Rakkaat anarkistipapit, veljet ja sisaret! Olette antaneet pappislupauksen, jonka mukaan olette sitoutuneet noudattamaan kirkon järjestystä. Siis pelaamaan yhteisillä pelisäännöillä.
Se, mihin olette omalla julkisella ilmoituksellanne ryhtymässä 1.3.2017, ei ole yhteisten pelisääntöjen noudattamista, vaan anarkismia ja sooloilua. Olette ottaneet kirkkolain ja -järjestyksen tulkinnan omiin käsiinne. Vetoatte kunnon skismaatikkojen tavoin lakiin, Tunnustuskirjoihin, Lutheriin, omaantuntoon, Raamattuun – jopa Pyhän Hengen ilmoitukseen ja Jumalan tahtoon. Tai siis tarkemmin sanoen omaan tulkintaanne kaikesta tästä.
Tätä pidätte myös kirkon ”uudistumisen edellytyksenä” ja reformaation jatkumona. Ikään kuin kirkko uudistuisi oman käden oikeudella ja suuri reformatorinen löytönne olisi ”yksin Suomen laista, joka ei vielä ole edes voimassa”.
Eikö todellakaan mikään lamppu syty teissä? Kuvitteletteko, että mikään seurakunta ottaisi teidät töihin, jos heti kättelyssä ilmoittaisitte, ettette aio noudattaa yhteisiä pelisääntöjä? Tai jos olette jo seurakunnan palveluksessa, ettei esimiehenne puuttuisi tällaiseen solistiseen toimintaan – varsinkin, jos hän haluaa itse noudattaa kirkon järjestystä ja yhteisiä pelisääntöjä?
Te olette mielestänne ”oikeassa”, kun lapsellisessa uhmakkuudessanne piiloudutte tässä vaiheessa sellaisen lain taakse, joka ei ole vielä edes voimassa. Jo tämä osoittaa, millaisilla aikeilla olette liikkeellä. Teillä ei ole mitään aikeitakaan pysyä pappislupauksessanne eikä noudattaa yhteisiä pelisääntöjä. On pakko kysyä: missä muussa asiassa aiotte rikkoa pappislupauksenne ja olla noudattamatta yhteisiä pelisääntöjä? Jos olette uhmakkaita ja piittaamattomia tässä asiassa, mikä saisi luottamaan siihen, ettei sama toistu jossain muussa asiassa?
Haette jo etunojassa marttyyrinkruunua päähänne luottamalla maallisen lain suojaan, kun aiotte pelata omaa itsekästä peliänne. Teette tämän hurskaasti vetoamalla siihen, että ”kyse on ihmisistä ja heidän palvelemisestaan”. Juuri näin ovat tehneet Luther-säätiöläiset ja muut, joille kirkon ykseys ja järjestys on vain sytyke omien ykseyttä repivien intohimojen roihulle. Hekin ovat vain kuunnelleet ”kentän ääntä” ja halunneet palvella niitä, jotka muuten kokisivat jäävänsä kirkon ulkopuolelle. Sellaiset äänet ovat seireenien ääniä, joissa ei kuulu Kristuksen kirkon ykseyden kunnioitus.
Apostoliseen yksimielisyyteen ja konsiiliseen periaatteeseen kuuluu sana: ”Pyhä Henki ja me olemme nähneet hyväksi..” (Apt 15:28) – ei siis ”Pyhä Henki ja minä olemme nähneet hyväksi..”. Olisiko viisasta odottaa uutta, yhteistä kirkolliskokouksen päätöstä tässä avioliittoon vihkimisasiassa ja mennä siihen saakka kirkkojärjestyksen mukaisesti, kuten piispat ovat meitä yhteisesti ohjeistaneet?
Minulla on teille nyt tässä vihkimisinnossanne vain yksi apostolinen neuvo: ”Muista siis, mistä olet langennut, käänny ja palaa tekemään ensi ajan tekoja” (Ilm 2:5).
Niin, siis ainakin pappien avioliitosta puhuva Tunnustuksen puolustus on Melanchtonin käsialaa. Augsburgin tunnustuksessakin puhutaan avioliitosta, mutta sekin on Melanchtonin käsialaa.
