Voiko pappi ottaa poliittisesti kantaa? Tätä asiaa olen pohtinut tänään lukiessani ”Räsäsen sammakko” –pääkirjoitusta.
Simolan tyylilaji on tuttua. Hän ravistelee terävällä kritiikillä milloin mitäkin ajankohtaisia asioita. Usein kritiikki osuu konservatiiveihin ja hyvin usein kritiikki on sellaista, jonka toivoisin menevän perille. Harmillisen usein kritiikki on kuitenkin tarjoiltu muodossa, jossa huomio kiinnittyy enemmän sanojaan kuin sanomaan.
Mutta arvoisat Helsingin srky:n yhteisen kirkkoneuvoston jäsenet, jos tätä luette, sallitteko te sen että seurakuntayhtymän virkaa hoitava johtavassa asemassa oleva pappi käyttää teidän seurakuntalaistenne verorahoja poliittiseen julistukseen?
”Parasta olisi, jos koko puolue lakkaisi olemasta”, kirjoittaa Simola. Minkä muiden puolueiden kuin KD:n osalta sallisitte vastaavan kannanoton?
Sallisitteko, että Kokoomuksen, Keskustan, Demareiden, Perussuomalaisten, Vihreiden tai RKP:n päättäjistä pappi julistaisi, että heidän mielipiteensä ovat ”tunkkaisia”, ”aivopieruja”, käsityksensä ”tympeitä” ja että Arhinmäki, Urpilainen, Soini tai Sipilä ilmaisee ”ärsyttävällä tavalla tunkkaisia näkemyksiään”. Ja että pastori kertoo kaikelle kansalle kuinka maailma paranisi, jos koko puolue lakkaisi olemasta?
Poliittisen ryhmän lisäksi ja sijasta kritiikki osuu paljolti tiettyyn herätysliikkeeseen. Arvostaisitteko sitä, että jo valmiiksi takajaloillaan olevalle, vastarintaidentiteettiä ja ”valtaeliitin vainoa” retoriikassaan käyttävän puolueen tai muun poliittisen ryhmittymän retoriikkaa ruokittaisiin tällä tavoin? Ajettaisiin entistä enemmän marginaaliin? Pilkka ja vaino on erittäin hyvä käyttövoima.
Minä en kerta kaikkiaan landelaisilla aivoillani tajua, mikä tuossa Räsäsen puheessa oli niin poikkeuksellista? Ymmärrän kyllä puheen poleemisen kontekstin, mutta sanoohan Katekismuksen 4.käskyn selitys suunnilleen samaa: ”Hyvä esivalta on Jumalan parhaita lahjoja. Uskollisuus Jumalalle on kuitenkin tärkeämpää kuin ihmisten totteleminen.”
Omassa kirkkoherran viranhoidossani olen yleensä aina vaalien alla kehottanut työntekijöitäni siihen, ettei virka- tai työtehtävissä oteta kantaa tai asetuta kenenkään ehdokkaan tai ryhmittymän puolelle tai vastaan. Viranomaisen kun on Hallintolain 2:6§ perusteella käytettävä toimivaltaansa ainoastaan hyväksyttäviin tarkoituksiin.
Seurakuntien rahat täytyy Kirkkolain 15:1§ mukaisesti käyttää seurakuntien tehtävien toteuttamiseen. Arvoisat ykn:n jäsenet, pidättekö poliittisen puolueen leimaamista ”seurakuntien tehtävän toteuttamisena”?
Tuomas Hynynen (sit.)
Lehti on lehti, ei viranomainen, päättävä elin tms. Lehdillä on linjansa, sen kanssa ollaan samaa mieltä tai sitä vastustetaan. K&K on luultavasti täyttänyt journalistisen tarkoituksensa, kun puhetta riittää. Julistusta voi sitten kuunnella halutessaan joka viikko saarnapöntöstä.
Mitä tulee eroihin, olen itse erotessani ilmoittanut ja vissiin muuallekin kirjoitellut käsitykseni, että on tuskallista kuulua instituutioon, joka jatkuvasti riitelee, sallii vähemmistöjen syyllistämisen omasta ahdingostaan ja suunnilleen ihmiskunnan tuhosta, eikä millään saa tätä ongelmaa ratkaistua.
