Rakkaat anarkistipapit, veljet ja sisaret! Olette antaneet pappislupauksen, jonka mukaan olette sitoutuneet noudattamaan kirkon järjestystä. Siis pelaamaan yhteisillä pelisäännöillä.
Se, mihin olette omalla julkisella ilmoituksellanne ryhtymässä 1.3.2017, ei ole yhteisten pelisääntöjen noudattamista, vaan anarkismia ja sooloilua. Olette ottaneet kirkkolain ja -järjestyksen tulkinnan omiin käsiinne. Vetoatte kunnon skismaatikkojen tavoin lakiin, Tunnustuskirjoihin, Lutheriin, omaantuntoon, Raamattuun – jopa Pyhän Hengen ilmoitukseen ja Jumalan tahtoon. Tai siis tarkemmin sanoen omaan tulkintaanne kaikesta tästä.
Tätä pidätte myös kirkon ”uudistumisen edellytyksenä” ja reformaation jatkumona. Ikään kuin kirkko uudistuisi oman käden oikeudella ja suuri reformatorinen löytönne olisi ”yksin Suomen laista, joka ei vielä ole edes voimassa”.
Eikö todellakaan mikään lamppu syty teissä? Kuvitteletteko, että mikään seurakunta ottaisi teidät töihin, jos heti kättelyssä ilmoittaisitte, ettette aio noudattaa yhteisiä pelisääntöjä? Tai jos olette jo seurakunnan palveluksessa, ettei esimiehenne puuttuisi tällaiseen solistiseen toimintaan – varsinkin, jos hän haluaa itse noudattaa kirkon järjestystä ja yhteisiä pelisääntöjä?
Te olette mielestänne ”oikeassa”, kun lapsellisessa uhmakkuudessanne piiloudutte tässä vaiheessa sellaisen lain taakse, joka ei ole vielä edes voimassa. Jo tämä osoittaa, millaisilla aikeilla olette liikkeellä. Teillä ei ole mitään aikeitakaan pysyä pappislupauksessanne eikä noudattaa yhteisiä pelisääntöjä. On pakko kysyä: missä muussa asiassa aiotte rikkoa pappislupauksenne ja olla noudattamatta yhteisiä pelisääntöjä? Jos olette uhmakkaita ja piittaamattomia tässä asiassa, mikä saisi luottamaan siihen, ettei sama toistu jossain muussa asiassa?
Haette jo etunojassa marttyyrinkruunua päähänne luottamalla maallisen lain suojaan, kun aiotte pelata omaa itsekästä peliänne. Teette tämän hurskaasti vetoamalla siihen, että ”kyse on ihmisistä ja heidän palvelemisestaan”. Juuri näin ovat tehneet Luther-säätiöläiset ja muut, joille kirkon ykseys ja järjestys on vain sytyke omien ykseyttä repivien intohimojen roihulle. Hekin ovat vain kuunnelleet ”kentän ääntä” ja halunneet palvella niitä, jotka muuten kokisivat jäävänsä kirkon ulkopuolelle. Sellaiset äänet ovat seireenien ääniä, joissa ei kuulu Kristuksen kirkon ykseyden kunnioitus.
Apostoliseen yksimielisyyteen ja konsiiliseen periaatteeseen kuuluu sana: ”Pyhä Henki ja me olemme nähneet hyväksi..” (Apt 15:28) – ei siis ”Pyhä Henki ja minä olemme nähneet hyväksi..”. Olisiko viisasta odottaa uutta, yhteistä kirkolliskokouksen päätöstä tässä avioliittoon vihkimisasiassa ja mennä siihen saakka kirkkojärjestyksen mukaisesti, kuten piispat ovat meitä yhteisesti ohjeistaneet?
Minulla on teille nyt tässä vihkimisinnossanne vain yksi apostolinen neuvo: ”Muista siis, mistä olet langennut, käänny ja palaa tekemään ensi ajan tekoja” (Ilm 2:5).
Maalaiatyttönä uskaltaudun taas sanomaan oman yksinkertaisen mielipiteeni.
Mihin keskustelusta on unohtunut rakkaus, toisen ihmisen kunnioittaminen, ”myötä- ja vastamäessä”, jne? Eikö rakkauden kuitenkin tulisi olla peruste yhteiselle liitolle?
Olen seurannut joidenkin sekä homojen että lespojen keskustelupalstoja ( mm Olli Stengström) ja lukenut mm Pirkko Saision elämäkertakirjoja. Kyllä näiden ihmisten ihmissuhteet perustuvat syvään rakkauteen ja kiintymyksen. – Onko tällä asialla mitään tekemistä avioliittoon vihkimisen kanssa, on sitten jo toinen asia. Mutta tasa-arvo. Ja kun muutenkin seurataan yleiseurooppalaisia virtauksia, joskus vähän liiankin innokkaasti.
Olen myös vähän seurannut tätä keskustelupalstaa. Virsikirjan lisälehtien käsittely kirkolliskokouksessa sai minut niin kuohuksiin, että oli pakko hankkia kommentointioikeus. Juuri kun se loppui, tuli niin kutkuttava aihe, että oli jatkettava.
Täällä minä nyt sitten olen ja lueskelen (milloin mökin töiltä ja marja- ja sienimetsältä ennätän) näitä palstoja. En minä kyllä koe tänne kuuluvani. On vain oma maalaisjärki, mitä siitäkään on jäljellä. – Sopii kait tänne yksi tyhmenpikin mukaan?
Kivimäki
”Parisuhde rekisteröitiin maistraatissaa ja sillä siisti. Uskonnonharjoittamistilaisuuden yhteydessä ei solmittu mitään uutta liittoa.”
Ilmeisesti Laajasalo ei toivottanut tälle uudelle liitolle myöskään Jumalan siunausta, koska hän on parisuhderukouksen ohjeen mukaan ”halunnut selventää, ettei ole kyse avioliittoon rinnastettavan parisuhteen siunaamisesta.”
Eiköhän anneta myös kirkkoherra Laajasalolle omantunnon vapaus tarkkojen sanamuotojen valinnan suhteen.
Mikäs siinä, annetaan vaan. Toivottavasti Raamatustakin löytyy tarkat sanamuodot ja kohdat spn-liittojen ”siunaamiskaavaan”, joiden mukaan sitten toimitaan omantunnon mukaan.
Jahas, Raamatusta löytyy siis myös ”rukoilu” spn-liittojen puolesta, jota ei ole liitetty tarkkoihin sanamuotoihin. No se on tietenkin eri asia.
Kosti, eipä taida löytyä, kas kun rukoilu ei ole Raamatussa sidottu tarkkoihin sanamuotoihin.
Voi Jouni rakas, et itsekään tunne kirkon järjestystä ja -lakeja, joita sinunkin tulee noudattaa. Srk:n työntekijän valinnasta tulee äänestää, jos yksikin hallintoelimen eli seurakuntaneuvoston jäsen pyytää siitä, ehdotus ei vaadi kannatusta. Sitten joskus olen ihmetellyt, että et tunne eroa virka- ja työsuhteen eroa lain edessä, vaan olet väittänyt tällä foorumilla, että virkasuhdetta voi käsitellä irtisanomisessa kuin työsuhdetta, että laittoman irtisanomisen jälkeen virkasuhteisesta päästään rahalla eroon. Ei päästä, jos virkasuhteinen ei itse halua lähteä. Työsuhdelaissa nimenomaan lukee, että tätä lakia ei voi soveltaa palvelus – eli virkasuhteessa.