Media, esimerkiksi Kotimaa24, on uutisoinut eilisestä äänestyksestä ikään kuin avioliittolain muutos sukupuolettomaksi olisi sen myötä selvä tosiasia. Ei ole.
Eilisessä äänestyksessä eduskunta vasta torjui lakivaliokunnan esityksen hylätä sukupuolineutraalia avioliittoa koskeva kansalaisaloite. Se tarkoittaa oikeastaan vain sitä, että prosessi jatkuu.
Kuten dosentti Juha Ahvio kirjoittaa, vielä on monta mutkaa matkassa, monta äänestystä tiedossa. Avioliittolain muutos on yhä estettävissä. Asia ei ole vielä lähimainkaan ratkennut. Konservatiivien ei ole siis syytä luovuttaa. Asiaan kannattaa yhä pyrkiä vaikuttamaan kaikilla harkituilla ja järkevillä keinoilla. Siitä, miksi niin kannattaa tehdä, olen kirjoittanut enemmän omassa blogissani.
Ehkäpä tässä olisi oppimista myös tämän päivän maahanmuutossa. Kirkon pitäisi aktiivimmin tavoittaa näitä maahanmuuttajia, jotka eivät vielä tunne Jeesusta ja jotka eivät näin ollen ole vielä pelastuksessa.
Ja tietenkin maahanmuutossa pakolaisia otettaessa sisään pitäisi toimia niin, että otettaisiinkin ensisijaisesti parhaiten kohdemaahan sopeutuvia yksilöitä, jolloin pitäisi ottaa ennen kaikkea kristittyjä pakolaisia, hehän ovat kuitenkin maailman vainotuin kansanryhmä, joita kuolee tänäkin vuona yli 100,000 vain uskonsa takia.
Samaa mieltä Maunon kanssa.
Kotoutumisen kannalta kristityn arvomaailman omaavat maahanmuuttajat ovat helpompia ja heillä on helpompaa, koska arvomaailma meidän kantaväestön kanssa on sama. Eikä olisi pelkoa jihadisteiksi muuttuvista, joista meillä Suomessakin on esillä muutama tapaus.
Minusta maahanmuuttajankin kannalta olisi hyvä, jos hän voisi sijoittua arvomaailmaltaan saman tyyppiseen maahan. Kristityt sopisivat tänne Pohjois-Eurooppaan hyvin. Muslimimaat olisivat tutumpia muslimipakolaisille.
Pakolaiset kuitenkin valitaan lähtömaassa toisin kuin uskonnollisin perustein ja täällä niin moneen kertaan esiin tuodun YK:n peruskirjan mukaan.
Onneksi olkoon TT Jaakko Ripatille arvokkaan tutkimuksen tekemisestä ja SKS:lle sen julkaisemisesta. Evakkoseurakunnat ja niiden siirtyminen nykyisen Suomen alueelle ovat koskettaneet yli 400 000 suomalaisen elämää. Silti aihe on ollut aiemmin vähän tutkittu ja Ripatti on tehnyt perusteellista arkistotyötä mm. Mikkelin maakunta-arkistoon sijoitetun evakkoseurakuntien materiaalin parissa.
Kyllä se on ratkennut. Uusi, tuleva hallitus ei käytännössä kykene perumaan vanhan eduskunnan hyväksymää hankketta. Lasku olisi poliittisesti aivan liian kallis. Valtakunnanpolitiikassa tämä on kuitenkin varsin vähämerkityksellinen asia.
SRK:n puheenjohtaja Viljo Juntunen otti asiaan selkeästi, mutta maltillisesti kantaa, eikä vaatinut arkkipiispan toimien tutkimista Turun tuomiokapitulissa, kuten eräiltä vanhoillislestadiolaisilta tahoilta on ymmärtääkseni vaadittu.
Kun homojen vihkiminen joskus tulee kirkolliskokouksen asialistalle, näyttää Juntusen kannanoton valossa siltä, että SRK:lle riittäisi pappien omantunnonvapaus vihkiä tai olla vihkimättä. Tämä on erittäin viisasta! Kaksi munankuorta on aina kaksi enemmän kuin ei yhtään.
