Rakkaat anarkistipapit, veljet ja sisaret! Olette antaneet pappislupauksen, jonka mukaan olette sitoutuneet noudattamaan kirkon järjestystä. Siis pelaamaan yhteisillä pelisäännöillä.
Se, mihin olette omalla julkisella ilmoituksellanne ryhtymässä 1.3.2017, ei ole yhteisten pelisääntöjen noudattamista, vaan anarkismia ja sooloilua. Olette ottaneet kirkkolain ja -järjestyksen tulkinnan omiin käsiinne. Vetoatte kunnon skismaatikkojen tavoin lakiin, Tunnustuskirjoihin, Lutheriin, omaantuntoon, Raamattuun – jopa Pyhän Hengen ilmoitukseen ja Jumalan tahtoon. Tai siis tarkemmin sanoen omaan tulkintaanne kaikesta tästä.
Tätä pidätte myös kirkon ”uudistumisen edellytyksenä” ja reformaation jatkumona. Ikään kuin kirkko uudistuisi oman käden oikeudella ja suuri reformatorinen löytönne olisi ”yksin Suomen laista, joka ei vielä ole edes voimassa”.
Eikö todellakaan mikään lamppu syty teissä? Kuvitteletteko, että mikään seurakunta ottaisi teidät töihin, jos heti kättelyssä ilmoittaisitte, ettette aio noudattaa yhteisiä pelisääntöjä? Tai jos olette jo seurakunnan palveluksessa, ettei esimiehenne puuttuisi tällaiseen solistiseen toimintaan – varsinkin, jos hän haluaa itse noudattaa kirkon järjestystä ja yhteisiä pelisääntöjä?
Te olette mielestänne ”oikeassa”, kun lapsellisessa uhmakkuudessanne piiloudutte tässä vaiheessa sellaisen lain taakse, joka ei ole vielä edes voimassa. Jo tämä osoittaa, millaisilla aikeilla olette liikkeellä. Teillä ei ole mitään aikeitakaan pysyä pappislupauksessanne eikä noudattaa yhteisiä pelisääntöjä. On pakko kysyä: missä muussa asiassa aiotte rikkoa pappislupauksenne ja olla noudattamatta yhteisiä pelisääntöjä? Jos olette uhmakkaita ja piittaamattomia tässä asiassa, mikä saisi luottamaan siihen, ettei sama toistu jossain muussa asiassa?
Haette jo etunojassa marttyyrinkruunua päähänne luottamalla maallisen lain suojaan, kun aiotte pelata omaa itsekästä peliänne. Teette tämän hurskaasti vetoamalla siihen, että ”kyse on ihmisistä ja heidän palvelemisestaan”. Juuri näin ovat tehneet Luther-säätiöläiset ja muut, joille kirkon ykseys ja järjestys on vain sytyke omien ykseyttä repivien intohimojen roihulle. Hekin ovat vain kuunnelleet ”kentän ääntä” ja halunneet palvella niitä, jotka muuten kokisivat jäävänsä kirkon ulkopuolelle. Sellaiset äänet ovat seireenien ääniä, joissa ei kuulu Kristuksen kirkon ykseyden kunnioitus.
Apostoliseen yksimielisyyteen ja konsiiliseen periaatteeseen kuuluu sana: ”Pyhä Henki ja me olemme nähneet hyväksi..” (Apt 15:28) – ei siis ”Pyhä Henki ja minä olemme nähneet hyväksi..”. Olisiko viisasta odottaa uutta, yhteistä kirkolliskokouksen päätöstä tässä avioliittoon vihkimisasiassa ja mennä siihen saakka kirkkojärjestyksen mukaisesti, kuten piispat ovat meitä yhteisesti ohjeistaneet?
Minulla on teille nyt tässä vihkimisinnossanne vain yksi apostolinen neuvo: ”Muista siis, mistä olet langennut, käänny ja palaa tekemään ensi ajan tekoja” (Ilm 2:5).
Hyvä kirjoitus! Agnostikkopapit, anarkistipapit, seuraavaksi kai ateistipapit…Ikävä tulee hiukan väritöntä, joka suhteessa (anteeksi) hiukan keskinkertaista, huomaamattomasti pukeutuvaa, julkisuuteen ujosti suhtautuvaa, uskon ja sielunpelastuksen vakavasti ottavaa, elämäntavoiltaan nuhteetonta tavallista luterilaista pappia, joka ymmärtää olevansa kirkon pappi, ei oman agendansa ajaja.