Samaa olen kuullut muilta. Ei ole mahdoton kuulua organisaatioon, vaikka ei sen kaikkia käsityksiä jakaisikaan. Voi kuulua keskustelukerhoon jo itse aiheen vuoksi, vaikka näkemyksiä olisi monia. Voi kuulua yhteisöön, joka tekee vapaaehtoistyötä, vaikka ihan kaikki toiminta ei miellyttäisi. Voi kuulua kotiseutuyhdistykseen, vaikka itse olisi jo juurtunut muualle.
Mutta on mahdoton viihtyä yhteisössä, jossa jatkuvasti syyllistetään toisia, jossa melkein jokainen asia julkisuudessa on jonkinlaisen itse aiheutetun kohun saattelema ja jossa joillakin on elämäntehtävänä taukoamatta etsiä vikaa toisten tekemisistä.
On totta, että silloin ei ole varmaan kovin sitoutunut. Vaaditaan nimittäin melkoista sitoutumista, että kestää moisen päähänlyöntikisan. Samat aktiviteetit voi suorittaa huomattavasti paremmassakin hengessä.
On hyvä, että Kirkko ja kaupunki yhä enemmän vetoaa kirkosta eronneisiin tms. heitähän lehden levikkialueella kohta onkin enemmistö, kiitos osittain Simolan toissapäiväisen tapaisten pääkirjoitusten.
Simolan pääkirjoitus edusti tyypillistä liberaalia fundamentalismia, jossa suvaitsevaisuutta osoitetaan toivomalla yhden, arvokonservatiivisen, puolueen olemassaolon lakkaamista.
K & K on jäsenlehti, joten kirkosta eronneet eivät saa sitä käsiinsä, ellei sitten siippa kuulu vielä kirkkoon. Mutta Helsingissä on paljon sinkkuja, ja luullakseni aika suuri osa kirkosta eropnneista kuuluu tähän kategoriaan.
Simola ja lukutaidoton vaalikarja median avustamana on hakoteillä. Päivihän *siteerasi* epäsuorasti Suomen lainsäädäntöä ja tätä voi pitää jopa suotavana sisä- ja kirkkoministerille. Kiitos siitä Päiville.
No, mitä Räsänen sitten sanoi? Itse asiassa hän vain sanoi ääneen Suomen evankelisluterilaisen kansankirkon käsityksen ja tunnustuksen asiasta. Niin. Suomen ev.lut. kirkko opettaa virallisesti juuri niin kuin Päivi Räsänen sanoi asiasta. Lue vaikka lopussa olevat suorat lainaukset Tunnustuskirjoista. Luterilaisen kristityn tulee totella enemmän Jumalaa kuin ihmistä. Jos laki on ristiriidassa Raamatun kanssa, silloin kristitty tottelee Jumalan sanaa, Raamattua. Räsänen siis sanoi ääneen 4,2 miljoonan kirkkoon kuuluvan ihmisen oman tunnustuksen asiasta! Kirkkoon kuuluminen tarkoittaa sen tunnustukseen sitoutumista. Aivan samalla tavalla kävi ”homoillassa” Räsänen sanoi silloinkin kirkon virallisen tunnustuksen mukaisen opin asiasta ja ihmiset suuttuivat.
Simolakin on tainnut unohtaa (tai hän ei ole koskaan ymmärtänyt), että Suomen eduskunta on hyväksynyt kirkkolain ja hyväksyy sen muutokset. Kirkkolaki puolestaan kertoo, että kirkon tunnustus löytyy luterilaisista Tunnustuskirjoista.
Jos kerran eduskunta on hyväksynyt kirkon tunnustuksen ja myös sen sisällön, miksi sisäministeri ei saisi sanoa sitä ääneen?
http://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/1993/19931054
http://www.evl.fi/tunnustuskirjat/
http://www.evl.fi/tunnustuskirjat/augstunn.html#Yhteiskunnallinenelama
Ainakin Helsingin hiippakunnan piispa on ilmoittanut tukevansa (mikä se tarkka sanamuoto nyt olikaan) Seppo Simolaa, kun joku seurakuntalainen on asiasta kysynyt puheena olevan lehden yleisönosastolla.
