Voiko pappi ottaa poliittisesti kantaa? Tätä asiaa olen pohtinut tänään lukiessani ”Räsäsen sammakko” –pääkirjoitusta.
Simolan tyylilaji on tuttua. Hän ravistelee terävällä kritiikillä milloin mitäkin ajankohtaisia asioita. Usein kritiikki osuu konservatiiveihin ja hyvin usein kritiikki on sellaista, jonka toivoisin menevän perille. Harmillisen usein kritiikki on kuitenkin tarjoiltu muodossa, jossa huomio kiinnittyy enemmän sanojaan kuin sanomaan.
Mutta arvoisat Helsingin srky:n yhteisen kirkkoneuvoston jäsenet, jos tätä luette, sallitteko te sen että seurakuntayhtymän virkaa hoitava johtavassa asemassa oleva pappi käyttää teidän seurakuntalaistenne verorahoja poliittiseen julistukseen?
”Parasta olisi, jos koko puolue lakkaisi olemasta”, kirjoittaa Simola. Minkä muiden puolueiden kuin KD:n osalta sallisitte vastaavan kannanoton?
Sallisitteko, että Kokoomuksen, Keskustan, Demareiden, Perussuomalaisten, Vihreiden tai RKP:n päättäjistä pappi julistaisi, että heidän mielipiteensä ovat ”tunkkaisia”, ”aivopieruja”, käsityksensä ”tympeitä” ja että Arhinmäki, Urpilainen, Soini tai Sipilä ilmaisee ”ärsyttävällä tavalla tunkkaisia näkemyksiään”. Ja että pastori kertoo kaikelle kansalle kuinka maailma paranisi, jos koko puolue lakkaisi olemasta?
Poliittisen ryhmän lisäksi ja sijasta kritiikki osuu paljolti tiettyyn herätysliikkeeseen. Arvostaisitteko sitä, että jo valmiiksi takajaloillaan olevalle, vastarintaidentiteettiä ja ”valtaeliitin vainoa” retoriikassaan käyttävän puolueen tai muun poliittisen ryhmittymän retoriikkaa ruokittaisiin tällä tavoin? Ajettaisiin entistä enemmän marginaaliin? Pilkka ja vaino on erittäin hyvä käyttövoima.
Minä en kerta kaikkiaan landelaisilla aivoillani tajua, mikä tuossa Räsäsen puheessa oli niin poikkeuksellista? Ymmärrän kyllä puheen poleemisen kontekstin, mutta sanoohan Katekismuksen 4.käskyn selitys suunnilleen samaa: ”Hyvä esivalta on Jumalan parhaita lahjoja. Uskollisuus Jumalalle on kuitenkin tärkeämpää kuin ihmisten totteleminen.”
Omassa kirkkoherran viranhoidossani olen yleensä aina vaalien alla kehottanut työntekijöitäni siihen, ettei virka- tai työtehtävissä oteta kantaa tai asetuta kenenkään ehdokkaan tai ryhmittymän puolelle tai vastaan. Viranomaisen kun on Hallintolain 2:6§ perusteella käytettävä toimivaltaansa ainoastaan hyväksyttäviin tarkoituksiin.
Seurakuntien rahat täytyy Kirkkolain 15:1§ mukaisesti käyttää seurakuntien tehtävien toteuttamiseen. Arvoisat ykn:n jäsenet, pidättekö poliittisen puolueen leimaamista ”seurakuntien tehtävän toteuttamisena”?
Tuomas Hynynen (sit.)
Pari kommenttia tähän:
Kurkku ja Kuponki- lehden kirjoitus oli – ainakin nettiversiossaan – huono. En tiedä, yrittikö olla kosiskeleva vai henkilökohtainen, mutta tuollaisesta aiheesta puhumiseen ei kumpikaan kirjoitustyyli sovi.
Kasteessa tapahtuu jotain sellaista, jota ei ymmärrä pappi (sukupuolesta riippumatta), ei kastettava, ei kummi eivätkä vanhemmat. Se on mysteeri, josta puhutaan uskon kielellä.
Minäkin olen ihmetellyt kuinka maamme suurimman kirkollisen paikallislehdellä voi olla päätoimittaja, jonka kirjoituksissa ilkeillään ja piikitellään eri tavoin ajattelevia. Kristillisen median toivoisi päinvastoin olevan esimerkin näyttäjä siinä miten voidaan olla kriittisiä rakentavasti.
Kun on elänyt tajullista elämää 60-luvulta alkaen, on nähnyt monenlaista poliittista puhetta. Ei ollut tavatonta, että vasemmistolainen ministeri piti liki verenhehkuisia suurpääoman vastaisia palopuheita oman uskovaisryhmänsä kokouksissa.Sitten tultiin arkeen ja tehtiin hallintohommia, eri puolen työkaverit saattoivat hiukan laskea leikkiä ja kokkapuheilla naureskella toverin retoriikalle mutta kumpikaan puoli ei siitä sen merkillisempiä herneitä nenäänsä vetänyt saatika sitten että lehdissä oltaisiin PÄIVITELTY , että miten se nyt tuollaisia yhteiskuntajärjestyksen vastaisia puhui,ministeri ja kaikki. Ymmärrettiin kontekstit.