Kari-Matti,
Ainakaan Martti Luther ei täytä määritelmääsi tavallisesta, kaikessa kuuliaisesta, julkisuuteen ujosti suhtautuvasta luterilaisesta papista. Hän ei esimerkiksi tyytynyt hissun kissun rauhassa odottelemaan sitä, että Roomalais-katolinen kirkko tekee yhteisen konsensuspäätöksen siitä, että papit voivat toteuttaa seksuaalisuuttaan ja avioitua. Jos hän ei olisi ollut protestantti, niin en usko että sen enempää hetero-kuin homoseksuaalisetkaan papit Suomessa edelleenkään voisivat toteuttaa seksuaalisuuttaan, paitsi kaapissa.
Joskus tulee sellainen vaikutelma, että ainoa kirja, joka Lutherilta on luettu, on hänen ”juutalaisista ja heidän valheistaan.”
Luther ei ollut sen enempää ”protestantti” kuin ”luterilainenkaan.” Halusipa ainoastaan palata kirkon perinteiseen oppiin , opetukseen ja suurimmalta osalta myös käytäntöihin.
Luther vastusti joitakin keski-ajalla syntyneitä teologisia käsityksiä. Ennen muuta Luther arvosteli sitä, että Jumalan luoma järjestys pyritään korvaamaan ihmisen asettamalla. Raamatussa ja tunnustuskirjoissa avioliitto on äärimmäisen selkeästi määritelty miehen ja naisen väliseksi.
”ainoa kirja, joka Lutherilta on luettu, on hänen “juutalaisista ja heidän valheistaan.”
Miten niin ainoa? Onks se kirjottanu muka jonkun toisenkin kirjan?
Juu, Kimmo.
En tiedä, onko Luther kirjoittanut sitten mitään muuta, kuin sanoituksen virteen: ”Jumala ompi linnamme ja vahva turva aivan.” Kaikki muu, jos hän lienee joitakin pieniä lehtisiä kirjoitellut ”vanhaa vainoojaa vastaan” on ilmaistu tuossa virren alussa.
Jounin kanta on tietysti täysin asiallinen, ilman yhteisiä pelisääntöjä ja niiden noudattamista elämä olisi arvaamatonta ja mielivaltaista.
Valitettava tosiasia on kuitenkin myös se, että etenkin sellaisissa instituutioissa kuten kirkko (jossa muutosten tekeminen on äärimmäisen vaikeaa päätöksentekojärjestelmän ja heikon demokratian takia), tarvitaan usein rohkeita henkilöitä, jotta asiat muuttuvat. Tätä voidaan kutsua vaikkapa tutulla nimellä ”kansalaistottelemattomuus”. Kaikki eivät aina halua tyytyä ”noudatan vain sääntöjä”- meininkiin, tai ”odotellaan nyt rauhassa mitä tapahtuu” -meininkiin, ja osallistumaan ja/tai katsomaan vierestä ihmisten huonoa kohtelua.
Toki kansalaistottelemattomuuteen liittyy aina se aivan realistinen mahdollisuus, että siitä rangaistaan, niiden ”yhteisten pelisääntöjen” perusteella.
Jounin kirjoituksen taustalla on tietenkin nähtävissä myös hänen käsityksensä avioliiton tasa-arvoisuudesta. Hän on tuonut sen esiin lukuisia kertoja. Hänen mukaansa nykyinen avioliittolaki on tasa-arvoinen, koska sekä hetero-että homoseksuaalit voivat solmia miehen ja naisen välisen avioliiton. Ja jos en ole ymmärtänyt väärin niin Jounin mielestä homoseksuaalisuuden toteuttaminen on syntiä.
Kansalaistottelemattomuus on väkisin keksitty termi. Sitä käyttävät ihmiset jotka omasta mielestään saavat päättää mitä lakia noudattaa.
”…Olette ottaneet kirkkolain ja -järjestyksen tulkinnan omiin käsiinne.”
Eikös se Räsänenkin sanonut, että enemmän kuuluu totella Jumalaa kuin ihmistä ja se Jumalan ääni on kunkin ihmisen omatunto eikä joku vanhentuneita käsityksiä kirjaava painoimusteläiskä paperilla.
Sari R-L: ”Hänen mukaansa nykyinen avioliittolaki on tasa-arvoinen, koska sekä hetero-että homoseksuaalit voivat solmia miehen ja naisen välisen avioliiton.”
No, eikö silloin ole, jos avioliitto määritelmällisesti on miehen ja naisen välinen liitto, kuten kirkon avioliitto-opetuksen ja nykyisen avioliittolain mukaan on?
Sari R-L: ”Ja jos en ole ymmärtänyt väärin niin Jounin mielestä homoseksuaalisuuden toteuttaminen on syntiä.”
Tähän en ole ottanut kantaa. Sellainen ei ole ollut edes agendalla. Olen keskustellut ainoastaan spn-avioliittokäsityksestä, joka ei voi olla kirkon avioliittokäsitys sen omiin dokumentteihin perustuen.