Syvästi arvostamani vanhoillislestadiolainen herätysliike on aina ollut poliittisesti ja kirkkopoliittisesti viisas ja maltillinen liike. Uskon että tämä linja jatkuu.
”Syvästi arvostamani vanhoillislestadiolainen herätysliike on aina ollut poliittisesti ja kirkkopoliittisesti viisas ja maltillinen liike…”
Sinä se osaat vetäistä juuri oikeasta narusta, Kari-Matti. 🙂 Täytyy hiukan vastentahtoisesti ihailla oveluuttasi.
Tarkoitin mitä sanoin, tiedät sen hyvin.
Juu, en epäile sitä. En tarkoittanut loukata. Anteeksi.
Saat anteeksi, tietenkin:-)
Mutta itse asia oli osittain vl-liikkeen kirkkopolitiikka. Osinhan vanhoillislestadiolaisen herätysliikkeen jäsenet olivat tukemassa Kari Mäkisen valintaa arkkipiispaksi. Jos en muista väärin vl-liikkeen kirkolliskokousedustajat eivät ole olleet, ainakaan alunperin, kovin vastahankaan rekisteröidyn parisuhteen puolesta rukoilemista.
Minulla on jäänyt vl-liikkeen historiasta se vaikutelma, että liikkeen edustajat ovat kirkkopolitiikassa aina, ainakin II ms:n jälkeen, olleet maltillisia ja realisteja.
No ei nyt ihan aina eikä käsittääkseni vielä II maailmansodasta lähtien.
1900-luvun alusta 1950-luvulle vanhoillislestadiolaisuus sai aika pitkälti nauttia siitä arvostuksesta, mikä herätysliikkeillä ylipäätään oli silloisessa pietistisessä kansankirkossa. Arvoliberalismilla ei vielä tuolloin ollut kovin suurta jalansijaa sen enempää kirkossa kuin yhteiskunnassakaan. Siksi sen suhteen ei ollut tarvetta harjoittaa myöskään sen kummempaa kirkkopolitiikkaa.
1960-luvun hajaannuksen jälkeen herätysliike menetti lähesä kahdeksi vuosikymmeneksi kirkollisen ”salonkikelpoisuutensa”. Jopa liikkeen kirkollinen kotipaikkaoikeus asetettiin kyseenalaiseksi. 1960- ja 1970-luvuilla myös yhteiskunta alkoi sekularisoitua kiihtyvää vauhtia. Naispappeus ym. keskustelut alkoivat, ja tuolloin SRK otti asioihin kantaa nykymittapuulla arvioiden erittäin jyrkästi. Kirkon johto taisikin silloin nähdä vanhoillislestadiolaisuuden kirkon kannalta ongelmallisimmaksi herätysliikkeeksi.
1980-luvulla SRKn puheenjohtajaksi astunut Erkki Reinikainen alkoi liennyttää katkeamispisteeseen ajautuneita välejä kirkon ja yhteiskunnan kanssa. Hän pyrki profiloimaan vanhoillislestadiolaisuuden uudella tavalla ”maltillisena ja rakentavana” herätysliikkeenä. Reinikainen onnistui rakentamaan luottamuksellisia suhteita kirkon johtoon, negatiivinen julkisuus laimeni jne.
Vielä Reinikaisen aikana, 1980-luvulla kirkkopoliittinen ”maltillisuus” ei ilmeisesti mennyt vielä kuitenkaan suoranaiseen kaksinaismoralismiin ja opportunismiin saakka. Esimerkiksi kirkolliskokousedustajana Reinikainen tunnettiin selkeäsanaisena ja aktiivisena naispappeuden vastustajana.
Vaikuttaa siltä, että Reinikaisen aloittama ”maltillinen” kirkkopolitiikka jäi elämään omaa elämäänsä hänen väistymisensä jälkeenkin, ja vähitellen mukaan tuli yhä enemmän myös melko opportunistiselta ja kaksinaismoralistiseltakin vaikuttavia piirteitä. Paras tai pahin esimerkki lienee se, että syksyllä 2010 vl-kirkolliskokousedustajat äänestivät parisuhderukouksen puolesta vaikka liikkeemme opettaa homosuhteiden olevan syntiä.
