Kun mikään ei ole varmaa, kaikki on mahdollista.
Kirkossa oli juuri ehditty tottua kehitykseen, jossa suomalaisten uskonnollisuus hiipuu hitaasti, mutta naiset sentään pitävät perinteitä yllä haaveilemalla kirkkohäistä ja lukemalla lapsilleen iltarukouksen. Sitten tuli millenniaalisukupolvi, joka pisti pakan täysin sekaisin.
1980-1995 syntyneet millenniaalit eivät enää taipuneet perinteiseen rivikristityn muottiin. Kirkon tutkimuskeskuksen tuottama nelivuotiskertomus kertoo omia polkujaan kulkevasta sukupolvesta, jonka merkittävimmät hengelliset identiteetit ovat etsijä ja uskonnoton. Kansainvälisen ISSP-selvityksen suomalainen aineisto osoittaa, että nuoret aikuiset maallistuvat kiihtyvällä vauhdilla suhteessa perinteiseen kristinuskoon, mutta on samalla yhä kiinnostuneempaa henkisistä ja hengellisistä, pyhistä asioista.
Millenniaalit näyttävät etääntyvän kirkon edustamasta järjestäytyneestä. Kristinuskosta etääntyminen ei kuitenkaan tarkoita siirtymistä hengelliseen tyhjiöön tai ateismiin. Minkälaista maaperää on hengellisyys, jossa kristinusko ei pidä enää valtaa?
Vuonna 2021 tehtiin haastattelututkimus millenniaalien ja nuoremman z-sukupolven parissa. Haastattelukysymykset luotasivat syvälle nuorten aikuisten arvoihin, elämäntapaan ja hengellisiin kokemuksiin: Mikä tekee sinusta juuri sinut? Mitä ´hyvä elämä´ tarkoittaa sinulle? Mistä arvosi ovat peräisin? Mikä on sinulle pyhää?
Selvitys piirsi esiin näkymän sukupolvesta, jonka elämää varjostavat monet epävarmuustekijät. Aikuistuminen ei tunnu houkuttelevalta vaihtoehdolta – eikä se enää olekaan samalla tavalla mahdollista kuin aikana, jolloin vakituisen työn saaminen oli helpompaa. Taloudellista epävarmuuttakin suurempana näyttäytyy maapallon tulevaisuus. Voinko haluta lapsia, kun ilmastonmuutos tuhoaa elinolosuhteet maapallolla, pohti eräs haastateltavista.
Nuoret aikuiset selviävät epävarmuudesta vaihtelevasti. Osa ottaa rakenteettomuudesta ilon irti ja haaveilee urbaanista nomadielämästä, osa ahdistuu, kun aikuisuuden perinteiset virstanpylväät, omistusasunto, perhe ja vakituinen työ, valuvat tavoittamattomiin pätkätöiden viidakossa.
Kun elämä on hektistä ja ympäristö epävarma, hallinnan ja mielekkyyden tunne syntyy omasta sisäisestä hyvinvoinnista. Terve sielu, terveessä ruumiissa on hyvän elämän mittari. Hyvinvointia vaalitaan puhumalla tunteista, liikkumalla, tapaamalla ystäviä ja arvostamalla vapaa-aikaa.
Hengellisyys palvelee tätä elämää
Hyvinvoinnin merkitys näkyy myös hengellisyyden saralla. Henkisyyden tehtävänä ei ole ruokkia taivastoivoa, vaan rauhoittaa ja toimia itsereflektoinnin kanavana. Hengellisyys ja henkisyys on tavoitteista vapaata, villiä ja kesyttämätöntä maaperää, joka toimii vastapainona muun elämän suorituskeskeisyydelle ja rationaalisuudelle. Hengellisyys on vahvasti kokemuksellista ja tapahtuu tässä ja nyt.
Millenniaalien hengelliset kokemukset liittyvät esimerkiksi luontoon, astrologiaan, yliluonnollisiin kokemuksiin ja taikauskoon. Kokemuksia yhdistää se, että niitä on vaikea selittää rationaalisesti. Miten horoskooppikirja osaakin kuvata juuri minun persoonaani ja ajatuksiani niin tarkasti? Miten voi olla
mahdollista, että pilvet ja vuoret ovat niin kauniita? Voiko kaikki olla vain sattumaa? Mieli ei löydä rationaalista selitystä. Henkisyys on yhteyttä selittämättömään.
Perinteisessä kristinuskossa fokus on kuolemanjälkeisessä elämässä. Uskova ihminen yrittää elää Raamatun sanan ja Jumalan tahdon mukaan saavuttaakseen taivaspaikan. Tämän puoleisessa elämässä koetut fiilikset ja tuntemukset eivät ole saaneet kristinuskossa kovin painavaa sijaa – messussakin saarna ja Raamatun selitys ovat keskeisimmässä roolissa. Mitä, jos kirkossa puhuttaisiin vähemmän ja koettaisiin enemmän?