Kun olen lueskellut näitä kommentteja, niin Sari on muutamaan otteeseen esittänyt, että Jouni Turtiaisen mielestä, mikäli Sari on oikein käsittänyt, homoskeusaalisuuden toteuttaminen on syntiä. Olen ihmetellyt tuota, sillä se on tyypillistä toisen puolesta tietämistä ja toisen saattamista oman etupiirin silmissä epäedulliseen valoon.
Oikea tapa on kysyä suoraan toiselta ”Onko homoseksuaalisuuden toteuttaminen sinun mielestäsi syntiä”? Näin toinen voi vastata kysymykseen eikä Sarin tai muiden tarvitse vihjaillen arvailla asiaa.
Ennakkotapauksia kirkkojärjestystä rikkovien pappien kohtelusta on äskeisiltäkin vuosilta. Pappeja, jotka ovat kieltäytyneet alttariyhteistyöstä eräiden kollegojensa kanssa sekä pappeja, jotka ovat osallistuneet skismaattisen lahkon jumalanpalvelusten toimittamiseen on sanktioitu nuhtein, varoituksin ja toistuvissa tapauksissa myös pappisviran menetyksin. Nähtäväksi jää, mitä nyt puheenaolevissa omavaltaisuuksissa tapahtuu.
Oikea huomautus Jounilta: missä muissakin asiassa k.o. papit voivat poiketa yhteisistä pelisäännöistä, jos ja kun kokevat ne itselleen vaikeiksi. Poikkeaminen on oikein n.k. status confessionis -tilanteisssa. Nyt siitä ei kuitenkaan mielestäni ole kysymys.
Jos ajattelemme tuota status confessionis -tilannetta, niin ehkä olisikin oikein julistaa että tässä on siitä kysymys. Tälläkin foorumilla on sanottu, että:
”Lutherin ja luterilaisen tunnustuksen pohjalta olisi siis yksinkertaisinta hyväksyä yhteiskunnan uusi määritelmä avioliitosta. Suomen evankelis-luterilainen kirkko voisi alkaa vihkiä myös samaa sukupuolta olevia pareja heti, kun laki muuttuu. Luterilainen unnustus ei sitä estä, vaan jopa kehottaa siihen.”
https://www.kotimaa.fi/blogit/siunaan-1-3-2017-lahtien-kaikki-siviiliavioliiton-solmineet/
Sari Roman-Lagerspetz
Tunustuskijrat eivät käytä sanaa seksualisuus. Tunustuskirjoista ei voi lukea että ihmisellä on oikeus toteuttaa seksuaalisuuttaan yleisessä mielessä. Jaottelu homo- ja hetroseksuaalisuuteen on 1800-luvun keksintöä.
Sen sijaan Tunnustuskirjoissa sanotaan:
”Ensiksi. Luomiskertomus opettaa, että ihmiset on luotu siinä tarkoituksessa, että he olisivat hedelmälliset ja että kumpikin sukupuoli luonnonmukaisesti tuntisi toiseensa kohdistuvaa viettiä. Me emme nyt puhu pahasta himosta, joka on syntiä, vaan siitä viettymyksestä, joka olisi kuulunut ihmisen luontoon turmeltumattomassakin tilassa, siitä mistä käytetään ilmausta (kr18) luonnonmukainen kiintymys. Tämä kiintymys liittää sukupuolet keskenään yhteen jumalallisen järjestyksen mukaan. Mutta kun tätä järjestystä ei voida kumota ilman että Jumala itse asiaan erityisesti puuttuu, ei oikeutta avioliiton solmimiseen voida kumota millään määräyksellä eikä lupauksella.
Tätä yrittävät vastustajamme tehdä tyhjäksi väittämällä, että alussa annettiin käsky täyttää maa, mutta nyt, kun maa jo on täytetty, avioliittokäsky ei enää ole voimassa. Huomatkaa, miten viisas on heidän ajatuskulkunsa! Tuo mainittu Jumalan sanahan muovaa ihmisen luonnon sellaiseksi, ettei se ole hedelmällinen ainoastaan luomisen alussa, vaan niin kauan kuin tämä ruumiimme luonto pysyy. Aivan samoin maa tulee hedelmälliseksi tämän sanan voimasta: (1 Moos. 1:11) ”Kasvakoon maa vihantaa, ruohoja.” Tämän järjestyksen mukaisesti maa ei ainoastaan alussa alkanut kasvaa ruohoa, vaan kedot verhoutuvat siihen vuosi vuodelta, niin kauan kuin tämä luonto pysyy. Samoin kuin siis ihmisen säätämät lait eivät voi muuttaa maan luontoa, ei mikään lupaus eikä ihmisten säätämä laki voi muuttaa ihmisen luontoa ilman että Jumala erityisesti asiaan puuttuu.