Tämä tapaus ei saanut kuitenkaan vl-rivikristittyjen hyväksyntää ja käsittääkseni suurin osa kirkolliskokousedustajista myönsi toimineensa väärin ja pyysi sitä anteeksi. Sillä tavoin asia on siis hoidettu ja korjattu.
Kannatan itsekin ”maltillisuutta” ja ”rakentavuutta” mikäli sillä tarkoitetaan eri mieltä olevien ihmisten rakaudellista kohtaamista ja keskusteluvalmiutta kaikkien kanssa. Kaksinaismoralismia eli sitä, että eletään ja toimitaan toisin kuin uskotaan ja opetetaan, en kuitenkaan hyväksy. Se on nimittäin epärehellistä, ja epärehellisyydellä ei ole koskaan pitemmän päälle siunausta, oli asia mikä tahansa.
Sotien jälkeen herätyskristillisyydellä ja ”sosiaalisella kristillisyydellä” oli ylipäänsä hetkellinen kuherruskuukausi. Sitten tiet erosivat. Vl-liikkeessä Tapaninen, pappien puhemies, oli Juvan mukaan kirkon pappi viimeistään nk. antinpäivän kokouksesta lähtien. Kirkon ja vl-liikkeen välit pysyivät hyvinä aina 2/3 pappien pois potkaisuun saakka 1960-1961. Siiten ne alkoivat vähitellen viilentyä. Välit ajautuivat katkeamispisteeseen 1970-luvun lopulla kuitenkin hyvin nopeasti. Syynä hoitokokouskohu, Juvan kannanotot jne. Kyseessä oli kuitenkin ainoastaan hetkellinen välirikko.
Luullakseni maltillinen ja viisas kirkkopoliittinen linja, mitä esim. edellinen pääsihteeri Tuomas Hänninen viisaasti edusti tulee jatkumaan nykyisen puh.joht. Juntusen aikana. Kahden munankuoren suoja on tärkeä. Pahoittelut, piti kirjoittaa nopeasti, kun täytyy lähteä joulupukkia katsomaan:-)
”Avioliittolaki ei ole vielä muuttunut”
Näinhän asia on. Minua hieman säälitti eilen ihmisten riemua katsoessani se, että moni taisi luulla, että laki astuu voimaan heti ja häitä voidaan viettää jo ensi kuussa.
Illan A-studiossakin Kontula kertoi saaneensa ensimmäisen hääkutsun.
Toivottavasti kukaan ei koe vahingoniloa siitä, että homoparit joutuvat odottamaan lakimuutoksen voimaan astumista vielä reilun kahden vuoden ajan.
Jusu, minä kirjoitin, että minua säälitti. Toivottavasti et lue sitä, tapasi mukaan, vahingoniloksi.
”Minua hieman säälitti eilen ihmisten riemua katsoessani se, että moni taisi luulla, että laki astuu voimaan heti ja häitä voidaan viettää jo ensi kuussa.”
Onhan se mukavaa, että keksii syitä tuntea ylemmyyttä. Tiedotusvälineissä on viime päivinä hyvin selkeästi kerrottu, milloin muutettu avioliittolaki aikaisintaan voi astua voimaan. Oletko Salme tullut ajatelleeksi, että myös nuo riemuitsevat ihmiset luultavasti ovat lukutaitoisia?
Risto Korhonen,
Mielestäni sinä yrität kokea ylemmyyttä suhteessa minun kommentointiini, kun luulet tietäväsi minua paremmin, mita ajattelen ja kirjoitan. Sellainen on toisen yläpuolelle asettumista.
Niin aina;) Sinähän et toki asetu näiden säälimiesi poloisten yläpuolelle, kun arvelet, etteivät he ymmärtäneet oikeaa häidenviettoaikaa.
