mistähän syystä arkkipiispa teki juttuja vastakkaisesta asiasta ja yhteiskunnallisesta lakialoitteesta. Onko hän jotenkin kirkon sääntöjen yläpuolella ja voi jopa toimia vastoin sovittua ja päätettyä linjaa kirkossa? Toisinpäinkö olisi juuri totuuden julkituonti jotenkin rajoitettua kansalaisoikeutena. Raamatun mukaan piispojen pitäisi ohjata pappeja ja seurakuntia Raamatun opissa kulkeman. Oletko sinäkin peloteltu vai paneeko ihmispelko paulan? Kanta voidaan ilmaista aloitteeseen huolella kaikkien piispojen toimesta varsinaisessa lausunnossa. Raamatun ja kirkon sääntöjen mukainen ohjaus on piispan tehtävä.
Risto Rautkoski
Arkkipiispa toimi omalla tavallaan ja hänen oma tuomiokapitulinsa häntä siitä myös huomautti. Meidän luterilaisen oppimme mukaan avioliittoon vihkiminen maistraatissa on maallisen regimentin asia. Kirkkohäät sitävastoin ovat hengellisen regimentin asia. Keskiajalla katoliset piispat puuttuivat maallisen regimentin asioihin eikä se ollut hyvä asia.
Huomioksi vielä Risto, että tämänkertaisen blogikirjoitukseni tarkoituksena on puida kirkon oppia, eikä lakimuutoksiin tähtääviä kansalaialoiteita. Totean kuitenkin, että kansalaisaloite järjestelmässä on suoran demokratian kannalta yksi heikkous. Kannatusilmoituksen täyttäjä, ei voi lausua kannalleen omia perusteluja tai toisaalta korjata aloitteen alkuperäisiin perusteluihin tulleita asiavirheitä. Tämä mahdollisuus on ota kantaa.fi palvelussa, mutta sitäkautta ei voi tehdä eduskuntaan tarkoitettuja aloitteita.
Mitä markinoimaasi alotteen 1175 ja toisaalta lakimuutoksen 156/2015 perusteluihin tulee, niin kysymyksen siitä, tulisiko perheen ulkopuolisessa adobtiossa lapsi luovuttaa ensisijaisesti keskenään eri sukupuolta olevalle pariskunnalle ei tulisi ensisijaisesti olla avioliittolaissa ratklaistava asia, vaan seikka tulisi ratkaista suoraan adobtiolaissa. Avioliitolain muutos ei poista, eikäsen tarkoitus ole poistaa lapsen vanhempien sukupuolen merkitystä lapselle. Tämä seikka tulisi siis ottaa huomioon ihan erikseen.
Mutta tämä siis menee ohi blogitekstini otsikon.
Sinulla ei Risto taida olla mitään sanottavaa noihin kirkon ykseyskriteereihin.
Jukka
Kirkon opin mukaan kirkon edustajat ja piispatkin voivat osallistua aito avioliitto aloitteen allekirjoitukseen ja sen julkituomiseen tekemättä mitään väärin Jumalan ja kirkkojärjestyksen edessä. Arkkipiispa toimi yhteisten sääntöjen vastaisesti, mutta aito avioliitto -aloite tukee niitä.
Päinvastoin he puolustavat kirkon sanomaa ja Raamatun totuutta. Olen aikanaan käynyt tohtoriohjelmassa vuosia väittelyitä ja viisastelutieteen keskusteluja Helsingin kauppakorkeakoulussa. Sittemmin olen tullut käytännön elämän kannalle ja toimimaan. Huomasin useiden kymmenien johtajakurssien palautteesta, että pääosin väitelleet olivat etääntyneet yksinkertaisesta totuudesta ihmisviisauden kiemuroihin, enkä voinut heitä palkata käytännön opettajiksi ja konsulteiksi johtajakoulutukseen Pk-yrityksen johdolle.
Siunausta Jukka sinulle.
Jukka. Pyydän sinulta anteeksi konkreettista lähestymistäni aiheeseen maallikkona, koska mielestäsi häiritsen viisasta keskustelua. Jeesus valitsi maallikoita seuraajikseen ja apostoleiksi. Mistähän syystä?
Risto, turha pyydellä anteekis maallikkutta, minäkin olen maallikko.
Asian jakamisella kehteen eri blogitekstiin oli kuitenkin selvä tarkoitus. Hallinnolliset seikat on syytä käsitellä hallinnollisina seikkoina ja opilliset seikat opillisina seikkoina. Samasta syystä myös edunvalvonnalliset seikat on syytä käsitellä edunvalvonnallisina seikkoina.
Asioiden ja asiayhteyksien sekoittamattomuus on hyvä periaate riippumatta siitä toimitaanko työtehtävissä, luottamustoimissa vai harrastuksissa.
Jukka
Kovin usein kommentoijat eivät ole niin loogisen pidättyviä aiheessa kuin itse loogisesti rakentaa aloitustekstejä. Monet ketjut kulkivat omia teitään ja yli 200 kommenttia tuli usein aloittamiini teksteihin vaihtelevin aiheen ympärillä pyörien. Välillä sivuraiteillakin kulkien. Ymmärrän tavoitteesi ja tunteesi kokemuksesta aika hyvin.