Toiseksi. Koska ihminen on Jumalan luomistyön tulos ja se ja luomisjärjestys ovat luonnonoikeutta, ovat oikeusoppineet viisaasti ja oikein sanoneet miehen ja naisen liittymisen toisiinsa perustuvan luonnonoikeuteen. Mutta kun luonnonoikeus on muuttumaton, niin oikeus avioliiton solmimiseen on pysyvää laatua. Sillä jos kerran luonto ei miksikään muutu, säilyy välttämättä myös se järjestys, jonka Jumala on luontoon pannut, eikä sitä voida ihmisten säätämillä laeilla kumota. Naurettava ja tyhjänpäiväinen on siis se vastustajien väite, että avioliittokäsky oli voimassa aluksi, mutta ei nyt enää. Tämähän on aivan samaa kuin jos he sanoisivat: Muinoin ihmiset syntyivät sukupuolisina olentoina, mutta eivät nyt enää.”
Tunustuskirjojen mukaan miehen ja naisen liittyminen toisiinsa avioliitossa perustuu luonnonoikeuteen joka on muuttumaton. Tunnustuskirjat eivät puhu kahden seksuaalisuuttaan toteuttavan ihmisen luonnonoikeudesta.
”Mutta kun tätä järjestystä ei voida kumota ilman että Jumala itse asiaan erityisesti puuttuu…”
Mutta kun Jumala on jo puuttunut luodessaan poikkeavia geeni- ja hormonirakenteita jo
kohdussa ihmissikiöön!
Seppo Heinola: ”Mutta kun Jumala on jo puuttunut luodessaan poikkeavia geeni- ja hormonirakenteita jo kohdussa ihmissikiöön!”
Näin voi toki olla – tai sitten ei. Joka tapauksessa avioliiton Jumala on säätänyt miehen ja naisen väliseksi liitoksi ja luvannut siunata sen. Muuta ei Raamatusta voi lukea vääristelemättä sen selvää ilmoitusta.
Näin voi toki olla – tai sitten ei.
No Raamatun mukaan pslami 139 kuvaa sen juuri näin, Jumala on luonut sikiön sen sisintä myöten,,,
Genesis kuva miehen ja naisen eläimet poissulkevaa sukupuolista liittoa, mutta ei sano mitään muunkaltaisista ihmisten liitoista. Eli ei välttämättä puhu v a i n miehen ja naisen liitosta. Vai onko se kaikki Turtiainen Sinusta ihmisiltä kiellettyä mitä Raamatussa ei nimenomaan määrätä sallituksi?
Heinola: ”onko se kaikki Turtiainen Sinusta ihmisiltä kiellettyä mitä Raamatussa ei nimenomaan määrätä sallituksi?”
Ei tietenkään. Yhteisen raamatuntulkinan määrittelee kirkko. Ei Turtiainen eikä Heinola. Kirkon opetus avioliitosta on selvä ja perustuu selviin Raamatun teksteihin. Sen mukaan avioliitto samaa sukupuolta olevien kesken ei ole mahdollinen. Minulla ei ole siihen mitään huomauttamista.
Hyvä, että saadaan edes vähän vastapainoa ja järkipuhetta tänne propagandasivustolle.
On Jumalan pilkkaa esiintyä olevinaan Pyhän Hengen valtuuttamana ja ajaa täysin pläkkiselvää Pyhän Hengen ilmoituksen vastaista asiaa, kuten muuan anarkistipappi teki hiljan radiossa – hieman takellellen tosin, taisi pieni vihlaisu jossain tuntua.
Hävytöntä on myös Lutherin nimen liittäminen homoliittojen puolustamiseen, kuten mm. Sari tekee jatkuvasti kommenteissaan. Suurin osa kirkkoväestä tuskin on Lutheria montaa riviä lukenut, joten varmaan viisaalta vaikuttava, ohjaileva teksti menee kuin häkä päähän.
Tunnustuskirjat tarvitsevat ala-aste-tason sisälukutaidon, jonka jälkeen ei kukaan voi kirkkain silmin käyttää niitä homoliittojen puolustukseen.
Täytynee käydä mielentilatutkimuksessa, herätä unesta tai tunnustaa tämä anarkistiporukka – jääköön sanomatta miksi.
O tempora, o mores, en paremmin sano.
Me kaikki ihmiset synnymme tänne maailmaan tasa-arvoisina ja tämän kieltäminen, ihmisten erottaminen syntymänsä perusteellä ei ole Korkeimman tahdon mukaista.
Jeesuksen sanoman ydin on lähimmäisen rakkaus ja ihmisarvon tasa-arvoisuus. Sen merkityksen ymmärtäminen saa Korkeimma hyväksymisen.
Aivan, tasa-arvoisuus on kyllä toteutunut. Olemme kaikki tasa-arvoisesti syntiinlangenneita Aadamista ja Eevasta lähtien.
Tällainen vetoomus oli tarpeellinen ja aiheellinen.