Häitä voi muuten viettää ihan milloin tahansa, ja homohäitä on tässäkin maassa vietetty jo lukuisia. Tulossa oleva laki antaa sitten vihdoin mahdollisuuden myös lailliseen vihkimiseen.
Panin merkille saman. Kontula on kansanedustaja ja tästä voitaneen päätellä, että hän ei ole ymmäränyt mistä oli päättämässä.
Eduskunta on hylännyt lakivaliokunnan mietinnön ja hyväksynyt siihen jätetyn eriävän mielipiteen äänin 105-92. Se on nähdäkseni riittävän selkeä enemmistö, joka tarkoittaa sitä, että riski hankkeen kaatumiselle lopullisessa äänestyksessä olisi todellinen. Tietenkään mikään ei ole varmaa ennen kuin toinen äänestys on tapahtunut.
Seuraavaksi suuri valiokunta ottaa asiaan kantaa. Valiokunnan puheenjohtaja sekä hyvin selkeä enemmistö valiokunnan jäsenistä äänesti eilen lakimuutoksen puolesta. Toisekseen, koska eduskunnan täysistunto on valtakunnan korkea-arvoisin lainsäädäntöelin, olisi hyvin erikoinen tilanne, että jokin valiokunta pienemmällä joukolla lähtisi muuttamaan täysistunnon jo tekemää päätöstä. On realistista odottaa, että valiokunta yhtyy eduskunnan eilen tekemään päätökseen ja palauttaa asian lopulliseen äänestykseen joulukuun puolivälissä.
Kuten jo aikaisemmin sanoin, on erittäin epärealistista olettaa, että muutamaa viikkoa myöhemmin eduskunta yhtäkkiä tekisi toisenlaisen päätöksen. On realistista olettaa, että kun asiasta äänestetään uudestaan, lakimuutosta puolustava kanta voittaa suurin piirtein samoin numeroin. Tällä päätöksellä avioliittolakiin tehdään muutos, joka ei ole kiinni siitä, toimiiko vaalien jälkeinen eduskunta nyt jätetyn ponnen mukaisesti. Nykyinen eduskunta ehtii muuttaa avioliittolain sukupuolineutraaliksi ja tällä päätöksellä samaa sukupuolta olevat parit saavat mahdollisuuden solmia avioliiton lakimuutoksen astuessa voimaan alkuvuodesta 2017.
Seuraavalle hallituksella ja eduskunnalle jää tehtäväksi muiden lakien yhteensovittaminen nyt muutetun avioliittolain mukaiseksi. Periaatteessa seuraava eduskunta voisi kieltäytyä näistä muutoksista, mutta se ei poistaisi homoparien mahdollisuutta solmia avioliittoa. Uuden eduskunnan kielteinen päätös jättäisi vain lakiin epäjohdonmukaisia aukkoja. On vaikea nähdä mikä motiivi uudella hallituksella olisi jättää tahallaan lakiin aukkoja, koska näin toimimalla ei kuitenkaan voisi estää homopareja menemästä naimisiin. Lainsäätäjän tehtävä on pitää lainsäädäntö johdonmukaisena ja uskon, että uusi eduskunta tämän tehtävän hoitaa oli se homoista mitä hyvänsä mieltä.
On aivan totta, että vaalien jälkeinen eduskunta voi kumota minkä tahansa edellisten eduskuntien tekemän päätöksen. Mikä tahansa eduskunta tästä hetkestä ikuisuuteen voi peruuttaa samaa sukupuolta olevien avioliitot avioliittolakia muuttamalla aivan samaan tapaan kuin mikä tahansa eduskunta voi kriminalisoida homoseksuaalisuuden rikoslakia muuttamalla.
Itse näkisin, että lakimuutoksen vastustajien täytyy hyväksyä se, että ratkaiseva äänestys asiasta käytiin eilen ja tulevat kuukaudet ja vuodet ovat vain päätöksen täytäntöön saattamista. Käytännön tasolla sellainen ajatus, että homoille on nyt annettu jotain ja seuraavaksi kerätään joukkovoimaa, jotta saadaan vietyä lapselta tikkari pois, on jo puhtaasti eettisesti kaiken inhimillisyyden tuolla puolen.