Kyllä Lutherkin kirjoitti avioliitosta. Ison Katekismuksen 6. käskyn selityksessä:
”Jo alussa hän on asettanut avioliiton kaiken muun edelle ja luonut miehen ja vaimon erilaisiksi juuri avioliittoa varten, ei haureuteen, vaan pysymään yhdessä, olemaan hedelmällisiä, synnyttämään, ruokkimaan ja kasvattamaan lapsia Jumalan kunniaksi. Siksi Jumala onkin siunannut avioliittoa mitä runsaimmin, enemmän kuin mitään muuta säätyä. Lisäksi hän on lahjoittanut aviosäädyn menestykseksi kaiken, mitä maailmassa on, jotta se saisi todella hyvän ja runsaan huolenpidon. Avioelämä ei siis ole mitään intohimon leikkiä, vaan se on suuri ja jumalallisen vakava asia. Siinä on nimittäin ennen kaikkea kysymys sellaisten ihmisten kasvattamisesta, jotka palvelevat maailmaa ja auttavat sitä Jumalan tuntemiseen, autuuttavaan elämään ja kaikkiin hyveisiin, taistelemaan pahuutta ja Perkelettä vastaan. ”
Onneksi en ole Jouni Turtiaisen piispallisessa kaitsennassa, vaan Irja Askolan.
Heikki, ei sitä koskaan tiedä miten asiat vielä kehittyvät. Jos sinulla on työvuosia paljonkin jäljellä niin voi olla, että olet vielä piispa Turtiaisen kaitsennassa. Tulevaisuutta on vaikea ennustaa. 🙂
Mietitään sitä sitten, kun Jouni valitaan Helsingin piispaksi.
Onneksi Jouni Turtiaisen kaltaisia pappeja löytyy evl-kirkossa vielä runsaasti.
Jouni Turtiaisen puheenvuorossa on paljon ajattelemisen aihetta. Kirkon yhteinäisyys on tärkeä. Yhteisillä pelisäänöillä pelaaminen on kaikissa työyhteisöissä mielekästä. Kirkon hajottaminen on helppoa, mutta ykseyden säilyttäminen vaatii kristillistä kilvoitusta.
Salme: ”voi olla, että olet vielä piispa Turtiaisen kaitsennassa.”
Tai voi olla, että korkeasti oppinut herra kirkkoherra Turtiainen on piispa Lepän kaitsennassa. Tuevisuutta kun on niin kovin vaikea ennustaa.
Ihan kysymyksenä Heikki, että antaako Helsingin hiippakunta luvan oman käden oikeuteen?
Toistaiseksi en ole ilmoittautunut ehdolle mihinkään piispan virkaan. Ja tuskin ilmoittaudunkaan. Minulle riittää haasteita kirkkoherran virassa, johon espoonlahtelaiset ovat minut valinneet. Irja-piispa hoitakoon heikit ja maikit omassa hiippakunnassaan. Siihen en puutu.
Heikki voi siis olla minun suhteeni aivan rauhassa – ellei Heikki jossain vaiheessa hakeudu töihin Espoonlahteen. Siellä mennään yhteisesti sovituilla pelisäännöillä ja Espoon seurakuntayhtymän jakamilla pelimerkeillä.
Jos yhteisillä pelisäännöillä toimiminen ei kelpaa – meille tuskin pääsee töihin. Ehkä ei muuallekaan kirkossa.
’Ihan kysymyksenä Heikki, että antaako Helsingin hiippakunta luvan oman käden oikeuteen?’
Ei, koska jos antaisi luvan, se ei olisi oman käden oikeutta.
Ja arkkipiispaa lainatakseni: piispa ja tuomiokapituli arvioi kussakin tapauksessa, miten moitittavasta toiminnasta on kyse.
Kiitos vastauksestasi Heikki.
Jos valtiovalta ,tai niinkuin tässä tapauksessa kirkko, haluaa että lakeja ja sääntöjä noudatetaan, niin silloin lakien on oltava oikeudenmukaisia. Laki, joka tarpeettomasti haluaa pakottaa henkilön toimimaan omantuntonsa vastaisesti, on kyseenalainen.
Jos hyvää tahtoa on niin voidaan aivan varmasti louda sellainen käytäntö jossa omantunnon arat voivat kieltäytyä tyoimituksesta joka toisille virkatovereille ei ole ongelma.
