Media, esimerkiksi Kotimaa24, on uutisoinut eilisestä äänestyksestä ikään kuin avioliittolain muutos sukupuolettomaksi olisi sen myötä selvä tosiasia. Ei ole.
Eilisessä äänestyksessä eduskunta vasta torjui lakivaliokunnan esityksen hylätä sukupuolineutraalia avioliittoa koskeva kansalaisaloite. Se tarkoittaa oikeastaan vain sitä, että prosessi jatkuu.
Kuten dosentti Juha Ahvio kirjoittaa, vielä on monta mutkaa matkassa, monta äänestystä tiedossa. Avioliittolain muutos on yhä estettävissä. Asia ei ole vielä lähimainkaan ratkennut. Konservatiivien ei ole siis syytä luovuttaa. Asiaan kannattaa yhä pyrkiä vaikuttamaan kaikilla harkituilla ja järkevillä keinoilla. Siitä, miksi niin kannattaa tehdä, olen kirjoittanut enemmän omassa blogissani.
Kiitos, Jusu, näistä sinun asiallisista kommenteista ja asiantuntevista selityksistä.
Kun lainsäädätämisprosessiin aikanaan on sisällytetty useampi täysistuntokäsittely – vielä joitakin vuosia peräti kolme täysistuntokäsittelyä ns. lähetekeskustelun lisäksi – ideana on ollut, että lainmuutokset eivät syntyisi hetken huumasta, lietsotussa tunnekuohussa, vaan vakaan perusteellisen harkinnan tuloksena. Alunperin oli tässä tarkoituksessa vielä lukuisia määräenemmistösäännöksiä.
Nyt siis äänestettiin kansalaisaloitteen käsittelyyn ottamisesta. Vasta seuraavassa toisessa täysistuntokäsittelyssä äänestetään lain hyväksymisestä. Ilman muuta kullakin kansanedustajalla on aito mahdollisuus harkintaan ja äänestää sitten vastaan. Tämä on myös pitkitetyn lainsäätöprosessimme henki ja tarkoitus, vaikka media ruokkii toisenlaista mielikuvaa. Ja kun asia on mullistava seurausvaikutteineen, on oikein että kansalaiset ottavat uudistukseen kantaa seuraavissa eduskuntavaaleissa, mikä voi johtaa uudistuksen pysäyttämiseen. – Perustuslakien kohdalla muutosten normaalikäsittelyynkin kuuluu ehdotuksen ”lepäämään jättäminen” vaalien yli, jolloin kansalaiset voivat vielä ottaa asiaan kantaa.
Kansan enemmistö kannattaa lain uudistamista, ja seuraaviin vaaleihin mennessä kannatus vielä vahvistuu. Siksi epäilen, että vastustajat onnistuisivat vaaleissa muuttaman voimasuhteita edukseen.
Molemmat leirit varmasti panostavat vaalityöhön tässä asiassa, mikä tulee olemaan kiintoisaa seurattavaa. Yksi esimerkki sattuikin jo omalle kohdalle, kun FaceBookiin perustettiin tapahtuma: ”Äänestämme vain tasa-arvoista avioliittolakia kannattavia ehdokkaita eduskuntavaaleissa 2015”. Se on muutamassa päivässä kerännyt melkein satatuhatta kannattajaa.
Markku Korteniemen kirjoitus sisältää muutamia reikiä, jotka haluaisin tukkia:
(1) Avioliittolaista ei säädetä perustuslain säätämisjärjestyksessä. Jos eduskunta muutaman viikon päästä edelleen äänestää lakimuutoksen puolesta, avioliittolain muutos on sillä sinetöity.
(2) Samaa sukupuolta olevien avioliitto-oikeus ei edellytä mitään toimia vaalien jälkeiseltä eduskunnalta tai hallitukselta. Kevään vaalituloksella ei ole asiaan merkitystä. Nykyinen eduskunta tekee muutoksen avioliittolakiin eikä sen voimaan tuleminen edellytä uuden eduskunnan äänestystä. Tulevien kansanedustajien mielipiteellä ei ole merkitystä, koska uusi eduskunta ei asiasta äänestä.
(3) Uuden hallituksen tehtäväksi jää sovittaa olemassa oleva lainsäädäntö uuteen avioliittolakiin. Halutessaan uusi hallitus voi jättää tämän tekemättä, mutta se ei poista samaa sukupuolta olevien oikeutta avioliittoon.
(4) Koska nykyinen eduskunta on lain jo muuttanut, homoparien avioliitto-oikeuden peruuttaminen vaatisi uuden lain säätämisen eli käytännössä hallituksen esityksen, kansanedustajien jättämän lakialoitteen tai kansalaisaloitteen, jonka pohjalta uusi eduskunta säätäisi uuden lain tasa-arvoisen avioliittolain kumoamiseksi.
En näe realistiseksi, että missään sivistysvaltiossa seuraava eduskunta ensi töikseen poistaa joltain vähemmistöryhmältä sellaisen oikeuden, jonka edellinen eduskunta on vähemmistöryhmälle juuri antanut. Aika todennäköisesti valtaisi enemmistö lakimuutosta vastustaneista katsoo, että muutos on nyt tehty taistelu seksuaalivähemmistöjen oikeuksien poistamiseksi olisi epäeettistä.
Vertailun vuoksi voisi sanoa, että jokainen kansanedustaja ei aikanaan kannattanut parisuhdelakia, mutta mikään puolue ei ole kampanjoinut sen puolesta, että homoilta olisi pitänyt viedä rekisteröity parisuhde pois. Se ei kuulu sivistysvaltioissa poliittiseen kulttuuriin.
