[Munib Younan] Rakkaat maailman johtajat sekä ihmiset, joilla on hyvä omatunto, kirjoitan teille Jerusalemista kiinnittääkseni huomiota hyvin vakavaan pakolaistilanteeseen, joka vaikuttaa ympäri Lähi-idän maita ja nyt myös Euroopassa. Olen itse sekä pakolainen että piispa. Sekä uskoni että taustani velvoittavat minua puhumaan näiden naisten, miesten ja lasten puolesta, jotka huuhtoutuvat rannoille, löytyvät mädäntyvinä kuorma-autoista moottoritieltä, ylittävät piikkilangoitettuja raja-aitoja ja jotka tuskin selviytyvät pakolaisleireillä.
Viime viikoilla pakolaisten määrä on yhä kasvanut, samoin kuin ne traagiset seurauksetkin, joihin nämä pakolaiset ajautuvat. Tämä on häpeällinen tilanne, jota kansainvälinen yhteisö ei voi sivuuttaa. Muistakaamme, että pakolaiset eivät ole lomalaisia. He eivät jättäneet kotejaan, koska he etsivät seikkailuja. He ovat ajautuneet maanpakoon köyhyyden, väkivallan, terrorin ja poliittisten konfliktien vuoksi. Pelko ja turhautuminen ajavat heidät riskeeraamaan elämänsä ja omaisuutensa, kun he etsivät sellaisia turvasatamia, joissa voisivat elää ja kasvattaa perheensä rauhassa. Muistakaamme, että kyseessä ei ole ”aaltoja” tai ”massoja” tai ”laumoja” – kyse on ihmisistä, jotka ansaitsevat arvokkuutta ja kunnioitusta.
Pakolaisena ja Jordanian ja Pyhän Maan evankelisluterilaisen kirkon piispana minulla on kaksi viestiä maailman johtajille:
1. Uskon, että maailman yhteisöllä, Euroopan Unioni mukaan lukien, on velvollisuus toteuttaa selkeää, muukalaiset hyväksyvää politiikkaa. Welcoming the Stranger, on Yhdistyneiden kansakuntien pakolaisjärjestön kanssa laadittu sarja uskon johtajien vakuutuksia. Tämä on hyvä ohje, josta aloittaa, ja hyvä malli, jota seurata. Suurin osa maailman isoimmista uskonnollisista perinteistä kannattaa tuntemattomien hyväksyntää ja vieraanvaraisuuden osoittamista kaikille. Matteuksen evankeliumin luvussa 25 Jeesus sanoo, että maailman kansat tuomitaan sen perusteella, miten he kohtelevat köyhiä, nälkäisiä ja siirtolaisia: ”’Milloin me näimme sinut kodittomana ja otimme sinut luoksemme?’ Kuningas vastaa heille: ’Totisesti: kaiken, minkä te olette tehneet yhdelle näistä vähäisimmistä veljistäni, sen te olette tehneet minulle.’”
2. Kaikki poliittiset johtajat ovat vastuussa nykyisestä pakolaiskriisistä, suoraan tai epäsuorasti. Tämä on maailmanlaajuisen rakennelman tulos, ei vain paikallinen kriisi. Kansainvälinen yhteisö ei ole auttanut selvittämään Lähi-idän ja Pohjois-Afrikan konflikteja, mukaan lukien Palestiinan ja Israelin konfliktia. Talous ja poliittiset kiinnostukset ovat ajaneet rauhanteon ja dialogin ohi. Alueestamme on tullut niin kaoottinen, että se avaa ovensa ääriryhmille ja terroristeille; kansamme alkaa olla epätoivoinen. Lähi-itä tarvitsee oikeudenmukaisuutta ja rauhaa, ei vain pakolaisvirran ehdyttämistä, vaan myös sitä, että maanpakoon ajetut voisivat palata koteihinsa arvokkaasti ja elää vapaissa demokraattisissa valtioissa.