Seuraan täällä Ruotsissa läheltä miten tämä sama kysymys jälleen kerran on pirstomassa aivan tarpeettomasti kirkkoa. Luomalla vihkimispakko ei itse asia voita mitään vaan karkoittaa muuten hyvät työntekijät pois ja tilalle ei tule ketään.
Suomessa on toistaiseksi papien ylituotantoa mutta Ruotsissa alkaa olla huomattava pappispula. Ei edes suurseurkuntien luominen, joka tekee virkojen rationalisoimisen mahdolliseksi ole auttanut pulaan.
Mikäli ymmärrän niin itse kirkko järjestys kysymyksessä Jumalan tahtoon vetoaminen ei ole kestävä argumentti.
Ehdottamasi omantunnonvapaus voi toimia vain sellaisissa asioissa, jotka eivät pureudu syvälle kirkon tunnustukseen.
Toisin kuin esimerkiksi seksuaalietiikka, sukupuolineutraali ideologia on kirkossa vahvasti tunnustuskysymys. Jumala ei suinkaan tarkoittanut ihmistä sukupuolineutraaliksi olennoksi, vaan joko mieheksi tai naiseksi.
”Jumala ei suinkaan tarkoittanut ihmistä sukupuolineutraaliksi olennoksi, vaan joko mieheksi tai naiseksi.”
Omituista kaikkivaltiutta kun po. Jumala kuminkin luo jo äidin kohtuun kaksineuvoisia ihmisiä.
Kivimäki: ”Jumala ei suinkaan tarkoittanut ihmistä sukupuolineutraaliksi olennoksi, vaan joko mieheksi tai naiseksi.”
Ei kai nyt ole kysymys ihmisten sukupuolisesta neutraaliudesta, vaan avioliiton. En ole kuullut koskaan, että homo-miehet eivät kokisi itseään miehiksi, tai, että lesbot eivät kokisi itseään naisiksi.
Suuri yleisö ja kirkon jäsenet eivät taida olla sen kummemmin kiinnostuneita siitä, saako kirkko vihkiä spnpareja maaliskuun jälkeen. Heille riittä se, että vihkimys on maistraatissa mahdollista. Jokseenkin kummallista on se, että jotkut kirkon omat työntekijät laativat pamfletteja ja tuhlaavat paljon ruutia selittäessään, että vihkimisiä tullaan tekemään ja että se on ihan ok.
Vaattimus ja paine spnparien kirkolliseen vihkimiseen vaikuttaa tulevan kirkon sisältä muutamien pappaien taholta, ei kirkon ulkopuolelta.
Tämä olikin hyvä huomio. Papithän sitä vaativat ja lisäksi sellaiset ihmiset jotka eivät itse aio mennä vihittäviksi. Kun nyt oikein Mietin niin missään ei ole haastateltu ainuttakaan homopareja jotka haluaisivat avioitua kirkossa ensi vuonna. Jospa heitä ei olekaan?
Juhani: ”Jospa heitä ei olekaan?”
Jaa-a, Taitaisi olla suuri helpotus sinullekin – niin ja tietysti myös kirkolle – kun ei tarvitsisi pyrkiä epätoivoisesti estämään heidän oikeuttaan kirkolliseen vihkimiseen.
Juhani: ”Papithän sitä vaativat ja lisäksi sellaiset ihmiset jotka eivät itse aio mennä vihittäviksi.”
Papit ja sellaiset ihmiset jotka eivät itse aio mennä vihittäviksi yrittävät myös estää heidän oikeutensa kirkolliseen vihkimiseen.
Kimmo, sivuutit sen mitä yritin sanoa eli että ne joita asia koskee, eivät ole aktivisia. Saattaa käydä niin että ketään ei ilmestykäänvihkimistä vaatimaan. Rekisteröidyssä parisuhteessa nyt oleva ei voi vaatia edes siviilivihkimistä.
Juhani: ”Rekisteröidyssä parisuhteessa nyt oleva ei voi vaatia edes siviilivihkimistä.”
Hånen parisuhteensa muuttuu automaattisesti avioliitoksi 1.3.2017 alkaen. Ei tarvitse vaivautua edes maistraattiin.