Jusu hyvä, oot kärkäs tekemään pitkälle meneviä tulkintoja – en väittänyt lain vaativan perustuslainsäätämisjärjestystä :):) – Esitin vain vertailuna, mikä on pelin henki myös tavallisten lakien kohdalla kun Suomen lainsäädäntöprosessia on aikoinaan luotu; kansanedustajille on varattu aikaa prosessoida asiat, jotta ei tulisi säädettyä asioita hetken huumassa. – Siinä olet tietysti oikeassa, että lain muuttaminen ja kumoaminen vaatisi eduskuntaan tätä kannattavan aloitteen ja enemmistön, joka periaatteesa on kuitenkin ilmanmuuta mahdollista. Tietysti myös Kristillisdemokraateilla on mahdollisuus vetäytä hallituksesta ja laittaa käyntiin prosessi, joka johtaa hallituksen kaatumiseen, mutta lopputulos on tietysti epävarma kuten kirjoitatkin…
”Koska nykyinen eduskunta on lain jo muuttanut…” Siis vielähän ei ole todellakaan ole mitään muutettu, on vain optio siitä.
Epäilen, että kansanedustajat eivät todellakaan ole vakavasti ehtineet pohtia, mikä tilanne on kymmenen vuoden päästä, kun uusi sukupolvi virkamiehiä ja apulaisoikeusasiamiehiä venyttää ja vanuttaa lain tulkintaa viimeisen päälle, niin että kotimaiset lainsäätäjätkin ovat ihmeissään: emme kyllä mielestämme tätä sillloin tarkoittaneet, – mutta vahvistus haetaan Euroopan ihmisoikeustuomioistuimelta ym.
Esim. Voidaanko terveystiedon opettajan työsuhde lopettaa, jos hän ei opeta opestussuunnitelmaan kuuluvia homoseksuaalisia rakastelutekniikoita; evätäänkö kristillisiltä kouluilta valtionavut, jos ne eivät opeta, että heteroperhe on vain yksi (vanhanaikainen) parisuhdemuoto; voidaanko lapsi ottaa huostaan, jos katsotaan, ettei lapsen oikeudet toteudu perheen vakaumuksen vuoksi ja jos esim. huoltajat pyytävät hänelle vapautuksen em. tunneilta… jne. jne.
Väitän, että eduskunnassa on tänä vuonna käsitelty hyvin vähän lakimuutoksia, joita ei olisi lobattu puolesta ja vastaan niin huolellisesti kuin tätä. Olen eri mieltä siitä, etteivätkö kansanedustajat tienneet mitä perjantaina äänestivät.
Terveystiedon tunnilla ei opeteta rakastelutekniikoita ja mielestäni koulun ei tarvitse ottaa kantaa siihen, pitäisikö oppilainen isoa elää hetero- vai homosuhteessa. Jokaisella opettajalla on velvollisuus seurata opetussuunnitelmaa samoin kuin oppilailla velvollisuus osallistua opetukseen.
Mikään ei taida sittenkään riittää: Vihreiden nuorten ja opiskelijoiden liitto (ViNO) ajaa eduskuntavaaliohjelmassaan Iltalehden mukaan kolmannen sukupuolen tunnustamista, sukupuolineutraalia asepalvelusta ja että julkisissa yhteyksissä tulee käyttää kaikki (kolme) sukupuolta huomioivaa kieltä. Tasa-arvon nimissä tottakai.
Kohta käy niin huonosti, että minäkin liityn Ahvion faniclubiin.
Se, että joku ehdottaa jotain, ei tarkoita että asialle olisi yhteiskunnassa laajemmin kannatusta. Nuoruuteen kuuluu tietty radikalismi ja rajojen rikkominen.
Toisaalta en heti keksi, miten kolmannen sukupuolen määrittely heille, jotka eivät koe olevansa miehiä tai naisia uhkaisi ketään suomalaista. Suomessa syntyy vuosittain muutama intersukupuolinen tai muuhun vastaavaan sukupuolivähemmistöön kuuluva.
Jusu hyvä, Suomessa syntyy ihan varmasti joku ”intersukupuolinen.” Pitääkö sen vuoksi koko yhteiskunnan lopettaa puhuminen ”miehistä” ja ”naisista.” Minusta dosentti Ahvio alkaa vaikuttaa järkimieheltä..
En väittänyt, että olisin samaa mieltä ViNOn kanssa.
Samoin on näitten homohäähumpan soittajien kanssa: häitä haluavia homoja on n 0,2% porukasta.
Mutta niitten takia tulee sukupuolet julistaa salaisuuksiksi ja neutraaleiksi, ja vääntää koko kirkko korkkiruuviksi, ellei pappien omatunto jo ole valmiiksi yhtä kiero. Joillakin on.
Saksassa vihernuoret vaativat jo insestin laillistamista.
http://turjalainen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/103606-saksa-vihre%C3%A4t-nuoret-haluavat-sallia-insestin
Sielunvihollisen, synnin olemus on pahuus ja himo, joka ei tyydy koskaan. Sillä himolla se juuri ihmisen orjuuttaa. Synnin olemus on myös röyhkeä: sielunvihollinen kiusasi Jeesusta kumartamaan häntä. Samoin nyt, jos sukupuolineutraalilaki tulee voimaan, tulee väkivalta ja syvä turvattomuus kaduille, hengellisiin tilaisuuksiin ja epäjärjestys kaikkeen. Sielunvihollinen tahtoo aina tuhota Jumalan työtä ihmisessä ja viedä ihmiset kadotukseen.