Samassa seurassa kristallikivien kanssa
Millenniaalien hengellisyys on orgaanista ja monikerroksista. Hengellisyyteen ammennetaan aineksia kirjavista eri lähteistä. Tällaisia lähteitä voivat olla vaikkapa tarot-kortit, horoskoopit ja buddhalaisten munkkien elämänviisaudet Viihde ja ajanvietto sekoittuu hengellisiin kokemuksiin: Toisaalta horoskoopit ovat viihteellistä TikTok-sisältöä, toisaalta astrologisen kirjan tai tarot-korttien äärellä koetaan selittämättömiä, lähes pyhiä tuntemuksia.
Kirkollinen todellisuus näyttäytyy tällaisen hengellisen maailman rinnalla vakavalta, pönäkältä ja autoritääriseltä. Messussa pitää toimia oikein, oikeita ajattelutapoja on vain yksi. Valtakirkon identiteetti vieraannuttaa eikä kristinusko edustakaan enää valtavirtaa millenniaalien hengellisessä maailmassa.
Kirkon on pakko ottaa tosissaan aiemmin marginaalisiksi luokitellut uushenkisyyden ilmiöt. Nyt ollaan samassa seurassa kristallikivien ja yksisarvisten kanssa – haluttiin tai ei.
Onko mitään toivoa?
Kurkistus millenniaalien sielunelämään voi herättää toivottomuutta. Mikä on kirkon rooli, kun horoskooppikirjakin on merkittävämpi hengellisyyden lähde kuin vuosituhantinen jumalanpalveluelämämme? Ovatko millenniaalit jo liian etäällä kristinuskosta?
Eräs haastateltavista leikitteli ajatuksella uskoon tulemisesta. Ajatus siitä, että kokisi jossain vaiheessa hengellisen herätyksen ja alkaisi käydä kirkossa tuntui epätodennäköiseltä, mutta ei hänen mukaansa lainkaan mahdottomalta.
Ajatuskulku kuvaa hyvin nuorten aikuisten hengellisyyttä. Kun on etäisyyttä, on tilaa ja väljyyttä jopa sille ajatukselle, että voisi tulla joskus uskoon. Kesyttämättömässä ja vapaassa hengellisyyden maailmassa myös tämänkaltaisille pohdinnoille on tilaa. Kun mikään ei ole varmaa, kaikki on mahdollista.
Siksi kristinuskon paikka on buddhalaisten viisauksien ja tarot-korttien välissä. Se on ainoa paikka, jossa yhteyden syntyminen tähän kesyttömän hengellisyyden sukupolveen on mahdollista.
Tutkimukset, joihin kirjoituksessa viitataan.
• ISSP (International Social Programme (Kirkon koulutus- ja tutkimuskeskus)
• Uskonto arjessa ja juhlassa – Suomen evankelisluterilainen kirkko vuosina 2016-2019 (Kirkon tutkimuskeskuksen julkaisuja
• Nuorten aikuisten elämä ja hengellisyys – Etnografinen tutkimus millenniaaleista ja Z-sukupolvesta
Johanna Pohjantaival, Vantaan seurakunnat.
Z/Y-sukupolvien arvoista ja asenteista kiinnostuneille olisi tarjolla ke 1.6. klo 13 avoin Teams-webinaari.
Klikkaa itsesi webinaariin
Onhan se nyt kaikin tavoin järkevänpää nuoren ja miksei vähän vanhemmankin keskittyä maan päällisen oikeasti olemassa olevan elämänsä edistämiseen ja hyvinvointiinsa, kuin keskittyä elämänsä paljolti nuttura niskassa ohittaen tuonpuoleiseen, jota kenties ei oikeasti edes ole ja vielä ikänsä maksaa siitä.
Hyvin erikoisia väitteitä, kuten ”Millenniaalit näyttävät etääntyvän kirkon edustamasta järjestäytyneestä. Kristinuskosta” jne.
Ihan tarkalleen ottaen ei ole olemassa ”järjestäytymätöntä kristinuskoa”. Jokainen kristitty kuuluu Kirkkoon, joka on järjestyksessä, ei anarkian tilassa. Kirkon jäseneksi tullaan kasteessa, ei ole muuta tapaa. Ja jäsenenä ollaan kun pysytään Kirkon yhteydessä piispojen kaitsennassa ja osallistutaan pyhiin mysteerioihin. Ei ole mitään muuta tapaa olla kristitty. Kirkon ulkopuolella ei voi olla kristitty. Joka väittää muuta ei puhu totta. On tietysti erilaisia kristillisiä vaikutteita saaneita yhteisöjä jotka kutsuvat itseään ”kirkoiksi” tai ”seurakunniksi”. On kuitenkin vain yksi Kirkko, josta on aikanaan eronnut erilaisia yhteisöjä.