Onko tosiaan niin, että muuttuu automaattisesti? Eikö parisuhteessa olevilla ole mitään sanomista asiaan. Entäs jos kaikki parisuhteessa olevat eivät haluakaan avioliittoa? Naitetaanko heidät väkisin?
Parisuhde ei muutu avioliitoksi ilman että molemmat sitä hakevat. Mitään tutkimusta ei liene tehty siitä kuinka suuri osa haluaa. Meillä on näillä näkymin vielä kymmeniä vuosia voimassa olevia rekisteröityjä parisuhteita.
Avioliittolain 1 a §:
”Suomessa rekisteröidyn parisuhteen osapuolet voivat muuttaa parisuhteensa avioliitoksi tekemällä sitä koskevan yhteisen ilmoituksen maistraatille. Rekisteröity parisuhde jatkuu avioliittona siitä päivästä, jona maistraatti on saanut ilmoituksen.” (1 a § tulee voimaan 1.3.2017.)
Rekisteroity parisuhde ei siis muutu automaattisesti avioliitoksi.
Toisaalta laki ei myöskään mahdollista rekisteröidyssä parisuhteessa jo olevien vihkimistä avioliittoon.
Maaliskuussa 2017 maistraatti vihkii siis vain kokonaan uusia pareja. Aikaisemmin rekisteröityjen pariskuntien osalta vihkiseremoniat jää väliin.
”Maaliskuussa 2017 maistraatti vihkii siis vain kokonaan uusia pareja. Aikaisemmin rekisteröityjen pariskuntien osalta vihkiseremoniat jää väliin.”
Voi olla, että tämä asia on jäänyt huomammatta yhdeltä ja toiselta. On ehkä ajateltu, että kun olen virallistetussa parisuhteessa niin maaliskuussa vietämme häitä avioliittoon vihkimisineen.
Salme kirjoitit: ’On ehkä ajateltu, että kun olen virallistetussa parisuhteessa niin maaliskuussa vietämme häitä avioliittoon vihkimisineen.’
Vihkiminen jää tosiaan pois, mutta voisin kuvitella, että joku pari järjestää oikein hyvät häät.
Hääjuhlaa tosiaan voidaan viettää ja toki siinä yhteydessä voi olla myös hetkinen uskonnonharjoittamista, vaikkapa yhteistä rukoilua. Tämä viimemainittu siis oikeastaan ihan piispojen ohjeen mukaisesti.
Vihkikaavan elementtien käyttö ei tuohon oikein istuisi, vaikka kirkon avioliitokäsitys olisi toinen.
Heikki Leppä :” Vihkiminen jää tosiaan pois, mutta voisin kuvitella, että joku pari järjestää oikein hyvät häät.”
Ja voi myös kuvitella, että näiden vihkiparien lähipiiri alkaa innokkaasti tutkia, voisiko vihkimisen järjestäneelle papilla tulla vihkimisen johdosta sanktio ja jos tulisi, löytyisikö seurakunnan tai kirkon hallinnosta vaikka pienikin viite yksityisoikeudellisiin lähetysjärjestöihin, että saataisiin julkisuudessa aikaan mekkala vähintäänkin syrjintärikoksiin yllyttämisestä. Kokemuksesta voin eräänlaisen kolmannen asteen ”avaran kansankirkollisen” kuulustelun kohteeksi joutuneena sanoa, että raamatullinen-sanan käyttöä on hyvä välttää kaikessa seurakuntien viestinnässä.
Luulen samaa kuin Salme. Jotkut parisuhteessa elävät odottavat maaliskuuta ja kuvittelevat että heidät silloin vihitään. On tietysti mahdollista erota ja sitten mennä naimisiin mutta silloin voi aiheutua oikeudenemetyksiä.
Paradoksaalista tässä on että nimenomaan Aito avioliitto -liikkeen kannattajat ovat vaatineet että parisuhde ei saa ilman vihkimistä muuttua avioliitoksi.
Miksiköhän ei näy huolta siitä, minkä repeämän tämä kiista kirkolle aiheuttaa. Huolena on ainoastaan vastapuolen täydellinen nujertaminen.
