Aikoinaan Historian Ystävän koulutodistuksissa oli huonoimmat numerot käsitöissä ja liikunnassa ja parhaat historiassa ja uskonnossa. Myöhemminkään Historian Ystävä ei harrastanut käsitöitä tai kilpaurheilua. Sen sijaan hän pohdiskeli paljonkin aikansa kuumaa kysymystä sekä historian että uskonnon kannalta: muuttuvaa avioliittolakia.
Historian ystävästä näytti siltä, että sekä tasa-arvoista avioliittolakia kannattavat että vastustavat kristityt perustelivat kantaansa Jeesuksella. Molemmilla puolilla Hänestä nostettiin esiin seikkoja, jotka tukivat omaa käsitystä. Varmasti molemmilla puolilla oli vilpittömiä totuuden etsijöitä.
Mutta millainen oli Jeesuksen ajan juutalaisen yhteisön avioliitto, mietti syvissä syövereissä viihtynyt Historian ystävä. Tutkijoiden mukaan se oli mitä todennäköisimmin moniavioinen. Mitä varakkaampia juutalaiset miehet olivat, sitä useampia vaimoja heillä oli. Köyhällä miehellä ei ollut varaa kuin yhden vaimon elättämiseen. Yhden miehen ja yhden naisen avioliitot olivat siis lähinnä köyhän kansan avioliittomalli.
Historian ystävä ei olisi halunnut olla Jeesuksen ajan nainen – ehkä vain yksi jonkun varakkaan kauppiaan monista vaimoista. Ennen avioliittoa hän olisi ollut isänsä omaisuutta, sitten aviomiehensä. Ei olisi ollut mahdollisuutta omaan ammattiin tai ansaitsemiseen, puhumattakaan sananvapaudesta.
Minkähän takia Jeesus ei puuttunut naisten alistettuun asemaan, vaikka auttoi monia, mietti Historian ystävä.
Olikohan kysymys siitä, että Jeesus sopeutui yhteiskuntansa avioliittokäsitykseen? Avioliiton uudistaminen ei ollut Hänen tehtävänsä.
Entäpä sitten Martti Luther. Hän ropsautti katolisen kirkon seitsemästä sakramenteista pois viisi sillä perusteella, että ne eivät olleet Jeesuksen asettamia. Lutherin nimeä kantavaan kirkon sakramenteiksi jäivät vain Jeesuksen itsensä asettamat kaste ja ehtoollinen. Mutta miksi Luther antoi avioliittoon vihkimisen jäädä kirkon toimitukseksi?
Jos Luther olisi ollut linjakas ja antanut avioliiton yhteiskunnan hoidettavaksi, olisi koko tältä kaplakalta vältytty, päätteli Historian ystävä.
– Teksti on julkaistu Savon Sanomien kolumnipalstalla 1.11.2016.
Minna Kettunen :”Jos Luther olisi ollut linjakas ja antanut avioliiton yhteiskunnan hoidettavaksi, olisi koko tältä kaplakalta vältytty, päätteli Historian ystävä.”
Niinhän asia taitaa olla, jos avioliittoa ajattelee pelkkänä yhteiskunnallisena sopimuksena. Tässä vielä lyhyt kopio piispainkokouksen pääsihteeri Jyri Komulaisen Rajalla-blogista:
”Olisiko nyt reformaation merkkivuoden ja sukupuolineutraalin avioliittolain lähestyessä vuonna 2017 ajankohta, jolloin meidän luterilaisten tulisi ottaa seuraava harppaus reformaation tiellä ja luopua kokonaan avioliiton solmimiseen liittyvistä toimituksista?
Ainakaan itse en voi tulla muuhun johtopäätöksen kuin siihen, että kirkon kannattaa uudessa tilanteessa luopua vihkioikeudesta siten, että avioliittoja ei solmita eikä edes siunata kirkossa.
Ratkaisuesitys voi vaikuttaa rajulta. Onhan se tavallaan poistuminen exit-kyltillä merkitystä hätäuloskäynnistä tilanteessa, jossa kirkko on ajautumassa kriisiin. Se on kuitenkin teologisesti validi ja jopa linjakas.”
Yleinen käsitys kylläkin on, että Jeesuksen ajalla moniavoisuus oli harvinaista. Avioerot sitävastoin olivat yleisempiä.
Raamatun mukan Jeesus todellakin puuttui aikansa avioliittokulttuuriin (esim. Matt 19: 1 – 10; Joh. 4:16-19).
Jos vain uskovat voisivat mennä avioliittoon Jumalan kasvojen edessä, niin mitään ongelmaa ei tästä olisi syntynyt. Oikeasti kristillinen avioliitto voi toteuta vain kahden kristillistä elämää elävän puolison välillä. Luther eli aivan erilaisessa kulttuurissa, kuin me.
Pekka: Mitenkäs se uskovaisuus ja kristillinen elämä testattaisiin, ja kenen toimesta? Meinaan, että jo näinkin pienellä otoksella kuin K24-palstalle kirjoittelevat, näyttäisi sekä uskovaisuutta että kristillisen elämän mallia olevan aika monta sorttia.
Ajattelin vain sitä, että jos ainoastaan halutaan kirkollinen vihkiminen, eikä minkäänlaista muuta yhteyttä seurakuntaelämään, niin todennäköisesti kyse on vain nimellisesti kristillisestä avioliitosta. Testaaminen voi olla aika hankalaa.
Jos kaikki tänne kirjoittajat olisi oikeasti kristittyjä, niin tuskin täällä olisi edes kiinnostavia keskusteluja.
Aika vaikea on varmaan vihkipapin tietää (ainakin suurissa seurakunnissa), milloin halutaan vain kirkollinen vihkiminen eikä muuta yhteyttä seurakuntaelämään.
Toinen teesisi oli vielä kiinnostavampi: siis että ’oikeasti kristityt’ eivät käy keskenään kiinnostavia keskusteluita? Käsittääkseni Jori ja Kimmo W. ovat ainoat, jotka ovat julistautuneet ei-kristityiksi tällä palstalla. Silti -heidän panostaan väheksymättä – täällä käydään aika mielenkiintoisia keskusteluja.
Makunsa kullakin Seija. Tykkään keskusteluista, joissa on aivan erilaisia näkemyksiä.
Plogin kirjoittaja lähtee liikkeelle aivan teoreettisesta näkökulmasta. Jos lehmällä olisi siivet jne. Jatkoin siitä asian kehittelyä. Joten pohdiskelullani ei ole käytännön merkitystä.
Kirkossa elää tietysti ajatus, että kaikki sen kastetut jäsenet ovat kristittyjä. Antiokiassa uskovia ryhdyttiin kutsumaan tällä nimityksellä. Olen sen verran konservatiivi, että pitäydyn tuohon jälkimmäiseen määrittelyyn. Sitä kuka on uskova on hyvin vaikea mennä sanomaan. Joissakin tapauksissa se kuitenkin on hyvin ilmeistä.