Kaikki ihmiset ovat hengellisiä ja Kirkko ottaa heidät vastaan jos he haluavat tulla. Tämä olisi syytä kertoa kaikille etsijöille.
Samaa mieltä Jari Haukan kanssa. Kolme huomiota. (1) Siitä, että nuoret sijoittavat kristillisen uskon samaan kategoriaan ties minkä mystisten kokemusten ja horoskooppien kanssa, ei tietenkään pidä seurata, että kristillinen kirkko(kunta) hyväksyisi nuo henkisyyden tai edes hengellisyyden muodot yhteensopiviksi kristillisen uskon kanssa. Pakanuudesta kun kutsutaan parannuksen ja katumuksen tekoon sekä kääntymään elävän Jumalan puoleen.
(2) Siitä voidaan ilman muuta keskustella, onko luterilainen kirkko painottanut liikaa sanan saarnaa kokemuksellisuuden kustannuksella. Olennaista on kuitenkin huomata, että kristillinen kirkko ei voi olla pelkkä elämysten ja merkityksellisyyden kokemusten tarjoaja. Siitä huolimatta, että kristillisestä uskosta avautuu erittäin merkityksellisiä tätä elämää koskevia näköaloja. Mikään henkisyys tai mystiikka, joka on irrotettu Kristuksen kirkon opista, liturgisesta elämästä ja hengellisestä ohjauksesta, tai vaikkapa kymmenestä käskystä, ei riitä. Muun muassa siksi, että ”jos olemme panneet toivomme Kristukseen vain tämän elämän ajaksi, olemme kaikista ihmisistä surkuteltavimpia.”
(3) Kristillinen kirkko on aina tunnistanut, että filosofiassa ja erilaisissa uskonnollisissa uskomusjärjestelmissä voi olla (ja on) totuuden siemeniä. Samalla lähdemme siitä, että uskoon tulo ei koskaan ole ihmisen ”omassa” päätösvallassa. (En rupea tässä kiistelemään siitä, onko ihmisellä vapaa tahto tai ratkaisuvalta). Jumala kun itse on se, joka herättää, kutsuu ja antaa parannuksen/kääntymyksen armon. Jopa silloin, kun Hän sallii meidän etsiä hengellistä totuutta meidän itsemme pitäessä itseämme etsijöinä tms ja luullessamme, että päätämme itse omista asioistamme.
Se, mitä me tarvitsemme, on tämän sukupolven kysymysten tunnistaminen ja niihin vastaaminen Kirkon tradition antamien vastausten kautta. Siihen tarvitsemme Pyhän Hengen viisautta ja ohjausta, jotta emme harhaudu pois Sanasta (=Raamatusta ja Kristuksesta).
Blogi on ylisanoissa hiukan hupaisa: ”kesyttömän hengellisyyden sukupolvi”😊
Enemmänkin tuntuu siltä, että yhden kahden sattumanvaraisen tutkimuksen perusteella on nimetty ilmiö (jota todennäköisesti ei ole)perustettu ohjausryhmä, palkattu työntekijöitä, laadittu polkuja ja strategioita, kohkataan ja ollaan tohkeissaan, rahaa palaa, mitään ei synny, kun koko ilmiötä yhtään merkittävämmässä mittakaavassa ei ole.
Jälikristillisessä- ja täysin vääristyneessä kristinuskossa” fokus on kuolemanjälkeisessä elämässä. Uskova ihminen yrittää elää Raamatun sanan ja Jumalan tahdon mukaan saavuttaakseen taivaspaikan”.
Tämänkaltaisessa krsitillisessä uskossa ei ole mitää hohtoa, eikä vetovoimaa. Sehän on kaikille selvää. Eihän tuo eroa millään perustavaa laatua olevalla tavalla muista uskonnoista. Tuo käsitys laittaa kristityn juoksemaan orvanpyörässä yhä kiihtyvään vauhtiin, tietoisena siitä, että kaikki on arpapeliä. Mitään varmuutta omien hyvien tekojen riittävyydestä ei ole. Näin käsitettynä, kristitty on helppo saalis monen laiselle hyväksikäytölle. Kristinuskon vastainen ajatus on se , että taivaaseen pääsy ratkeaa vasta viimeisellä portilla. Sama käsitys on Isalmissa. Sielläkin vasta kuoleman jälkeen tietää kummalle puolelle joutuu.