Ei ole ollenkaan selvää, että asiaa edes ehditään käsitellä tämän eduskunnan aikana. Jarrutuskeskustelu on harvoin käytetty, mutta mahdollinen tapa lykätä asiaa uusille päättäjille.
Toivottavasti myöskään kirkon sisällä ei aleta kerätä joukkovoimaa kirkon avioliittokäytännön muuttamiseksi. Merkit siitä kyllä ovat jo olemassa. Siitä todiste alla.
http://miikkakeranen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/181100-seuraavaksi-kirkko
Kari,
Näillä näkymin näyttää, että asia tulee eduskunnan lopulliseen käsittelyyn joulukuun puolivälissä. Pidän kovin epätodennäköisenä, että mikään puolue lähtisi järjestämään täysistuntoon jarrutuskeskustelua, joka kestäisi ilman taukoja yötä päivää aina maaliskuuhun asti jolloin eduskunta päättää istuntokautensa. 🙂
Nyt on vasta päätetty, että asia siirtyy suureen valiokuntaneuvos. Eduskunta ei ole koolla yötä päivää. Lisäksi asiasta keskustellaan vielä sekä valiokunnassa että eduskunnassa. Pitkään jaaritteluun riittävät helposti persujen, kristillisten ja muutaman kepulaisen voimat.
… suureen valiokuntaan… (ennustava tekstinsyöttö
Tekisi mieleni sanoa jotain eduskunnan toimintatavoista, mutta ehkä totean vain, että tuskin kumpikaan meistä uskomme, että koska kyseessä on vain kaksi käsittelyä (valiokunnan kokous ja täysistunto), kukaan pystyy venyttämään noita kahta istuntoa useiden kuukausien mittaiseksi.
Asian käsittelyä ei nimittäin pysty jatkamaan seuraavassa täysistunnossa vaan jos asiaa haluaa puhumalla pitkittää, täytyy estää täysistunnon päättyminen puhumalla yötä päivää useiden kuukausien ajan.
Menettelyä ennenkin käytetty menestyksellä periaatteellisesti tärkeissä asioissa.
http://fi.m.wikipedia.org/wiki/Jarrutuskeskustelu
Nyt painaa päälle seuraavat eduskuntavaalit. Jakautuneen Keskustan edun mukaista on saada tämä asia pois päiväjärjestyksestä mahdollisimman nopeasti.
Eilinen äänestys on saanut myös koomuksen kannattajat mietteliäiksi. Jotkut harkitsevat puolueen vaihtoa.
Salme hyvä, nyt kannattaa vetää hiukan henkeä ja palata takaisin maan pinnalle. Oltakoon asiasta mitä mieltä hyvänsä, kyllä asia eilen käytännössä lopullisesti ratkaistiin. Jusun pitkä kommentti yllä on hyvä.
Kirkko alkaa vihkiä homoja kymmenen vuoden sisällä. Lumipalloefekti.
Kari-Matti, en ole sanonut mitään asian lopullisesta tai muusta ratkaisusta vaan siitä, että jotkut innokkaat ehkä ajattelivat eilen riemuitessaan, että laki astuu voimaan hetikin. Näinhän asia ei ole vaan ensimmäinen mahdollinen lain voimaan astumispäivä on 1.3.2017
Ps. viitatessani esim. kokoomuksen kannattajien rivien harvenemiseen, niin en ajatellut sen vaikuttavan lakialoitteen voimaan tuloon vaan puolueen kannatuksen muuttumiseen, tässä tapauksessa alenevasti.
Minua kummastuttaa, että täällä pitää niin usein toistaa ajatuksensa kun niihin luetaan usein sisään sellaista, mitä en tarkoita vaan mikä on lähtöisin enemmänkin lukijan omasta päästä. 🙂
Minulla on nyt aikaa kommentoida, enkä ajatellut vetää henkeä ennenkuin yöllä 🙂
Kokoomuksen puoluekokous on tehnyt päätöksen tasa-arvoisen avioliittolain edistämisestä, joka tarkoittaa sitä, että puoluekentän enemmistö kannattaa lakimuutosta. Varmasti joku kokoomuslainen pahastuu päätöksestä, mutta äänestystulos on silti puolueen jäsenten tahdon mukainen.