Simolan artikkeli alkaa vastenmielisellä kielellä. Jos puhutaan asiaa, ei tuollaista kieltäkäytetä. Jos halutaan ärsyttää nettimaailmassa, tuollaista kieltä käytetään. Joko Simola ei hallitse kielen rekistereitä tai sitten hän vaan haluaa ollakin nettikunkku ärsyttävine kielikuvineen. Loppupuoli tekstistä on ihan asiaa. Sitä sopisi lukea ärsyyntymättä. Vaan ärsyyntyminen se onkin maailman hengen tuoksahdus nykyään. Ärsyyntymisen pohjaton käyttövoima on pinnallisuus.
Tämä on just tätä, ettei tajuta, että ystävällisyys on se keino, jolla saadaan tuo virta pysähtymään. Tein poikkeuksen ja katsoin tuon Simolan jutun, vaikka tiesinkin, että syvää vastanmielisyyttä pukkaa. Hyvin on mies kuvannut itseään. Se on parempi vaan jättää lukematta.
” jotain tympeää on myös siinä moralistisessa yksisilmäisyydessä, joka monille nettikeskusteluille on tyypillistä. ”
Terveiset Herralle ja häne tapaisilleen.
http://www.youtube.com/watch?v=fTn9iTHrp4Q
Luin äsken, että mitä suurempi ryhmä, sen suurempaan merkitykseen nousevat kovaääniset. Mulle tuo ainakin on muuttunut jo kidutukseksi.
Hynyseltä hyvä huomio tuo poliittisuus. Puutun tässä siihen, viakka jutussa on se toinen haara, eli Räsäsen puheet. Aikoinaan itänaapurissamme näkyi talojen katolla puolueen iskulauseita, joista itselleni yksi mieleenpainuvimpia kuului: ”Lenin on sama eilen, tänään ja iankaikkisesti”. Kirkko ja kaupunki lehden kohdalla voisimme hiukan korjata tätä ja sanoa, että Marx on sama eilen, tänään ja iankaikkisesti. Lehden pääkirjoituksissa näkyy marxilainen ideologia niin selvästi, että hirvittää: esim. rauha saadaan, mutta sitä ennen tulee vastustajat hävittää, keinolla millä hyvänsä. Ellette usko, niin lukekaa itse pääkirjoituksia marxilaisesta näkökulmasta. Nyt on vihdoinkin 60-luvun radikaalisukupolvi päässyt toimimaan ideologiansa mukaan, kaikkien aikojen vallankumoukselliset, yhtykää. Onnittelut!
Olen Tuomas tehnyt tätä hommaa yli 21 vuotta ja kirjoittanut noin 850 pääkkäriä. Luuletko, että olisin voinut tehdä sitä ilman meidän päättäjien tukea ja luottamusta?
Arvelisin että noista 850 pääkirjoituksesta ei aivan jokaista ole jälkikäteen ruorittu päättävissä elimissä. Määrä on melkoinen ja olisin toisaalta huolestunut, ellei niistä olisi otettu ruorittavaksi yhtään ainoaa.
Aina nimittäin roiskuu kun rapataan ja roiskeet pitää aika ajoin pyhkiä. Näin myös silloin kun esimiehenä toimii monijäseninen toimielin.
Seppo hei, nyt kun olet näköjään langoilla, kysäisenpä miten vastaisit sinua kohtaan esitettyyn kritiikkiin. Olen kuullut ainakin kaksi näkökulmaa. Ensinnäkin peruslähtökohtasi on monien mielestä väkivaltainen, monet kirjoitukset näyttävät tähtäävän vastustajien täydelliseen tuhoamiseen ja lopulta joidenkin nyt kirkossa toimivien ryhmien postamiseen kirkosta. Toisekseen sinuiun on yhdistetty vahvasti myös populismi. koska monet jutuistasi eivät pohjaudu faktohin, vaan ihmisten mieleen luodaan todelloisuus median kautta siten, että asiasta asiasta syntyy virheellisen kuva.
Seppo Simola kirjoitti: ”Olen Tuomas tehnyt tätä hommaa yli 21 vuotta ja kirjoittanut noin 850 pääkkäriä. Luuletko, että olisin voinut tehdä sitä ilman meidän päättäjien tukea ja luottamusta?”
Onko tämä tulkittava siten, että Helsingin kirkolliset päättäjät antavat tukensa kyseiselle pääkirjoitukselle ja seisovat sen takana? Ja/tai luottavat siihen, että Kirkko ja kaupunki on tässä oikealla asialla?
Mika, en ole katsonut aiheelliseksi vastailla kritiikkeihin. Se olisi loputon suo, johon en jouda uppoamaan. Tähänkin pistän nyt kommenttini vain, koska kesällä on muuten kovin hiljaista.
Kirjoitukseni eivät ole mitään lopullisia totuuksia. Ne ovat yhdestä näkökulmasta esitettyjä ajatuksia. Se on minun tapani tehdä työstäni tätä osaa, jota kutsutaan journalismiksi. Tylsää en halua tehdä, vaan pistän likoon sen, mikä vanhasta äijästä irti lähtee. Ajatuksistani ja tyylistäni saavat kaikki olla mitä mieltä haluavat. Toiset tykkäävät, toiset eivät.