Sanani saattavat olla voimakkaita. Ne saattavat olla suoria. Mutta tämä humanitaarinen kriisi vaatii vielä voimakkaampia toimia. Nämä ihmiset, meidän veljemme ja siskomme, itkevät: ”Kuka toivottaa meidät tervetulleeksi? Missä on oikeudenmukaisuus?” Jumala kuulee köyhien, sorrettujen ja pakolaisten itkun. Rukoilen, että pian pohjoisen poliittiset johtajat kuulevat myös heidän itkunsa. Tämä alkaa, kun johtajat lakkaavat lähestymästä pakolaisyhteisöjä pelkästään ongelmina, jotka täytyy ratkaista, ja näkevät heidät myös kaltaisinaan Jumalan lapsina, jotka ansaitsevat tukea, kunnioitusta ja ihmisoikeuksia.
Tästä syystä kehotan kaikkia maailman johtajia ja omatuntoaan kuuntelevia ihmisiä toimimaan nopeasti, jakamamme ihmisyyden vuoksi.
Piispa TT Munib Younan
Jordanian ja Pyhän Maan evankelisluterilaisen kirkon piispa
Kiitos kunnioitetulle piispalle äärimmäisen tärkeästä vetoomuksesta. Me ”Suomen Karjalan pakolaisten” jälkeläiset tiedämme lähiomaistemme kertomuksista mitä on pakolaisuus, kun on pakko paeta sodan jaloista ja jättää kotiseutunsa. Tässä yksi kertomus viime sotien ajalta:
”Valitettavasti ei tämän joukkomuuton järjestely, johto ja toimeenpano sujunut sellaisella joustavuudella ja täsmällisyydellä, jota oli oikeus odottaa. Siirtoväen huollon keskus, joka lähinnä oli tämän joukkomuuton käytännöllisestä johdosta ja suorituksesta vastuussa, on saanut yksinpä eduskunnan puhujalavaltakin kuulla hyvinkin ankaraa arvostelua. Eikä suinkaan syyttä ja suotta. Tässä muuan naseva arvostelun pätkä Töölön graniittilinnasta käsin:
”Täytyyhän ottaa huomioon, että ne, jotka uudelleen ovat sullotut rautatiejuniin ja –vaunuihin, ja sitten asemilla ovat kodittomina ja suojattomina, eikä mitään johtoa ole viemässä heitä uusiin paikkoihin, että nämä tällaiset nääntyneet ihmiset ovat ankarasti muistuttamassa kaikkia niitä, jotka ovat tällaisiin tekoihin syypäitä. Mitenkä luullaan voitavan paikallisen väestön ja siirtoväen suhteita järjestää sillä tavalla, että alusta pitäen poliisivoimalla heitä työnnetään eteenpäin ja talojen ovia heille samalla poliisivoimalla koetetaan avata? Kuinka voidaan ajatella, että mitään yhteishenkeä ja mahdollisuutta yhteistoimiin tällaisin karkein toimenpitein voisi syntyä?” (Hakkapeliitta-lehti 27.5.1941)
Voi Tuula Hölttä parka.
Seija Rantanen :”Voi Tuula Hölttä parka.”
Kuinka niin ”parka”? Jos tarkoitat vihjata, että ei ole soveliasta kertoa, että kaikkia sotaa pakenevia karjalaisiakaan ei otettu Kanta-Suomessa niin avosylin vastaan, kuin vallankäyttäjät henkseleitä paukutellen ovat vuosikymmenet antaneet ymmärtää, niin epäkohtien muistaminen johtuu omalta osaltani siitä, että osallistuin v.2007 Triestessä kansainväliseen konferenssiin, jossa tehtiin päätös Euroopan Pakolaisten ja Karkotettujen Liiton perustamisesta.
Konferenssissa sitouduimme omalta osaltamme siihen, että pakolaisiin ja karkotettuihin kohdistuva rikosten kiistäminen ja vähättely tuomitaan, ja tuemme heidän arvonantoaan ja arvoaan. Olen elämäni varrella tavannut niin monia mm. pienyrittäjiin kuuluvia ”parkoja”, jotka ovat olleet paljon surkeammassa tilanteessa kuin itse olen, että en kerta kaikkiaan jaksa tuntea itse olevani ”parka”. Olenkohan ”alistettu”, vai mitä luulet`?