On selvää, että kirkon jäsenmäärä tulee tämän tähden kutistumaan. Riitely tulee jatkossa saamaan yhä enemmän voimaan. mitä surkeampaan jamaan kirkko itsensä ajaa, sitä enemmän kirkossa tullaan riitaa haastamaan. Näin kirkko tuhoaa oman asemansa ja vaikutusmahdollisuutensa. Miten tyhmänä seurakuntalaisia oikein pidetään. Eivätköhän he tajua sen, että jos kirkko ei kykene omia asioitaan hoitamaan, niin miten sitten muiden.
Vaikuttaa siltä, että suurin paine näyttää tulevan evl-kirkon sisältä. Ilmeisesti, halutaan olla samaa ”arvoyhteisöä” läntisten evl-kirkkojen kanssa. Ettei saada Inkerin kirkon ”itäistä” leimaa. En tiedä, onko asia osaltaan näin? On jokseenkin arveluttavaa, että osa papeista ei edes aio noudattaa evl-kirkon linjausta avioliiton suhteen. Jos näin käy, osa seurakuntalaisista hakeutuu ”selvemmille vesille.” Taitaa olla se hetki yöstä, jolloin on aika palata juurilleen ja olla mukautumatta maallisen yhteiskunnan ei-kristillisiin arvoihin. Toivottavasti tämä pysyy evl-kirkon selkeänä linjana myös ensi maaliskuun jälkeen.
”En ole kirkossa mennyt koskaan aiemmin naimisiin, kolmasti naimisissa ollut Souri kertoi MTV:lle kesäkuun lopussa. (…) Kun pari kertoi naimisiinmeno aikeistaan, twiittasi evankelisluterilainen kirkko heille onnittelut.” (MTV, http://www.mtv.fi/…/katariina-souri-neljatta-kertaa…/6065536)
”Ensin käytiin maistraatissa, jonka jälkeen Kallion kirkkoherra Teemu Laajasalo siunasi parin noin seitsemänkymmenen lähiystävän ja perheenjäsenen edessä Vanhassa kirkossa.” (Iltasanomat, http://www.iltasanomat.fi/viihde/art-2000001257906.html)
Ei tarvitse odottaa enää maaliskuun ensimmäistä päivää. Näyttää siltä, ettei mitään kirkolliskokouksen päätöstä enää tarvita. Käytännössä Suomen evl-kirkon kanta samaa sukupuolta olevien parisuhteisiin ja avioliittoihin on jo ratkaistu vuoden 2011 parisuhderukousohjeistuksella ja sen kikkailulla.
Täytyy muistaa, että iltapäivälehtien uutisointi, ihmisten kokemus ja kirkon käytänteet eivät ole suoraan verrannollisia. Uskallan väittää, että khra Teemu Laajasalo ei poikennut kirkolliskokouksen antamasta ohjeistuksesta. Hän toimi siis annettujen ohjeiden mukaan.
Miksei, muuten, tämä voisi riittää tulevaisuudessakin kirkon palvelukseksi siviiliavioliiton solmineille..? Jos avioliittokäsitykset jäävät kirkossa ja sekulaarissa yhteiskunnassa erilaisiksi, tässä olisi rakentava ja syrjimätön kirkollinen toimitus kaikille, jotka sellaisen haluavat (ei tarvita rippikouluja eikä kirkon jäsenyyksiä – ainoastaan ”tulkaa kaikki!”).
Ainakin tässä tapauksessa pariskunta tuntui olevan hyvin tyytyväinen saamaansa palvelukseen, vaikka heidänkin on täytynyt olla tietoisia kirkon avioliittokannasta.
Tarkaan ottaen Katariina Souri ei mennyt tälläkään kertaa naimisiin kirkossa, ei siinäkään tapauksessa että rekisteröity parisuhde nykyisellään rinnastettaisiin suoraan avioliittoon. Parisuhde rekisteröitiin maistraatissaa ja sillä siisti. Uskonnonharjoittamistilaisuuden yhteydessä ei solmittu mitään uutta liittoa.
Tosi mukavaa kuulla, että kirkkoherra Teemu Laajasalo siunasi naisparin kirkossa!
Sari R-L :”Tosi mukavaa kuulla, että kirkkoherra Teemu Laajasalo siunasi naisparin kirkossa!”
Niinpä. Kuin ”samppanjaa ja vaahtokarkkeja” lööpeille ja skuupeille. Jumalasta viis.