Enemmän kokoomuksen kannatusta syö pääministeripuolueen asema erittäin vaikeassa taloustilanteessa ja sellaisen hallituskoalition johdossa, joka ideologisista ristiriidoista johtuen ei ole saanut aikaiseksi sitä, mitä maan tilanne olisi vaatinut. Keskusta koki saman neljä vuotta sitten.
”Kirkko alkaa vihkiä homoja kymmenen vuoden sisällä. Lumipalloefekti.”
Onnistuukos tuo ilman kirkolliskokouksen päätöstä opin muuttamisesta? Jos sellainen tarvitaan, kymmenen vuotta on varsin optimistinen arvio. Enemmistö kirkon väestä kyllä varmaankin haluaisi vihkimisen mahdolliseksi jo varsin pian.
Entäpä jos kristilliset ottaakin ja kävelevät pois hallituksesta vaikkapa huomenna?
Perusteluinaan Stubbin pöyristyttävä käytös kymmienientuhansien eurojen lehti-ilmoitteluineen.
Kaatuisiko hallitus siihen ja tulisiko uudet eduskuntavaalit samantien ja nykyinen eduskunta ei enää ehtisi ”kissaa” sanoa minkään lakialoitteen suhteen.
Noh, kunhan kyselen….
Nykyisen perustuslain mukaan hallituksen kaatuminen ei kaada eduskuntaa. Kristillisten lähteminen ei lähtökohtaisesti myöskään kaataisi hallitusta. Hallitus voisi edelleen jatkaa vähemmistöhallituksen niin kauan kuin se nauttii eduskunnan enemmistön luottamusta. Vasta epäluottamusäänestys kaataisi hallituksen.
Mikäli hallitus saisi epäluottamuksen, pääministeri pyytäisi presidentiltä hallituksen eroa. Presidentti myöntäisi eron ja pyytäisi nykyistä hallitusta jatkamaan työtänsä kunnes uusi hallitus on muodostettu. Samalla suurimman puolueen puheenjohtaja (Alexander Stubb) aloittaisi uudet hallitusneuvottelut. Mikäli hän epäonnistuisi, toiseksi suurimman puolueen puheenjohtaja (Antti Rinne) yrittäisi hallituksen muodostamista. Mikäli hänkään ei saisi nykyisen eduskunnan pohjalta uutta hallitusta kasaan, vuoron saisi todennäköisesti myös Soini ja Sipilä.
Mikäli kukaan isoimpien puolueiden puheenjohtajista ei saisi toimivaa enemmistöhallitusta tai vähemmistöhallitusta aikaiseksi pääministeri voisi pyytää presidenttiä hajottamaan eduskunnan. Lähtökohtaisesti kansan valitsemaa eduskuntaa ei hajoteta kesken vaalikauden vaan poliitikkojen tehtävä on muodostaa hallitus vaikka väkisin sen mukaisesti miten kansa on eduskuntaan edustajia äänestänyt.
On hyvin todennäköistä, että eduskunta ehtii käsitellä lakimuutoksen loppuun ennen kuin neuvottelut uuden hallituksen muodostamisesta ovat päättyneet. Ja vaikka ennenaikaisiin vaaleihin päädyttäisiin, on hyvin epätodennäköistä, että ne ehdittäisiin järjestää ennen ensi kevään normaaleja eduskuntavaaleja. Vaalien järjestämiseen menee kuitenkin muutama kuukausi aikaa.
Eli vastaus Esa Lauekoskelle on, että hallituksen kaatuminen ei kaada eduskuntaa ja tällä hetkellä lakimuutos on puhtaasti eduskunnan käsissä eikä sen käsittely edellytä hallituksen myötävaikutusta. Eduskunta pystyy viemään lakimuutoksen maaliin ilman hallitusta ja ehtii tehdä sen joka tapauksessa ennen kuin ennenaikaiset vaalit on pystytty järjestämään.