Seppo, kiitos vastauksesta.
tarkoitukseni tässä kirjoituksessa ei ole kyseenalaistaa luottamustasi. Tarkoitukseni on herättää keskustelua. Nostaa esille näkökulma kirjoituksestasi, haastaa ihmisiä pohtimaan. Ja siinä suhteessa pääkirjoituksesi oli erinomainen.Se pisti minut pohtimaan. Herätti minun näkökulmastani ajateltuna hyviä kysymyksiä, eikä tarjonnut helppoja vastauksia. kiitos siitä.
luottamus minulle merkitsee avoimuutta keskustella asioista. itse kirkkoherrana vastaan sekä kirkkovaltuustolle että kapitulillle. luottamus kasvaa nimenomaan siitä, että asioista puhutaan avoimesti. ja tässä kirjoituksessani halusin nostaa esille asian, jota oman johtamiseni näkökulmasta mietin paljon.
”Jos kerran eduskunta on hyväksynyt kirkon tunnustuksen ja myös sen sisällön, miksi sisäministeri ei saisi sanoa sitä ääneen? ”
Tähän voisi vastata vaikka näin. Sisministeri ei saa sanoa sitä ääneen, koska sisäministerin nimi on Päivi Räsänen ja kaikkea mitä tuon niminen ministeri sanoo kuuluu vihata.
Jos sisäministerin nimi olisi Paavo Arhinmäki (joka ei halunnut ottaa vastaan kirkkoministerin tehtäviä), niin hän saisi sanoa ääneen kaikenlaista kirkon opin ja tunnustuksen vastaista. Miksi? Koska sisäministerin nimi olisi Paavo Arhinmäki, jota kuuluu suvaita.
Simola sanoi: ”Ajatuksistani ja tyylistäni saavat kaikki olla mitä mieltä haluavat. Toiset tykkäävät, toiset eivät.”
Voisiko tätä samaa sallivuutta sallia myös Räsäsen sanomisien kohdalla?
TH: ”Tarkoitukseni on herättää keskustelua. ”
Kunpa et olisi tuota yleipäteväksi koettua perustelua kirjoittanut hyvän blogisi jälkeen. Viime aikoinahan kirkossamme saanut tehdä, kirjoittaa tai sanoa melkein mitä tahansa, kunhan on edes jälkikäteen muistanut sanoa, että ”tarkoitukseni oli vain herättää keskustelua”. Onko siis kirkon tärkein tehtävä nimenomaan keskustella ja pyhittääkö pyrkimys siihen kaiken ja tekee se kaiken luvalliseksi?
@Tuomas Roponen
Erikoinen tulkinta. Se että perustuslain mukaan evlutin asioista päätetään kirkkolaissa, jonka eduskunta hyväksyy, ja että eduskunta todella on hyväksynyt tällä hetkellä voimassa olevan kirkkolain, ei tietenkään tarkoita, että eduskunta hyväksyy Jumalan sanan minkä tahansa lain yläpuolelle. Eduskunta ei ole säätänyt Raamattua Suomen lakikirjaksi.
Kuinka rakastunut kristitty voi olla teokratiaan, jos tällainenkin tulkinta menee oikeasti läpi jollekin? Tai sitten kyseessä on trolli.
Tuomo Ruponen:
Nyt on kyllä paksua jöötiä. Kirkkoon kuuluminen on ihan eri asia kuin sen tunnustuskirjoihin uskominen. Tämänkertainen Räsäsen puheesta lähtenyt eropiikki on vain osa muutosta, joka väistämättä etenee.
Suuri osa suomalaisista ei ole kovin kiinnostunut uskonnoista. Heille on luonnollista olla kuulumatta uskonnollisiin yhteisöihin. Yhä useammat kyseenalaistavat lasten automaattisen liittämisen kirkon jäseniksi. Lumipallo on jo kovassa vauhdissa ja kasvaa.
Muoks: ok, kaveri on trolli, menin halpaan. Jätän kuitenkin kommentin paikalleen.